en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. olin yli vuoden poikaystäväni kanssa, mutta jätin hänet, koska se tuntui oikealta ratkaisulta. syynä eroon oli toinen mies. meillä oli ollut silmäpeliä jo pitemmän aikaa, ja nyt suhteemme oli alkanut muuttua vakavammaksi.
minä tosiaan rakastan häntä. eikä siinä olekkaan mitään ihmeellistä. olemme onnellisia toistemme kanssa. mutta tunnen suurta syyllisyyttä siitä onnen tunteesta, tuntuu, kuin en saisi rakastaa häntä.
tiedän, että meidän rakkautemme ei ikinä voi olla sellaista, kuin muiden. meidän on oltava piilossa, ettei meitä huomattaisi. emme voi onnellisesti huutaa koko maailmalle, miten paljon rakastamme toisiamme. syynä tähän on ikäeromme.
tämä mies on minua 35 vuotta vanhempi. kun kuljemme yhdessä, kaikki luulevat häntä isäkseni. tai jos he tajuavat tilanteemme, he säälivät minua. he luulevat, että tämä mies käyttää minua hyväkseen, ja he halveksivat häntä. minua satuttaa se, kun näen, miten ihmiset suhtautuvat häneen takiani. minua satuttaa tajuta, että meillä ei ikinä voi olla tulevaisuutta.
toivoisin kuulevani teiltä ikäisiltäni jotain kommentteja. sanokaa rehellisesti mitä mieltä olette. en kestä valehtelua. aina sanotaan, ettei ikä haittaa rakkaudessa... mutta onko kaikella kuitenkin rajansa? kertokaa miten te tämän asian käsitätte.
minä tosiaan rakastan häntä. eikä siinä olekkaan mitään ihmeellistä. olemme onnellisia toistemme kanssa. mutta tunnen suurta syyllisyyttä siitä onnen tunteesta, tuntuu, kuin en saisi rakastaa häntä.
tiedän, että meidän rakkautemme ei ikinä voi olla sellaista, kuin muiden. meidän on oltava piilossa, ettei meitä huomattaisi. emme voi onnellisesti huutaa koko maailmalle, miten paljon rakastamme toisiamme. syynä tähän on ikäeromme.
tämä mies on minua 35 vuotta vanhempi. kun kuljemme yhdessä, kaikki luulevat häntä isäkseni. tai jos he tajuavat tilanteemme, he säälivät minua. he luulevat, että tämä mies käyttää minua hyväkseen, ja he halveksivat häntä. minua satuttaa se, kun näen, miten ihmiset suhtautuvat häneen takiani. minua satuttaa tajuta, että meillä ei ikinä voi olla tulevaisuutta.
toivoisin kuulevani teiltä ikäisiltäni jotain kommentteja. sanokaa rehellisesti mitä mieltä olette. en kestä valehtelua. aina sanotaan, ettei ikä haittaa rakkaudessa... mutta onko kaikella kuitenkin rajansa? kertokaa miten te tämän asian käsitätte.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kohtuus kaikessa!! Eikös 35 vuotta oo nyt pikkasen liian paljon... 15 vuotta ikäeroo on sellanen mitä mä vielä hyväksyisin mut 35 vuot kuulostaa kyl uskomattomalt...
minä tiedän. jos joku olisi kertonut minulle tällaisen jutun, niin olisin sanonut aivan samoin. siinäpä se. mutta kun asiat kokee, niin ne näkee ihan eri valossa.
ehkä tästä ei muutenkaan tulisi mitään, kun toinen on niin paljon kokeneempi. mutta me haluataan katsoa, mitä käy.
Kannattaa aina kyl sit taas kokeilla.. Joko se onnistuu, tai sitten ei. Kokeilussa ei menetä mitään.
Toi ei tule ikinä onnistumaan. Sorry.Se käyttää sua hyväkseen.
Niin. Ei menetä, ja niin me tehdäänkin. Mutta periaatteessa tätä meidän suhdetta ei hyväksytä missään. Tuntuu ikävältä olla ei-ymmärretty joka puolella, ja kaiken kansan silmätikku. En voi nauttia rakkaduen tunteesta, niin kuin muut. En voi menä puistoon rakkaani kanssa kuhertelemaan, ellen halua, että sosiaaliviranomaiset korjaa meidät talteen. Tuntuu turhalta. Mutta elämä on laiffia. Kyllä me pärjätään. :)
Miksi sä sanot noin? Sä et tiedä kun sä et tunne meitä. Jos mulla on ihminen joka rakastaa mua, niin se ei käytä mua hyväkseen. Mua itkettää kun mä tajuan, miten kaikki luulee rakkaani käyttävän mua hyväkseen. Ei kaikki tee niin. On paljon sellaisia juttuja ja ne on tosi ikiviä, mutta aina on oikeitakin rakkaustarinoita. Se rakastaa mua. Mä tiedän sen. Monet kerrat on itketty yhdessä kun rakastetaan niin paljon... Te ette ymmärrä...
Olet oletettavasti vielä ala-ikäinen, kun sosiaaliviranomaisista puhuit?! 35 vuotta... hmm... se todellakin on paljon! En taida olla kovin hyvä ihminen neuvomaan, itse en edes katsele niin paljon vanhempia miehiä! Tuntuu pahalta sanoa, mutta en usko sen onnistuvan, sanot varmaan, etten ymmärrä... Asia voi hyvinkin olla niin. Halusin vain sanoa rehellisen mielipiteeni. Onnea teille kumminkin!
sorry, et sanoin noin, mut kun toi ei mene mun ymmärrykseen.
onnea Teille!!
tiedän, että ymmärtäminen on vaikeaa! en ymmärtäisi itsekkään tällaista tilannetta. ystävälläni on 15 vuotta ikäeroa miehensä kanssa, ja mielestäni sekin oli paljon. mutta tuntuu, että tämän jälkeen ei iällä voi olla enää merkitystä.
niin vaikeaa kun se onkin todistaa, niin rakkautemme on aitoa.
alaikäinen olen vielä vuoden verran. jos tämä juttu kestää siihen asti kun täytän 18, olen iloinen.
en itsekään katso niin vanhoja miehiä, mutta tässä oli jotain erityistä. en osaa sitä sanoin kuvailla. mutta rakkaushan onkin sokeaa :)
kiitos onnitteluista! :)
Kuinka vanha oletkaan? Riippuu hyvin paljon sinun iästäsi, onko ikäeroanne liikaa... Ja kauanko olette olleet yhdessä, siis kauanko suhteenne on ollut vakavampaa? Jos vakavampi suhteenne on melko tuore, niin kehoitan ottamaan asiat rauhallisesti. On mahdotonta sanoa, mitä mies ajattelee kun ensimmäinen rakkauden huuma menee ohi... Kuinka pitkä aika on erostasi poikaystävääsi? Jos siitä on vain hetki, niin ehkä et ole vielä rakastunut, vaan kyse on vain uudesta ihastuksesta, joka arjen astuessa kuvaan menettää hohtonsa... Et kertonut paljoa, joten vaikea sanoa paljon enempää..
En haluaisi paljastaa ikääni, koska saan kuulla vielä enemmän... Mutta paljastan nyt kuitenkin. Olen 17.
Yhdessä emme ole olleet edes niin pitkää, että siitä kannattaisi sanoa mitään aikaa. Tiedän, että rakkaus muuttuu, ja tunteet. Sen näemme ajan kuluessa miten ne muuttuu meillä. Mutta niinhän se on kaikissa suhteissa.
Jätin poikaystäväni vasta vähän aikaa sitten. Mutta sydämessäni olin jättänyt hänet jo ennen kesää. En tuntenut häntä enää. Hän oli minulle kuin vieras ihminen, mutta en halunnut tehdä mitään hätiköityä, ja erosin vasta nyt.
mä koin ihan saman..seurustelin itseäni 24vuotta vanhemman miehen kanssa!mutta nyt tuli ero..meidän suhdetta repi hirveästi juuri tämä iän ikuinen salailu ja nyt sit ei muutenkaan tavattu kovin usein.ja sitten pääsi käymään niin että ihastuin toiseen omaan ikäiseeni jätkään ja olen hänen kanssaan nyt yhdessä.olemme tosi hyviä kavereita exäni kanssa kaiken tuon jälkeenkin.mutta tietysti kannattaa yrittää..jossain vaiheessa se ikäero voi ruveta myös itseäänkin vaivaamaan aika paljon..mutta tsemppiä kuitenkin!=)
kiitos sinulle :) me aiomme yrittää. saa nähdä mitä käy. toivoisin, että rakkautemme kestäisi ikäeron aiheuttamat paineet. mutta minä uskon, että suurempi voima ohjaa meitä. asiat menee kyllä oikeille raiteilleen niinkuin ne on tarkoitettu!
35 on kyl kieltämättä aika paljon... Mut yks mun kamu on 19 ja asuu yhdessä 45-vuotiaan miehen kanssa. Pari vuotta olleet jo yhessä. Mut mietippä sitä puolta, että voi tulla ongelmia kun ite oot parhaassa bailuiässä ja miehes rupee lähestyyn eläkettä. Sit voi tulla uudelleenharkinnan paikka...
totta! tuo juuri on paha asia jos on paljon ikäeroa. se on yleisesti paha asia. mutta itseni kohdalla en usko siitä koituvan ongelmaa, koska viihdyn kotona enkä käy ikinä missään. en tosin tiedä, jos joskus vanhempana sellainen vaihe tulee. mutta nyt ei minua kiinnosta bailaaminen, ryyppäminen yms. elämälläni on tärkeämpi tarkoitus. koen itse näin. mutta tehköön kukin omalla tavallaan. olet kuitenkin oikeassa!
Suosittelen, että älkää kuitenkaan lapsia hankkiko hätäisesti. Tiedän pari tapausta, jossa mies on ollut vanhempi ja valmis lasten saantiin, ja nuoremmasta tytöstäkin on tuntunut jo siltä, että lapsia pitäisi saada. Mutta kun ikää on tytölle tullut vähän päälle 20-vuotta, niin bailaaminen alkaakin yllättäen kiinnostaa, ja silloin omat lapset saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Kun ei voi lähteä mihinkään, saattaakin tuntua siltä, että oma nuoruus menee hukkaan, kun kaikki kaverit juhlivat.
Toisaalta, jos hankitte lapsia vasta, kun sinä olet 30-vuotias, on kumppanisi jo eläkkeellä, ja ei välttämättä jaksa viettää aikaa lapsien kanssa samalla tavalla, kuin nuorempi isä. Oma isäni oli melko vanha saadessaan minut (ei 65-vuotias tosin), eikä hän jaksanut paljon lasten kanssa kulkea. Vaikka hankkisitte lapsia jo nyt, olisi hän eläkeiässä, ennen kuin lapsenne ovat teini-ikäisiä.
Mutta ette ole varmaan vielä lapsia suunnitelleetkaan...