Olen 16 vuoden raittiuden aikana käynyt säännöllisesti AA-kokouksessa ja puhunut siellä AA-henkisestä elämästä.
Viime viikkoina ovat omat asiani astuneet täysin etutilalle, minulla on pakkoneuroosi, joka hallitsee täysin mieltäni.
Olen puhunut neuroosistani kokouksessa, mutta olen ihmisten ilmeistä huomannut, ettei AA:ssa sovi puhua mokomia. Aiheena on lentomatka Saksaan ensi kuussa.
Pakkoneuroosi, joka hallitsee ajatuksiani -
Avaan lentävässä koneessa oven ja hyppään ulos -
Ajatus toistuu satoja kertoja päivässä ja hallitsee mieltäni. Järki syy, ettei ovea saa auki, ei poista pakkoneuroosia.
YLEISÖ LUIMISTELI
Viime viikkoina ovat omat asiani astuneet täysin etutilalle, minulla on pakkoneuroosi, joka hallitsee täysin mieltäni.
Olen puhunut neuroosistani kokouksessa, mutta olen ihmisten ilmeistä huomannut, ettei AA:ssa sovi puhua mokomia. Aiheena on lentomatka Saksaan ensi kuussa.
Pakkoneuroosi, joka hallitsee ajatuksiani -
Avaan lentävässä koneessa oven ja hyppään ulos -
Ajatus toistuu satoja kertoja päivässä ja hallitsee mieltäni. Järki syy, ettei ovea saa auki, ei poista pakkoneuroosia.
YLEISÖ LUIMISTELI
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pakko-oireet ovat tuskallisia ja ahdistavia, niitä ilmenee usein muutenkin ahdistavissa elämäntilanteissa. Oireen taakse piiloutuu yleensä jokin oman elämän tuskallinen asia, jota ei yksin pysty kohtaamaan. Oma terveyskeskuslääkäri osaa kuunnella ja auttaa tässä asiassa, saatat tarvita terapia-apua ja mahdollisesti jotain mielialalääkitystä. Masennuksen hoitoon tarkoitetut lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta eivätkä ole siksi alkoholisteille sen haitallisempia kuin muillekaan masennusta sairastaville.
Älä jää oireittesi kanssa yksin. Ihan ymmärrettävää sinänsä, että AA-toverit eivät osaa auttaa. He ovat alkoholismisairauden asiantuntijoita, eivät pakko-oireiden.
kuin Calmato, ei ainakaan minulla ole kokemusta vastaavasta joten enpä osaisi AA-palaverissa ottaa kantaa suuntaan enkä toiseen. Ja minäkin suosittelisin hakeutumista lääkärin, psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolle.
AA-palavereissa puhuminen on taas noussut minulle henkilökohtaiseksi (!) kysymysmerkiksi muutenkin. Päihdelinkissä eräs kirjoittaja kertoilee palavereissa kuulemiaan asioita ja puolustautuu sillä, ettei hän kenenkään nimettömyyttä riko. Ehkä ei, mutta ainakin omassa ryhmässäni on kyltti, joka selvästi sanoo mm. että "mitä kuulet täällä, anna sen jäädä tänne". Eli vaikka en ole ennenkään henkilökohtaisia asioita palavereissa jakanut niin tästä lähtien olen vieläkin varovaisempi. On parasta varoa sanomasta mitään, mitä ei olisi valmis muutenkin kuuluttamaan turuilla ja toreilla :-(
Kyllä kai asiaan, jonka noin avoimesti toit esille, olisi palaverissa joku voinut sanoa saman kuin pari edellistä täällä.
Eli: Käy juttelemassa lääkärissä asiasta, kun emme me/minä osaa auttaa.
Joku luimistelu ja se, että katsotaan kuin 'hullua' tuntuu oudolta.
Tukea kai voidaan tarjota muissakin asioissa kuin alkoholijutuissa. Pelkkä myötätunto ja pari rohkaisevaa sanaa olisivat varmasti arvokkaita. Ainakin minulle, jos olisin sinun asemassasi.