unohtunut?

Mielestäni on tärkeää myös se kuinka olet saanut tällaisen ajatuksen, että sinua on käytetty hyväksesi? Oletko luonut hyväksikäytöstä tai sen mahdollisuudesta vastauksen johonkin sellaiseen asiaan mitä et osaa vielä huom. vielä käsitellä ja ajatella.

Itselleni alkoi tulla tällaisia ajatuksia, kun muilla ihmisillä oli käytöshäiriöitä mua kohtaan, koska mulla oli tosi vaikea identiteettikriisi vartaloani kohtaan. Yritin tällä asialla selittää omaa käytöstäni painostuksen alaisena arvomaailmaani rikkomatta.

Vaaka kirjoitti:

Mielestäni on tärkeää myös se kuinka olet saanut tällaisen ajatuksen, että sinua on käytetty hyväksesi? Oletko luonut hyväksikäytöstä tai sen mahdollisuudesta vastauksen johonkin sellaiseen asiaan mitä et osaa vielä huom. vielä käsitellä ja ajatella.

Itselleni alkoi tulla tällaisia ajatuksia, kun muilla ihmisillä oli käytöshäiriöitä mua kohtaan, koska mulla oli tosi vaikea identiteettikriisi vartaloani kohtaan. Yritin tällä asialla selittää omaa käytöstäni painostuksen alaisena arvomaailmaani rikkomatta.

Moikka. Onhan se tosi kamalaa jos ei muista tapahtunutta, jos jotain on.Parantuminen lähtee monesti siitä että tajuaa/tiedostaa asian, vaikka se on ensin kamalaa kohdata...eli muistaa tapahtunut.Mullakaan ei itellä ole ollut epäilyjäkään tällasesta asiasta, kuin vasta lääkärin kautta.Minulla on tullut ongelmaksi kauhea puhtaanapito, itseäni ja asunto. Terapiasta vois olla jotain apua. Mutta silloin on tärkeää se, ettei sellaista ongelmaa lähdetä tekemällä tekemään.

Vaaka kirjoitti:

Mielestäni on tärkeää myös se kuinka olet saanut tällaisen ajatuksen, että sinua on käytetty hyväksesi? Oletko luonut hyväksikäytöstä tai sen mahdollisuudesta vastauksen johonkin sellaiseen asiaan mitä et osaa vielä huom. vielä käsitellä ja ajatella.

Itselleni alkoi tulla tällaisia ajatuksia, kun muilla ihmisillä oli käytöshäiriöitä mua kohtaan, koska mulla oli tosi vaikea identiteettikriisi vartaloani kohtaan. Yritin tällä asialla selittää omaa käytöstäni painostuksen alaisena arvomaailmaani rikkomatta.

Voi olla hyvinkin, että olen itse keksinyt tuon selittääkseni sillä jonkun toisen asian...kun minulla on aina ollut kaikenlaisia itsetunto-ongelmia, jotka ovat johtuneet mm. kiusauksesta koulussa ja jatkuvasta alistamisesta ja halveerauksesta isompien sisarusten toimesta kotona. Minulla on jotenkin niin kova halu olla toisille mieliksi, en esimerkiksi osaa sanoa miehelle ei, jos olen kutsunut hänet kotiini ja hän haluaa seksiä. Vaikka en itse sitä haluaisikaan. Annan kaiken vaan tapahtua ja esitän että se olisi kivaa...ja tämä on nyt ihan kamalaa sanoa mutta minä kiihotun seksuaalisesta väkivallasta...se on suorastaan pakkomielle. Pahin pelkoni on tulla raiskatuksi, mutta silti fantasioin siitä..se on niin niin sairasta ja häpeän sitä hirveästi.
En ole ikinä kertonut näistä asioista, joten tämä on kauhean vaikeaa, mutta tiedän, että isäni on ollut seksuaalisesti kiinnostunut minusta, huomasin sen joskus ehkä 12-v. Vihjaillut aina kaikkea tyyliin että "et voi mitään kun laitan vehkeeni valmiiks"... mutta ei ole ikinä koskenut, se on vaan tuota vihjailua, jonka vuoksi pelkäsin paljon että jotain tapahtuisi, ja piilottelin kynsiviiloja huoneeseeni kaiken varalta itsepuolustukseksi. Ei enää, mutta kun olin nuorempi...kävelin aina kyyryssä kotona etteivät rintani näkyisi ja sain huonon ryhdin.
Olen myös epäillyt että minulla olisi epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta tiedän että on typerää alkaa itse tekemään diagnoosia.
En kykene kuitenkaan menemään ammattiauttajalle. En ikinä pystyisi puhumaan mistään. Tunnen häpeää jo tämän kirjoittamisesta.
Tuntuu että tämäkin on kaikki liioittelua, en oikein tiedä itsekään..Oli varmaan huono idea kirjoittaa tänne. Kiitos kuitenkin teille ystävällisille vastaajille. =)

...... kirjoitti:

Voi olla hyvinkin, että olen itse keksinyt tuon selittääkseni sillä jonkun toisen asian...kun minulla on aina ollut kaikenlaisia itsetunto-ongelmia, jotka ovat johtuneet mm. kiusauksesta koulussa ja jatkuvasta alistamisesta ja halveerauksesta isompien sisarusten toimesta kotona. Minulla on jotenkin niin kova halu olla toisille mieliksi, en esimerkiksi osaa sanoa miehelle ei, jos olen kutsunut hänet kotiini ja hän haluaa seksiä. Vaikka en itse sitä haluaisikaan. Annan kaiken vaan tapahtua ja esitän että se olisi kivaa...ja tämä on nyt ihan kamalaa sanoa mutta minä kiihotun seksuaalisesta väkivallasta...se on suorastaan pakkomielle. Pahin pelkoni on tulla raiskatuksi, mutta silti fantasioin siitä..se on niin niin sairasta ja häpeän sitä hirveästi.
En ole ikinä kertonut näistä asioista, joten tämä on kauhean vaikeaa, mutta tiedän, että isäni on ollut seksuaalisesti kiinnostunut minusta, huomasin sen joskus ehkä 12-v. Vihjaillut aina kaikkea tyyliin että "et voi mitään kun laitan vehkeeni valmiiks"... mutta ei ole ikinä koskenut, se on vaan tuota vihjailua, jonka vuoksi pelkäsin paljon että jotain tapahtuisi, ja piilottelin kynsiviiloja huoneeseeni kaiken varalta itsepuolustukseksi. Ei enää, mutta kun olin nuorempi...kävelin aina kyyryssä kotona etteivät rintani näkyisi ja sain huonon ryhdin.
Olen myös epäillyt että minulla olisi epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta tiedän että on typerää alkaa itse tekemään diagnoosia.
En kykene kuitenkaan menemään ammattiauttajalle. En ikinä pystyisi puhumaan mistään. Tunnen häpeää jo tämän kirjoittamisesta.
Tuntuu että tämäkin on kaikki liioittelua, en oikein tiedä itsekään..Oli varmaan huono idea kirjoittaa tänne. Kiitos kuitenkin teille ystävällisille vastaajille. =)

No täytyy myöntää, että vakavalta kuulostaa. Ja täytyy myöntää sekin, että hyvin tulet ongelmiesi kanssa toimeen. Enhän tosin tiedä miten ne nykyään päivittäiseen elämääsi vaikuttavat...

Oletko kokeillut masokismia, jos kerran nautit siitä? Siis turvallisessa muodossa? Itse olen entinen viiltelijä ja täytyy myöntää etteivät sellaiset pienet jutut oman miehen kanssa ole olleet ollenkaan pahitteeksi. Rajat ovat olleet molemmille kyllä selvät.

...... kirjoitti:

Voi olla hyvinkin, että olen itse keksinyt tuon selittääkseni sillä jonkun toisen asian...kun minulla on aina ollut kaikenlaisia itsetunto-ongelmia, jotka ovat johtuneet mm. kiusauksesta koulussa ja jatkuvasta alistamisesta ja halveerauksesta isompien sisarusten toimesta kotona. Minulla on jotenkin niin kova halu olla toisille mieliksi, en esimerkiksi osaa sanoa miehelle ei, jos olen kutsunut hänet kotiini ja hän haluaa seksiä. Vaikka en itse sitä haluaisikaan. Annan kaiken vaan tapahtua ja esitän että se olisi kivaa...ja tämä on nyt ihan kamalaa sanoa mutta minä kiihotun seksuaalisesta väkivallasta...se on suorastaan pakkomielle. Pahin pelkoni on tulla raiskatuksi, mutta silti fantasioin siitä..se on niin niin sairasta ja häpeän sitä hirveästi.
En ole ikinä kertonut näistä asioista, joten tämä on kauhean vaikeaa, mutta tiedän, että isäni on ollut seksuaalisesti kiinnostunut minusta, huomasin sen joskus ehkä 12-v. Vihjaillut aina kaikkea tyyliin että "et voi mitään kun laitan vehkeeni valmiiks"... mutta ei ole ikinä koskenut, se on vaan tuota vihjailua, jonka vuoksi pelkäsin paljon että jotain tapahtuisi, ja piilottelin kynsiviiloja huoneeseeni kaiken varalta itsepuolustukseksi. Ei enää, mutta kun olin nuorempi...kävelin aina kyyryssä kotona etteivät rintani näkyisi ja sain huonon ryhdin.
Olen myös epäillyt että minulla olisi epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta tiedän että on typerää alkaa itse tekemään diagnoosia.
En kykene kuitenkaan menemään ammattiauttajalle. En ikinä pystyisi puhumaan mistään. Tunnen häpeää jo tämän kirjoittamisesta.
Tuntuu että tämäkin on kaikki liioittelua, en oikein tiedä itsekään..Oli varmaan huono idea kirjoittaa tänne. Kiitos kuitenkin teille ystävällisille vastaajille. =)

Mitäs noita asioita häpeämään. Niistä on hyvä puhua,vaikka häpeileekin.Siinä sun kannattas rikkoa joku raja itselles ja mennä ammatti-ihmiselle puhumaan ja kertoa kaikki mitä mieleen tulee.Ne on tottunu kuulemaan kaikenlaista ihan varmasti!
Siitä raiskausfantasioinnista. Varmasti et ole ainoa, joka sellasesta kiihottuu. Eri juttu sitten se todellisuudessa. Toivottavasti et koe koskaan. Raiskaajalla on sairas mieli.
Mutta voisin hyvin kuvitella hyvän/luotettavan kumppanin kanssa, jos puhut hälle. Niin voisitte sellasen fantasian toteuttaa, MUTTA huom SUN ehdoillas!!!
Itsellänikin on tuo miellyttämisen tarve ollut aina suuri. Mistähän sekin juontuu..
Se sun isä juttus kuulostaa kyllä vakavalta. Tuollasesta on varmasti jäänyt traumaa.