abortti vai ei

Meillä puolestaan yritetään toista lasta pienellä ikäerolla. Esikoinen on 7 kuukautta ja täysi yritys toisesta lapsesta päällä. Tietysti alkuun on varmasti rankempaa, mutta esikoinen on kuin unelma joten eiköhän me pärjätä. Toivotaan lapsille pientä ikäeroa, että myöhemmin heillä olisi enemmän seuraa toisistaan. Minuakin hieman jännittää juuri tuo pahoinvointi, jota kesti viimeksi noin viikolle 15. Onneksi nyt kuitenkin saa olla kotona eikä tarvitse lähteä kukonlaulun aikaan junalla töihin.

Itse en siis kannattaisi aborttia, enkä varmaan pystyisi sellaista edes tekemään, mutta jokainen tietää tilanteensa parhaiten. Jos tämä meidän esikoinen olisi ollut hankalampi tapaus en edes vielä haaveilisi toisesta.

Voimia ja rohkeutta päätökseen!

Oletko käynyt juttelemassa asiasta neuvolassa. Voisit kysyä minkälaista tukea on saatavilla, mikäli tulee liian rankkaa kahden lapsen kanssa. Yleensä kunta pystyy jotain tukea järjestemään. Ja jos voisit jutella läheistesi kanssa, jos heiltä vaikkapa voisi saada ihan konkreettistakin tukea.

Muista, että raskauspahoinvointi menee ohi ja sitten on taas helpompaa. Pahinta aikaahan on juuri se, kun itse on kipeä niin kaikki tuntuu hirveän raskaalta ja ylitsepääsemättömältä. Yleensä toisen vauvan hoito on jo helpompaa kuin esikoisen, kun on jo tavallaan rutiinia hoitamiseen. Kaikki ei ole uutta.

Lapsille tulee pieni ikäero, mutta se on toisaalta myöhemmin helpompaa, kun he leikkivät toistensa kanssa. Voimia sinulle!

Totta on, että lapsen hoitaminen kysyy jaksamista. Mikään ei kuitenkaan ole nuorelle naiselle luonnollisempaa kuin lapsen vastaanottaminen.

Pienten lasten hoito on aina intensiivisempää, kuin hieman vanhempien lasten. Tilanne kuitenkin helpottuu muutamassa vuodessa, joka ihmisen elämässä on lyhyt aika. Kun jo epäilet tulevaa tuskaa lapsen arbortoinnista, niin parempi on tämä hankaluus välttää - sekä itsesi että lapsen kannalta.

Arvattavasti pidät jälkeenpäin sitä aikaa ja työtä, jonka lapsille annoit, parhaana vaiheena elämässäsi.

On ikäeroa 1,5v, ja leikit hieman erilaisempia jos isommat ikäerot niin kuin serkuilla.
Kannataa kuitenkin jutella neuvolassa mitä teet.
Itse abortin tehneenä hain heti kriisi apua, mutta en välttämättä enää saa lapsia oli sen jälkeen mm pari pahaa munasarjatulehdusta ja verikohtu.
Pienissä ikäeroissa on puolensakkin mm kouluiässä saattaa huomata että vanhempi opettaa nuorempaa ja nuorempi lukee ja laskee hyvin varhaisessa vaiheessa, samoin kuin puhekehitys ja liikkumaan läjtö voivat olalnopeampia samoin kuin potalla käynnin oppiminen ja kuivaksi opettelu, kun isompi opettaa ja nuorempi haluaa olla niin kin isosisko tai veli.
Niin ainakin omien sisarusten kanssa huomannut.
Vanhempi on tyttö ja nuorempi poika.

Oma äitini sairastaa edelleen 20 vuotta abortin jälkeen masennusta. Ja abortti oli suurin masennuksen syistä, ja on edelleen. Kovin tervettä päivää hän ei tänä aikana ole nähnyt, mikä heijastuu välttämättä myös meihin muihin lapsiin.

Apua pienten lasten hoidossa on saatavilla. Aborttia saatat myöhemmin katua, lapsen pitämistä tuskin kadut.

Mulla melko samankaltainen tilanne. Poika nyt 9 kk ja vatsassa 6-viikkoinen sikiö. Me miehen kanssa päädyimme kuitenkin yksimielisesti aborttiin. Meillä tosin asiaan vaikutti se, että miehellä on jo ennestään pieniä lapsia edellisestä liitosta. Minulla taas on takana vaikea synnytys, aloitin juuri työt ja pojan kanssa alkaa vasta helpottamaan nuo hoitohommat. Minua ei pelota tuo keskeytyksen fyysinen puoli, mutta se henkinen vähän mietityttää. Minä olen ratkaisuni oikeellisuudesta kuitenkin varma. Ellet sinä ole, en keskeytystä suosittele. Silloin on kuitenkin suurempi riski, että kadut päätöstäsi jälkeenpäin.