Tuntuu, kuin olisin elossa vain muiden takia- jos nyt menisin tappamaan itseni, en tappaisi pelkästään itseäni vaan myös läheiseni- tekisin muille sillä enemmän pahaa ja pahoittaisin monen mielen, enkä voisi koskaan vahingoittaa ketään muita.
Tiedän, että olen nuori, kesällä tulee 19 täyteen ja kaikki voi vielä muuttua, mutten vaan enää näe mitään mistä pitää kiinni. En uskalla mennä puhumaan kenenkään kanssa ja se on muutenkin turhaa- lapsesta asti opetettu, että omat ongelmat ratkaistaan itse, eikä asioista puhuta, koska pitäisi aina katsoa vain tulevaan..siihen valitettavasti kykenee vain unelmissa. En pysty, enkä jaksa enää. Apua on saatava, mutta en tiedä mistä etsiä. Saisipa edes hankittua joitain lääkkeitä ilman reseptiä, onko sellaisia edes olemassa?
Yritän vielä hetken, mutta tiedän, että kohta ollaan viimeistä kirjettä kirjoittamassa, toivottavasti rakkaat ymmärtävät tekoni eivätkä jää turhaan kaipaamaan.
Tiedän, että olen nuori, kesällä tulee 19 täyteen ja kaikki voi vielä muuttua, mutten vaan enää näe mitään mistä pitää kiinni. En uskalla mennä puhumaan kenenkään kanssa ja se on muutenkin turhaa- lapsesta asti opetettu, että omat ongelmat ratkaistaan itse, eikä asioista puhuta, koska pitäisi aina katsoa vain tulevaan..siihen valitettavasti kykenee vain unelmissa. En pysty, enkä jaksa enää. Apua on saatava, mutta en tiedä mistä etsiä. Saisipa edes hankittua joitain lääkkeitä ilman reseptiä, onko sellaisia edes olemassa?
Yritän vielä hetken, mutta tiedän, että kohta ollaan viimeistä kirjettä kirjoittamassa, toivottavasti rakkaat ymmärtävät tekoni eivätkä jää turhaan kaipaamaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen 42v. äiti ja oma tyttäreni on sairastunut masennukseen n. 16vuotiaana, nyt 22v. Jos sulla on voimia ja halua kirjoittaa, niin kirjoita eka tänne mitä mieltä olet jos vaikka mailailtais. Voimia sinulle!!!
joo hei suosittelen puhumista. se auttaa. olen itse ollut masentunut noin neljä vuotta. yritin kerran itsaria ja tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. sen jälkeen sinnittelin 2vuotta kunnes en jaksanut enää ja hakeuduin hoitoon avo-osastolle. siellä oltuani ja muutaman kuukauden kärsittyäni kohtalo tovereideni kanssa oloni parani niin että jaksan taas elää. voit keskustella minunkin kanssani jos haluat. autan parhaani mukaan. tässä ossa [email protected] jos haluat ja jaksat nii autan minkä voin.
sori vastasin väärään. oli tarkotettu keskustelun avaajalle
haittaa. Ymmärsin kyllä:) Voimia myös sinulle!
Olen kiitollinen, että joku jaksaa auttaa- Mailittaminen tuntuu ainakin nyt ihan hyvältä idealta.
Kiitos,
[email protected]
Sieltä saa apua. Ensin voi tuntua että vaikea tuntemattoman kanssa puhua eikä edes tiedä mistä puhuisi, mutta se alkaa auttaa kun rupeaa löytymään pahalle ololle syitä. Itse olen käynyt yli vuoden jo höpöttämässä psykologille ja on siellä helpottava käydä. Menet ihan solmuun jos elät tuon "omat ongelmat ratkaistaan itse" systeemin mukaan.
Pitäähän sitä olla joku joka neuvoo sitä suuntaa, miten ongelmia voi lähteä ratkomaan. Kaikki joskus apua tarvitsee, ei se ole mikään paha juttu.
pääset puhumaan jonkun kanssa, ei tarvitse kertoa nimeä eikä mitään muutakaan
ei kannata itseensä tappaa,mee ulos vähä käveleen,aina kun on umpikuja,nii vaihda suuntaa