Laavun varjosta ymmärsin,
kun tuuli teroitti tajuntaani totuuden,
siinä meri, missä vaahto ja ajatus.
Nuotion kitkerä vire kuin katseesi
ylipaistunut makkara mustuneena.
Kuka söisi ja karsinogeenin kehoonsa ottaisi.
Mikä sinun on?
Meri velloo edessämme ja savu kirjoittaa
mutkitellen nousee ylös kohti sfäärejä.
Totuus on tullut luontoon.
Perkeleestä on rakkaudentunnustuksesi.
Olen ymmärtänyt,
vaikken halunnut uskoa todeksi.
Syön nopeasti.
Pala kurkussa, kun totuus satuttaa.
Sinä et tiedä rakkaudesta mitään.
Etkä ole koskaan tiennyt.
Meri lainehtii,
saa liikkeelle tunteita.
Odotan talvea, että siihen tulisi jää,
ei tarvitsisi enää nähdä sen liikkeitä,
voisi vain unohtaa.
Kevät kertoo kukkain tarinaa,
kävi meri jäässä,
pilvi kieppuu taivaalla,
se on keveyttä,
uuden ihmeen alku,
olen tahtonut
enkä enää muista savuista laavua,
muistan vain sen, että muistan muiston.
kun tuuli teroitti tajuntaani totuuden,
siinä meri, missä vaahto ja ajatus.
Nuotion kitkerä vire kuin katseesi
ylipaistunut makkara mustuneena.
Kuka söisi ja karsinogeenin kehoonsa ottaisi.
Mikä sinun on?
Meri velloo edessämme ja savu kirjoittaa
mutkitellen nousee ylös kohti sfäärejä.
Totuus on tullut luontoon.
Perkeleestä on rakkaudentunnustuksesi.
Olen ymmärtänyt,
vaikken halunnut uskoa todeksi.
Syön nopeasti.
Pala kurkussa, kun totuus satuttaa.
Sinä et tiedä rakkaudesta mitään.
Etkä ole koskaan tiennyt.
Meri lainehtii,
saa liikkeelle tunteita.
Odotan talvea, että siihen tulisi jää,
ei tarvitsisi enää nähdä sen liikkeitä,
voisi vain unohtaa.
Kevät kertoo kukkain tarinaa,
kävi meri jäässä,
pilvi kieppuu taivaalla,
se on keveyttä,
uuden ihmeen alku,
olen tahtonut
enkä enää muista savuista laavua,
muistan vain sen, että muistan muiston.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täytyy lukea monta kertaa. Huonoja ei lueta kuin kerran ja nopeasti.
Mukavaa, että pidit runostani. Jotenkin sen tunnelma vaan latistui, kun ulkona alkoi huutaa jäätelöauton melodia. Joskus voi hyvä kirjoitusfiilis karista pienestäkin häiriötekijästä.
tunnistaa jopa itseni tuosta..
Laavu, makuupussit rannalla..
Yksinäisyys.
Vihasin merta kerran minäkin,
koska se vei läheiseni. Aallot,
ne toivat mieleeni kaiken
kauan..
Syytin, itkin, mutta vasta aika
paransi haavani..
hieno runo.
Kiitos. Mukavaa, että pidit. Se syntyi tunteesta, vanhasta tunteesta. Koska siitä on jo kauan, sitä voi jo käsitellä "aidosti".
Lämmöstä laavun sinua etsien kuljin tietäni ikävääni itkien. Elämäni rakkauden sisimpääni kitkien.
Minä oikeasti rakastin, sinä yhtäkkiä vain vaikenit. Olin jo tulossa luoksesi sen kauniin laavun lämpöön...näin vain paenneiden jalkojesi painaumat lumen hennossa säteilevässä pinnassa. Sydän hajosi tuhansiksi paloiksi rinnassa.
Sinua rakastin enemmän kuin mitään muuta ja niin teen edelleen, miks´sain siis vain kengänjäljet paenneen? Sydämeni ja sieluni ovat riekaleina, ne kärsii rakkaudesta..rakkaudesta sinuun. Annatko murskautua sen turhista unelmista vai annatko sille mahdollisuuden kokea sen kauneuden...se on sinusta kiinni rakkaimista rakkain ´ystäväni´. Siniset unelmat...
Älä unohda silmää kyyneltyvää,
älä sydäntä hellää rakastavaa,
sillä myrskyinen merikin levätä saa,
mutta kaipaava sydän ei milloinkaan
Voi kuinka kauniisti ja syvällisesti kirjoitatkaan..Kuka lieneekin kaipuusi kohde..
Hyvää päivän alkua :)))
päivääsi...:)))))...Valoa ja lämpöä..rakkautta..:)