Vl:iä kehoitetaan nuhtelemaan matkaystävää, jos huomaa tämän langenneen syntiin.
Millaisesta sinä vl-ihminen nuhtelet toista uskovaista ihmistä?
Millaisesta sinä vl-ihminen nuhtelet toista uskovaista ihmistä?
Millaisesta
nuhtelisit?
17017686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 170
Vanhimmat
En tiedä, mistä nykyään nuhdellaan, kun aina asiasta puhuttaessa täälläkin mestaroivat vl-oppi-isät sekoittavat pakan niin, ettei ota seppäkään selvää mikä nykyään on syntiä ja mikä ei. Voin vaan kertoa esimerkin vuoksi, mistä meitä nuoria miehiä ojennettiin kaksikymmentä vuotta sitten:
-Liian pitkä tukka.
-Viikset, parta tai sänki
-Muotivaatteet (liian tiukat farkut, kuvioitu paita jne..)
-"Kilpailuhenki" vl-lentopalloillassa.
-Maailmallisuus= ulkoinen olemus ei riittävän vaatimaton.
-Maailmanrakkaus= ei tuomitse riittävän tehokkaasti kaikkea ympärillä tapahtuvaa.
-Autoilu kaupungilla kauppaliikkeiden sulkemisajan jälkeen.
-Huoltoasemalla kahvilla istuskelu.
-Liian myöhään valvominen kavereiden kanssa. (Tai liian pitkään kestänyt iltakylä)
-Vierailu viikonloppuisin liian usein muilla paikkakunnilla. (Ei mahdollisuutta vahtia tekemisiä.)
-Kaverin jostain virheestä käräyttämättä jättäminen tai vahtimisen laiminlyönti (On syyllinen samaan syntiin.)
-"Epäuskoisten" kanssa "liian" hyvät välit.
-Istuminen liian lähellä seurustelukumppania seurapenkissä. (kuuluisa Päivämies-sääntö)
-Autoilu kahdestaan seurustelukumppanin kanssa. (Ilman "esiliinaa")
-Liian pitkä seurusteluaika. (lähes vuosi)
-Jokamiesluokan jäärata-autojen harjoitusten seuraaminen. (Kilpailuista puhumattakaan)
-Liian harvoin seuroissa käynti tai myöhästyminen.
-Taistelulajien seuraaminen tai harrastaminen.
-Lentopallon pelaaminen työporukan kanssa.
-Alkoholiton siideri saunajuomana. (Tai Perhekalja= kaupan kotikalja)
-Liian monta seurustelukumppania.
-Nuuskaaminen. Tupakka on ok.
Jne, jne...
Kiitos viestistäsi.
Tämän viestin jälkeen "ymmärrän" sinua.
Ihan normaaleja valvomisen paikkoja -80 luvun lapsille ja nuorille.
Lisäisin vielä tuohon:Koulun luokkaretkirahojen keräämiseksi järjestettyihin illanviettoihin uskovainen ei halunut osallistua. Pahennuksia mm. omatekoinen kummitusluola, 12 vuotiaiden musiikkiesitys(mukana kitara).
Uskonsilmän näköalan kieltoon antoi vanha, oppinut, arvostettu, erehtymätön,lakiajan tehokaimpiin kuuluva saarnamies(täysin pihalla normaalista elämästä).
Jotkut eivät tätä tapahtumaa usko todeksi mutta tuon julki. Mm kyseinen edellä mainittu herra ja muutamat muut saarnamiehet käyttivät yksityisessä tapaamisessa kesämökillä kauan aikaa vakavahenkiseen keskuteluun aiheesta: Voiko uskovainen mies yhtyä naiseen takaapäin vaan onko pysyttävä siivommissa asennoissa. Tällaisiin kesämökki-iltoihin johtaa se lestadiolainen sylttytehdas missä niitä sääntöjä laadittiin. Vaan ei osanneet ottaa herrat huomiooan meitä pikkupoikia joilla oli tarkat silmät, korvat ja muisti. Kaikenlaista tuli kuulluksi ja nähdyksi näissä epävirallisissa "puhujien kokouksissa".
Itse olen katsonut aiheelliseksi kirjoitella näitä omia kokemuksia, näkemyksiä, epäkohtia, vaiettuja harhaoppeja kaikkien luettavaksi. Jotkut varmasti vierastavat tapaani tuoda julki asioita ja kutsua itseä vl uskovaiseksi. Omasta mielestäni tässä ei ole ristiriitoja, vaan pikemminkin parempia uusia rakennuspuita tarjolla esim. nuorille että he tietäisivät millaisten asioiden kanssa vl-lestadiolaisuudessa on kamppailtu.
Ihmiselämä vaatii totuudenmukaisen historian tuntemisen. Näin raamattu opettaa ja myös näyttää mallia vanhantestamentin osalta. Vl uskon "johtavat" käsittelevät liikettä kuin kannattelisivat kermakakkua. Positiivisuus ja rikkeettömyys, isänmaallisuus, vauraus ym. ovat makea kerma jota kelpaa nuoleskella. Opilliset harhat, hoitokokousten kauhut, nuorison kova kohtelu(ainakin -80) luvulla ovat vaiettuja asioita, joiden myös pitäisi olla nykyisen nuorison tiedossa. Nämä vaietut ja kirjoittamatta jätetyt asiat ovat niitä makean kuorrutuksen alle jääviä asioita, jotka ovat tapahtuneet monien turmelusten, eksytysten, saarnamiesten keskinäisen kamppailun ja kunniahimon tähden.
Ettei kaikki olisi vain negatiivistä paatosta täytyy tuoda julki myös positiivisiä tapahtumia:
Esim. hysteria television ympärillä on laantunut. Lapset voivat nykyisin osallistua suhteellisen normaalisti koulunkäyntiin, jota yhteiskunta meille Jumalan lahjana tarjoaa.
Partasääntö on poistunut. Samoin seurakunnan oikeus kuolemantuottamukseen esim. syynnytyksen yhteydessä on muuttunut omantunnon asiaksi. Tänäpäivänä nuorison omaa ajattelua ei nähdä uhkana. Internet uutena tulokkaana ei joutunut syntilistalle. Tässä joitain positiivisiä poimintoja vanhoillislestadiolaisuuden kehityksestä. Ollaan hyvää vauhtia lähestymässä raamatullista perustaa ja varmasti on monia Jumalan valtakunnan sisälle tulijoita aiemmin kaltoin kohdelluin joukosta, kun saadaan tätä -70 luvun juurta pienenemään uskon sisältä.
Olisi sinullakin valvomisen paikka kun haukut uskottomien kanssa kristillisyyttä harhaopeista.
Miksi sinä ja kaltaisesi näkevät kristillisyydessä olevan sääntölistoja?
Tuollainen yhdessä uskottomien kanssa kristillisyyden arvosteleminen on eriseuraisuuden tunnusmerkki. Ei uskovainen saa tuollaiseen äänensävyyn veljiä ja uskoa syytellä.
Tämä usko on ollut kaiken aikaa raamatullisella perustalla, sellaisella jolla pääsee taivaaseen.
kohdasta.
""Ollaan hyvää vauhtia lähestymässä raamatullista perustaa ja varmasti on monia Jumalan valtakunnan sisälle tulijoita aiemmin kaltoin kohdelluin joukosta, kun saadaan tätä -70 luvun juurta pienenemään uskon sisältä.""
Minä - kaltoin kohdeltu - olenko ollut koko ajan Jumalan valtakunnan ulkopuolella?
Oletko "vaatimassa" vl-parannusta, jotta pääsisin "takaisin"?
Petyin tuohon tekstiisi totaalisesti.
x-vl
Kyllähän Seppo Lohikin on sanonut että vl:suudessa 70-luvulla oli opillisia harhoja, eli harhaoppia. Oletko valmis häntäkin nuhtelemaan?
Minusta sinä olet jo kauan ollut lakihenkisyyden eriseurassa, ja sinun pitäisi tehdä tästä parannus.
Taisi kiireellä kirjoitettu juttu muodostua ristiriitaiseksi,kun kirjoitusten perusteella äärilaitojen edustajiksi profiloituneet hynde ja x-vl löytävät molemmat siitä kritisoitavaa.
Taisin sittenkin pysyä siinä keskitiellä.
Sitä en kiellä etteikö näihin joihinkin kirjoituksiin jäisi virheitä ja puutteita, mutta asiasisällön osalta pyrin pysyttelemään omantunnon ohjaamalla tiellä. Tuo saarnamiesten seksiasiaa sivuava juttu on sieltä ronskeimmasta päästä julkaistua tekstiä, mutta paikkaansapitävää samoin kuin muutkin kommenttini. Ne voivat uskonsileään korvaan särähtää, mutta pieni herättely ei liene pahitteeksi.
X-vl ilmaisi syvän pettymyksensä parannusvaatimuksestani. En tiedä hänen henkilökohtaista psalmiaan, mutta monen kaltoin kohdellun (itseni mukaanlukien) täytyy kulkea parannuksen kautta kun maailman synnit ovat olleet osa elämää.
Jumalan valtakuntako on vain teidän keskellänne? Yhäkinkö vain teillä? Kaikkien sekoilujen jälkeen? Vain teillä? Nykyveeällien kauttako kulkee tie taivaan kotiin?
Parannuksen kautta olen itsekin Jumalan lapseksi päässyt ja parannuksen askelissa täyttyy vaeltaa. Onneksi Jumala on luvannut meikäläistäkin johdattaa ja antaa armosta kaikki syntini anteeksi. Niitähän riittää - tänäänkin.
Kun vain jaksaisi uskoa noihin lupauksiin....
Edustamasi äärilaidan vastustuksen vuoksi 70- ja 80-luvun uskonpuhdistuksen jälkipyykkiä ei pestä.
Minäkin muistan elävästi 80-luvulta erään nuorten "keskusteluillan" paikallisella Ry:llä. Alustuksen aiheena oli OLENKO MINÄ VELJENI VARTIJA?
Kuuntelin ihan äimänä alustusta, jossa kerrottiin, että jokaisen "uskovaisen nuoren" tärkeä tehtävä on vahtia toisten nuorten tekemisiä, ja mikäli jotain epäilyttävää havaitsee on hänen heti ilmiannettava tämä jollekin puhujamiehelle.
Sitten vielä korostettiin, että kannattaa käräyttää kaveri ikäänkuin varmuuden vuoksi, vaikka ei olisi ihan varma, oliko syntiä tapahtunut. Tällä varmuuden vuoksi käräyttämisellä ilmiantaja pesee omat kätensä. (Ei joudu osalliseksi toisen mahdolliseen syntiin)
"Keskusteluilta" päättyi kuten yleensäkin tilaisuudet siihen aikaan -nimettyjen läsnäolijoiden syyttelyyn ja pakkoparannuksen teettämiseen eli hoitokokoukseen.
Kuvattu ilta oli itselleni yksi käännekohdista, jolloin vahvistui tunne etten enää kuulunut siihen porukkaan enkä jakanut heidän arvomaailmaansa.
"Juhani älä kysele ja mieti tällaisia asioita.. mene kotiin ja usko ..." Näinhän taas puhujasetä oli vaastaamatta kysymykseen.
Minä jouduin eroon jo -79, joten en tiedä sen jälkeisistä vaiheista. Eikä minulle saanut enää kertoa seurakunnan sisäisistä asioista. Toki kuulin niistä, mutta ne olivat enimmäkseen sitä, että sejase oli palannut takaisin tehtyään parannuksen väärästä hengestä, jonka takia hän oli ollut sidottuna.
Monet varmaan luulivat, että minäkin palaisin aika pian tuon eristämisen jälkeen. Vaikeaa se tosin olikin.
Minun esimerkkini ovat siten vähän vanhempaa perua. Minua nuhdeltiin siitä, että pidin vanhempiini liian läheistä yhteyttä, toivotin jopa "omavanhurskaalle" äidilleni Jumalan siunausta äitienpäivänä. Joku oli tutkinut lähettämäni kortin! Samoin olin viassa, kun yritin puhua veljeni perheen puolesta, hän oli asetettu puhujaksi ja kotona oli monta pientä lasta.
Minulla ei ollut oikein tekosyntejä, mistä olisi voinut ottaa kiinni, vaan piti mennä asennepuolelle. Eräässä perhepiirin kokouksessa sukulaiseni kovasti mietti, miten se kososlaisuus minussa oli näkynyt. Pahinta oli, että olin noussut seurakuntaa vastaan, kun en jaksanut uskoa "niitä ukkojen päätöksiä" esim. ehdottomasta ehkäisykiellosta, vaikka lääkärit sanoivat jotain muuta eli vaikka henki menisi...
Jos ihanteena oli tv-asiassa se, että uutisten katsominen oli nimellinen synti PM:ssä, niin se meni kyllä ohi minun syntikäsitykseni. Toki itsekin yritin siihen mukautua. Lähisukulaiseni kauhisteli mummolaan menoa, jossa oli tv. Siellä oli niin vaikea olla lasten kanssa! Mummo oli vienyt töllön omaan kamariinsa, mutta silti se haittasi heitä! ...jne ...
Nyt nämä itse katselevat samaa välinettä, mutta tietävät tasan tarkkaan mitä sieltä saa katsoa ja opastavat taas meitä muita. Nyt sisällön perusteella. Lakia ja rajoja löytyy silti, vaikka laite ei olekaan enää pannassa!
Olen väsynyt noihin ainaoikeassaoleviin ihmisiin!
henkeen. Varmaan olet Juhani24 vl-puhuja?
"Tämä usko on ollut kaiken aikaa raamatullisella perustalla"
Seuraavat poikkeukset tosin pitää tehdä:
- "vain me" = Raamatun vastaista
- vain ihminen antaa synnit anteeksi = Raamatun vastaista
- ihminen ei voi pelastua ilman toisen ihmisen läsnäoloa = Raamatun vastaista
- ehkäisy on syntiä -oppi = Raamatun vastaista
- uskoa mitataan TV:llä, korvakoruilla, hiusvärillä, huulikiillolla, puuterilla, urheilukilpailujen katsomisella jne. = Raamatun vastaista
Oman luonteeni tuntien olisin varmasti hoitokokouksissa joutunut myös sidotuksi. En olisi alistunut Jumalan sanan vastaiseen eksytykseen. Tuossa aiemmin Heino kirjoitti pätkän kuningastenkirjaa siitä kuinka kaikki polvet eivät Baalille notkistuneet. VL-kristillisyydessä myös taisteltiin baalin valtaa vastaan hoitokokousvuosina. Valtio ja kansankirkko myös antoivat tukensa mm.käskyn hoitokokousten lopettamiseen.
Itse uskon että kaikesta huolimatta Pyhän hengen osallisuus ei jättänyt tätä kristillisyyttä. Tosin aihetti pahoja vaurioita. Elämme koko ajan korjauksen aikaa, mutta Baalin vaikutteet eivät lähde yhdellä nykäisyllä, tosin Jumala kyllä antoi Mooseksen ajan matkasaatossa maan nielaista elävä helvettiin eriseuran.(goran lasten kiitokset). Tämä internet on tuonut ihmeellisellä tavalla taas eksytykset, väärät opit ja menettelytavat korjauksen kohteeksi ja väärien sitomisien kohteeksi joutuneiden välille on muodostunut keskusteluyhteys. Meneillään on prosessi jota ei ole käynnistetty SRK:n konttorilta kuten aiemmat puhdistukset. Elämme mielenkiintoista aikaa, odotetaan ja katsotaan mitä tuleman pitää.
"Jumalan valtakuntako on vain teidän keskellänne? Yhäkinkö vain teillä? Kaikkien sekoilujen jälkeen? Vain teillä? Nykyveeällien kauttako kulkee tie taivaan kotiin?"
Tämä on itsensä sarvipään oppia. Sitä oppia vl-saarnaajat opettavat.
Kirjoitin tuossa ylempänä viestin Jumalan valtakunta-aiheesta. Sinun kirjoittamillasi raameilla tuntuu vaikealta ajatella jatkoa. Minulle ei ole luultavasti mitään iloa siitä, että minulle kerrotaan joskus: tule takaisin, nyt täällä on kaikki kunnossa, että sinäkin pääsit taivaaseen! Tuntuu tosi kornilta. Tuskin tällä luontovarustuksella "kumarran" sitäkään päätöstä. Se tuntuu siltä vanhalta tempulta, johon ei toivottavasti tarvitse lähteä mukaan.
Siis kulkeeko tie taivaaseen nykyisten veeällien kautta? Sain sen käsityksen edellisistä viesteistäsi. Voi kuinka hartaasti toivon, ettet vastaisi myöntävästi. Tiedän mitä vaitiolo merkitsee.
Olisitko itse uskovainen, jos Sinut olisi sidottu edellä kertotuilla tiedoilla? Vai olisitko tuntenut itsesi uskosi kieltäjäksi, kun et olisi alistunut Jumalan sanan vastaiseen eksytykseen? Näinhän spekuloit.
äskenkin, kun kuuntelin radioseuroja...
pysyy Suomen rauhanyhdistyksillä siihen saakka kunnes Jumalan pajamoukari murskaa sen totaalisesti.
Ketkä murskautuvat siinä samalla?
Ei jumiuteta keskustelua turhaan, odotetaan ja katsotaan mitä tuleman pitää. Jumalalle kaikki on mahdollista, kait sinä sen uskot? On hyvä ettei etukäteisratkaisut ole tiedossamme.
Tuomion sanat ei kuulu ihmiselle, tästäkin olemme samaa mieltä.
Minusta ei ole ennustajaksi. Mutta joskus pelottaa läheisten puolesta - tuon väärän opetuksen vuoksi. Jos he uskovat sen tosissaan tai jos he eivät jaksa uskoa siihen enää...
olen aina törmännyt ja tottunut. Et vastannut kysymyksiini. Minulle se olisi ollut tärkeää jatkon kannalta.
Miksi sitten vihjasit parannuksen tekemiseen, jos et tuomitsekaan meitä?
Ei ole helppo sen osa, joka nousee Raamattuun kirjoitettua Jumalan sanaa vastaan. Näin tekevät vl-saarnaajat ja johtavat samalla harhaan tuhansia ihmisiä.
tämän osani ja ristini. Minusta ei ole rajatuomariksi eikä toisten sieluntilojen arvioijaksi. Omalla mitallako mittaisin muita? Minä vajavainen epätäydellinen ihminen, jonka oppi ja uskokin on niin alamittaista!
Jospa Rakkautta löytäisin ja itsekin sitä saisin ja osaisin välittää...
x-vl
Kun olin oikeasti maailman reissulla, join esim. viinaa ja tein monenlaisia raamatun mukaisia syntejä, tunsin olevani syntinen ja tarvitsevan parannuksen syntien anteeksi saamiseksi.
Jos sinulla ei ole syntiä eikä matkanvikoja, ole onnellinen Jumalan lapsi, uskossasi ei silloin minun näkökulmastani katsottuna ole mitään epäselvyyttä.
Minä en nöyrtynyt parannukseen ihmislihan edessä vaan Jeesuksen, vapahtajamme.
Nyt kumminkin lopetan, velvollisuudet kutsuvat.
Jos minulla ei olisi muka syntiä eikä matkanvikoja, olisin paatunut omavanhurskas! Sellaisen kuvanko olen itsestäni antanut. En luule olevani uskovainen sen vuoksi, että olen synnitön. En ole juonut viinaa, mutta olen tehnyt muita syntejä - tänäänkin - tälläkin hetkellä.
Jos ei armoa olisi, niin huonosti kävisi!
Kiitos kuitenkin, että vaivauduit vastaamaan.
Olenhan itsekin sanonut että moneen moneen moneen moneen kertaan että 70 luvulla oli opillisia harhoja. Tuo näkyi mm. koulutelevision suhtautumisen kiristymisenä ohi aiemman periaatepäätöksen. yms.
Mutte te, osa teistä, eksytte syyttelemään maailman kanssa terveellistä oppia noilla harhoilla ja eksytte vielä paikoin luulemaan terveellistä oppia lakiopiksi.
Vielä lakihenkiseksi sanotte kun sanon ohjeeksi kuunnelkaa seurakuntaa.
Oppia ei pidä alkaa muuttamaan maailman opin tululien tai maailman hengellisyyksien opiksi. Vaan kristityt neuvovat keskustelee toinen toisilleen kaikkea uskonelämälle ajankohtaista. Maailman suruttomilla ei tätä ongelmaa ole.
"Minusta sinä olet jo kauan ollut lakihenkisyyden eriseurassa, ja sinun pitäisi tehdä tästä parannus."
Järjestetäänkö sitten hoitokokous eriseurasta?
ihmistä vikoja etsien. Katso Jeesusta
tällä palstalla, mutta kannanottosi uskovaisia kohtaan on pelkästään vihansävyttämää.Jos tunnet näin katkeruutta kaikkia ihmisiä kohtaan, joiden koet tehneen vääryyttä sinulle, se on todella raskas taakka kantaa.Joskus ihminen joutuu niin kovan paikan eteen elämässä että on annettava anteeksi oman itsensä takia. Katkeruus vie kaikki voimavarat. Jos rauhanyhdistys ei ole sinulle koti enää, niin asiahan on sitten niin.
"mutta kannanottosi uskovaisia kohtaan on pelkästään vihansävyttämää."
kannanotot ovat lähinnä suurta ihmettelyä kaikenlaisia sääntöjä ja määräyksiä kohtaan, joita vl-herätysliike on pullollaan ja joilla ei ole mitään tekemistä uskomisen kanssa.
"Jos rauhanyhdistys ei ole sinulle koti enää, niin asiahan on sitten niin."
Onko rauhanyhdistys sinun kotisi? Muista, että se ei takaa mitään, sillä Jumalan kasvojen edessä ei ole Rauhanyhdistys eikä sen johtokunta vaan sinä itse. Hyvä jos opetus sinun ry:lläsi on oikeaa, mutta entäpä jos se ei olekaan oikeaa? sinä maksat laskun.
olen vl, mutta suhtaudun varauksella rauhanyhdistyksen toimintaan ja opetukseen. sokea ei kannata olla.
Olen todella osallistunut keskusteluun hoitokokousajoista, josta itselläni on kokemusta. Olen pahoillani puolestasi, nimetön haukkujani, koska näyt kuuluvat niihin ihmisiin, jotka selvittämisen sijasta lakaisevat negatiiviset asiat maton alle.
Uhkailusi minun "panemisestani koville" on kärpäsen surinaa korvissani.
"olen vl, mutta suhtaudun varauksella rauhanyhdistyksen toimintaan ja opetukseen. sokea ei kannata olla."
"Olenhan itsekin sanonut että moneen moneen moneen moneen kertaan että 70 luvulla oli opillisia harhoja."
täynnä on vanhoillislestadiolainen herätysliike vielä tänä päivänä.
melkoisesti komiikkaa. Niin epäuskottavilta väitteet tuntuvat, että vain tilannekomiikka ne voi selittää. Toki, jos vaikka yksittäisissä puheenvuoroissa näitä on mainittu, se ei välttämättä koomiselta tunnu, ainakaan sillä hetkellä. Omat kokemukseni kuitenkin kertovat sellaista, että näitä esittivät enemmän ne nuhdellut.
Harvassa todella ovat tänä päivänä ne hoitomiehet, jotka myöntävät listani "synneistä" ihmisiä ojentaneensa... miksiköhän?
Tuolla aiemmin kirjoitetussa viestissä x-vl kyseli:
"Onko täällä ollut yhtään oikeaa vl-uskoa tunnustavaa, joka on kertonut nuhtelun aiheista?"
Miksi sinäkään et vastaa aloittajan kysymykseen, vaan tyydyt kommentoimaan vain nuhdeltujen esittämiä "epäuskottavia" syitä?
Jokaisesta mainitsemastani puhuttelusta on esimerkki elävästä elämästä. Ei tosiaan kovin vitsikkäältä silloin tuntunut.
Eihän kukaan itseään arvossa pitävä ihminen myönnä ojentaneensa toista esimerkiksi siitä, että nuhdeltu on nähty Kauppakadulla autoilemassa lauantaina iltapäivällä.
Meitä puhuteltiin näin: "Kaupungilla käyminen on asioiden hoitamista varten, uskovaisella ei ole mitään asiaa sinne kauppaliikkeiden sulkeuduttua".
Vaikka omien virheittensä tunnustaminen on kaikille kovin vaikeata, minulle erityisesti, on asioiden selvittämisen kannalta ensiarvoista myöntää tapahtunut eikä vaittää sitä vitsiksi.
Eipä niin. Sitä tässä vaan ihmettelen, että kun tuosta nuhtelusta vl-liikkeessä niin paljon puhutaan, niin kenelläkään siihen kuuluvalla ei näytä olevan kanttia kertoa näin julkisesti nuhtelua vaativista asioista (synneistä?).
Taitaa olla aika häpeällistä niistä seurakunnan neuvoista, sekä aiempina vuosikymmeninä tapahtuneista, että tällä vuosituhannella tapahtuvista ruveta keskustelemaan.
Näillä, joilta vastausta odotetaan, taitaa taas olla muita kiireitä.
pitää kutinsa myös nykyään.
Puhut "syntilistasta". Sinänsä jo tällainen listatehtailu on huvittavaa, mutta yhteen asiaan haluaisin puuttua. Voin hyvin kuvitella, että luettelemasi kaltaisista asioista olisi nuhdeltu tai varoitettu, mutta ei se tee luettelemiasi asioita itsessään synniksi. Monet luettelemistasi asioista ovat kuitenkin sellaisia, jotka saattavat johtaa syntiin.
Lopuksi, nämäkin neuvot ja nuhteet olisi hyvä sijoittaa siihen aikaan ja tilanteeseen, milloin ne esitettiin. Nykyaikana jotkut niistä saattavat kuulostaa hassuilta, mutta siihen aikaan ne olivat varmastikin ihan "relevantteja". Nykyisin monet syyttävät II MS:n aikaisia Suomen johtajia siitä, että he lähtivät Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Itse olen historiaa tarkasteltuani tullut siihen tulokseen, että tapahtumat johtuivat pitkälti "olosuhteiden pakosta" ja Suomen johtajat varmasti toimivat tavalla, jota he pitivät niissä olosuhteissa Suomen kannalta parhaana. Jossain mielessä tämä vertautuu esim. 70-luvun tapahtumiin vl-yhteisössä. Lyhyesti: tapahtumia ei pitäisi tarkastella historiasta ja yhteiskunnallisesta kontekstista irrallaan.
Olet oikeassa, että "neuvonpitojen" aiheet näyttävät kirjoitettuna vielä huvittavammilta kuin puhuttuina.
Vallitsevaan tilanteeseen yritänkin nuhteita sijoittaa. Meillä siis "ohjaksia kiristettiin" koko ajan enemmän ja kaikki mistä nuorten miesten havaittiin kiinnostuvan, kiellettiin järjestelmällisesti.
Kun painostuksen havaittiin tuottavan tulosta (eli pojat lähtivät yksi toisensa jälkeen piireistä), sääntöjen tiukentamista jatkettiin niin kauan, että KAIKKI (siis jokainen) pojat olivat "kieltäneet uskonsa". Sen pituinen se.
Kun juuri mikään ei enää ollut sallittua, kysyin hoitomieheltämme: Mitä me sitten voidaan vapaa-ajalla harrastaa?
Sitten vastaus: JOS teille jää aikaa työ- tai opiskeluvelvollisuuksista, sopiva uskovaisen nuoren harrastus on DIAKONIATYÖ. Siionissamme on paljon suuria perheitä, jotka olisivat kiitollisia avustanne.
Siinä ainoa sallittu harrastus nuorelle miehelle: DIAKONIATYÖ. Diakoniatyötä yhtään väheksymättä, mutta miettikää nyt vähän nuoren miehen kannalta...
Ei toki saisi kertoa negatiivisia asioita vl:sta, mutta en voi olla ihmettelemättä tarkoitusperiänne. Kunnon vastausta en ole lukuisiin kyselyihini saanut.
Minulle on monesti täällä huomautettu siitä, etten saisi kirjoittaa ylös nuhtelun aiheita. Uskon sen johtuvan siitä, että aiheet näyttävät kirjoitettuna siis todella huvittavilta.
Nykyään olen nähnyt seurustelevien vl-nuorten kävelevän käsikynkkää ja jopa pitävän kättä toisen kaulalla.
Meidän aikaan piti aina olla vähintään rullalle käärityn Päivämies-lehden mentävä rako joka kohdassa seurustelevien välillä. Siihen aikaan oli muutama nuori nainen, jotka ihan oikeesti kävi tökkimässä lehtirullalla seurustelevan parin väliin, miten nykyään?
Kyllä vain. En ollenkaan ihmettele, että tekee mieli häipyä palstalta vähin äänin ja yrittää unohtaa edes käyneensä vastaamassa. Onhan tämä kuitenkin aika tyypillistä vl-toimintaa: kun kysytään, ei vastata ja vastataan, kun ei kysytä
ja tietenkin jossain on aina toinen vl. :)
""Omat kokemukseni kuitenkin kertovat sellaista, että näitä esittivät enemmän ne nuhdellut""
Tuo tuntuu tosi vieraalta. Mutta minut erottiinkin, ennen kuin päästiin käsiksi niihin tiukkapipoisiin hoitajiin eli heidän nuhteluihinsa. Hekö siis esittivät tuollaisia listoja, joista Juhani kirjoitti ja siitä heitä nuhdeltiin? Että olivat liian kireitä?
Kyllähän he olivat melko paljon tuota tiukkuuttaan ehtineet seurakuntaan kylvää, ennen kuin toiset puhdistajat uskalsivat puuttua heidän tekemisiinsä. Kunhan ensin oli saatu lakihenkinen pääpukari aisoihin? Vai miten se meni?
Hyvä kun voi löytää ilon aiheita ja komiikkaa menneisyydestä. Mutta se on kornin tuntuista, kun itsellä ovat vitsit ja elämän ilo olleet vähissä juuri noiden takia.
Nauraako joku antamilleen väärille tuomioille? Ei luulisi olevan syytä moiseen?
Tilannekomiikkaa parhimmillaan, laitetaanko sinne vl-vitsiketjuun?
Sinähän voisit valaista sitä historiallista kontekstia, johon nuo hoitokokoukset ja syntilistat liittyvät. Sitten voimme yhdessä nauraa niille hassuille tilanteille, joita noina vuosina järjestettiin.
Sellaista tutkimusta tässä juuri perätäänkin. Ehkä sitten se omakin osuus irrottautuu erilleen ja väärinkäytökset tulevat korjattaviksi? Muuten tuo vaikuttaa taas siltä ylimalkaiselta jotainjossakinkaitapahtui -tarinoinnilta.
x-vl
Ei kelpaa sanoa, että väärästä hengestä voi nuhdella, väärä henki ilmaisee itsensä hedelmistään. Hedelmistä te sen tunnette. Hedelmistä sitä tulee katsoa ja hoitaa.
Nämä tässä mainitut ovat enimmäkseen ns kososlaisen hengen tuotetta, siinä oli ja on useimmin tapana ensin päätellä nuhdeltava henki, ja sen jälkeen miettiä, mitä siinä olisi ehkä hedelmiä. Lähtevät ikäänkuin väärästä päästä liikkumaan, siksi löytyy tuon kaltaisia ihmeellisyyksiä.
Voisin itsekin jatkaa listaa, ainakin kolmella yhtä ihmeellisellä seikalla, niihin en halua kuitenkaan puuttua. Ei ole hyväksi kertoa rippisalaisuuden kaltaisia asioita, ei se ole Jumalan sanan, ei hyvän käytöksen, eikä sovi omantunnon puhtauteenkaan. Minulle riittää, että oman kohtansa ovat saaneet hoidetuksi ja ite´sekin saan samasta armosta osallisena tietäni kulkea.
Juhani24 osaa kirjoittaa maltillisesti ja asiallisesti. HÄntä on aivan tarpeetonta yrittää leimata katkeraksi. Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä on moni jo julkisesti todennut että SRK meni harhaoppiin 70- ja 80-luvulla. Viimekis Seppo Lohi Kotimaa-lehdessä. Lohi totesi lisäksi, että harhaoppista oli juuri hengistä parannuksen vaatiminen, ihmisen omantunnon äänen väheksyminen (kun kaikenlaiseta sellaisesta mistä ei synnintuntoa ollut piti vain parannusta pakolla tehdä) sekä ry_n ja SRK:n johtohenkilöiden nostaminen "Jumalan huoneenhallitukseksi".
Menettelyissä harhauduttiin lisäksi halpamaisesti nöyryyttämään uskovaisia ihmisiä vastoin asiallista käyttäytymistä.
Näistä asioista ei ole pienintäkään epäilystä ja asiaa on tarpeellista täällä käsitellä. Juhani 24 on nostanut esiin näitä teemoja maltillisesti.
Olen kertonut omakohtaisista kokemuksista, joista kaikista on olemassa esimerkki elävästä elämästä.
Minusta olisi todella vapauttavaa kaikkien kannalta, että SRK myöntäisi virheensä ja nöyrtyisi julkiseen anteeksipyyntöön hoitokokousajan julmuuksista.
Kattava julkinen anteeksipyyntö saavuttaisi varmasti kaikki väärin kohdellut saamansa (positiivisen) julkisuuden avulla.
SRK:ssa pelätään selvästi auktoriteetin heikkenemistä virheiden myöntämisen seurauksena, mutta tiedän, että virheiden myöntäminen ja anteeksipyyntö ainoastaan vahvistavat osapuolien keskinäistä luottamusta.
Kehtaatkin esittää mokomaa luetteloa ja laittaa kaikkein turmiollisemman asian tupakoinnin hyveiden joukkoon.
Häpeä sinä tupakan puollustaja.
Minä en kehtaa edes tervehtiä tupakan polttajaa, koska hänestä huokuu tupakan löyhkä, eikä mikään raikas Pyhän Hengen suloinen tuoksu.
Minun listassani tupakan poltto on numero yksi paheiden ja turmiota tuottavien syntien joukossa.
Kyllä lestadiolaiset ovat tässä tupakka-asiassa niin väärässä kuin olla ja voi.
Pidetään hyveenä tuommoista turmelusta tuottavaa elämäntapaa, joka lopussa tappaa hitaasti ja kauheita tuskaa tuottavalla tavalla.
Miten tupakan poltto voi olla Jumalan kunniaksi, kysyn vaan.
Kyllä tupakoinnista pitää alkaa nuhtelemaan, se jos mikä on kiistaton pahe, josta tulee päästä.
Kovempi kanta tupakointiin pitää ottaa, sillä ei voi olla oikein, kun uskovaiset raskaana olevat äiditkin polttaa. Tupakoiva saarnamies ällöttää. Häntä en millään pysty pitämään uskovaisena.
ole kadehdittava. Vanhoilliset saarnaajat eivät suinkaan nouse Raamatua vastaan,vaan puhuvat juuri Raamatun teksteistä. Sinulla on näköjään aivan väärät olettamukset näistä asioista,perhonen. Lienet perholainen? Minua ei yksikään sarnaaja ole johtanut harhaan,vaan on puhuttu täysin oikeista asioista. oikeilla nimillä.
olisi siis millainen? Kertoisitko ystävällisesti? Se on jo tunnustettu,että toimittiin joissain tilanteissa väärin. Julkisen lehden välityksellä. Kaiken järjen mukaan sen pitäisi riittää. Jos ei riitä,mene sepen juttusille.
Milloin ja missä julkinen anteeksipyyntö on esitetty?
Sinulla näyttää olevan selvät sävelet siitä, miten tänä päivänä väärä henki ilmenee ja näkyy hedelmistä. Millaisista hedelmistä puhut ja mitä tarkoitat?
Sehän oli yleinen käytäntö aikoinaan, että ensin sanottiin kaikkien saastuneen ja menneen väärään henkeen ja sitten ruvettiin miettimään, missä se on ilmentynyt. Ja syitä löytyi - ei ollut yhtään synnitöntä koko Suomen siionissa! Kaikki heikkoudet ja lihan vajaavuudet olivat merkki väärästä hengestä, joka ainoa oli siihen joutunut!
Nytkö on sitten toisin? Niitä OIKEITA väärän hengen hedelmiä näkyy? Sinäkin olet huomannut? Kerro hyvä mies, millaisia ne ovat!
Laitanko tarjolle muutaman: kriittisyys siionin julkaisuihin, yhteisten päästösten arvosteleminen, lusmuilu eriuskoisten seurassa, vl-uskon tunnustamisen vältteleminen, seuroissakäynnin vähäisyys, yhteisen vl-rakkauden vähätteleminen tai murentaminen...
Menikö sinne päinkään?
Niistäkö sinä olisit halukas nuhtelemaan? Ja kaiken takana olisi taas - yllätysyllätys- puhuteltavan väärä henki!!!!
"Ja syitä löytyi - ei ollut yhtään synnitöntä koko Suomen siionissa!"
Ei ole muuten tänäkään päivänä - ei kai kukaan sellaista luulekaan. Vain yksi on ollut synnitön.
olisi 70-luvulla veeällien henkijahdissa synnitön ollut? Oli parta, viini ja fariseuksen huone...
80-luvun painostuksen ollessa huipussaan meillä oli kavereiden kesken sellainen inside-juttu, että aina kun nähtiin jeesuksen kuva, jossa hänellä oli parta ja pitkä tukka, joku totesi: "Hoitokokouksen paikka".
Tupakoinnin vaaroista pitäisi kyllä tiedottaa (nuhdella?). Odottavien äitien tupakointi vaarantaa tutkimusten mukaan myös vauvan terveyttä.
Jo äidin polttamat kolme
savuketta päivässä aiheuttaa lapselle jatkuvan
happivajauksen, mikä voi myöhemmin ilmetä mm. oppimisvaikeutena ym.
Passiivisen tupakoinnin vaarat myös tiedetään.
siihen aikaan Reisjärven maakunnallisissa oli seuramerkissä pitkäpartainen Jeesus. Se oli sitä tiukkaa aikaa.
Minun nuoressa päässäni se aiheutti ainakin yhden ylimääräisen ajatuksen. Tosin olin silloin vielä ns. siionin rakkaudessa ja kuuliaisuudessa.
Ehkä se asia olisi tarvinnut hieman selitystä, mutta en saanut muuta kuin sitä, ettei parta ole sopiva koristus uskovaiselle miehelle.
Samoin huomasin sen, ettei ollut soveliasta suuttua, mutta sitten Jeesus pani hulinaksi synagogassa. Taas pieni ristiriita. Eihän Jeesus voinut toimia väärin, vaikka teki sellaisia asioita, joista meitä nuhdeltiin. Mistä oli siis kysymys?
Nyt sen jotenkin tajuan, mutta silloin en. :)
Hän olisi dispossa (ei saisi saarnata jos edes olisi puhujaveljeksi päässyt) musiikkiaiheisten näkemystensä takia. Sanoihan Luther, että musiikki on viides evankeliumi ja karkoittaa Saatanan...
se riitä,kun Kotimaa on haastatellut asian tiimoilta. Kukaan ei voi toisen puolesta pyytää anteeksi. Jos vaikka väärin puhutelleet ovat maan mullissa...
Uskoisitko sittenkään, vaikka luettelisin tusinan nimiä sinulle? Osa heistä on vielä SRK:n johtopaikoilla. Yhä vielä. Ja osa elää ja voi hyvin (?) ihan lähipiirissäni. Onko sitä noin vaikea uskoa?
Kuten sanoin, sitä etsivää rakkautta tuossa mielessä ei ole osoitettu, vaikka muuten ollaan ihan hyvissä väleissä. Enkä ole oikeassa elämässä ollenkaan hankala tyyppi. Minua on helppo lähestyä ja lähestyn itsekin ihan sovinnollisesti.
Jossakin mättää ja pahasti! Mutta missä? Sitä olen tullut tännekin kyselemään. Miksi kaikki tämä tapahtui koko Suomessa? Ei ainakaan minun takiani. Vain olenko muka niin tärkeä tapaus? ;D
lukisit oikeasti ja ajatuksella,niin se olisi sinulle jo selvinnyt. Olen jo kertonut,että tuolloin elettiin aikoja,jolloin KOSOSLAINEN henki astui rauhanyhdistykselle. Ei sitä kukaan sinne kutsunut. Tuli vain ja tartutti väärää henkeä uskovaisiin, tartutti sielunvihollisen lakihenkeä,joka rampautti monia, Sielunvihollisen työt ovat aina rikkomassa eivät koskaan rakentamassa.
Luin ajatuksella äskeisenkin viestisi. Mutta kysymyksiini siinä ei ollut vastausta. Minä uskon, että se kososlainen henki oli vähän muualla kuin missä sen sanottiin silloin olevan. Se oli juuri siellä johtoportaassa, joka pani hoidot käyntiin. Miksi muut suostuivat siihen? Ei kai yksi lakihenkinen olisi mitään voinut, mutta kun kaikki seurasivat mukana. Oliko pakko? Miksi?
Miksi - sitäkö ei vieläkään "tiedetä"? Tai myönnetä?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014523116
syyttää johtoporrasta. Minä en tiedä,mistä tai kenestä se alkunsa sai. Mutta vain yksi sitä ei voi tuoda. Yksi olisi kyllä laitettu kuriin ja nuhteeseen. Kososlainen henki oli ikäänkuin virus. Virushan voi tartuttaa montakin ihmistä. Minulla ei ole tyhjentävää vastausta siihen,oliko pakko "seurata mukana". Luulen kuitenkin, että virus-sielunviholliselle ei riittänyt pikkusormi, vaan se halusi koko käden. Sen tiedän varmasti,että samaa henkeä oli myös tavallisissa uskovaisissa. Läheiseni onneksi huomasi olevansa väärässä...
..kysymykseeni. Ihan miten haluat.
tarkemmin ajattelee,niin ei se ole tainnut olla anteeksipyyntö,vaan julkilausuma...ei sitä kuitenkaan voi verrata siihen asiaan,mitä Suomen valtio ajattelemattomuuttaan teki juutalaisille. Siinähän viskattiin ihmisiä suoraan tuleen.
muutakin. Ainakin vihamieliset purkaukset entistä hengellistä kotiaan kohtaan! Peräti katkeruuden karvas sappi kiehui joskus. Eikä hän pitänyt sitä edes pahana, vaan kehui, että sellainen kirkastaa ajatukset ja skarppaa muutenkin...
Teksti oli sen mukaista.
Ei olisi kelvannut - M.O.T. ;)
Voisi löytyä siitäkin Päivämiehen uutisesta silloin 1970 -luvun loppuopuolella, jossa kerottiin olevan järkytys, kun huomaa sellaisen henkilön, jota on pidetty kososlaisuuden tuntijana, onkin itse siihen henkeen joutunut. Muistan sen ajan tapahtumia, olin itse sekä hoitajana että hoidettavana ,tiedän jotakin molemmista puolista. Näin julkisella palstalla on niitä hankala kertoa, varsinkin, kun tietoni siltikin ovat ohuet.
Jos kerron sen vanhan entisaikoina tunnetun totuuden, että väärän hengen on itse paljastettava itsensä, sitten sitä vastä pääsee hoitamaan. Muuten syntyy entistä suurempi sekasorto. Eräälle veljelle sanoin silloin myrskyn aikana, että Jumalan valtakunnan vene keikkuu myrskyllä, niinkuin luonnollinenkin vene tekee. Olemme kuitenkin niin varman perämiehen ohjauksessa, kun purttamme ohjaa Herra Jeesus. Pursi ei uppoa, vaikka keikkuu ja natisee liitoksissaan. Kun pysymme purressa ja lähellä toisiamme, pian tulee tyven, kuten kerran Genesaretin järvellä. Tyven tulikin, on kestänut jo kauan, yli kaksikymmentä vuotta.
Ehkä tämä viesti ei paljon selvittänyt, toivottavasti kuitenkin vähän.
Tuon tiesinkin. Tyventä ja rauhaa. Siksi varmaan meikäläisten muistuttelut ovat hieman tympeitä? Kukaan ei mielellään ota kantaa eikä keskustele kanssamme. Meidänkään ei saisi muistella menneitä, koska kaikki on ollut jo kauan ihan hyvin. Teillä!
Noiden hoitojen jälkiä ei saisi näytellä, eikä niistä muistuttaa. Olenkin kysynyt, miksi sitten sanot minulle "päivää", jos menneitä ei ole oikeasti olemassakaan. Ainakaan sellaisena kuin minä ne muistan.
Totta on, en paljon kostunut tekstistäsi. ;(
En halua mitenkään arvostella tietämystäsi, mutta kannattaa lukea vaikka aiemmista keskusteluista kirjoituksiani, joista käy ilmi mitä synteihin sitominen ja pois painostaminen aiheuttivat ihmisille.
Sitä ei saa vähätellä, kuten muutamat täälläkin kirjoittelevat sen ajan hoitomiehet järjestelmällisesti tekevät!
hypoteesin rinnalle myös objektista faktaa,sen myönnän. Olet ymmärtänyt minut väärin,kun olet sitä mieltä,että vähättelisin ihmisten kaltoinkohtelun vaikutusta heihin. Heitä ei ole kohdeltu suinkaan oikeudenmukaisesti.
selkeästä vertauksesta. Ihminen,joka on katkera,ei tyydy sinunkaan puheenvuoroosi. Asiallinen kommentti,pakkula.
arvionnistasi, joka koski minun sisäistä puoltani! Muuttaako minun katkeruuteni tosiasioita?
Tai oliko tuokin jokin vl-vitsi?
Meneekö se vieläkinn täydestä kuin väärä raha, että joku kososlainen tai muu väärä henki olisi tullut ja hyökännyt uskovaisten kimppuun?
Tiedätte varmaan sadun keisarin uusista vaatteista. Olemattomia vaatteita kehuttiin kilvan, kunnes väkijoukosta kuultiin lapsen äänellä totuus, ettei vaatteita ollut olemassakaan.
Vaikka usko onkin niin yksinkertainen, ettei "tyhmäkään tieltä eksy", ei kuitenkaan saa olla "silleen lapset, että kaikilta opin tuulilta vieteltäisiin".
Jos tuo henkioppi olisi raamatunmukainen, miksi sitä ei jatkuvasti käytettäisi. Ymmärtäähän tuon, vai?
Ystävällisin terveisin sirkka
näppylät. Kososlainen sen pahan aikaan sai, siis sielunvihollisen apuveikko. Ei jaksais tätä samaa asiaa kirjoittaa MONESTI. Kannattais vaan uskoa.
En ole kaikkia kirjoittamiasi tekstejä lukenut, siis en tiedä kuinka "MONESTI" jo olet tuosta kososlaisesta hengestä kirjoittanut.
Minäkin olen aika moneen kertaan samoista asioista kirjoittanut, mutta en osaa vielä lopettaakaan.
Tuntuuko sinusta tosiaankin oikealta nostaa esiin jonkin henkilön persoona aivan tavallisten uskovaisten keskeisten välien selvittelyyn, kuten "Kososen"? Sehän on vainajan häpäisemistä ja kuolleen tuomitsemista. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."
Olin jo Ry:stä erotettujen kirjoissa kun kososlaisesta hengestä on alettu puhua. Ehkäpä se oli se konsti, jolla loputkn saatiin tekemään parannus entisestä uskostaan, sitähän se käytännössä tarkoitti.
Kirjotat toisaalla muistavasi vain hämärästi noita aikoja. Kyselepä vielä tarkemmin tuntemiltasi nuo ajat kokeneilta henkilöiltä!
Monesti ylistetään Ry:llä vallitsevaa rauhan aikaa. Siis sota on myönnetty olleen. On muistettava, että rauha tulee myös hyökkääjän puolelle!
Lopun ajoista on ennustettu:
"Löytyneekö uskoa maan päältä."
"Jos taitaisi tapahtua, niin valitutkin eksytettäisiin"
Tässä harhaoppikeskustelua 5,5 vuoden takaa. Siihen aikaan oli hoitokokouksissa toimittu PELKÄSTÄÄN oikein eikä mitään harhaoppeja ollut ollut koskaan!
SRK:n kiivas nimimerkki Hynde valehtelee silmät ja korvat täyteen sellaista tuubaa, minkä jopa Päivämies on nyttemmin myöntänyt!
Onko täällä ollut yhtään oikeaa vl-uskoa tunnustavaa, joka on kertonut nuhtelun aiheista?
Me "katkerat", aiempien nuhtelujen kohteet olemme täällä muistelleet entisiä aikoja, jolloin nuhtelu oli yleistä ja siihen kannustetiin saarnoissa.
Se kannustus tehosi joihinkin ja aiheista ei ollut pulaa! Kuten Juhani ja muut ovat kertoneet. Aiheet olivat niitä maailmaan päin meneviä, osin keksittyjä syntejä. Niillä oli helppo ojentaa toista, kun itse oli kuuliaisempi ja askeettisempi. Niitäkin nuhdeltiin ankarasti, joilla oli hengen halu vaeltaa neuvojen mukaan, mutta liha oli heikko...
Sitten olimme me, joilla jostakin syystä tuo kuuliaisuuden halu rupesi hiipumaan, neuvot tuntuivat liian kireiltä ja lakihenkisiltä.
Tänään ei taideta seurakunnassa nuhdella ketään ihan kasvokkain? Kuka sitä rohkenisi tehdäkään? Vaikka kyllä kai synninluvallisuutta haistellaan ja takanapäin siitä puhutaankin. Tuskin "synneistä" on eroon päästy?
Minulla on tuntuma, ettei sinne toiseen reunaan menijöitä kukaan kykene nuhtelemaan. Heitä halutaan enemmin myötäillä, esim. PM:ssä, koska palaute heikäläisiltä on sen verran lyövää ja päällekäyvää, jos toisin tehtäisiin.
Kuka voi kurittajia "kurittaa"? Eihän sellaiseen ole keinoja? Kuka voi hengellisesti väkivaltaista taltuttaa? Ei ainakaan lempeys ja rakkaus auta yhtään mitään. Toisen posken kääntäminen antaa vain lisää intoa...
Ensinnäkin ihan itse sanasta. "Nuhtelu" saattaa kuulostaa siltä, että nuhtelija lähestyy nuhdeltavaa ikään kuin ylhäältä päin, itse parempana, onnistuneempana. Näinhän ei asia ole, tai ei ainakaan pitäisi olla. Itse käyttäisin ehkä "nuhtelun" tilalta sanaa "varoitus", ilman sanaan sisältyvää uhkaavaa merkitystä.
"Nuhteluun" ryhtyminen on varmasti vaikeaa kenelle tahansa, silloin kun se tapahtuu oikealla mielellä. Nuhtelijan pitäisi olla ensisijaisesti aidosti huolissaan, peloissaan siitä, että nuhdeltava on "joutunut väärille raiteille", vaarassa menettää uskon lahjansa. Ei siis ole tarkoitus osoitella, saati ilkkua, että nyt olet mennyt harhaan; minäpä neuvon sinulle, miten pitää elää. Ei todellakaan. Oikea huolenpito on juuri sitä Jeesuksen opettamaa lähimmäisenrakkautta. Ei siis niin, että "miksi sinä näin teet?" tai "yrittäisit edes", vaan pikemminkin "mitä sinulle kuuluu?", "onkohan tuo sopivaa?".
Tietysti on joitain sellaisia "päivänselviä" asioita, joita useimmat kristityt pitävät "luopumisen" merkkeinä kuten avoin juopottelu tai irtosuhteet, mutta oikeastaan on vaikea luetella mitään yksittäisiä asioita tai tekoja, mistä "pitäisi" nuhdella tai varoittaa. Jos jonkun henkilön kanssa on paljon tekemisissä, niin puheet ja käyttäytyminen saattavat paljastaa, että jotain on "pielessä", vaikka mitään selvää yksittäistä ulkoista tekijää ei olisi "nähtävillä".
Usein "paras" nuhtelu on huomaamatonta. Esimerkiksi autossa voin pyytää radiokanavan vaihtoa, tai vaihtaa kanavaa itse, jos ohjelma tuntuu huonolta. Huumorikin auttaa: esimerkiksi pukeutumisesta voisin kaverilleni sanoa vaikkapa että "ettei vain ois tullut pikkusiskon paita päälle?" Siis ilman, että tarvitsee alkaa varsinaisesti "nuhtelemaan" asiasta.
Varoitus vai opastus? Kumpi parempi?
Tällainen nuhteleminen ja varoittaminen varmaan toimii myös, kuten seuraavasta linkistä käy ilmi.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014418497
Sanoma on suoraakin suorempi. Sitä ei tyhminkään voi olla ymmärtämättä, mitä sitä kiertelemään.
Näinhän se lievimmin menee, ja suurella rakkaudella.Aivan hyvä, uusimman raamatun suomennoksen ilmaisu on erittäin hyvä; Ota asia puheeksi kahden kesken.
Peräti harvoin toivottavasti joudutaan rankempiin ilmaisuihin. Joskus on kuitenkin sanottava suoraan, ilman sarvia ja hampaita, niinkuin Hynde ilmaisi läheisen linkin osoittamassa viestissä.
-Ja aina löytyy jostain toinen vl, jonka kanssa voi neuvomisista keskustella.-
Kysyin sinulta suoraan, mikset vastannut avaajan kysymykseen, vaan tyydyit hymyilemään neuvolistoille yrittäen näin vesittää esille tuodut asiat, joista on "rakkaudella" neuvottu.
No, aina näyttää löytyvän jostain toinen vl, jonka kanssa voi neuvomisista keskustella muiden keskustelijoiden ohi ja yli. Millaisen kuvan saa ihmisestä live-tilanteessa, joka ei vastaa vierustoverinsa kysymykseen, vaan kurkottuu yli keskustelemaan kauempana olevan kanssa, jonka asia tuntuu kiinnostavammalta kuin vieressä istuvan kysymys ja keskustelun aihe? Oletko koskaan joutunut kokemaan edellä kuvattua, ja jos olet, niin miltä tuntui?
Täällä on kovasti perätty sivistynyttä keskustelua. Miten lienee, koetko oman tapasi tässä keskustelussa sivistyneeksi? Omasta puolestani voin sanoa, että pidän tällaista tökerönä käytöksenä.
Ainahan täällä keskustelu rönsyilee, miten se nyt noin sattui??
Ei ollut halu enempää vastata näihin arvailuihin, mutta tavasta tuntui olevan jotakin sanomista.
Jos hyväksi nähdään, voin vaietakin.
Eipä kestä kiitellä!
Etkös sinä koko ajan vaikene, niin että tuo viimeinen lausahduksesi oli jotenkin lapsellisen kuuloista. Kirjoituksessani en missään kohdin kehottanut sinua vaikenemaan, päinvastoin. Se on ihan omaa tulkintaasi, mutta jos haluat vaieta, niin ratkaisu on sinun, ei kenenkään muun.
Hyvää laskiaistiistain iltaa!
No, täällä on pari nimeltä mainitsematonta vl-oppi-isänä ja SRK-vaikuttajana esiintyvää henkilöä, joilla on varaa toistuvasti naureskella julmuuksien kohteeksi joutuneille.
Voimme toki sääliä heitä, mutta mietitään kuitenkin, ovatko he sen arvoisia.
puhuttiin asioista kasvokkain ja niiden oikeilla nimillä. Asioita myös korjattiin, pyydettiin, annettiin, ja uskottiin anteeksi omilla nimillään. Meillä onkin olut saumaton rakkaus ja hyvä henki sen jälkeen kaikki nämä kolme vuosikymmentä, mutta silloin vaikeimpana aikana monesti epäilys ja pelko raastoi mieltä. Onneksi Jumala antoi luottamusta, ettei Jumalan valtakunnan laiva uppoa, vaikka natiseekin liitoksissaan.
Oman kotiseutuni asioita en halua tuoda tänne yleiseen reposteluun, toisten paikkakuntien asioista tiedän äärimmäisen vähän. Sen kuitenkin voin kertoa, että ihmeen lämmin ja rakkauden sanoma kuuluu saarnoista, tulipa puhuja mistä päin tahansa.
"Meillä onkin olut saumaton rakkaus"
Teidän siionissa sitten sallitaan tupakan ohella prosenttipitoiset juomat. Aina rakkauteen saakka.
"Sen kuitenkin voin kertoa, että ihmeen lämmin ja rakkauden sanoma kuuluu saarnoista, tulipa puhuja mistä päin tahansa."
Onko se sitä Raamatun vastaista "vain me" sanomaa?
Hyvä, jos osaatte elää nykyään sovussa oman Ry:nne seinien sisällä.
Siitä ei tosin ollut nyt kysymys.
Mikään ei ole meidän osaamisessamme, eikä meidän taidoistamme kiinni. Olemme vain köyhiä armon kerjäläisiä, saman isän lapsia, samasta armosta riippuvaisia. Jokainen tietää ja tuntee tarvitsevansa armahdusta, siitä on oma kerskaus suljettu pois, kerskauksemme on vain Jumalan laupeudessa.
Hyvää aamupäivää, Juhani24!
Niin, täällä on muutamia "seurakunta on erehtymätön"-opin puolustajia, joiden on miltei mahdotonta ajatella toimitun väärin näissä seurakunnan neuvoissa, ja hoitokokoukset ovat olleet vain hoidettujen parhaaksi.
On lohduttavaa huomata, että monet vl-liikkeessä ovat kyseenalaistaneet tämän "seurakunta on erehtymätön"-opin tällä palstalla ja ruvenneet puolustamaan Raamatun mukaista seurakuntaoppia. Sanoihan Paavalikin, että eriseurat ovat keskellänne eikä ulkopuolella. Eihän erehtyväisistä ja syntisistä voi muodostua mitään erehtymätöntä.
1. Kor. 11:19
Täytyyhän teillä ollakin keskuudessanne ryhmäkuntia, jotta nähtäisiin, ketkä teistä osoittautuvat luotettaviksi. [1. Joh. 2:19]
Auttaisikohan rukous enemmän kuin sääli.
..vajavainen muistuttamisemme vanhojen asioiden korjaamisesta kantaa vielä hyvää hedelmää.
Kymmenisen vuotta sitten kun otin asian ensimmäisiä kertoja puheeksi, yksikään vl ei uskaltanut myöntää mitään poikkeavaa tapahtuneen. Minulle sanottiin, että muistin asiat väärin. En muistuttele katkeruudesta vaan siksi, että asia painaa edelleen monia ja olisi korkea aika se sopia.
Kyllä minä sen uskon, että paikallisten ry:ten seinien sisällä asioita on korjattukin, mutta niiden seinien ulkopuolella on paljon ihmisiä, joiden kanssa varsinkin SRK:lla on selvittämättömiä asioita.
Muutama vuosi sitten pääministeri Lipponen pyysi Suomen Juutalaisyhteisöltä anteeksi juutalaisten luovuttamista Suomesta Natsi-Saksaan jatkosodan aikana. Vilpitön anteeksipyyntö kantoi hyvän hedelmän ja välejä vuosikymmeniä hiertänyt asia korjaantui.
Virheiden tunnustaminen vaatii nöyryyttä, mutta nyörtyminen väärin kohdeltujen edessä on varmasti tuskallista.
Tällä palstalla on virinnyt v-lestadiolaisten ja vl-liikkeestä erotettujen kesken/välillä keskustelu anteeksipyynnöstä hoitokokousvuosien aikana tapahtuneista virheistä, samoin Kotimaa-lehden haastattelussa S.L. totesi väärää oppia olleen liikkeellä noina aikoina.
Eiköhän nyt pallo ole SRK:lla. Siellä olisi nöyrtymisen paikka, mutta välillä tuntuu, että otetta aika ajoin vain kiristetään Päivämiehen välityksellä (vrt. viimeaikaiset Pm-keskustelut täällä internetissä).
Ketjun avaajan kysymys ja ketjun aihe oli nimen omaan nuhtelu ja se, millaisista asioista nuhdellaan tai pitäisi nuhdella. Pakkula on mielestäni osallistunut tähän keskusteluun, joten moitteesi on mielestäni turhaa.
Itseäni myös hymyilytti se alkupäässä esitetty "syntilista". Se myös paljastaa mielestäni selkeästi sen, miksi viestin kirjoittaja ajautui pois vl-uskosta. Oikealla uskonymmärryksellä noita luettelon asioita ei todellakaan voida pitää minään "syntilistana" vaan pikemminkin rakkauden neuvoina ja ohjeina nuorille siitä, miten säilyttää usko ja hyvä omatunto. Tokihan tämä "rajoittaa" nuoren miehen elämää, mutta taas törmätään kysymykseen: mikä on lopulta tärkeintä? Tosin on huomautettava, että 70-80-luvulla vl-uskovaisten yhteiskunnallinen tilanne oli sellainen, että nykypäivään peilattuna varmasti joskus neuvoissakin oltiin "ylivarovaisia". Mutta vanhan sanonnan mukaan, "ei vara venettä kaada"! Itse asiassa Jeesuksen opetus oli konkreettisesti ajateltuna vielä "raaempaa" (Matt 18:8-9):
8 Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. [18:8,9: Matt. 5:29,30]
9 Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.
Lopuksi, jokaisella on kai oikeus kommentoida ja vastata niihin viesteihin, joihin haluaa ja juuri sen verran, minkä tarpeelliseksi näkee.
missä kohdassa haluan. Sinä et ole nähnyt tarpeelliseksi vastata minulle.
Tuo "huvittava" syntilista olikin mielestäsi vain rakkauden neuvoja. Se missä tilanteessa ja hengessä ne annettiin on huomionarvoista. Ne eivät tuntuneet rakkaudelta eikä niissä ollut altapäin nostava ja tukeva suhtautuminen langenneeseen tai lankeamisvaarassa olevaan uskovaiseen. Sen hengen tunsi ja siinä olivat vitsit vähissä. Ahdistus ja painostus eivät naurata.
Et ole ollut itse sellaisen kyttäämisen kohteena? Siksikö olet huvittunut, kun muut ovat niin pölijiä, että ottivat liian tosissaan, mitä heille rakkaudella sanottiin? Luulivat raukat syntilistoiksi ja ehdottomiksi käskyiksi.
Olisi kai ollut oikein nauraa päin näköä jo silloin noille ylivarovaisille neuvojen antajille?
Mitä olisi tapahtunut?
Noh ei ainakaan pahempaa kuin tapahtui!
Raamattu varoittaa myös farisealaisten synneistä, eli armon ansaitsemisesta lukuisin ulkonaisia asioita koskevin säännöksin. Eipä kannata sitäkään vähätellä.
Toisekseen, puolusteletko yhtä kivaasti myös sellaisten kirjoittajien sananvapautta, jotka ovat kanssasi eri mieltä?
Jos luit "syntilistani" johdannon, näet että minäkin OTIN KANTAA SIIHEN, MISTÄ NUHDELLAAN tai nuhdeltiin. Tartut vaan jatkuvasti syntilista-sanaan saadaksesi huomion pois itse asiasta.
Sinulla ja ystävälläsi on jatkuvasti hauskaa toisten kustannuksella. (Itse pidän "hoitokokousjekkujen" kohteeksi joutuneiden pilkkaamista lievästi sanoen huonona huumorina)
Vaikka muuta väitätkin, alituinen vikominen ja nokkiminen ei ole rakkautta. Tai ainakin rakkaus-käsitteellä on meillä melko suuri ero.
Olen toki tyytyväinen, ettei kenenkään vilkkaan nuoren miehen kättä tai silmää "rakkauden puuskassa" revitty irti. Se oli vitsi, nyt minuakin hymyilyttää.
Täällä on jo kaksi vl:ksi ilmoittautunutta henkilöä, jotka nauravat väärin kohdelluille ja pilkkaavat heitä.
Se oli silloin totista totta, mielestäni ennemmin pitäisi arvostella hoitomiesten tarkoitusperiä, kun nauraa heidän julmuuksiensa kohteeksi joutuneita.
Asioiden paperille kirjoittamista pelätään kovasti tietyissä piireissä. Kirjoitettunahan listat näyttävät farisealaisilta. Puhuttuina voidaan aina jälkeenpäin sanoa, että nyt muistat väärin tai vastaavaa.
Minuakin huvittaa kun ajattelen Jeesuksen Rakkautta käsien katkaisuna ja silmien puhkomisena! Tekö olitte lempeämpiä kuin Jeesus? :DDD
Tiedän tiedän, että se tarkoittaa jotain hengellistä ja jostain ihmiselle tärkeästä periaatteesta tai synnin houkutuksesta luopumista. Vl-käsityksen mukaan - siis silloisten ns. syntilistojen mukaan, jotka ovat nyt naurettavia sinunkin mielestäsi. Silloin ne olivat oikeita, vakavia ja erittäin tärkeitä.
Vaikka minulle miten sanottaisiin, että se oli rakkautta niin en usko, jos se ei TUNTUNUT rakkaudelta.
Siinäkö oli vika, kun minä en tuntenut olevani sellaisen kakaran asemassa, joka on väkivalloin pidettävä leikkikehässä ja estettävä kaikki nuoruuteen ja ihmisyyteen kuuluvat elämän kuviot.
Kun kaikki oli niiiiiin vaarallista!
tajuat ettei viestissäni oleva eräs viittaus ollut Sinulle. Kesken kirjoituksen unohdin, kenen viestiin olin vastaamassa ja ajattelin Toista. ;(
Huomasin, että kaikki ei ollut tarkoitettu minulle.
Itse olen melko järkyttynyt, että hoitokokousvuosia puolustavat, julmuuksia vähättelevät ja vääryyttä kärsineitä pilkkavat voimat ovat nostaneet täällä viime päivinä rumaa päätään. (Oho, alkaa mennä tekstikin jo raamatulliseksi!)
Ehdin jo välillä luulla, että ollaan menossa kohti avoimempaa rinnakkaiseloa... niin sitä ihminen erehtyy.
Olen oppinut tunnistamaan, että täällä on heidän lisäkseen vielä muutama muukin, jotka vähättelevät ja kaunistelevat noita aikoja.
Joku haluaa välttää kahdeksannen käskyn rikkomista ja haluaa kääntää kaiken "parhain päin" ja selittää sitä kuuluisaa toistakin puolta, ettei vain tämä meidän väärä ja paha, yksipuolinen totuus olisi esillä. Yhteisön maineen ja kunnian puolustaminen on joillekin ihan pyhä velvollisuus. Ja sen kyseenalaistaminen taas on yhä vielä kuin koskisi ns. Jumalan silmäterään...
Onhan natseillakin puolustajansa ja jopa kaikkien julmuuksien tyhjäksi tekijät! Eivätpä syyllisty maineen tahraamiseen! Se on sentään helposti vääräksi todistettavissa. Todisteet riittävät. Meillä se on hieman vaikeampaa. Näköjään.
olla paljon mitään Sinulle. Ajatus karkasi heti tuohon pistepirkkoon..........
Olen ajatellut samaa, kun olen seurannut tätä palstaakin aika kauan. Olen keskustellut monien kanssa täällä ja jopa privaatisti. Siis vl-porukassa olevien kanssa. Toki joitain yksittäisiä muutoksia suhtautumisessa olen huomannut. Sellaisia, jotka luottavat meidän kirjoituksiin ja sitä kautta saavat näkökulmaa noihin vuosiin, joista ei puhuta vl-piireissä yleensä mitään.
Ovatkohan veeällät edes lukeneet kunnolla Kotimaan artikkelia? Tuskin? Ei ole kukaan osoittanut etsivää rakkautta, vaikka siihen rakkaudella heitä neuvottiinkin...
Pakkoko on paras lääke rakkaudessakin?
x-vl
Turha tai ei, mutta oikeustajuni sanoo, että hymyily ja kaikkinainen vähättely epäoikeudenmukaisesti kohdeltua kohtaan on väärin.
Pakkula kyllä osallistuu ja osallistui tähänkin keskusteluun, myönnetään, mutta laillasi häntäkin, oikeudenmukaisesti, totta kai, hymyilytti Juhani 24:n kirjoittama lista rakkaudellisten neuvojen syistä.
Sattumoisin minua ärsyttää suuresti yli- ja ohipuhuminen ja suorien kysymysten sivuuttaminen.
Sen verran olen tätä palstaa seurannut, että voisin suorelta kädeltä mainita puolenkymmentä, joilla on edelleenkin kanttia sanoa hoitokokousvuosikymmeninä syyn olleen vain ja ainoastaan hoidetuissa. Seurakunta ei erehdy. Sitä mieltäkö itsekin olet?
Meistä kukaan ei ole kelvollinen arvioimaan minkäänlaisen syntilistan/ seurakunnan rakkaudellisten neuvojen perusteella ja pohjalta kenenkään sieluntilaa ja uskomisen astetta, puhumaan käsistä ja silmistä näiden hoitokokousten yhteydessä, vai tarkoitatko, että edelleen joillakin on lupa noin raa'asti raadella. Ymmärsin lukemani näin.
Juuri näin, oikeuksistanne te kaikki vl:t pidätte kyllä kiinni, mutta voisitte myös katsoa, mihin ketjuun kommentoitte, ettei tarvitsisi kipittää asioille, kun vastaan tulee kysymyksiä, joihin ei voi nöyrtyä vastaamaan.
Toki meillä muillakin on oikeutemme vastata tai olla vastaamatta, kysyä tai olla kysymättä. Näin täällä toimitaan, mutta edelleenkin tuo vähättely tuntuu lievästi sanoen ikävältä.
niiden osa,jotka kokivat kaltoinkohtelua kososlaisen hengen vaikuttamissa puhutteluissa. Itse olin tuolloin tosi pieni,mutta muistan, että äryyllä ei ollut silloin mukavaa olla. Pientä pelotti. Nimenoman joidenkin uskovaisten nöyryytys ja väärinkohtelu. Ne ajat ovat kuitenkin takanapäin. ja jos katkeruutta on jäänyt hampaankoloon,pitäisi osata antaa anteeksi väärintekijöille.
teidän kokemaanne vääryyttä. Enkä juuri ihmettele sitäkään,että sellainen kohtelu katkeroittaa. Kun rauhanyhdistyksen ovesta astui tuolloin sisään kososlainen henki,se sotki asioita väärille raiteille. Tässä väärässä hengessä sitten ojennettiin ihmisiä,tulos ei voinut olla kehuttava. Vika ei siis aina todellakaan ollut hoidettavassa, vaan jossain muussa. Toivottavasti tämä edes hiukan valaisi asiaa. Itse muistan vain hämärästi ko. ajan.
Vaikka jo tapahtuneita asioita ei voi muuttaa, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen on ainoa keino päänsä pitämiseksi ehjänä tässä elämässä.
Miksi SRK ei usko anteeksiantamuksen voimaan?
Onko tosi, kuten väitetään, etteivät he pidä "epäuskoisia" kelvollisina antamaan itselleen anteeksi? Tuntuu uskomattomalta...
Jo lapsena 70-luvun alussa seurasin hoitokokouksen ennusmerkkejä pelon vallassa. Yksi mieleenpainuva merkki siitä, että kohta se helvetti taas alkaa, oli se että laulettiin seuraavaa laulua: Kuivat oksat viinipuusta puhdistaa pois Jumala..jne.
Siitä tiesi, että kohta taas mummoja aletaan poistaa vl-muonavahvuudesta. Minä näin heidät mukavina uskovaisina mummoina, enkä voinut ymmärtää heidän kiusaamistaa. En tosin ymmärrä vieläkään.
Itse olen joutunut kiivaan luontoni vuoksi nöyrtymään niin monta kertaa anteeksipyyntöön tässä elämässä, että todella tiedän miten vaikeata se on. Tiedän, että se on erityisen vaikeata suurta arvovaltaa nauttivalle SRK-johdolle.
Mutta heidän, kuten meidän muidenkin täytyy muistaa, että tämä elämä on vain välivaihe ennen ikuisuutta, eikä täällä nöyrtyminen niin suuri asia ole...
Onhan täällä enenevä joukko vl:sia, jotka ovat kanssasi samaa mieltä eli vääryyttä tuli tehdyksi hoitokokousvuosikymmeninä, mutta edelleen on jäänyt epäselväksi, millä hengellä ja mistä hengistä hoidettiin.
Taisi vain käydä niin, että ne, jotka näitä moninaisia henkiä olivat joukossaan huomanneet, halusivat jo tässä ajassa erotella mädät kalat pois seurakunnasta, mikä toiminta on vastoin Raamattua.
Katkeruudella ei voita mitään, mutta rukous voi paljon.
Hyvää illanjatkoa!
Minusta tuntuu, että omahyväisyyden ja korskan mielen syntiä on erityisen vaikea edes synniksi nähdä. Siksi siitä on melkein mahdoton taipua parannuksen askelille. Ajattelen, että se sitä rikkautta mikä estää ns. kamelia mahtumasta neulansilmän läpi. Se on sitä terveyden tuntoa, miksi ei lääkettä kaipaa.
Nöyrtyminen ei ole sitä, että joutuu alistumaan vahvemman mielivallan alle, sitä että toinen saa nöyryyttää.
Minusta se on Jumalan väkevän käden alle taipumista! Se voi tuntua vaikealta, mutta samalla se tuntuu kuitenkin oikealta.
Kunpa tietäisikin, mikä tunnelma SRK:ssa vallitsee esim. Kotimaa-lehden kirjoitusten jälkeen. Sisäpiiritietoa tuskin tänne heruu. Uskomatonta joka tapauksessa.
Mutta, näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, hyvää yötä! :)
Luin noita kommenttini saamia vasta-argumentteja ja väistämättä tuli sellainen käsitys, että minä joko kirjoitan epäselvästi tai minut ymmärretään (tahalleen?) väärin.
Minua nähtävästi syytetään siitä, että nauraisin "hoidetuille". Ei pidä paikkaansa. Sanoin, että se "syntilista" hymyilytti. Yksi syy on se, että minulle on itselleni lapsuudessa ja nuoruudessa annettu vastaavankaltaisia, jopa hyvin samanlaisia neuvoja. (Minulle kyllä selitettiin, ja niin kai itsekin ymmärsin, että eivät nuo asiat itsessään mitään syntejä olleet, mutta uskonelämmän kannalta vaarallisia.) Varmasti itsellänikin tuli kovasti kapinoitua näitä neuvoja ja neuvojia vastaan; tuntui, etteivät he ymmärrä nuoren elämästä mitään! Kyllä minä osaan pitää itsestäni huolta! Jossain vaiheessa aloin kuitenkin tajuta, että hyväähän ne tarkoittavat neuvoillaan; minun parastani ajattelevat. Siis oikeasti, eihän neuvoja itse "hyödy" asiasta mitenkään! Myöhemmin, kun usko tuli entistä henkilökohtaisemmaksi, ei enää edes tehnyt mieli lähteä perjantai-iltana kaupungille "rälläämään".
Olen kommentoinut näitä 70-80-luvun tapahtumia ennenkin, enkä missään vaiheessa ole mielestäni mitenkään väheksynyt sitä henkilökohtaista surua ja murhetta, henkistä kärsimystä, mitä jotkut ovat joutuneet kokemaan. Tiedän, että tämä "hoitaminen" oli joskus melko taitamatonta. Joskus käy niin, että ihminen, tarkoittaessaan hyvää, saakin aikaan vain pahaa.
Kun puhuin siitä, että näitä asioita olisi tarkasteltava siinä yhteiskunnallisessa ja historiallisessa kontekstissa, missä ne tapahtuivat, tarkoitin seuraavaa. Suomalainen yhteiskunta ja yhteiskuntarakenne alkoi sotien jälkeen muuttua melko rajusti; ihmiset muuttivat maaseudulta kaupunkiin, monet esim. seksuaalisuuteen liittyvät "tabut" rikkoutuivat ja monia perinteisiä arvoja kuten perheen merkitystä alettiin väheksyä, syntyi eräänlainen arvotyhjiö, tekniikan ja elintason kehitys toi mm. television yhä useampaan kotiin... Varmasti monet muutkin uskonnoliset ja perinteisiin arvoihin tukeutuvat ihmiset kuin vl:ät tunsivat olonsa jollain tavoin uhatuksi. Ulkoinen paine sai myös vl-yhteisön "käpertymään kuoreensa" kuin siili.
Itse näen siis nämä 70-80-luvun tapahtumat vl-liikkeessä eräänlaisena "vastareaktiona" yhteiskunnan muutoksille. Usein tällainen vastareaktio on yllättävän raju, eikä sitä voi mitenkään ymmärtää, jos ei tiedä taustoja. Hyvä esimerkki lähihistoriasta on Neuvostoliiton hajoaminen. Kun totalitarismi yhtäkkiä lakkasi, muutokset näkyivät rajusti sekä Venäjän kielessä että yhteiskunnassa: tabut rikkoutuivat, ilmaisussa ei ollut enää mitään rajaa, rikollisuus kasvoi räjähdysmäisesti, kun kaikki keinot olivat sallittuja. Nyt uudenlaiseen vapauteen on jo totuttu ja "purkaus" on laantunut.
"hymyily ja kaikkinainen vähättely epäoikeudenmukaisesti kohdeltua kohtaan on väärin"
Niin on. En koe syyllistyneeni siihen. Katso "lisäkommenttia"-vastaukseni alla.
"Seurakunta ei erehdy. Sitä mieltäkö itsekin olet?"
"Näkyvä" seurakunta koostuu inhimillisistä, erehtyväisistä ihmisistä, joten virheitä varmasti on sattunut ja sattuu.
"Meistä kukaan ei ole kelvollinen arvioimaan minkäänlaisen syntilistan/ seurakunnan rakkaudellisten neuvojen perusteella ja pohjalta kenenkään sieluntilaa ja uskomisen astetta, puhumaan käsistä ja silmistä näiden hoitokokousten yhteydessä, vai tarkoitatko, että edelleen joillakin on lupa noin raa'asti raadella. Ymmärsin lukemani näin."
Olet oikeassa, mutta jo tuollainen listatehtailu on minusta merkki siitä, että asiaa ei ole oikein "sisäistetty". Tämä ei todellakaan ole mitään henkilökohtaista ketään tänne kirjoittavaa kohtaan, enhän edes tunne heitä. Se lainaamani Raamatun kohta oli tarkoitettu esimerkiksi siitä, että Jeesus itsekin kehotti välttämään "synnin tilaisuuksia"; parempi on luopua jostain maallisesta kuin saattaa usko vaaraan.
"Juuri näin, oikeuksistanne te kaikki vl:t pidätte kyllä kiinni, mutta voisitte myös katsoa, mihin ketjuun kommentoitte, ettei tarvitsisi kipittää asioille, kun vastaan tulee kysymyksiä, joihin ei voi nöyrtyä vastaamaan."
En päivystä jatkuvasti netissä, mutta pyrin kyllä yleensä vastaamaan minulle esitettyihin asiallisiin kysymyksiin. Ei kyse ole vähättelystä, jos ei aina ehdi/halua vastata.
"Raamattu varoittaa myös farisealaisten synneistä, eli armon ansaitsemisesta lukuisin ulkonaisia asioita koskevin säännöksin. Eipä kannata sitäkään vähätellä."
Ei todellakaan. Aina on vaara, että lankeaa tekojen uskoon. Aito uskosta nouseva halu karttaa "synnin tilaisuuksia" ei kuitenkaan mielestäni ole armon ansaitsemista farisealaiseen tapaan. Jeesus syytti farisealaisia siitä, että he pitävät "ulkokuoren" puhtaana, mutta eivät huolehdi "sisäpuolesta". Näkisin, että kun "sisäpuoli" on kunnossa, niin "ulkopuoli" hoituu ikäänkuin automaattisesti, jos näin voi sanoa.
"Toisekseen, puolusteletko yhtä kivaasti myös sellaisten kirjoittajien sananvapautta, jotka ovat kanssasi eri mieltä?"
Toki kanssani saa vapaasti olla eri mieltä. Eihän keskustelua tahdo oikein syntyä, jos kaikki ovat samaa mieltä.
"Tartut vaan jatkuvasti syntilista-sanaan saadaksesi huomion pois itse asiasta."
Tartun sanaan siksi, koska se minusta on tässä hyvin oleellista. Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Luettelemasi asiat, tai ainakin useat niistä, saattavat johtaa syntiin, vaikkeivät itsessään "syntejä" olisi. (Tuota partahommaa en itsekään oikein ymmärrä, pitäisi kai tietää taustoja... Olisikohan syynä tietty yhtymäkohta hippiaatteeseen?)
"Sinulla ja ystävälläsi on jatkuvasti hauskaa toisten kustannuksella. (Itse pidän "hoitokokousjekkujen" kohteeksi joutuneiden pilkkaamista lievästi sanoen huonona huumorina)"
En tunne henkilökohtaisesti ketään tällä palstalla, joten ehkä on liioiteltua puhua ystävästäni. Joka tapauksessa pyydän anteeksi, jos olet saanut vaikutelman, että pilkkaisin sinua tai muita "hoitokokousjekkujen" kohteeksi joutuneita. Se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Yleensäkin yritän keskustella pikemminkin asiatasolla kuin persoonatasolla.
"Vaikka muuta väitätkin, alituinen vikominen ja nokkiminen ei ole rakkautta. Tai ainakin rakkaus-käsitteellä on meillä melko suuri ero."
Voi olla. Minusta asia riippuu siitä, onko "vikomiseen ja nokkimiseen" oikeasti aihetta. Aiheeton nokkiminen ei minunkaan mielestäni ole rakkautta.
"Olen toki tyytyväinen, ettei kenenkään vilkkaan nuoren miehen kättä tai silmää "rakkauden puuskassa" revitty irti. Se oli vitsi, nyt minuakin hymyilyttää."
Niin, ei sitä Jeesuksen neuvoa varmaankaan niin kirjaimellisesti tarvotse ottaa :)
Kiitän omasta puolestani vastauksestasi.
Me jokainen 70-luvun nuori tiedämme, millainen aika se oli. Ei ole siis lainkaan ihme, että uskonnollisissa piireissä nähtiin lopunajan merkkejä ja käperryttiin omiin oloihin. Elettiin omassa mökissä ja kuurattiin kaikki puhtaaksi ennen lähtöä. Siinä otettiin etäisyyttä syntimaailmaan ja puhdistettiin seurakuntakin -"meistä saastuttajista".
Palasi rauha ja rakkaus. Alkoi uudelleen työn aika. Näin minulle on kerrottu.
Silti minusta ei ole oikein painaa piiloon niitä vääryyksiä, mitä silloin tehtiin. Tai sanotaan kauniimmin niitä taitamattomia käsittelyitä, joihin silloin sorruttiin, vaikka hyvää kai tarkoitettiin.
Luuletko sinä, että jos sielunviholliselle antaa mahdollisuuden puhdistaa siionia, niin sillä on hyvä tarkoitus? Minä en usko niin.
Minusta tässä voitaisiin ottaa se vanha henkioppi sen verran käyttöön vielä, että tuo kohta korjattaisiiin, niin kuin se veeällien mukaan on tapahtunut. Vääryys sai vallan ja se on korjattava siinä laajuudessa kuin se tapahtui!
Niistä ajoista alkaa olla niin kauan, ettei kukaan tunnu muistavan, että kaikki "syntilistassani" mainitsemani asiat olivat sellaisinaan syntejä ja meitä vaadittiin niistä parannukseen vaikka omasta mielestämme emme mitään väärää olleet tehneetkään.
Nykyajan nuoret ovat toki sen verran itsenäisempiä ja omaavat itsetuntoakin toisella tavalla (lukemassani uusimmassa Päivämiehessä jopa kannustetaan terveeseen itsetuntoon), ettei heitä edes voisi kohdella samalla tavalla kuin meitä kohdeltiin. Lue varsin eräs tositarinani "mielenterveys"-rimpsusta, onnistuisiko nykyaikana edes vl-piireissä?
"Aiheeton nokkiminen", no joo. Jos lähes kaikki on valmiiksi kiellettyä, ei aiheesta tosiaankaan tule nuorten miesten kohdalla pulaa. En sitä yritäkään sanoa että olisimme synnittömiä olleet, emme todellakaan nuorten miesten kotkotuksinemme sitä olleet. Meitä ei vaan haluttu pitää vl-piireissä ja poisajaminen onnistui 100%:n tarkkuudella.
Jos lain täyttämistä vaaditaan, huonoiten se varmasti onnistuu nuorten, omaa elämäänsä etsivien miesten joukossa. Siksi sen vaatiminen siinä kohderyhmässä on erikoista...
Omalta kohdaltani olen onnellinen, että erottuani olen löytänyt armollisen ja rakastavan Jumalan, eivätkä minun kimppuuni ikinä enää hoitomiehet käy, eikä Hänellä sellaisia edes ole palveluksessaan. Mutta monen kaverini puolesta joille kävi poisheitettynä huonosti, olen todella surullinen.
Lisään vielä, että myös väärin kohdelluille pitää myös antaa ihmisarvo. Täällä joku vl on asiaa kommentoinut niin, ettei sopimista enää tarvita, koska ihmiset saattavat jo olla kuolleet.
Ei vl-liikekään voi elää nykyaikana niin irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta, ettei sillä ole velvollisuutta arvostaa myös liikkeen ulkopuolella olevia lähimmäisiään. Toivon ja rukoilen ettei edes halua niin elää.
Vaikka itse olen välillä kiivastunut omahyväisiin kannanottoihin (ei liene jäänyt huomaamatta keneltäkään), on tarkoitukseni etsiä sopua ja rauhanomaista rinnakaiseloa, joka ei nykyisellään toteudu.
Kyllä sinulla -näin suoraan sanoen, on hieman selittelyn makua noissa jutuissasi. Voi toki olla, että asiat unohtuvat, ja tietysti sekin ettei teilläpäin ole ollut ihan niin helevetillistä kuin meillä oli.
Kuten aiemminkin olen kertonut, nykyään ihmetellään kun ei ole "nuoria perheitä" meilläpäin. Ei tytöt keskenään niitä perheitä pahemmin perusta... nuoret miehet kun ajettiin kaikki pois.
Kohta pitää rajoittaa yksityiskohtien kertomista, ettei turhaan paikkakuntani paljastuisi kaikille. Uskonpuhdistuksen tehokkuus lienee ollut meillä ihan huippuluokkaa.
Yksinkertaisen asian ilmaisemiseen ei tarvita tuollaista sanamäärää.
Anteeksipyyntö riittää!
Sellainen pyrkimys itsellänikin on. Mutta tuossa ylhäällä taas joku leimasi minut katkeraksi, niin tekipä mieli sanoa pari valittua sanaa... Mutta mitä sillä on merkitystä? Turhaa tuhlausta. Onneksi ei tarvitse olla yksin täällä, vaan Sinäkin olet mukana kertomassa samalla avoimuudella ja tarkastelukulmalla kuin minäkin.
Kieli keskellä suuta, ettei puhuisi liian paljastavasti... ;)
Luehan Sinäkin tuolta ylempää siitä "mielenterveysongelma" tai jotain aloituksen alta kertomukseni MBD-nuorten kohtelusta. Se kokemus oli itselleni todella järkyttävä.
Eräs poika, jolla kyseinen aivotoiminnan häiriö oli, itki ja selitti ettei voi itse hallita tekemisiään vaikka myöhemmin niitä katuukin. Armoa ei tunnettu, vaan häntä nöyryytettiin seurakunnan edessä aina kun tilaisuus tuli.
Vuosien kiusaamisen jälkeen hän sanoi, ettei jaksa enää näitä "neuvonpitoja", joten hänen todettiin ykskantaan olevan "Jumalan valtakunnan ulkopuolella". Asiaan liittyy vielä pari aivan epäinhimillistä yksityiskohtaa, joita en halua enää edes muistella. Miten joku voi vielä puolustella tällaista hommaa?
Kerro tarkemmin paikka. Laitatko linkin, niin pääsen helpommin oikeaan kohtaan?
Nuoko ovat niitä ylilyöntejä, joita aina sattuu ja tapahtuu... ja joita ei tarvitse muistella eikä korjata? Vaikutti tosi pahalta!
Miten tyyli voikin olla niin sama joka puolella Suomea? Eihän mekään tunneta eikä tiedetä toisistamme, mutta kokemukset ovat jääneet samankaltasisinä mieliimme.
Narsistiset luonnevikaiset pitivät "juhliaan" siihen aikaan, kun narsistinen yhteisö ruokki vainminä-henkeä vainme-hengellä...
Jälki oli karseeeeeta.
Luin tuon edellisen viestisi ja totesin, ettei meikäläisen taidot riitä edes näitä linkittämään.
No löysit ja luit kuitenkin. Se oli karseeta. Kukaan ei uskaltanut oman kohtelunsa pelossa heitä puolustaa ja heidät uhrattiin kuin lampaat uskonpuhdistuksen alttarilla...
linkitystä, vaikka just ja just osaan sen tehdä, en siis osaa selittää.
Noh vihjeesi oli kuitenkin sen verran selvä, että löysin. Vähän laiskuttaaa availla ketjuja, on jäänyt niin monta lukematta. Saattaa mennä sivusuun monet jutut. Ensi viikko menee Lapissa, eikä netti taida kairoilla avautua...
suhtautuminen on uskomatonta. En ole tuollaisesta kuullutkaan. Harmittaa niitten ihmisten puolesta, joita on kohdeltu noin julmasti. Olen todella pahoillani,muuta en voi.
Et varmasti tiedäkään, koska asia on tabu. Siitä tietäviä on ehdottomasti kielletty puhumasta asiasta sanaakaan.
Koko tämä ihmisten julma kohtelu oli 70- ja 80-luvuilla SRK:n organisoimaa ja johtamaa toimintaa. Tästä on mm tutkimustietoa Seppo Lohen toimesta ja kaikki aikalaiset toki muistavat, että jos hoitomiehet kohtasivat vastustusta tai vastaavaa ongelmaa, SRK lähetti paikkakunnalle oman lähettiläänsä heittämään kaikki "niskuroijat" pihalle. Ja taas pelon ilmapiirissä hoitomiesten työrauha oli taattu!
Jo silloin, mistään hoitokokouksiin liittyvästä kiellettiin ehdottomasti kenellekään puhumasta, "Koska epäuskoiset eivät ymmärrä".
Minä en halua haastaa riitaa vaan mielestäni asia tulee korjata, koska se on edelleen avonainen haava.
Mutta rippisalaisuuksia ei sovi julkisesti kertoa, se on vanha ehdoton totuus. Olen miettinyt, mitä voisin tällä kirjoittaa, mutta siinä on tietyt rajoitukset, miksikö? Nimenomaan rippisalaissuus, mutta kukaan ei tiedä kokonaisuutta. Jos alkaisin kertomaan, tarinassani olisi:
Noin 30 % totuutta, vaikka tiedän enemmän, mutta se rippisalaisuus.
Noin 30 % päättelyä seikoista, joita olen kuullut sivumennen.
Noin 30 % olettamusta seikoista jotka yrittäisin arvata.
Noin 10 % silmänlumetta, jolla yrittäisi salata mahdollisten esille otettavien yksityisten ihmisten henkilöllisyyden ja yrittää näin säilyttää netikettiä.
Luultavasti ei löydy näistä keskustluista montakaan, joiden tiedot tästä paljon poikkeaisivat. Mikä totuus tästä löytyisi? Selityksiä taustoille ehkä. Ehkä!
Mitä on kehotettu kertomaan? Ketä on kehotettu?
Meitä, hoidettuja tietysti, mutta puhetyylimme ja asenteemme päättää joku muu, jotta ne kelpaisi!
Nöyränä pitäisi mennä sanomaan, että MINÄ olin väärässä, antakaa anteeksi!
Se on täälläkin nähty. Valitettavasti.
Me kaikki muistamme "salassapitovelvollisuutemme".
Kirjoita meneväsi Lappiin ensi viikolla. Yritetään jaksaa kirjoitella! Uskon, että meillä erotetuilla on täällä tärkeä tehtävä. Olen todella hyvilläni, että tulee myös lisää samat asiat kokeneita kirjoittajia, kuten Juhani24.
Monta ketjua jää tosiaankin väliin, mutta yritetään pysyä kuitenkin kuulolla.
Kirjoittelemisiin! Terveisin sirkka
Muutama aika takaperin en osannut minäkään vielä linkittää, mutta näin se sujuu näillä ohjeilla:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000014000348
Liekö tuo onnistuu, mutta ainahan voi yrittää
"Päinvastoin, kehotettu kertomaan"
Siis kertomaanko hoitokokouksista? Missähän päin Suomea sellaiseen avoimmuuteen olisi kehotettu, vai muualla maailmassako?
Seurakuntailtojen asioista ei nimenomaan saanut kertoa ulkopuolisille, koska niitä pidettiin yhdistyksen sisäisinä asioina.
Erkaantunesta/erotetuista sai kyllä kertoa, että sejase ei olisi enää uskovainen."Ulkopuolisille" oman puolustuspuheensa kertomisesta sai nuhteet.
Kiitos toivotuksesta.
Palailen asiaan sen jälkeen.
Jospa tässä kärryillä pysytään, eikä käy kuin Pakkulan vertauksessa ->
eno tippui veneestä... tai täti... ;(
Hyvä kun te jaksatte jatkaa!
SRKn silloinen pääsihteeri oli haastateltavana television ohjelmassa. Ihmettelijöile hän vastasi: Kun ne kysyivät oikeita asioita, niin minä vastasin.
Silloin oli myös suviseurojen edellä Päivämiehessä kehotus, jos tiedotusvälineiden edustajat jotakin kysyvät,vastatkaa vapaasti ja totuuden mukaisesti. Siinä se kehotus oli ja sitä pidettin aivan uutena lähestymis ja avoimuus muotona. Niistä päivistä alkaen on myös pidetty erikseen tiedotus tilaisuuksia suviseurojen yhteydessä.
Muistan myös sellaisen televisio ohjelman, jossa useita SRKn johtohenkilöitä haastateltiin. Veljeni pyynnöstä hänen työtoverinsa nauhoitti sen ja olen sen katsonut kerran veljeni kotona, joten tiedän, mistä kirjoitan. Hiukan oudoksutti, että nämä veljet istuivat jäykkinä rivissä penkillä, mutta ei se vastaamista haitannut. Luultavasti tieto kuitenkin meni perille.
Toki muistan senkin ajan, kun varotettiin kertomasta ja SRKn veljet halusivat pitää tiedotus monopolin omissa käsissään. Asiallisille kyselijöille kerroin ja vastasin silloinkin, eikä minua siitä kukaan moittinut.
että hoitokokouksesta ei kerrottu, eikä kerrota vieläkään. Syynä nimenomaan se, että rippisalaisuuden tulee olla rikkumaton. Onko joku toista mieltä tästä asiasta?
Jos ja kun kerrotaan, kerrotaan vain yleisellä tasolla.
Älä nyt aivan tyhmänä pidä! Ihan kuin muut eivät tajuaisi rippisalaisuuden merkitystä.
Miksi sitten vääristä asoista ja synneistäkin on jopa Raamattuun kirjoitettu? Esim. Pietarin uskonkieltäminen, Juudaksen kavallus, Tuomaan epäilyt, Stefanuksen kivittäminen ja Paavalin osuus siinä... Ei niistä sen enempää, tuskin osaat vastata?
Mutta minä kyselen, miksi meitä kielletään puhumasta omista asioistamme? Onko se muka rippisalaisuuden rikkomista?
Jos hoitajat ovat sitten myöhemmin ripittäytyneet muualla, niin mistä minä sen tiedän?
Sotketko tahallasi näitä asioita, jotta hoitajien tekemiset eivät saisi tulla päivänvaloon? Muille opetukseksi ja varoitukseksi! Kuten Raamattu kehottaa tekemään väärien opettajien kanssa.
Väärät opit ovat vaarallisia! Ei ihmisen = hoitajan teot ole se oleellisin asia, vaan niiden takana oleva perusta ja väärä henki. ;)
Heh heh - tuli vl-henkioppia väkisin veeällille takaisin. Mutta näinhän se menee: sillä mitalla, millä he ovat mitanneet, heitäkin tulee mitata.
Jos joku tulee ja korjaa vääryytensä minulle ja pyytää anteeksi, en levittele sitä täällä.
Eikö noissa hoitokokouksissa nimeomaan rikottu rippisalaisuus tekemällä ripistä julkinen tapahtuma? Sitä julkirippiähän Lohinkin sanoi harhaopiksi.
Miten voit nyt vaatia, ettei noista harhaoppisista hoitokokouksista saisi puhua jotta ei rikottaisi rippisalaisuutta? Kuulostaa lähes naurettavalta lauseelta kaiken sen jälkeen, mitä hoitokokouksista on kuultu.
Pitäisi niihin asioihin selvyys saada.
Olen tuon ohjelman katsonut moneen kertaan, ihan hiljattainkin.
Ei siinä mistään avoimuudesta puhuttu. Eräs heistä ylisti, miten veljet ovat hoitaneet ja kantaneet ja pitäneet huolta... Eikä siinä mitään vihjauksia noihin vuosiin ollut, että olisi virheitä tehty.
Istuma-asetelma oli kyllä tarkoitushakuinen. Mustat miehet puhumassa korkealta, hieman pilkallinen hymy kasvoillaan: "Usko ei ole joka naisen..." , siksi kristitty on harvinainen lintu, Lutheria lainaten...
Pahinta siinä oli ne henkilökohtaset perhepaljastukset, ne missä puhuttiin perheen ei-vl-jäsenistä. Pahaa teki.
Meillä on vielä keskellämme ne tulisilmäiset hoitomiehet (täällä keskustelupalstallakin), joten avoimuus tuskin on laajemmin mahdollista.
Jos tietäisit millaista helvettiä he monien, kokonaisten perheidenkin elämästä julmuudellaan tekivät, et ihmettelisi miksi he yrittävät tekojeen peitellä.
Mutta te nuoret, teillä on itsetuntoa ja uskallusta, joten vaatikaa asioiden selvittämistä. Vain niin voidaan jotain rakentaa.
...ettei totuus tulisi ilmi. Kannataako näiden ulkokullattujen vääristelystä kiivastua, veli hopea?
Minä olen ehkä sinun ikäisesi vanha mummo...
Mutta en ihan hopea - vielä ;)
sukupuolesta riippuvainen sanonta. Mutta sisarkin käy...;)
Olen varmaan hivenen sinua vanhempi. Haitanneeko tuo mitään, vaikka minun kokemukseni ovat 70-luvulta?
Luulen, että yleisellä tasolla vaikeinta aikaa oli ennen pääpukarin aisoihin laittamista. Tiedät ketä tarkoitan. Jo vuosikymmenen lopulla Hesassa seuraava puh.joht. yritti taltuttaa porukkaa hillitsemällä kyttäysmentaliteettia, mihin ihmisiä oli innostettu ja kannustettu aiemmin.
Olin kyllä niissä kokouksissa, missä sadat ihmiset kävivät mikkiin puhumassa julkisesti vääristä teoistaan, joilla he osoittivat olevansa väärässä hengessä ja halusivat tehdä parannuksen. Minä en voinut! Vaikka syntiä kyllä olisi ollut, mutta ei tuota osoitettua väärää henkeä.
Ne lienevät niitä rippisalaisuuksia, joita ei tarvinne kertoa?
Minulla on vielä se vika, että en jaksa ottaa tuollaisia puheita viileän virallisesti. Ne tulevat niin lähelle omia haavoja...
Päinvastoin pyrittiin estämään niitä salarippiin kuuluvia kertomasta, päinvastoin poyrimme opastamaan, että nuo ovat vain väärän hengen hedolmiä. Niitä opastettiin kertomaan salaripinä luotetulle, mutta hitaasti opastus meni perille, onneksi meni kuitenkin. Neuvomme oli ja on: Julkiset korjataan julkisesti, niin laajalti, kuin tietää pahennusta aiheuttaneensa, mutta salaripin asiat ovat salaripin asioita ja salaripissä tunnustettavia.
Siitä pääpukarista, olin pitkästä aikaa kesäisessä SRKn kokouksessa, kun hän pyysi julkisesti anteksi menetelýään. Ei ole enää hänellä siihen tilaisuutta, on jo vuosia maannut mullan alla, mutta kerrottakóon se nyt tässä.
Jutuissani voi olla "selittelyn makua", mutta niin minä näen asian. Rehellisesti. Korostan, että tämä on minun subjektiivinen näkemykseni; muut näkemykset voivat olla yhtälailla "oikeita" tai "vääriä". Kokemukset ovat aina subjektiivisia.
Varmasti olet oikeassa siinä, että alueelliset erot saattoivat olla suuriakin. Ihmiset myös saattavat nähdä samat asiat ja tapahtumat hyvin eri tavalla. Jos esimerkiksi kolarin jälkeen kysytään silminnäkijöiltä, niin tapahtumista saadaan yleensä yhtä monta variaatiota kuin on kertojia. Ja kyllähän se on niinkin, että aika kultaa muistot... 70-80-luvulta itselläni on päällimmäisenä mielessä se turvallisuus, jota silloin sain kokea. Nykyaikaa pidän jostain syystä oman uskonelämäni kannalta paljon vaarallisempana.
...monisanaisuuteni ;P
Kertakseni, että olen nyt kertonut, mitä minulla on kerrottavana tälle palstalle. Lähinnä kirjoiti nsen niitä nuoria ajatellen, jotka mahdollisesti täältä jotakin totuutta etsivät. Tämän enempää en tästä halua jaaritella, mutta olkoon nyt tähänastinen kohdallaan. Jokaiselle on aikanan kutsu kuulunut, kutsu on vieläkin voimassa.
Selvyydeksi mainitsen, että koskaan en ole ollut missään tehtävissä laajemmalla alueella. Olen vain vähäinen uskoa tunnustava pienellä paikkakunnalla. Toivon kaikille hyvää illan jatkoa ja antoisia keskusteluja.
Jotenkin tajuan sen turvallisuuden tunteen, joka tulee siitä, että ei itse tarvitse ottaa vastuuta ajatuksistaan eikä tekimisistään. Seurakunta sanelee ohjeet. Tosin sitäkin piti joskus hillitä, kun jotkut kyselivät aina muilta, mitä saa tehdä milloinkin. Minäkin muistan, että muutaman oikein hakemalla hakivat seurakunnan neuvoja eri elämän asioihin. Haluttiin toimia varman päälle, varmoja päätöksiä ja suuntaviivoja.
Eihän muuten olisi kyselty, saako olla kaljakoritehtaalla töissä tai saako sairaalassa apuhoitaja tiettyä toimenpidettä varten ajella karvoja tietyistä paikoista.... tai saako olla ehkäisevän aviopuolison kanssa sillai.... tai saako kylään tulleen avoparin antaa nukkua samassa sängyssä tai saako käydä yhteisvastuuruokailuissa...
Turvallisuuttahan se on, kun on selvät sävelet ja kuuliaisuutta.
.....
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että hänellä jäi parannuksen pahasti kesken, koska SRK:n kokouksessa ei ulkopuolisille tehtyjä vääryyksiä voi korjata.
Meillä, kaikista niistä syistä johtuen, joita olen täälläkin kertoillut, oli niin ahdistava ilmapiiri kymmenkunta vuotta, ettei positiivisia asioita juuri mieleen tule. En tietysti tiedä, miten se erottuani jatkui...
Olisin halunnut olla mukana, kuten valtaosa muistakin, mutta meidät nuoret miehet ajettiin niin ahtaalle, ettei niillä eväillä elämiseen jäänyt mahdollisuutta. Mainitsemasi turvallisuuden kyllä muistan lapsuudestani 70-luvun alkupuolelta, mutta sitten kaikki muuttui.
En usko kenenkään oikeasti ajattelevan, että kolmikymmenhenkinen nuorten miesten joukko ajettiin piirien ulkopuolelle viimeiseen mieheen pelkästään rakkauden neuvojen avulla..
Kerroit kesäisessä SRK:n kokouksessa tapahtuneesta tietyn henkilön anteeksipyynnöstä.
Nyt kysyisin sinulta pakkula, mistä sai alkunsa tuo anteeksipyyntö, nuhteliko joku häntä, vai?
Oliko tosiaankin vielä joku henkiopista säästynyt henkilö? Raamatun mukaan sokea ei voi sokeaa taluttaa lankeamatta samaan kuoppaan.
Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!
sillä kehittelemäsi "teoria" henkiopista ei pidä paikkaansa
älä pyydä minulta enempää selitystä; näen sen turhaksi, olen tarpeeksi lukenut kirjoituksiasi
en ole pakkula, mutta voin allekirjoittaa hänen kertomansa
Voisitko sinä pakkula itse vastata jotain aiempaan kysymykseeni, mikä liittyi kertomaasi parannuksentekoon?
Oletko edellisen "allekirjoittajan" esittämistä asioista samaa mieltä? Menikö jo liian vaikeaksi?
Pääpukarilla tarkoitat varmaan Heikki Saarta. Tunsi hänet melko hyvin ja voin sanoa, että niin älykästä miestä en ole toista tavannut. Tiedän, että hänet ensin "hoidettiin" työvaliokunnassa, eli hoitajat olivat saman "henki-opin nielleitä. He saarnasivat Saarelle väärän hengen anteeksi. Sen jälkeen hän teki mainitsemasi parannuksen suviseurojen yhteydessä olevassa kokouksessa. Tämäkin kokous hyväksyi henki-opin. Keskustelin vaimoni isän, Ville Suutarin kanssa ja hän sanoi: "Saari on hältäkin pyytänyt sinun ja Liisan väärää hoitoa anteeksi", jolloin kysyin: "Oliko parannuksen tekopaikka mielestäsi oikea. Ville vaikeni kokonaan.
Tästä olen, lienet huomannutkin, useassa kohdassa muistuttanut. Ettei toinen ihminen voi antaa anteeksi toiselle tehtyä vääryyttä. Mutta tässä kysymyksessä vl:t lähes kautta linjan ovat menneet harhaan ottaessaan ylemmyydentunnossaan itselleen vallan sopia myös muiden ihmisten asioita ilman asianosaisia.
Siksi en näe muuta mahdollisuutta kuin SRK:lta julkisen anteeksipyynnön hoitokokousajan virheistä. Se korjaisi asian kerralla pois päiväjärjestyksestä.
1 Kuningasten kirjassa on seuraavat sanat profeetta Elian elämästä kertovina:
10. Hän (Elia) vastasi: minä olen kiivauksella kiivannut Herran Jumalan Zebaotin tähden; sillä Israelin lapset ovat hyljänneet sinun liittos, ja sinyn altaris kukistaneet ja tappaneet sinun profeettas miekalla, ja minä yksinäni jäin, ja he etsivät minun henkeäni, ottaaksensa sitä pois.(1.Kun 19:10)
Nyt näyttää että sinulla sirkka, varmaan monella muullakin on samankaltaiset näköalat, kuin silloin profeetta Elialla. Kyselette: Voiko Galileasta tulla mitään hyvää, jos käytän toista vertausta.
Voin vakuuttaa kaikille totuutta etsiville, että kaiken aikaa oli käynnissä hiljainen, sisäinen hoito myös SRKn työvaliokunnassa, vaikka he pyydettyinä joutuivat myös eri puolille Suomea eri paikkakunnille auttamaan. Huomasin sen silloin, kun oli käynnissä hoitokokous meidän paikkakunnalla. Huomasin jotakin sellaista H.Sn puheenvuorossa, jota hiljaisesti ihmetellen kysyin toiselta työvaliokunnan jäseneltä väliajalla. Hän neuvoi ottamaan asian esille kokouksessa julkisesti. Myöhemmin hän valotti hiukan työvaliokunnan sisäistä tilannetta, ei kuitenkaan paljon, mutta sen verran, kuin tuntui tarpeelliselta. Muuten olisin ollut kiinni tässä HSssa kahdella tavalla, kuten nyt tuntuvat monet täällä olevankin.
Palataan profeetta Eliaan, hänelle näytettiin miten ja missä tilanteissa Jumala on ja toimii. Herra ei ollut suuressa väkevässä tuulessa, ei maanjäristyksessä, ei tulessa, mutta Herra oli vienossa tuulen hyminässä. Lopulta sanottiin Elialle, että vielä on jätetty 7000 Israeliin, jotka ei ole Baalille polviaan notkistaneet. (1.Kun 19:18)
Yksinkertaisesti vastauksena kysymykseesi. Oli vielä kyllin oikeaa uskoa jäljellä, julistamaan oikean synninpäästön myös H.Sn kohdalle, siten että sillä oli oikea vaikutus. Uskon sitä olleen työvaliokunnassa, jos ei siellä, niin mainitun miehen koti siionissa, ja ainakin sitten kun tämä mainittu mies julkisesti kertoi tilanteensa ja pyysi anteeksi, kun oli ihmisiä kaikkialta Suomesta. On sitten eri asia, että se tieto ei ole joka paikkaan kulkenut, varsinkaan sellaisille, jotka ovat toimintamme ulkopuolelle kulkeutuneet. On myös tunnettu tosiasia, että sieltä toiselta puolen rajan ei tulla tänne mitään selvittämään, mutta julkinen parannus on tosiasia.
Jeesus vaikeni joskus, kun häneltä kysyttiin sellaista, johon Hän ei nähnyt tarpeelliseksi vastata.
Kysyit apeltasi: Oliko parannuksen teko paikka oikea? En tiedä missä se kenenkin mielestä oikea olisi, mutta olen oppinut, että oikea paikka on silloin ja siinä, kun huomaa vikaan joutuneensa ja on Jumalan valtakunta lähellä. Virheitään ja vikojaan korjataan sen jälkeen Jumalan armon voimalla siinä laajuudessa, kuin tilanne myöten antaa. Se tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalan voimalla ja ohjaamana, omat voimamme siihen eivät riitä.
Tämän pienen viestin kirjoitin vain mahdollisia totuuden etsijöitä ajatellen, vaikka itse tunnen suurta arkuutta ja mietin, kumman uskallan tehdä, kirjoittaa vai jättää kirjoittamatta. Minulla tuskin on lähiaikoina tilaisuutta katsoa tätä keskustelua, joten toivotan kaikille rauhallista sununtain seutua.
Jokainen ihminen on syntinen Jumalan edessä.
"Ajatuksin, sanoin ja teoin olen pyhän tahtosi rikkonut ja tiedän sen vuoksi ansainneeni iankaikkisen kadotuksen..."
Hoiokokousten aikaan jokaisen "tunnolle" yritettiin ujuttaa jonkunnimistä väärää henkeä. Niiden ilmenemismuotoja "löytyi" jokaisesta, koska kukaan ei ole synnitön.
Miten on, miksi tänään ei tehdä parannusta mistään vääristä hengistä,(vai tehdäänkö),
vaikka se sama teko tai synti oli kokousten aikaan seurausta väärästä hengestä ?
Kirjoitit: "Kysyit apeltasi: Oliko parannuksen teko paikka oikea? En tiedä missä se kenenkin mielestä oikea olisi, mutta olen oppinut, että oikea paikka on silloin ja siinä, kun huomaa vikaan joutuneensa ja on Jumalan valtakunta lähellä. Virheitään ja vikojaan korjataan sen jälkeen Jumalan armon voimalla siinä laajuudessa, kuin tilanne myöten antaa. Se tapahtuu vain ja ainoastaan Jumalan voimalla ja ohjaamana, omat voimamme siihen eivät riitä."
Miten sinä noin tietämätön olet: "En tiedä missä se kenenkin mielestä oikea olisi" Jos on toista väärin kohdellut, eikö silloin pidä pyytää tältä anteeksi, jota vastaan on menetellyt väärin? Sinä pyrit täällä neuvomaan toisia ja et itse tiedä miten uskovan tulee anteeksi pyytää. Toki oli oikein, että Saari pyysi apeltanikin tekoaan anteeksi, olihan hän tehnyt appeni tyttärelle suuren pahan teon.
Kirjoitat: "Jeesus vaikeni joskus, kun häneltä kysyttiin sellaista, johon Hän ei nähnyt tarpeelliseksi vastata". Tällä raamatun kohdallako sinä perustelet appeni vaikenemista?
Mark. 14:60 "Ja ylimmäinen pappi astui edes, ja kysyi Jesukselta, sanoen: etkös mitään vastaa? mitä nämät sinua vastaan todistavat?
61. Mutta hän oli ääneti, eikä mitään vastannut. Taas ylimmäinen pappi kysyi häneltä ja sanoi hänelle: oletkos sinä Kristus, sen siunatun Poika?
62. Niin Jesus sanoi: minä olen. Ja teidän pitää näkemän Ihmisen Pojan istuvan voiman oikialla puolella, ja tulevan taivaan pilvissä."
Eikö sinun mielestä ole oikein, neuvoa vikaan joutunutta korjaamaan tekonsa Jumalan Sanan kehoittamalla tavalla. Miksi sinä puollat vääriä tekoja? Kirjoitat: "vaikka itse tunnen suurta arkuutta ja mietin, kumman uskallan tehdä, kirjoittaa vai jättää kirjoittamatta". Päätit sitten siepata tueksesi raamatun kohdan, joka ei sovellu ollenkaan tähän asiaan ja tukea väärää tekoa. Jos Jumala ei anna voimaa kuten kirjoitat: "Virheitä ja vikoja korjataan sen jälkeen Jumala armon voimalla", niin nekö saa jättää korjaamatta? Ilmeisesti tässä on syy, miksi SRK ei ole korjannut tekojaan, eli se on ihan selvästi Jumalan syy.
Kaikki tapahtuu ajallaan, sen mukaan kuin avautuu ja valkenee, ei missään tapauksessa urakoiden, vaan Jumalan armoon ja voimaan luottaen. Jos lähdemme omilla voimilla liikkeelle, olemme ansio-opissa, eikä se ole Jumalasta. Sinun tilanteestasi ja vaiheistasi en paljon tiedä, olen kuunnellut kahdesti radiosta ohjelman, jossa sinua haastateltiin, hiukan olen täällä palstalla kirjoituksiasi lukenut. Mitä en tiedä, siihen en ota kantaa, kun kirjoitan täällä, kirjoitan vain yleisiä perusteita ja oppia tavoitellen. Kun kyselin ja itse vastasin oikeasta parannusken teon paikasta, siihen en saanut sinulta kommenttia.Kun H:S pyysi anteeksi kesäisessä yleisessä kokouksessa, eri puolilta Suomea olleiden uskovaisten läsnä ollessa, tiedon siitä olettaisi kulkeutuva monille paikkakunnille. Vahinko sinänäsä, ettei hänellä ollut voimia eikä tilaisuuta itse kulkea enää juuri missään.
Vielä yksi kysymys. Jos HS olisi tullut puheillesi anteeksi pyytäen, olisitko ollut valmis palaamaan toisten paikkakuntasi uskovaisten kanssa samaan seurakuntaan. Toivon vastausta tunnollisesti, käsi sydämellä.