Joensuun lastensuojelu lapsen kengissä
Paljon on viime aikoina ollut lastensuojelu koko maassa julkisuudessa. Puhutaan resurssipulasta, lastensuojelulain uudistuksista, huostaanottojen ylilyönneistä. Huostaanottoluvut ovat kasvaneet rytinällä. Tehdäänkö huostaanottoja liian kevein perustein tai siksi että saadaan valtiolta määrärahoja (Iltalehti 16.2.2006, Guzenina)? Jos näin, niin saadaan huostaanottoluvut kyllä näyttämään rumilta!
Joensuussa lastensuojelun tilanne on onneton. Yhtenäinen linjaus puuttuu, avohuollon tukitoimista valtava pula tai sitten 20-30 vuotta työtä tehneet lastensuojeluviranomaiset ovat jumiutuneet työhönsä. Kun huostaanotto saadaan aikaiseksi, perhe unohdetaan, onhan lapsi silloin jo turvassa. Huostaanoton purkua ei edes harkita, joko aikaa kuluu niin paljon, ettei ole lapsen edun mukaista enää purkaa huostaanottoa tai ei haluta nähdä perheen muuttunutta tilannetta. Huostaanotto tulisi olla oikeasti mahdollinen purkaa. Kun huostaanotto tulisi tehdä, yritetään tukea niin kauan, että lapset alkavat jo oireilla. Näitä vaurioita yritetään sitten sijaisperheessä/laitoksessa korjailla vuosia.
Tässä muutama esimerkki Joensuun lastensuojelusta:
Perheessä äiti, isä ja viisi alle 8-vuotiasta lasta. Isä paljon poissa kotoa keikkatyön takia. Äiti pyytää apua arkeen, nuorin lapsista koliikkivauva. Ei kodinhoitajaa, koska ei päihde- eikä mielenterveysongelmaa perheessä.
Uusperheessä äiti, isä ja neljä alle 7-vuotiasta lasta (nuorin alle vuoden). Äiti kärsii mielenterveysongelmista, narsistinen luonne, persoonallisuushäiriöinen. Tuetaan kaikin mahdollisin keinoin, osa lapsista oireilee (psykiatrisen hoidon piirissä). Äiti ei anna mustasukkaisuuden ja katkeruuden takia isän tavata lapsiaan. Isän uusperheessä kolme alle 7-vuotiasta lasta, lapset terveitä, eivät oireile. Äiti vetoaa itkullaan sosiaalityöntekijöihin ja valehtelee, ei huostaanottoa.
Perheessä äiti, isä ja alle 3-vuotias lapsi. Kotona kasvatetaan kannabista, isä käyttää ja myy sitä (ostajia ramppaa edestakaisin). Ei huostaanottoa.
Yksinhuoltaja yksityisyrittäjä äiti, neljä lasta, ikähaitari 7-14v. Osa lapsista oireilee, ei kodinhoitajaa arjen avuksi, ennen kuin äidillä pää leviää tai päihdeongelma (näin on viranomaistaho sanonut). Ei tukiverkkoa lähiomaisista. Ainoa tukitoimi kasvatus- ja perheneuvola.
Perheessä äiti, isä ja kolme lasta, ikähaitari 11-17v. Äiti kaupungin perhepäivähoitaja, ollut sairaalassa maksakirroosin takia, isä kärähti ratista julkisesta kulkuneuvosta. Kaupunki on autuaan tietämätön tai ”tietämätön.”
Perheessä äiti, isä ja 15-vuotias lapsi. Äidillä alkoholi-ongelma, lapsi huolissaan äidistä. Äiti hakee silloin tällöin lapsensa koulusta, autolla juopuneena ajaen. Ei huostaanottoa, tai puututa muutoin.
Uusperheessä isä, äiti, ja 14- ja 8-vuotiaan lapset. Toisella lapsista ympäristön muokkaama kehitysvamma, neurologista vikaa ja oireilee masennusoirein. Isä paljon poissa kotoa työn takia. Lasta ”ruoskitaan” joka suunnalta, jopa perheen sisäinen inho lasta kohtaan silmin havaittavissa. Ei tueta lasta, tai puututa muutoin.
Yksinhuoltaja äiti, ensimmäinen lapsi, kokee epävarmuutta synnytyksen jälkeisen hormonimylläkän seurauksena. Ei mielenterveysongelmaa, eikä päihdeongelmaa. Tukitoimena laitetaan päihdeperhekotiin, kotiutuessa kodinhoitaja käy. Lähiomaisten tuki ”kielletään”, jotta vastuu arjesta ja lapsesta saadaan äidille. Lapsi otetaan huostaan 5kk ikäisenä vedoten persoonallisuushäiriöön. Psykologisia testejä ei kaupunki suostu tekemään (miksi?!), yksityisen psykologin tekemän persoonallisuustestin mukaan äidillä vakaa persoonallisuus.
Viimeisessä tapauksessa äiti haki purkua Kuopion hallinto-oikeudelta. Se palautettiin kaupungille, koska Joensuun sosiaali- ja terveysviraston lautakunta oli tehnyt kuulemisvirheen. Aikaa kului noin 11 kuukautta. Tällä välin äiti taisteli itselleen toimeentulotukea ettei asunto mene alta (lastensuojelulaki). Kanteli sosiaaliviranomaisten hänelle sanomistaan lausahduksista vedoten perus- ja ihmisoikeuksiin, sairastui vakavaan stressireaktioon taisteluväsymyksestä johtuen. Sosiaaliviranomaiset saivat toimistaan myös huomautuksia esimieheltään. Äiti odottaa edelleen Kuopion hallinto-oikeuden päätöstä. Huostaanottoa tuskin puretaan ikinä. Kun Joensuussa vihdoin tehdään huostaanotto, miten voidaan tehdä kaikki mahdolliset virheet yhdessä ja samassa huostaanotossa?!
Rakennetaan Joensuuhun torinalusparkkipaikka ja lasiterassi, uudistetaan koko ydinkeskusta, mutta kunhan leikataan määrärahoja lastensuojelusta. Missä on se ennalta ehkäisevä tuki, jota perheet ajoissa pyytävät? Missä ovat lastensuojeluviranomaisten silmät silloin kun tuki ei enää riitä? Toivottavasti viranomaisille jää pohdittavaa, ennenkuin ollaan tilanteessa "mikä meni pieleen ja missä vaiheessa?"
Onneksi edes kolmas sektori on tulossa vauhdilla perheiden avuksi.
Kaikissa esimerkkitapauksissa on haastateltu tai muutoin tutkittu perheitä (osin anonyymisti), kyselyn tekijä tekee aiheesta tutkimusta.
Paljon on viime aikoina ollut lastensuojelu koko maassa julkisuudessa. Puhutaan resurssipulasta, lastensuojelulain uudistuksista, huostaanottojen ylilyönneistä. Huostaanottoluvut ovat kasvaneet rytinällä. Tehdäänkö huostaanottoja liian kevein perustein tai siksi että saadaan valtiolta määrärahoja (Iltalehti 16.2.2006, Guzenina)? Jos näin, niin saadaan huostaanottoluvut kyllä näyttämään rumilta!
Joensuussa lastensuojelun tilanne on onneton. Yhtenäinen linjaus puuttuu, avohuollon tukitoimista valtava pula tai sitten 20-30 vuotta työtä tehneet lastensuojeluviranomaiset ovat jumiutuneet työhönsä. Kun huostaanotto saadaan aikaiseksi, perhe unohdetaan, onhan lapsi silloin jo turvassa. Huostaanoton purkua ei edes harkita, joko aikaa kuluu niin paljon, ettei ole lapsen edun mukaista enää purkaa huostaanottoa tai ei haluta nähdä perheen muuttunutta tilannetta. Huostaanotto tulisi olla oikeasti mahdollinen purkaa. Kun huostaanotto tulisi tehdä, yritetään tukea niin kauan, että lapset alkavat jo oireilla. Näitä vaurioita yritetään sitten sijaisperheessä/laitoksessa korjailla vuosia.
Tässä muutama esimerkki Joensuun lastensuojelusta:
Perheessä äiti, isä ja viisi alle 8-vuotiasta lasta. Isä paljon poissa kotoa keikkatyön takia. Äiti pyytää apua arkeen, nuorin lapsista koliikkivauva. Ei kodinhoitajaa, koska ei päihde- eikä mielenterveysongelmaa perheessä.
Uusperheessä äiti, isä ja neljä alle 7-vuotiasta lasta (nuorin alle vuoden). Äiti kärsii mielenterveysongelmista, narsistinen luonne, persoonallisuushäiriöinen. Tuetaan kaikin mahdollisin keinoin, osa lapsista oireilee (psykiatrisen hoidon piirissä). Äiti ei anna mustasukkaisuuden ja katkeruuden takia isän tavata lapsiaan. Isän uusperheessä kolme alle 7-vuotiasta lasta, lapset terveitä, eivät oireile. Äiti vetoaa itkullaan sosiaalityöntekijöihin ja valehtelee, ei huostaanottoa.
Perheessä äiti, isä ja alle 3-vuotias lapsi. Kotona kasvatetaan kannabista, isä käyttää ja myy sitä (ostajia ramppaa edestakaisin). Ei huostaanottoa.
Yksinhuoltaja yksityisyrittäjä äiti, neljä lasta, ikähaitari 7-14v. Osa lapsista oireilee, ei kodinhoitajaa arjen avuksi, ennen kuin äidillä pää leviää tai päihdeongelma (näin on viranomaistaho sanonut). Ei tukiverkkoa lähiomaisista. Ainoa tukitoimi kasvatus- ja perheneuvola.
Perheessä äiti, isä ja kolme lasta, ikähaitari 11-17v. Äiti kaupungin perhepäivähoitaja, ollut sairaalassa maksakirroosin takia, isä kärähti ratista julkisesta kulkuneuvosta. Kaupunki on autuaan tietämätön tai ”tietämätön.”
Perheessä äiti, isä ja 15-vuotias lapsi. Äidillä alkoholi-ongelma, lapsi huolissaan äidistä. Äiti hakee silloin tällöin lapsensa koulusta, autolla juopuneena ajaen. Ei huostaanottoa, tai puututa muutoin.
Uusperheessä isä, äiti, ja 14- ja 8-vuotiaan lapset. Toisella lapsista ympäristön muokkaama kehitysvamma, neurologista vikaa ja oireilee masennusoirein. Isä paljon poissa kotoa työn takia. Lasta ”ruoskitaan” joka suunnalta, jopa perheen sisäinen inho lasta kohtaan silmin havaittavissa. Ei tueta lasta, tai puututa muutoin.
Yksinhuoltaja äiti, ensimmäinen lapsi, kokee epävarmuutta synnytyksen jälkeisen hormonimylläkän seurauksena. Ei mielenterveysongelmaa, eikä päihdeongelmaa. Tukitoimena laitetaan päihdeperhekotiin, kotiutuessa kodinhoitaja käy. Lähiomaisten tuki ”kielletään”, jotta vastuu arjesta ja lapsesta saadaan äidille. Lapsi otetaan huostaan 5kk ikäisenä vedoten persoonallisuushäiriöön. Psykologisia testejä ei kaupunki suostu tekemään (miksi?!), yksityisen psykologin tekemän persoonallisuustestin mukaan äidillä vakaa persoonallisuus.
Viimeisessä tapauksessa äiti haki purkua Kuopion hallinto-oikeudelta. Se palautettiin kaupungille, koska Joensuun sosiaali- ja terveysviraston lautakunta oli tehnyt kuulemisvirheen. Aikaa kului noin 11 kuukautta. Tällä välin äiti taisteli itselleen toimeentulotukea ettei asunto mene alta (lastensuojelulaki). Kanteli sosiaaliviranomaisten hänelle sanomistaan lausahduksista vedoten perus- ja ihmisoikeuksiin, sairastui vakavaan stressireaktioon taisteluväsymyksestä johtuen. Sosiaaliviranomaiset saivat toimistaan myös huomautuksia esimieheltään. Äiti odottaa edelleen Kuopion hallinto-oikeuden päätöstä. Huostaanottoa tuskin puretaan ikinä. Kun Joensuussa vihdoin tehdään huostaanotto, miten voidaan tehdä kaikki mahdolliset virheet yhdessä ja samassa huostaanotossa?!
Rakennetaan Joensuuhun torinalusparkkipaikka ja lasiterassi, uudistetaan koko ydinkeskusta, mutta kunhan leikataan määrärahoja lastensuojelusta. Missä on se ennalta ehkäisevä tuki, jota perheet ajoissa pyytävät? Missä ovat lastensuojeluviranomaisten silmät silloin kun tuki ei enää riitä? Toivottavasti viranomaisille jää pohdittavaa, ennenkuin ollaan tilanteessa "mikä meni pieleen ja missä vaiheessa?"
Onneksi edes kolmas sektori on tulossa vauhdilla perheiden avuksi.
Kaikissa esimerkkitapauksissa on haastateltu tai muutoin tutkittu perheitä (osin anonyymisti), kyselyn tekijä tekee aiheesta tutkimusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kohdalla tämä purkuasian toimimattomuus.
Lastensuojelulakiinhan on kirjattu huoltosuunnitelman teko sijoitusaikoineen jne. Eikö näissä tapauksissa, joissa huoltosuunnitelma on laadittu ns. laittomasti
(kaikki sijoitetun lapsen kannalta tärkeät ja olennaiset asiat aikatauluineen sekä muut lasta, vanhempia, sijoituspaikkaa koskevat keskeiset asiat puuttuvat),
ole mitään rikosoikeudellista reittiä saada
edes huostaanotetun lapsen huoltosuunnitelma lainmukaiseksi; viranomaisen virkavirhe jne. Tulisi edes lastensuojelulain perusasiat laillisesti täytettyä.
Tuntuu, että kaikenlainen "s..a" hyväksytään nykyään viranomaisten taholta lainmukaiseksi menettelyksi!
äidillä ja isällä päideongelma ja masennusta, illat menevät kapakassa.
vanhemmat lapset huostaanotettu, nuorin viettää iltansa yksin.
koulussa vaikea keskittyä, poissaoloja paljon muista kuin terveydellisistä syistä.
tukitoimia tarjottu, vanhemmat ottaneet silloin tällöin vastaan. käyttävät mielellään sosiaalitoimiston apua esimerkiksi hammashoitonsa järjestämisessä tai muissa hankalissa asioissa.
eivät halua keskustella lapsen tulevaisuudesta eivätkä näe elintavoissaan mitään muutettavaa.
joskus terveys prakaa. katkolla eivät halua olla hoitojakson loppuun, koska eivät pidä paikasta, ruoka esimerkiksi on pahaa.
lapsi on nähnyt sivusta perheväkivaltaa ja pari kertaa on ambulanssi hakenut äidin, joka on ottanut liikaa lääkkeitä. lapsi voi kuitenkin kohtalaisen hyvin. vanhempien keskinäinen suhde on draamanhakuinen on-off -juttu. kolmansia osapuolia ja katkeruutta esiintyy usein.
olen ymmärtänyt, että lapsi haluaa edelleen asua kotonaan. tilanne on jatkunut vuosia, eikä toistaiseksi ole muutosta näkyvissä.
asun lähellä ja lapsi juttelee kanssani mielellään. vanhemmatkin ovat mukavia, mutta en halua puhua tilanteesta enempää, etteivät keskusteluvälit mene. jutellaan kuulumisista ja heidän arkipäivän ongelmistaan.
olen soittanut sosiaalitoimistoon huolissani lapsesta. lupasivat käydä tarkistamassa tilanteen.
tuntuu hirveältä. tosi väärin, että joidenkin lapsuus kuluu vanhempien sekoilua katsellessa, kun osa saa viettää tärkeät vuotensa harrastaen ja keskittyä omiin, lapsen asioihinsa.
enkö voi muuta kuin seurata vierestä ja toivoa, että kaikki jotenkin kääntyisi hyväksi ja lapsi selviäisi?
vai olisiko parempi koittaa puhua äidille suoraan silläkin uhalla, että puhevälit häneen menisivät? se tarkoittaisi tietenkin sitä, että lapsi menettäisi turvallisen aikuisen pihapiiristänsä.
voi että. onko kellään kokemusta?
oletko ajatellut tarjoutua lapselle viralliseksi tukihenkilöksi (perheeksi)?
teillä on toimiva suhde, asut lähellä ja ilmeisesti vanhemmatkin sinut hyväksyisivät.
tietenkään lapsi ei halua hylätä vanhempiaan: kuka äidistä ja isästä huolehtisi sen jälkeen? lapsen vastuu vanhemmistaan on kova. eikä hän hylkää vaikka vanhemmat ovat hänet hyläneet ja aikuisen rooliin pakottaneet.
mutta joskus, jossain lapsen olisi hyvä saada olla lapsi. olla hoivattu, huollettu ja vahdittu. saada sääntöjä ja rajoja joita vastaan kapinoida. ihan terveesti ja kavua tukevasti.
voisitko pyrkiä tukihenkilöksi?