Eikö lapselle pitäisi antaa hieman edes vastuuta omista tekemisistään? Kaikki laitetaan nykyään vanhempian taakaksi. Esim. jos lapsella on läksyt tekemättä, niin eikö se ole lapsen vastuulla? Tai jos menee myöhään nukkumaan ja myöhästyy koulusta niin oma moka. Virheistä oppii. En tarkoita, että vanhempien ei pitäisi "vahtia" näitä asioita yhtään. Pitäisi sitä kehotella ja vähän katsoa että onko se kakara niitä läksyjä tekemässä vai ei.
Jos minun lapseni matkustaisi junassa pummilla, ja saisi siitä 42 euron sakot, niin en minä sitä alkaisi maksamaan. Teitenkin riippuu vähän lapsen iästä. Lapseni maksaisi sen ehdottomasti itse. Jos ei ole rahaa, niin tehkööt töitä, vaikka kotona. Jos tästä ei opi ja saa uudet sakot niin on se sitten kumma. Miten ihmeessä lapsi voisi oppia virheistään ellei virheet "kirpaisisi"?
Mitä enemän vastuuta, sitä enemmän vapautta. Se pitäisi jokaisen lapsen päähän istuttaa kun vinkuvat päästä kavereilleen jne.
Jos minun lapseni matkustaisi junassa pummilla, ja saisi siitä 42 euron sakot, niin en minä sitä alkaisi maksamaan. Teitenkin riippuu vähän lapsen iästä. Lapseni maksaisi sen ehdottomasti itse. Jos ei ole rahaa, niin tehkööt töitä, vaikka kotona. Jos tästä ei opi ja saa uudet sakot niin on se sitten kumma. Miten ihmeessä lapsi voisi oppia virheistään ellei virheet "kirpaisisi"?
Mitä enemän vastuuta, sitä enemmän vapautta. Se pitäisi jokaisen lapsen päähän istuttaa kun vinkuvat päästä kavereilleen jne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
itsellani kun olin lapsi, oli vastuutehtavia kotona. kun kesat olin kotona, jaoimme tiskitehtavat (ei ollut silloin viela tiskikonetta). eli yhtena paivana oli minun vuoro, sitten veljeni, sitten isani. (aiti toissa). sitten taas minun, veljeni, isani jne. sitten myos oli imurointivuorot kerran viikossa. mina imuroin olohuoneen, makkarin ja oman huoneen. veli keittion, eteisen ja oman huoneen. seuraavalla viikolla toisinpain. (tama oli vain kesaloman ajan). oman huoneen siistinapitaminen oli oma tehtava myos, tottakai. laksyt oli omalla vastuulla. ei aiti tai isa niita tehnyt puolestani, auttoivat kyllakin.
viikkorahan lisaksi (10 markkaa) ei juuri muita rahoja tullut. sanottiin etta pitaa saastaa jos jotain aikoo ostaa. no silla viikkorahan maaralla ei juuri muuta saanut kuin karkkia, ja siihen se luultavasti oli annettukin.
juu, eli ei se vastuunanto lasta tuohoa, painvastoin. siina lapsi oppii ottamaan tehtavia vastaan, vastuuta ja oppii niita tehtavia tekemaan. ei ole sitten peukalo keskella kammenta kun muuttaa omaan kamppaan.
Lapselle pitää ehdottomasti antaa vastuu omista tekemisistään. Iän karttuessa vastuu kasvaa siinä mukana.
Ongelmana on varmasti tässä asiassa se, että iso osa nykypäivän vanhemmista on niin "hukassa", etteivät he pysty kunnolla kantamaan vastuuta omista tekemisistään, niin miten he osaisivat antaa vastuuta oikeassa suhteessa omille lapsilleen.
Kuinka moni vanhemmista "kaatuu" lapsen sanoihin: "mutta kun kaverikin saa". Lasten kanssa joutuu monesti hankalien tilanteiden eteen ja tekemään vaikeitakin päätöksiä, mutta ne pitää pystyä tekemään. Tämän päivän lapsille annetaan liian helposti isoissakin asioissa periksi.
Eräästä tuttavaperheestäni tiedän, että "hieman" hankalalta murrosikää lähestyvältä lapselta kysytään esim. ennen ruokailua mitä hän haluasi syödä vaikka muille onkin jo ruoka tehtynä. Hänen ei tarvitse siis syödä sitä mitä muut vaan voi halutessaan laittaa äitinsä valmistamaan hänelle aterian erikseen.
Vaadi siinä sitten vanhempana sen jälkeen vastuuntuntoa lapselta jos olet jo muutenkin antanut lapsen "kävellä ylitsesi".
Olet oikeassa. Mutta minä en oikein usko tuohon että vanhempien vastuuntunto ja lapsen vastuuntunto on käsikädessä vaikutuksessa toisiinsa. Vanhempani olivat melko vastuuttomia ja antoivat minun tehdä mitä vain ja tekivät joskus jopa läksyni puolestani kun olin väsynyt koulun jälkeen tmv. Mutta ihan vastuulliseksi ja ahkeraksi olen tullut. Ei lapsi kaikkea vanhemmiltaan opi.
Tuli tuosta mieleen että lapsille annetaan nykyäänliian helposti periksi, niin yksi juttu mikä tapahtui ystävälleni.
Heidän lapsensa oli 15-vuotias ja halusi aivan välttämättä mennä festareille. Siellä soitti paljon mieluisia bändejä, ja sellaisia jotka ovat harvoin Suomessa kait, en tiedä.
Mutta kuten arvata saattaa vanhemmat eivät antaneet. Tämä tyttö oli aina tenhnyt läksyt tunnollisesti ja oli numerot kasista kymppiin. Moittimista tytössä ei ollut alkuunkaan, joten ei hän voinut ymmärtää, miksi ei päässyt. Harrasti hän sentään itsepuolustuslajejakin, joten ei ihan avuton ole. En totta puhuakseni ymmärrä itsekään täysin että miksi hän ei päässyt. Vastuullinen hyvä tyttö aina ollut.
No tässä kävi sitten niin että hän karkasi kotoa. Hänellä oli joku kaveri joka pääsi sinne festareille, ja siellä he olivat yhdessä hilluneet. Ja muistaakseni tyttö oli asunut kaverinsa luona ainakin kuukauden kaksi, kunnes muutti miesystävänsä luo. Samalla hän kävi koulua. Ystäväni meni juttelemaan luokanvalvojalle ja rehtorille ja poliisille ties mille, mutta tytön ei kuulemma ole mikään pakko tulla kotiin. Hän oli katsos valehdellut vanhemmistaan että he pahoinpitelevät häntä tmv. mutta todisteita ei ollut. Mitä ystävääni tunnen niin ei hän sellaista tekisi. Aika pahan koston tyttö meni tekemään.
Tarina on vähän hämärä mutta kumminkin, tämä on ihan totta.
Kai siellä festareilla oli jotain niin hienoa, että oli tuollaisen tempun arvoista. Kai vanhemmat pitivät liian tiukkaa kuria, en tiedä.
En kauheasti halua puuttua muiden ihmisten asioihin...mutta kumminkin.
Jos lapsella on tarpeeksi laaja kaveripiiri ja työssäkäyvä miesystävä niin mikäs siinä sitten estää kotoa karkaamsta. Ei kai mikään.
Lasta ei pidä turhaan ärsyttää ja rankaista. Kun niin hyviä arvosanojakin oli saanut niin mikäs siinä olisi festareilla olla...joka tapauksessa sinne kun karkasi.
Tottahan toki ns."vastuuttomien" vanhempien lapsistakin voi tulla kelpo aikuisia. Silti jaksan sitkeästi väittää, että vanhempien antama malli vaikuttaa lapseen todella paljon. Eli uskon siihen väittämään, että seura tekee kaltaisekseen. Tietysti lapsen tullessa murrosikään alkaa kaveripiiri vaikuttaa entistä enemmän ja silloin on vanhemmille hyvät neuvot kalliit.
Miten pitää lasta otteessa ja toisaalta päästää irti ja kaikkea tätä yhtáikaa. Ei varmasti ole helppoa. Omalla kohdalla nämä murkkuasiat ovat vielä edessä, mutta monen tuttavaperheen tarinta murkkujen oikuista ovat välillä aika huimia. Täytyyhän nuoren saada elää omaa elämää, ei lasta saa tukehduttaa liialla valvomisella ja kielloilla. Esimerkkitapauksesi voi olla juuri hyvä esimerkki tästä.
Toisaalta pidän erittäin kovina temppuina tytön touhuja. Aika usein normaalilta näyttävissä perheissä tapahtuu outoja.
Joo. Tätä asiaa voi ajatella vaikka niin että osa kanamunista on ruskeita, suurin osa kumminkin valkoisia. Sama pätee tosiaan kasvatukseen ja malliin mitä on saanut. Toiset ovat aivan samanalaisia kuin vanhemmat, toiset eivät yhtään. Minä tunnen olevani tuo jälkimmäinen.
Voi kuule, ole onnellinen että saat vielä jonkin aikaa nauttia rauhallisista hetkistä :).
Voisin antaa sinulle sellaisen vinkin, että älä ärsytä lastasi, ellei ole aivan pakko. Selvät rajat tulee antaa. Ja asioita pitää perustella todella hyvin. Esim. miksi ei saa mennä vaikka festareille/kavereille jne. Huonot perustelut ärsyttävät, ja se vielä enemän ettei perustele ollenkaan. Jos lapsi yksinkertaisesti on liian nuori esim. festareille, niin kannatta perään sanoa että vuoden tai parin päästä asiat ovat toisin. Se antaa lohtua kieltoon kun sellaisia pitää ladella.
Ja ehdottomasti: kuuntele lastasi! Vaikka lapsesi selittäisi mitä ihmeellisimpiä juttuja, niin kuuntele. Tai jos löydät tupakkaa takin taskusta, niin älä ala huutamaan kuin mielipuoli. Puhu rauhallisesti tupakan vaaroista. Näytä vaikka kuva tupakoivan ihmisen keuhkoista, se on kuule tehokasta!
Minuun murkkuna tehosi aikoinaan hyvin kun koulussa motivaatio oli alhaalla, niin täti keksi että saan jokaisesta kympistä kokeessa jotain 20mk arvoista (huom. en saanut tätä rahan käteen ilman hyviä perusteluita) ja jokaisiseta kympistä todistukseessa 100mk arvoista tavaraa. No, niitä kymppejä tuli toditukseen kuusi kappaletta. (Ennen niitä oli ollut pyöreän nollan verran) Sillä tätini osti minulle uuden polkupyörän, ja olin aivan haltioissani. Ja kaiken kukkuraksi hän lupasi suostutella vanhempiani että saan mennä katsomaan Dingoa parhaan kaverini kanssa. Se kuule loi todella hyvän suhtautumisen kouluun!
Harvemmin murrosikäinenkään vielä ajattelee, kuinka paljon joku koulutus merkitsee pitkällä tähtäimellä. Oikeastaan tätini ansiosta olen nykyään iso pamppu työpaikallani, hän minut motivoi opiskelemaan alusta alkaen.
Kyllä lapsella pitäisi olla jo kouluikäisenä vastuu koulutehtävistään tms. Siis pitäisi, muttei välttämättä ole!
Kysyn lapseltani joka päivä, onko läksyt tehty. Hän sanoo "joo joo, älä siinä kysele" tms. Sitten ne ei kuitenkaan ole tehty. Saan opettajilta viestejä, että tekemättä on. Yrittäkää muistuttaa enemmän! Mielestäni muistutan nyt jo liikaa. Minusta tuntuu, että mitä enemmän muistutan sitä enemmän hän unohtaa! En pidä tästä.
Opettajat laittavat minun mielestäni liikaa asioita vanhempien vastuulle. Mielestäni opettajien pitäisi selittää vanhempien kanssa miksi ne läksyt pitää tehdä, ja että jos ei koulua käy niin ei tule tulevaisuudestakaan mitään.
Suosittelisin sinulle että pikkaisen "kiristäisit" kuria. Juuri tällä periaattella että mitä enemän vastuuta ottaa, sitä enemän vapautta saa. Jos koulussa menee ihan sen takia huonosti että on läksyt tekemättä. Niin ei sitä tarvitse mennä kavereillekaan hillumaan.
Mutta tämän on vain minun ehdotukseni.
... voisi tehdä sen, että pyytää lasta näyttämään ne tehdyt läksyt.
näin minäkin ajattelin. Hyvä kun on samoin ajattelevia edes muualla kuin omassa perheessä!
Saisinpa vain tarvittavan energian kurin kiristykseen jostain. Sitä tarvittaisiin läksyjen teon tehostamisen lisäksi siivoamiseen, vaatehuoltoon, vähintään. Kai se on edettävä asia kerrallaan, pikkuhiljaa..
Minulla on kolme lasta, joista kukin taitaa olla jossain "pahassa iässä". Tuntuu, että elämä on yhtä selittämistä, huutoa, melskettä ja vääntöä. Välillä tekisi mieli karata, ellei nyt paratiisisaarelle niin edes viidakkoon! Sielläkin olisi hiljaisempaa...
yleensä lapseni väittää, ettei läksyjä ole, joten ei niitä voi tarkistaakaan! Välillä hän taas muistaa, että läksyjä on, mutta kirjat jäi kouluun..
Olinkin viime viikolla täysin varma siitä, että hänellä oli läksyjä (viikko ilman läksyjä muka!), vaikka hän muuta väitti. Kysyin vielä myöhempään, onko hän aivan VARMA, ettei läksyjä ollut..Hän vastasi, ettei varmasti ollut..
Sitten sain kuulla, että hän oli viime viikolla jättänyt kaksi kertaa yhden läksyn tekemättä, sai sen viikonlopuksi läksyksi taas..ja yhä maanantaina se oli tekemättä.. Onko tämä kapinaa jotain vastaan :D?!
Tyttäreni on 9-vuotias.
on jokaisella vanhemmalla oma käsityksensä. Eilen juuri olin vanhempainillassa yhden lapseni koulussa. Siellä oli tehty oikein tutkimus mitä nämä murkkuikäiset ajattelee ja kokee tällä hetkellä.
Suurimpina asioina siellä nousi esiin seuraavat asiat:
-vanhemmat ei tiedä missä lapsi viettää vapaa-aikaansa ja ketkä on lapsen kavereita
-joka kolmas on käyttänyt alkoholia jo (13-16w)
-lapset kaipaa vanhempien aikaa eniten
- Lapset nukkumaan ajoissa!
Lisäksi koulun puolelta tuli kehoitus paikalla oleville vanhemmille:"Uskaltakaa olla vanhempia ja asettakaa rajoja"
Mielestäni vanhemmat tietävät kaiken tuon, mutta jostain syystä se ei siinä arjessa toimi kuten pitäisi.
Virheistä tietysti lapset oppivat ja murkkuikäiset osaavat niitä rajoja koetella monella tavoin. Mutta se vastuun jakaminen on aloitettava pienistä asioista ja seurattava kuitenkin miten homma luonnistuu. Keinot vastuun kantamiseen lapsi saa keksiä itse ja kuinka sen toteuttaa.
Omat lapseni sanovat minusta, että olen tasaisesti "pahalla päällä" ja muistutan asioista tai huolehdin ihan liikaa heistä kun en esim. jätä koskaan heitä yksin päiväksi tai viikonlopuiksi.Eli meillä ei järjestetä viikendibileitä mun poissa olessa, olenhan paikalla jokapäivä.
Ja olen sanonut, että se on mun tehtävä äitinä koska mun se vastuu on viimekädessä kaikista tekemisistä. Riitoja tulee ja keskustellaan sitten rauhoitutaan.
Lapset yleensä keksivät itse rangaistuksen itselleen jos tekevät jotain väärin tai toisin kun on sovittu. Olen huomannut että se on silloin heidän helpompi hyväksyä ja toimia sen mukaan eikä vinetystä kuulu jälkikäteen.
Pointtini on, vastuuta opitaan vähitellen joskus isoin harppauksin ja välillä takapakkia ottamalla. Pitää muistaa ja nähdä lapsessa myös ne hyvät asiat sekä kiittää ja kehuakkin. Osaavia ja taitavia lapset on tänäpäivänä.