1980-luvun alussa kirjastoista ei löytynyt paljoa fantsua. No oli Tolkien ja oli LeGuin. Vaan sitten oli vielä Susan Cooperin mainio Pimeä nousee -sarja,
jonka parhaat osat taitavat olla osat 2 ja 3.
Löysikö nuorempi polvi Cooperin näiden uusintapainosten myötä? Itselläni on upeat
muistot Coopereista. Eka kertaa luin ne n. 10-vuotiaana (suomeksi) ja toisen kerran 16-vuotiaana (englanniksi. Kolmannen kerran luin ne 30-vuotiaana ja tykkäsin yhä. :)
Harmi vaan kun uusintapainoksissa ei ole vanhaa kansitaidetta. :/
jonka parhaat osat taitavat olla osat 2 ja 3.
Löysikö nuorempi polvi Cooperin näiden uusintapainosten myötä? Itselläni on upeat
muistot Coopereista. Eka kertaa luin ne n. 10-vuotiaana (suomeksi) ja toisen kerran 16-vuotiaana (englanniksi. Kolmannen kerran luin ne 30-vuotiaana ja tykkäsin yhä. :)
Harmi vaan kun uusintapainoksissa ei ole vanhaa kansitaidetta. :/
Vastaukset 4
Vanhimmat
En nyt tiedä kuulunko tuohon nuorempaan polveen.
On pitänyt muutaman vuoden lukea ne uudelleen, mutta aika on rajallinen hyödyke. Olen varmaan viimeisen kuukauden aikana saanut luettua noin sata sivua yhteensä - ja siinä on hesarit mukana. :D
Yleensä kyllä käy niin että ei pitäisi ottaa sitä lapsuuden suosikkia enää uudestaan käsittelyyn - voi olla karvas yllätys ja hyvät muistot katoavat. :(
Cooperin sarjan kakkoskirja on ehdottomasti paras.
Olihan 1980-luvulla Narnia-sarja, sitten Alexanderin Prydain-kronikka (viisiosainen, toinen ja kolmas osa mieleenjäävimmät), Arthur-tarinoita (Bradley, Sutcliff) ja monta yksittäistä fantasiakirjaa.
Minä olin niin iso fani että kirjoitin yliopistolla graduni Cooperin sarjasta :) Sen jälkeen en ole tosin siihen koskenut ;)
Aloitin viimekesänä lukemaan kirjoja ihan todella paljon.. Enimmäkseen suuntauduin fantasiaan ja niin käteeni sattui myöskin susan cooperin pimeä nousee.. :D pakotin myös veljeni lukemaan sen ja kyllähän siitä pitikin..