oon aivan maassa.. elämä potkii päähän taas kybällä... tuntuu että olen aivan yksin, elämä on kuin vuoristorataa.. tunteet ailahtelee ja olen totaalisen yksin kaiken keskellä. Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta nyt noin 6 vuotta, tuo sairaus iski mulle kun jouduin olemaan pitkän aikaa työttömänä 3 vuotta... nyt olen päässyt duuniin, toimistotöihin, mutta sinnekin meno vaan ahdistaa joka aamu.. lääkitys minulla on!
Eniten minua masentaa se, ettei minulla ole ystäviä jotka kärsisivät samoista ongelmista?
Eli vieraiden ihmisten pelkäämisestä.. sosiaalisista tilanteista...
Onko teitä muitakin, joista tämä kuullostaa tutulta tää mun ongelma?? Vai oonko mä todellakin yksin tässä maailmassa jolle on langetettu tämä ongelma...
Jos joku haluaa tutustua minuun paremmin niin sekin käy...
Tsemppiä kaikille!
Eniten minua masentaa se, ettei minulla ole ystäviä jotka kärsisivät samoista ongelmista?
Eli vieraiden ihmisten pelkäämisestä.. sosiaalisista tilanteista...
Onko teitä muitakin, joista tämä kuullostaa tutulta tää mun ongelma?? Vai oonko mä todellakin yksin tässä maailmassa jolle on langetettu tämä ongelma...
Jos joku haluaa tutustua minuun paremmin niin sekin käy...
Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 6
Vanhimmat
mones hommas,monesti on yksinäisyyttä,mut ystävät täytyy ottaa ne ei tuu kotio,pitää elää itelleen,joo turha soimata itseensä maailma on suuri,jos ei oo ystäviä,nii ei oo vaa tullu sopivaa vastaan,ite pitää mennä ja tutustua vaikka tuhanteen ihmiseen,nii kyl sieltä aina joku löytyy,jaa jos ei löydy,nii muutto vaikka kiinaan tuo uusia ihmisiä näköpiiriin
hei,
älä murehdi, et ole yksin vaivasi kanssa. Mulle kävi samoin. työttömyys, yksinäisyys(ei kaveria), tylsä koulu , pieni kämppä altisti mut sairastumaan pakkoneuroosiin. Pirullinen vaiva.
mulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa joidenkin tilanteiden osalta ja ihmisten suhteen.
En nauti esim. kaupassa asioimisesta, ennen pidin, olin jopa 2h.
Työttömyys ja yksinäisyys on paha vastustaja, koska nehän just ruokkivat näitä mielialaongelmia kun ajatukset käy samaa rataa eikä ole mitään motiivia enää mihinkään. Pitäis mennä enemmän ihmisten ilmoille silloin.
terv. mies
Olen samaa mieltä kanssasi, työttömyys ja yksinäisyys altistavat mielenterveysongelmille, masennuksille yms... tavallaan siitä kehkeytyy noidan kehä... yksinäisyys masentaa ei kiinnosta lähteä ihmistenilmoille, kun ei kiinnosta lähteä ihmisten ilmoille niin masentuu jne...
Joo pikku hiljaa valoa kohti... kevät tulee kovaa vauhtia! :)
heippa vaan, täällä ollaan myös siipi maassa. En kärsi työttömyydestä, sillä olen opiskelija, mutta opiskelumotivaatio on todella hukassa... Kouluun meneminen on painajainen. En oikein tiedä, mistä tämä kaikki on peräisin, mistä kaikki lähti, kuka sen ahdistuksen ja pelon mun sisääni istutti..? kAI se olin minä itse. Mulla on myös lääkitys, joka tepsii välillä enemmän, välillä vähemmän. Ei kai tässä muu auta, kuin päivä kerralla eteenpäin, pikkuisen kerrallaan. Onneksi en ole sitä sorttia, joka masentuu keväästä:). Hyvää kevättä sinulle pelotar sekä muille pelokkaille. Meitä on monta. terv. toinen pelotar
Minäkin opiskelen, vuosien kotiäitiyden jälkeen, ja vaikka sosiaaliset pelot ovat ympärivuotisia, niin kevätmasennus kun vielä pukkaa päälle niin ei hyvältä näytä. Millaista lääkitystä tähän on olemassa, mitä muut käyttävät? Sanoit että joskus auttaa joskus ei... Minulla on vielä PMS-aikaan liittyvä masennus muun lisäksi, sekin tekee elämästä vuoristoradan. Olen jopa ajatellut, olenko tarpeeksi "hullu" sairaseläkkeelle... Olisikohan elämä sitten yhtään helpompaa?
Noniin just. Sama täällä. Kevät kun tulee niin masentaa herkästikin. Masennuslääkkeitä syön, mutta eipä ne mitään ihmepillereitä tunnu olevan.
Sosiaaliset pelot on seuranneet elämää jo pitemmän aikaa. Vaikea elää näiden ongelmien kanssa, mutta onneksi mukaan mahtuu hyviäkin päiviä ;)