äitiyden ja työn yhdistäminen

Itse olin 10 vuotta kotona lasteni kanssa. Rahallisesti oli välillä tiukkaa, mutta kyllä se kannatti silti. Monella kun on se aamurumba aika kamala: kuudelta lapsi/lapset ylös sängystä, kiukuttelua, pukemista, kiireellä tarhaan, että äiti ehtii töihin. Illalla kaikki ovat väsyneitä eivätkä jaksa tehdä mitään yhdessä. Nyt kun nuorin on 5-vuotias, poden välillä huonoa omaatuntoa töissäkäymisestäni, mutta olen kyllä selittänyt hänelle, miksi töitä pitää tehdä ja että päiväkoti on tavallaan hänen "työtään".

Hei!

Kyllä se kotona oleminen onnistuu; itse olin 8 vuotta kotona lasten kanssa. ( Jäin -92 alkuvuodesta työttömäksi, ja päätimme antaa lasten tulolle mahdollisuuden ja onneksemme saimmekin neljä lasta vuosina -92, -95, -96 ja -98.
Töitä onnistuin saamaan kun kuopus oli 2 1/2 vuoden ikäinen.)

En yritäkkään väittää, että ei olisi ollut tiukkaa vaan rahapuoli oli todella tiukalla. (Vain
ensimmäisen lapsen äitiysraha määräytyi saamani palkan mukaan, loput kolme sain pienintä äitiysrahaa...)Mutta jotenkuten toimeen tultiin miehen palkalla. (Hyviäkin vaatteita löydettiin halvalla kirppiksiltä, harvoin kaupasta ostettiin,ja kun olin "vain" kotona, en tarvinnut mitään "hienoja" työvaatteita/kenkiä/sukkia ym. vaan lampsin samoissa vanhoissa...)

Vähälläkin tulee toimeen, enkä kadu päivääkään!
Nyt kun aamurumba on sitä, että viet ennen töihin menoa lapset kouluun, eskariin ja tarhaan, osaan todellakin arvostaa niitä kiireettömiä aamuja, jolloin lapset saivat heräillä rauhassa jokainen omaan tahtiinsa!