Tämänpäiväinen sanomalehti Keskisuomalainen (KSML) kertoo mm.lestadiolaisuuden merkityksestä tämän päiväisessä kirkossamme seuraavasti:
Keskisuomalainen tänään: Kotimaa
Herätysliikkeillä suuri valta kansankirkossa
USKONTO: Seurakuntien työntekijöistä yli puolet kuuluu johonkin liikkeeseen, suomalaisista vain joka kymmenes. Enemmistö kirkkoherroista on jäseniä.
Ville Lämsä
Evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimivat herätysliikkeet vaikuttavat merkittävästi seurakunnissa. Kun suomalaisista joka kymmenes kuuluu johonkin liikkeeseen, kirkon työntekijöistä niiden jäseniä on yli puolet.
Päättäjäpaikoilla herätysliikkeiden edustajia istuu vielä tiheämmässä. Kaikista työntekijäryhmistä kirkkoherrat kuuluvat liikkeisiin useimmin.
Luvut perustuvat Kirkon tutkimuskeskuksen keräämiin tietoihin. Niihin on laskettu mukaan henkilöt, jotka katsovat kuuluvansa johonkin liikkeeseen "kiinteästi tai väljästi".
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professori Jouko Talonen arvioi, että todellisuudessa suhteelliset erot ovat tilastolukuja suurempia. Hänen mukaansa herätysliikkeissä toimii alle viisi prosenttia suomalaisista.
Kirkossa vaikuttaa nykyisin kuusi herätysliikesuuntausta. Tällä hetkellä nopeimmin leviää kaupungeissa suosittu karismaattinen liike. Siihen kuuluu myös paljon julkisuudessa käsitelty Nokian herätys.
Pappien opetusta vaikea valvoa
Eniten aktiivisia kannattajia on lestadiolaisuudella, jonka vahvaan alueeseen kuuluu niin sanottu raamattuvyöhyke Etelä-Pohjanmaalta Lappiin.
Talosen mukaan kaikki liikkeet sitoutuvat virallisesti luterilaiseen tunnustukseen. Niiden opetuksessa kuitenkin painottuvat erilaiset asiat. Muun muassa suhtautuminen ajankohtaisiin, eettisiin kysymyksiin vaihtelee.
- Mutta ei kirkossa ole edes ylätasolla yhtenäistä käsitystä kaikista asioista. Sinne mahtuu valtava määrä erilaisuutta, Talonen huomauttaa.
Papit saavat opettaa henkilökohtaisten käsitystensä mukaisesti. Kirkko ei puutu helposti valtavirrasta poikkeaviin näkemyksiin.
Periaatteessa "väärin" saarnaavasta papista voi kannella tuomiokapituliin, mutta tapaukset ovat harvinaisia. Yleensä kanteluilla ei ole seurauksia. Vuosikymmenen alkupuolella yksi pappi kuitenkin menetti virkansa kirkon kannan vastaisen opetuksen vuoksi.
- Opillinen kyynisyys tai välinpitämättömyys on nykyisin niin suurta, ettei tämä herätä kovin suuria intohimoja.
- Ihmiset etsivät kirkollisia toimituksia tai juhlaa arjen keskelle. Oppikysymykset kiinnostavat vain pieniä piirejä, toteaa Talonen.
Vaikutusvalta vähenee jatkossa
Professori uskoo, ettei herätysliikkeiden suuri edustus aiheuta pahoja ristiriitoja, koska niihin kuulumattomat jäävät muutenkin koteihinsa. Esimerkiksi evankelioimiseen ja raamattupiireihin osallistuvat ovat usein itsekin jäseniä.
Viime vuonna seurakunnista eronneiden määrä löi aiemmat ennätykset. Eroilmoituksensa jätti yli 33 000 henkilöä. Talonen ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan ihmiset vieraantuisivat kirkosta, koska sitä hallitsee vain pieni piiri. Herätysliikkeiden vahvoilla alueilla Lapuan ja Oulun hiippakunnissa kirkkoon kuulutaan useammin kuin muualla. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla, jossa liikkeillä on vähäinen suosio, kirkosta erotaan eniten.
Myös Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan, dosentti Kati Niemelän mielestä papit ovat yleensä herätysliiketaustasta huolimatta kaikkien seurakuntalaisten pappeja. Vain lestadiolaisuus ja jossain määrin viides herätysliike tekevät poikkeuksen.
- Siellä ajatellaan, että vain oma joukko on se oikea seurakunta. Vain siihen yhteisöön kuuluvilla on pelastus, Niemelä kertoo.
Tutkijan mukaan herätysliikkeiden valta vähenee tulevaisuudessa. Nykyisistä teologian opiskelijoista liikkeisiin on sitoutunut selvästi pienempi osa kuin aiemmin.
HERÄTYSLIIKKEET: KUUSI ERILAISTA
Evankelisluterilaisessa kirkossa katsotaan toimivan kuusi herätysliikettä.
Perinteisiin liikkeisiin kuuluvat rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus.
Uudempia liikkeitä ovat uuspietistinen ns. viides herätysliike sekä erityisesti kaupungeissa suosittu karismaattinen liike.
Tunnetuin herätysliike lestadiolaisuus jakautuu useaan haaraan, joista suosituin on vanhollislestadiolaisuus.
53 prosenttia seurakuntien työntekijöistä katsoo kuuluvansa johonkin herätysliikkeeseen. Vaikutteita ajatteluunsa on ottanut vielä useampi.
Seurakuntien työntekijäryhmistä eniten liikkeisiin kuuluvat kirkkoherrat.
Keskisuomalainen tänään: Kotimaa
Herätysliikkeillä suuri valta kansankirkossa
USKONTO: Seurakuntien työntekijöistä yli puolet kuuluu johonkin liikkeeseen, suomalaisista vain joka kymmenes. Enemmistö kirkkoherroista on jäseniä.
Ville Lämsä
Evankelisluterilaisen kirkon sisällä toimivat herätysliikkeet vaikuttavat merkittävästi seurakunnissa. Kun suomalaisista joka kymmenes kuuluu johonkin liikkeeseen, kirkon työntekijöistä niiden jäseniä on yli puolet.
Päättäjäpaikoilla herätysliikkeiden edustajia istuu vielä tiheämmässä. Kaikista työntekijäryhmistä kirkkoherrat kuuluvat liikkeisiin useimmin.
Luvut perustuvat Kirkon tutkimuskeskuksen keräämiin tietoihin. Niihin on laskettu mukaan henkilöt, jotka katsovat kuuluvansa johonkin liikkeeseen "kiinteästi tai väljästi".
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan professori Jouko Talonen arvioi, että todellisuudessa suhteelliset erot ovat tilastolukuja suurempia. Hänen mukaansa herätysliikkeissä toimii alle viisi prosenttia suomalaisista.
Kirkossa vaikuttaa nykyisin kuusi herätysliikesuuntausta. Tällä hetkellä nopeimmin leviää kaupungeissa suosittu karismaattinen liike. Siihen kuuluu myös paljon julkisuudessa käsitelty Nokian herätys.
Pappien opetusta vaikea valvoa
Eniten aktiivisia kannattajia on lestadiolaisuudella, jonka vahvaan alueeseen kuuluu niin sanottu raamattuvyöhyke Etelä-Pohjanmaalta Lappiin.
Talosen mukaan kaikki liikkeet sitoutuvat virallisesti luterilaiseen tunnustukseen. Niiden opetuksessa kuitenkin painottuvat erilaiset asiat. Muun muassa suhtautuminen ajankohtaisiin, eettisiin kysymyksiin vaihtelee.
- Mutta ei kirkossa ole edes ylätasolla yhtenäistä käsitystä kaikista asioista. Sinne mahtuu valtava määrä erilaisuutta, Talonen huomauttaa.
Papit saavat opettaa henkilökohtaisten käsitystensä mukaisesti. Kirkko ei puutu helposti valtavirrasta poikkeaviin näkemyksiin.
Periaatteessa "väärin" saarnaavasta papista voi kannella tuomiokapituliin, mutta tapaukset ovat harvinaisia. Yleensä kanteluilla ei ole seurauksia. Vuosikymmenen alkupuolella yksi pappi kuitenkin menetti virkansa kirkon kannan vastaisen opetuksen vuoksi.
- Opillinen kyynisyys tai välinpitämättömyys on nykyisin niin suurta, ettei tämä herätä kovin suuria intohimoja.
- Ihmiset etsivät kirkollisia toimituksia tai juhlaa arjen keskelle. Oppikysymykset kiinnostavat vain pieniä piirejä, toteaa Talonen.
Vaikutusvalta vähenee jatkossa
Professori uskoo, ettei herätysliikkeiden suuri edustus aiheuta pahoja ristiriitoja, koska niihin kuulumattomat jäävät muutenkin koteihinsa. Esimerkiksi evankelioimiseen ja raamattupiireihin osallistuvat ovat usein itsekin jäseniä.
Viime vuonna seurakunnista eronneiden määrä löi aiemmat ennätykset. Eroilmoituksensa jätti yli 33 000 henkilöä. Talonen ei allekirjoita väitettä, jonka mukaan ihmiset vieraantuisivat kirkosta, koska sitä hallitsee vain pieni piiri. Herätysliikkeiden vahvoilla alueilla Lapuan ja Oulun hiippakunnissa kirkkoon kuulutaan useammin kuin muualla. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla, jossa liikkeillä on vähäinen suosio, kirkosta erotaan eniten.
Myös Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan, dosentti Kati Niemelän mielestä papit ovat yleensä herätysliiketaustasta huolimatta kaikkien seurakuntalaisten pappeja. Vain lestadiolaisuus ja jossain määrin viides herätysliike tekevät poikkeuksen.
- Siellä ajatellaan, että vain oma joukko on se oikea seurakunta. Vain siihen yhteisöön kuuluvilla on pelastus, Niemelä kertoo.
Tutkijan mukaan herätysliikkeiden valta vähenee tulevaisuudessa. Nykyisistä teologian opiskelijoista liikkeisiin on sitoutunut selvästi pienempi osa kuin aiemmin.
HERÄTYSLIIKKEET: KUUSI ERILAISTA
Evankelisluterilaisessa kirkossa katsotaan toimivan kuusi herätysliikettä.
Perinteisiin liikkeisiin kuuluvat rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus.
Uudempia liikkeitä ovat uuspietistinen ns. viides herätysliike sekä erityisesti kaupungeissa suosittu karismaattinen liike.
Tunnetuin herätysliike lestadiolaisuus jakautuu useaan haaraan, joista suosituin on vanhollislestadiolaisuus.
53 prosenttia seurakuntien työntekijöistä katsoo kuuluvansa johonkin herätysliikkeeseen. Vaikutteita ajatteluunsa on ottanut vielä useampi.
Seurakuntien työntekijäryhmistä eniten liikkeisiin kuuluvat kirkkoherrat.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Monta kertaa aiemminkin on tullut esille, että herätysliikkeet ovat kansankirkkomme rikkaus. Elleivät ne kuuluisi siihen, voisi jumalanpalveluselämä muuttua aika ohueksi.
Tämänkin artikkelin perusteella on syytä pohtia, miksi herästysliikkeisiin kuulumattomat eivät osallistu kirkon toimintaan muuten kuin kirkollisten toimitusten merkeissä. Miksi kirkko ei kuulu luontevasti ihmisten elämään samalla tavoin kuin monissa muissa maissa? Samassa yhteydessä sopisi myös miettiä sitä, mitä tapahtuu kun tässä puheenaolevan tutkimuksen mukaan herätysliikkeiden valta kirkossa vähenee ja teologian opiskelijoista suurin osa on herätysliikkeisiin sitoutumattomia? Käykö niin, että kansankirkko kuihtuu olemattomiin?
Mitä silloin tapahtuu herätysliikkeille? Jäävätkö ne toimimaan "omine nokkineen"?Entä mitä tapahtuu sille suurelle enemmistölle, joka ei herätysliikkeisiin kuulu?
Muuten et pitäisi mm. körttiläisyyttä ja viidesläisyyttä kirkon rikkautena. Vl-käsityksen mukaan vain vl-liike on kirkon rikkaus, kaikkien muiden kirkon herätysliikkeiden opetus vie uskojansa helvettiin.
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kati Niemelä sanoi saman "tieteellisemmin" puhuessaan lestadiolaisuudesta: "Siellä ajatellaan, että vain siihen yhteisöön kuuluvilla on pelastus."
Niin että "vain me" -oppi on nyt tieteellisen tutkijan suulla vahvistettu.
vanhoillislestadiolaine herätysliike olisi jollain tapaa "rikkaus" ev. lut. kirkon sisällä. Kuten tuo lehtiartikkelikin mainitsee, että:
"Myös Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan, dosentti Kati Niemelän mielestä papit ovat yleensä herätysliiketaustasta huolimatta kaikkien seurakuntalaisten pappeja. Vain lestadiolaisuus ja jossain määrin viides herätysliike tekevät poikkeuksen.
- Siellä ajatellaan, että vain oma joukko on se oikea seurakunta. Vain siihen yhteisöön kuuluvilla on pelastus, Niemelä kertoo."
Tuo, että tärkeimmässä asiassa, eli pelastuskysymyksessä ollaan niin eri linjalla kirkon virallisen opetuksen kanssa, osoittaa, että vl-herätysliike ei kuulu opetuksellaan kirkon sisällä ja tuollainen ajatus syvästi halveksii muita aidosti uskovaisia ihmisiä.
On hyvä, että asiasta on vihdoin alettu käymään julkisuudessa keskustelua.
Vieneekö tuo minun uskoani minnekään, jos katson, että rikkautta on sekin, että on herätysliikkeitä muitakin kuin lestadiolaisuus. Minulla ei ole kykyä eikä taitoa arvioida, kuka pelastuu, mutta itse olen löytänyt oman paikkani vanhoillislestadiolaisuudesta.
Minusta on arvokas asia, että ihmiset yleensä löytävät tien Jumalan sanan kuuloon sekä kirkossa että herätysliikkeiden kokoontumisissa. Kristilliset elämänarvot ja niiden mukaan eläminen ja lasten kasvattaminen on mielestäni kunnioittamisen arvoista, vaikka se tapahtuisikin eri liikkeissä kuin itse olen.
Nyky-vanhoillislestadiolaisuudessa vallitsee kirkon halveksunta, jopa pilkka. Kirkon työtä ei pidetä juuri minkään arvoisena. Kirkon tilaisuuksiin ei osallistuta, niitä jopa kartetaan. Jumalanpalveluksiin uskovaiset eivät osallistu, eivät edes silloin kun vl-pappi saarnaa. Mutta kun sama pappi puhuu rauhanyhdistyksellä niin sali on täysi. Paikka siis pyhittää toiminnan? Aivan kuten fariseukset - Jerusalemin temppelistä oli tullut uskon kohde.
Mutta näin ei ollut ennen. Laestadius ym. olivat kirkon pappeja ja heidän toimintansa keskipiste oli kirkossa.
Tämä nykyilmiö on suuri sääli. Ja vahinko.
Asia on täsmälleen päinvastoin. Lestadiolaisuuden alkuaikoina ja koko 1800-luvun lestadiolaisuuden ja kirkon välillä oli paljon ristiriitoja. Ev lut. kirkon johdon puolelta oltiin välillä hyvin jyrkästi lestadiolaisuutta vastaan (esim. piispa Johansson) ja erottamistakin puuhattiin. Samoin lestadiolaisuuden sisällä oli hyvin jyrkkiä kirkonvastaisia mielipiteitä (yksi syy vuosisadan vaihteen suureen hajaannukseen - esikoisuus).
Sen sijaan viime ja tällä vuosituhannella sekä vl:ien että kirkon puolelta on pääsääntöisesti vallinnut myönteinen suhtautuminen. Kireämpiä aikoja välillä on ollut, esim. 1970-luvulla ja 80-luvun alussa oli jännitteitä puolin ja toisin.
Viimeisen 10-20:n vuoden aikana - päinvastoin kuin yo. nimimerkki väittää - vl:n sisällä kirkon työtä on arvostettu jopa aiempaa enemmän. Samoin kirkon puolelta suhtautuminen on ollut hyvää. Asian voi huomata, kun seuraa vaikka Päivämiehen kirjoituksia pitemmältä ajalta, SRK:n kannanottoja, suviseurojen tiedotustilaisuuksia, seurapuheita yms. Lisäksi Vl:iä on kirkon tehtävissä paljon, paitsi pappeina, kanttoreina ym. "rivimiehinä", niin myös tuomiokapitulin tehtävissä ainakin Oulun hiippakunnassa. Myös kirkon ulkomaanavun pomona on vl.
Jumalanpalveluksiin osasllistumisessa on parantamisen varaa useimmilla meistä ja niihin osallistuminen on vähentynyt kaikkialla. Väitän kuitenkin, että jumalanpalveluksiin osallistuminen on vähentynyt enemmän ei-vl:n kuin vl:n keskuudessa.
En puhunut kirjoituksessani lainkaan opillisista ristiriidoista. sellaisia on aina ollut ja on tänä päivänäkin. tosi on, että ne eivät ole "pinnalla".
puhuin asenteesta. VL:ien suhtautuminen kirkkoon on muodollisesti "myönteistä", mutta tosiasiassa kirkkoa ja sen toimintaa halveksitaan, jopa pilkataan (tämä on totta). Sen toiminnalle ei anneta mitään arvoa. Ja kuten suviseuroissakin kuulimme, lähetystyön tekijät ovat "murhamiehiä" (eräs suviseurasaarna Perhossa).
Varmastikaan kirkon piirissä toimivat vl:t eivät halveksi itse kirkkoa. Mutta kuulen heidän usein kipuilevan vl:ien asenteesta ja mitättömästä osallistumisesta. Sama toiminta kirkossa ei ole mitään, mutta sama toiminta rauhanyhdistyksen tiloissa on kaikki kaikessa.
Yhteistyö näyttää paperilla ok:lta, mutta on sisällöltään lähes nolla. kirkko on harmiton renki.
Asia on siis täsmälleen päinvastoin kuin esitit.
Oletko vl?
Ainahan "me oppia" vl-piireissä on selkokielellä lapsille ja rippikoululeireillä opetettu.
Olen ihmetellytkin sitä,ettei "me vain"-oppia ole aikuisten keskuudessa pidetty oikein "salonkikelpoisena" ja jopa selkokielistä opetusta vältellään. Sanaa selitetään kiertoilmaisuin "kaanaankielellä."
Onhan se taivahan tosi ettemme osallistu tavallisiin "epäuskoisten" jumalanpalveluksiin
maamme kirkoissa.
Kartamme niitä - vain jokin erittäin painava tärkeä syy on poikkeus.
Sitten kun siellä palvelee (saarnaa) vl-uskovainen asia on tietysti toisin - kirkkoon
mahdollisimman moni.
Jouluajan kirkon palvelut ovat edelliseen jonkin moinen poikkeustapaus.
nickiäsi. yrität ratsastaa minun vakiintuneella ja hyvällä maineella. varkaat eivät peri jumalan valtakuntaa.
toki osallistumme kirkon toimintaan,jumalanpalvelukset kuuntelemme radiosta,lapsemme käyvät myös kirkon kerhoissa,työntekijöinä toimimme pappeina,kanttoreina,suntioina/seurakuntamestareina,kerhojen ohjaajina,diakoneina,myös osallistumme mahdollisuuksien mukaan vapaaehtois työhön.väen vähyys kirkon tilaisuuksissa on "yleismaailmallinen ilmiö".arvostamme todellakin kansankirkkoamme,vaikka "ristiriitoja oppikysymyksistä"onkin.
Selvää syrjintää kirkolta sen suurimpaa ja aktiivisimpaa herätysliikettä kohtaan !
kukaan vl herätysliikkeen pappi ei ole hakenut ko.virkaa,mikäli on,piispa valitaan vaalilla,ehdokkaita on useimpia,virkoja kerrallaan auki yksi,ehdokkaita useampia,vain yksi valitaan.Lisään vielä että vl-ihmisiä on edustettuina myös kirkolliskokous edustajina.Toimimme myös luottamushekilöinä sekä kirkkovaltuustoissa,että hallituksissa.Toimimme myös aktiivisesti kunanvaltuustoissa ja hallituksissa.Eduskunnassa on ollut vuosikymmenten ajan eri edustajia vl-liikkeen jäseniä.
VANHOILLISLESTADIOLAISUUS OTTAA RUSINAT PULLASTA
VL-liike ottaa ev.lut.-kirkon jäsenyydestä irti kaiken sen edun ja hyödyn joka siitä on irti saatavissa. SRK ei koskaan jäsenmaksutuloissa kykenisi eikä kykene maksamaan lestadiolaisten seurakuntien työntekijöiden eikä uskonnonopettajien palkkoja ja eläkkeitä.
Sen sijaan ev.lut.-kirkon toimintaan, jonka tuottavat ei-vl:t, on lestadiolaisuudessa aina suhtauduttu ylimielisesti ja mitätöiden.
Asenne on 60- ja 70-luvuista hiukan lieventynyt, koska 80-luvulta lähtien on alettu panostaa SRK:n ja koko herätysliikeen maineenhallintaan ja mediaimagoon. Tässä yhteydessä todettiin, että kirkon kainalossa olosta on myös mediahyötyä herätysliikkeelle.
Mutta todellinen asennoituminen liikkeen sisällä ja käytännön tasolla on ilman muuta mitätöivä. Lapset ja nuoret kasvatetaan väheksymään kirkkoa. Kirkko on vain "suojakuori" niille ainoille oikeille jumalanlapsille. Välineellisesti hyödynnettävänä suojakuorena kirkolla on oma merkityksensä.
maksaa kirkkollisveron kirkolle,pystymme ylläpitämään myös 3 kristillistä opistoamme,noin 10 leirikeskusta henkilökuntineen,toki saamme kirkolta tarvitsemiamme palveluita,kuulummehan kirkkoon,vastavuoroisesti kirkolla on mahdollisuus käyttää esim.rauhayhdityksiämme,kuorojamme ym.kirkon juhla tilaisuuksissa.yhteiskunnassa toimimme aivan samoin periaattein kuin ketkä muutkin,niin yrittäjinä kuin tavallisina työntekijöinä,myös seurakuntien työntekijöinä.emme ole suljettu yhtisö,tilaisuuksiimme ovat kaikki tervetulleita.
Viimeisessä Oulun hiipakunnan vaalissa olivat toisella kierroksella Samuel Salmi ja Keijo Nissilä. Melkein kaikki ulkopuoliset ryhmittyivät Salmen kannalle, vaikka Nissiläsaikin ääniä, mutta vähemmän. Ovat kuitenkin työtovereita samassa tuomiokapitulissa.
"Salmi ja Nissilä jatkoon Oulussa
Oulun hiippakunnan piispanvaalin ensimmäisellä kierroksella saivat eniten ääniä Katariinan seurakunnan kirkkoherra Samuel Salmi Turusta ja Oulun hiippakunnan pääsihteeri Keijo Nissilä.
Salmen äänimäärä oli 233 ja Nissilän 196. Koska kukaan ehdokkaista ei saanut yli puolta äänistä, tarvitaan piispanvaalissa toinen kierros. Äänestys Salmen ja Nissilän välillä järjestetään 27. marraskuuta.
Muista ehdokkaista Kotimaan päätoimittaja Jaakko Elenius sai 146 ääntä, pääsihteeri Eero Junkkaala 123 ääntä ja dosentti Risto Ahonen 63 ääntä.Yhteensä vaalissa annettiin 761 ääntä"
Vantaan lauri
"Teol. tri, kirkkoherra Samuel Salmi valittiin Oulun hiippakunnan uudeksi piispaksi maanantai-iltana 27. tammikuuta toimitetun piispanvaalin toisella kierroksella. Salmi sai 416 ääntä ja vaalissa toisena ehdokkaana ollut Oulun hiippakunnan pääsihteeri Keijo Nissilä sai 328 ääntä. Yhteensä vaalissa annettiin 746 ääntä, joista tyhjiä ääniä oli 2. Äänestysprosentti oli 96,51%."
evl.fi
...
"VL ~~~ KIRKKO !
Kirjoittanut: lehdenlukija 27.2.2006 klo 20.28
Onhan se taivahan tosi ettemme osallistu tavallisiin "epäuskoisten" jumalanpalveluksiin
maamme kirkoissa.
Kartamme niitä - vain jokin erittäin painava tärkeä syy on poikkeus.
Sitten kun siellä palvelee (saarnaa) vl-uskovainen asia on tietysti toisin - kirkkoon
mahdollisimman moni.
Jouluajan kirkon palvelut ovat edelliseen jonkin moinen poikkeustapaus."
Eikö vl:ät ymmärrä kuitenkin, että esim. sakramentit on yhtä pyhiä vaikka ei oliskaan uskovainen pappi, esim kasteella ja ehtoollisella.
Tänään kuulin väitteen, että puolet kirkkomme papeista ei usko Jeesuksen ylösnousemukseen. Tälläinen tutkimus on kuulemma tehty. Tietääkö joku lukojoista?
Ja sitten vl:t ihmettelevät, kun ei-vl:t uskovat kaikenlaiset pesukonejutut... Hoh-hoijaa.