Siis en tullut provoilemaan, mutta kiinnostais tietää että millä ladoilla ajelette? Ite arvostan käyttöautona kanttiladaa vaikka polkimet ei olekkaan linjassa penkin ja ratin kanssa, mutta tuo samara on jotain joka olisi saanut jäädä keksimättä minun mielestä. Olen joskus ajanut tätini samaralla ja on se vaan rämisijä! Ja pikkuvikaa vaikka kuinka. Olen myös kanttiladalla ajanut ja isällä on kaksi niitä joskus ollut kun olin pieni. Siihen aikaan se oli järkevä perusauto vaikka eihän sekään elämys ole ajaa. Tuosta 110 en tiedä kun ei ole mitään kokemusta, mutta mahtaako olla sitä pikkuvikaa niinkuin samarassa?
Kuinka moni kehuu tosissaan
samaraa ja millä ajatte?
3686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
samaraa ja satakymppii ei voi kehua. (en oo omistanut mutta molemmat on koeajettu)
Kanttimalli on taas aivan eri asia, myönnettäköön että ei oo mikään laatuauto, mutta erittäin kestävä ja luotettava laite se on, harvoin näkee tienposkessa hajonneena, ja oikeestaan kaikki huollot pystyy tekee ite.
Lähtee kovillakin pakkasilla suht helposti käyntiin, ja kulkee vaikka ois lunta tiellä paljonkin, ja kuhan se rupee lämpeemään ni -30 asteen pakkasissa se muuttuu aika pian saunaksi.
Ainoo mikä ei mielestäni ollut ladassa parhaimmillan oli tehostimien puute, mutta kyllä ilmankin pärjää.
Kaikkihan sitä kehuu tosissaan. Itselläni oli aikoinaan kolme takavetoista ja viimeisenä Samara. Kokemukseni on niiltä ajoilta, jolloin Ladat eivät vielä olleet vielä niin ajastaan jääneitä kuin nyt.
Takavetoiset olivat ihan käypää tavaraa. Sähkövikoja esiintyi. Yksi oli todella erinomainen siltäkin osin, ei sähkövikojakaan- Viimeisessä takavetoisessa (80-luvulla) niitä oli sitten yli oman tarpeen, mutta muutoin sekin pelitti.
Samara oli varsin mukava peli. Itselläni oli kaasutunmallia. Kaasuttimessa oli joutokäynnin ja kierrosten välissä "tyhjä alue", jota ei täysin saatu koskaan korjattua. Kierrosen säätely juuri joutokäynnin yläpuolella oli hankalaa. Teki autosta helvetillisen ajettavan liukkaalla. Harmi, sillä autolla olisi ollut edellytyksiä hyväksi talviautoksi. Kytkin oli heikkorakenteinen, kolma kytkin remonttiaa 200 000 mennessä. Sähkövikoja alkoi tulla vasta vuosien myötä. Polttoaineen kulutus olennaisesti pienempi kuin takavetoisissa. Siltä osin täysin kilpailukykyinen aikalaistensa kanssa.
Ajoin sillä vielä 90-luvun puolellakin joitakin vuosia. Auton ikääntyessä korjauskulut kasvoivat ja ajokista tuli epäluotettava, josta syystä siitä luovuin. Uuta en enää ostanut, koska Samara oli jo teknisesti yli-ikäinen. Nykyinen malli oli kyllä jo tuontannossa, mutta ei vielä meillä myynnissä. Aikanaan Samara oli ihan asiallinen halpa käyttäauto, mutta nyt se ja seuraajansa on vain muisti menneisyydestä.
Eihän 110:ssä pikkuvikoja ole enempää kuin muissakaan merkeissä.