Kertokaapas minulle, mitä tehdä. Juttu menee näin:
Pyysin yhtä jätkää ulos tekstarin välityksellä. Hän antoi rukkaset erityisen kohteliaasti [pitäisikös sanoa sitten että mä sain lapaset;)] vedoten ettei hänellä ole aikaa (koulu tosiaan vie paljon aikaa, mutta toisaalta se on niin kuin vanhin tekosyy maailmassa!) Mä sanoin sille, että jos aikaa tulee niin ilmoittelee. Se sanoi että katsotaan ja sanoi vielä olevansa pahoillaan. Mä sanoin et se on ihan ok ja et jutellaan sitten koulussa kun törmätään. Seuraavana koulupäivä sitten kun törmättiin ohimennen, moikkasin sille ja se vähän hämillään(?en tiedä onko oikea verbi kuvaamaan, mutta…) moikkas takaisin. Siitä eteenpäin aina moikataan päivittäin jos tulee vastaan.
Yhden kerran sitten näin sen koulussa käytävällä yksin odottamassa tunnille menoa ja mä menin sitten juttelemaan sille ihan niitä näitä (yleistä löpinää koulussa jne.). Taisi se vähän hämmästyä, mutta ei näyttänyt pistävän pahakseen kun aina jatkoi keskustelua (ettei ollut sellaista että mä kysyin ja se vastasi jne.) Seuraavalla viikolla se sitten tuli mun viereen käytävässä ihan istumaan mun viereen (oma-aloitteisesti) ja juttelemaan (perinteiset keskustelut koulusta).
Mun ongelma oli kuitenkin se että se näytti vähän vaivautuneelta esim. käytävällä jos mä olin lähistöllä. Mä kysyin siltä ihan suoraan siitä myöhemmin, että ei kai se tunne mitään ”velvollisuutta” että sen pitäisi myöhemmin lähteä mun kanssa ulos (siis tietenkin haluan lähteä sen kanssa ulos, mutta en ikinä jos se pitää sitä velvollisuutenaan… kunniansa jokaisella, myös minulla) kun näyttää vähän vaivaantuneelta. Se vastasi että ”Ei en en…” ja alkoi taas jutella koulusta? Tänään näin sen sitten seuraavan kerran siitä kun olin kysynyt tuota äskeistä ja menin juttelemaan sille ihan suoraan niitä näitä [koulusta… mikä ihme siinäkin on??? Koululla on kieroja vaikutuksi;)..] Mä kun olen seurannut sitä kun se juttelee yleensä ihmisten kanssa koulussa (sekä tyttöjen että poikien kanssa) se on rento, nauraa, katsoo puhuessaan ihmisiä silmiin jne. mutta kun mun kanssa… se vähän niin kuin vetäytyy. Onko se ujoutta vai onko se vaan selvä merkki että jätä rauhaan? Mitä pitäisi tehdä? Jätänkö mä sen nyt kokonaan rauhaan (ettei raukka parka saa hermoromahdusta vielä tms.) ja unohdan koko jutun vai menenkö sen luokse juttelee, yritän päästä kaveriksi tms. ja siitä sitten mahdollisesti eteenpäin;) Kiitti jos joku viittis antaa oman ”tulkintansa” ja neuvonsa asiasta:)
Pyysin yhtä jätkää ulos tekstarin välityksellä. Hän antoi rukkaset erityisen kohteliaasti [pitäisikös sanoa sitten että mä sain lapaset;)] vedoten ettei hänellä ole aikaa (koulu tosiaan vie paljon aikaa, mutta toisaalta se on niin kuin vanhin tekosyy maailmassa!) Mä sanoin sille, että jos aikaa tulee niin ilmoittelee. Se sanoi että katsotaan ja sanoi vielä olevansa pahoillaan. Mä sanoin et se on ihan ok ja et jutellaan sitten koulussa kun törmätään. Seuraavana koulupäivä sitten kun törmättiin ohimennen, moikkasin sille ja se vähän hämillään(?en tiedä onko oikea verbi kuvaamaan, mutta…) moikkas takaisin. Siitä eteenpäin aina moikataan päivittäin jos tulee vastaan.
Yhden kerran sitten näin sen koulussa käytävällä yksin odottamassa tunnille menoa ja mä menin sitten juttelemaan sille ihan niitä näitä (yleistä löpinää koulussa jne.). Taisi se vähän hämmästyä, mutta ei näyttänyt pistävän pahakseen kun aina jatkoi keskustelua (ettei ollut sellaista että mä kysyin ja se vastasi jne.) Seuraavalla viikolla se sitten tuli mun viereen käytävässä ihan istumaan mun viereen (oma-aloitteisesti) ja juttelemaan (perinteiset keskustelut koulusta).
Mun ongelma oli kuitenkin se että se näytti vähän vaivautuneelta esim. käytävällä jos mä olin lähistöllä. Mä kysyin siltä ihan suoraan siitä myöhemmin, että ei kai se tunne mitään ”velvollisuutta” että sen pitäisi myöhemmin lähteä mun kanssa ulos (siis tietenkin haluan lähteä sen kanssa ulos, mutta en ikinä jos se pitää sitä velvollisuutenaan… kunniansa jokaisella, myös minulla) kun näyttää vähän vaivaantuneelta. Se vastasi että ”Ei en en…” ja alkoi taas jutella koulusta? Tänään näin sen sitten seuraavan kerran siitä kun olin kysynyt tuota äskeistä ja menin juttelemaan sille ihan suoraan niitä näitä [koulusta… mikä ihme siinäkin on??? Koululla on kieroja vaikutuksi;)..] Mä kun olen seurannut sitä kun se juttelee yleensä ihmisten kanssa koulussa (sekä tyttöjen että poikien kanssa) se on rento, nauraa, katsoo puhuessaan ihmisiä silmiin jne. mutta kun mun kanssa… se vähän niin kuin vetäytyy. Onko se ujoutta vai onko se vaan selvä merkki että jätä rauhaan? Mitä pitäisi tehdä? Jätänkö mä sen nyt kokonaan rauhaan (ettei raukka parka saa hermoromahdusta vielä tms.) ja unohdan koko jutun vai menenkö sen luokse juttelee, yritän päästä kaveriksi tms. ja siitä sitten mahdollisesti eteenpäin;) Kiitti jos joku viittis antaa oman ”tulkintansa” ja neuvonsa asiasta:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosta otsikosta voi saada liian itsevarman kuvan, mutta...
Mä en ainaskaan vielä antais periks, vaikka se nyt vähän vaivautuneelta tuntuisikin.
Itselläni se olisi taatusti ujoutta (tiedän kokemusesta).Juttele ja koita saada siltä todellinen mielipide livautettua ja sit siitä vaan johonkin suuntaan...
onnea kaikille yrityksille =)
Se on pelkästään ujo. Jos se muitten seurassa nauraa jne. ja sun seurassa "vetäytyy" se tarkottaa, että se ei halua mokata itteensä. Kyllä mä ainakin(oon siis poika) oon aina aluks aika jännittynyt ja sen voi nähdä ehkä vetäytymisenä, mutta se johtuu siitä että haluan antaa aluks hyvän kuvan ittestäni. Olo on paljon vapaantuneempi ku on vähän aikaa puhunu.
Mäkin luulen, että se on vaan ujo. Sitä on ainakin siinä tapauksessa, jos toinen kiinnostaa ainakin jossain määrin. Luulen, et kyl tää jätkä susta ainakin vähän on kiinnostunu. Et ei kun yrittämään vaan! Ainakin kaveriks ensin... ja vaikka enemmänkin=)