Varhaislapsuudestani (s.23) muistan kotonani olleen sohvatyynyn joka oli tekotavaltaan erikoinen. Ohuelle, ikäänkuin peltiä, olevan sabluunan päälle oli villalangalla ommeltu esim kukan terälehti, joka sitten leikattiin auki. Siitä muodostui kaunis nukkapintainen kuvio.
Jos ompeli esim. kahdella tai useammalla värillä siitä aukileikattuna tuli monivärinen kuvio mikä oli varsin kaunis.
Olen kahlannut läpi lukemattomia askartelu ja käsityökirjoja, mutta tätä työtapaa ei mistään löydy.
Muistaneeko kukaan muu tällaisia tyynyjä? Oli varsin yleinen sen ajan kodeissa.
Jos ompeli esim. kahdella tai useammalla värillä siitä aukileikattuna tuli monivärinen kuvio mikä oli varsin kaunis.
Olen kahlannut läpi lukemattomia askartelu ja käsityökirjoja, mutta tätä työtapaa ei mistään löydy.
Muistaneeko kukaan muu tällaisia tyynyjä? Oli varsin yleinen sen ajan kodeissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
et tarkoittaisi näitä tupsutyynyiksi kutsuttuja, joissa ei ole varsinaista pohjakangasta, vaan koko tyynyn kappale koostuu pyöreistä tupsuista, jotka yhdistyvät toisiinsa?
siis olen joskus 80-luvun alkupäivinä tehnyt perinnekirjontakurssilla tällaisen tyynyn ja myös liivin koristellut tällä tekniikalla. en muista mikä on tekniikan nimi, mutta muuten on 'ehkä' vielä muistissa. kyseinen tyynykin on vielä vannhempien luona käytössä. pohjakangas on tiivistä vakosamettia ja kukat villalankaa. sabloonat tehtiin tukevasta pahvista, suunniteltiin itse, mutta luulen että tarkoitat tätä työtapaa
Tekniikkahan alkoi todella kiinnostaan. Toivottavasti jollain olis vaikkapa kuvia.
se ei ollut, mutta tämä toinen kuvaus sopii hyvin. Olen todella yllättynyt jos tämä työtapa on vielä muistissa. Uskon todella että näitä entisajan käsitöitä vielä joissakin vanhemmissa kodeissa löytyy.
Yllätys oli se että tällä tekniikalla voisi koristella liivin. Minusta se koristelu on aika paksuhko, mutta riippuu tietysti kuviosta.
Muistan hyvin että kotonani käytetty sabluuna oli jotain metallintapaista, mutta hyvin ohutta ja taipuisaa, muuta en osaa sanoa.
Jos sitä työtapaa vielä kursseilla käytetään niin varmasti siitä on joitakin kirjoituksia jossain, mutta missä, siinäpä pulma.
Kyllä nousi minunkin uteliaisuuteni joten pitää tutkia kirjallisuutta ja ehkä jokin linkkikin tulisi vastaan netistä.
Mielelläni kuulisi lisää.
Muistan hyvin tyynyt, joita vanhemmilla sukulaisillani oli (harmi vaan, että kaikki ovat hävinneet). Itse olen 50-vuotias.
Olen myös nähnyt niitä metallisia "kaavoja", joiden ympärille kuviot tehdään (sedälläni on niitä). Äidilläni oli niitä myös lapsuudessani; ne oli tehty leikkaamalla eräänlaisia soikioita, puolikuunmallisia yms. kuvioita peltisaksilla säilykepurkeista (raha kun oli tiukassa, piti keksiä halpaversioita).
Niiden metallisten ympäri ommellaan villalangoilla eräänlaisia ryijypistoja "kaavion" molemmille puolille sen ylitse ja sitten langat leikataan keskeltä poikki (mitä useampia kerroksia, sen tuuheampi lopputulos).
Keskustelin setäni kanssa tekniikasta, mutta hänkään ei muistanut työtavalle mitään nimeä, joten en ole voinut netistäkään etsiä. Mistään kirjoista en ole työtapaan ohjeita löytänyt, vaikka minulla on muutama vanhempikin kirja (jostain 1930-1940 -luvuilta).
Ilmoittelettehan kaikki täällä, jos jotain aiheesta löydätte, olisin myös kiinnostunut!