En väitä tietäväni uskovaisten joukossa olevan isäntiä, jotka ovat veroja kiertämällä ansainneet omaisuutta ja rakentaneet isoja taloja, mutta kysynpä silti miten tälläisessa tapauksessa menetellään.
Onko isäntä synnistä vapaa kaduttuaan syntejään?
Täytyykö anteeksi pyynnön lisäksi maksaa myös verot asianmukaisesti, vai riittääkö että elämää jatketaan talossa syntien anteeksi saamisen jälkeen ja asia unohdetaan?
Onko isäntä synnistä vapaa kaduttuaan syntejään?
Täytyykö anteeksi pyynnön lisäksi maksaa myös verot asianmukaisesti, vai riittääkö että elämää jatketaan talossa syntien anteeksi saamisen jälkeen ja asia unohdetaan?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Veronkierto on syntiä.Olen ollut yrittäjänä ja olen vl, mutta koskaan en ole harrastanut minkäänlaista veronkiertoa.Mikäli joku joutuu tähän syntiin, hänen tulee tehdä tästä parannus sekä maksaa takaisin kaikki vilpillä tienaamansa tulot.
Eli onko verovilpillinen niin kauan syntiinsä sidottu, kunnes hän maksaa myös veronsa?
hän sopii asiasta myös verottajan kanssa(esimerkiksi maksusuunnitelma).Ei riitä, että hän tekee asiasta parannusta esim. uskonveljen (joka ei ole tapauksessa "asianomainen") kanssa.Antakaa keisarille, mikä keisarin on, sanoi Jeesus.
Synnit saarnataan heti anteeksi ja ne on heti anteeksi annetut. Ei tarvitse jäädä odottamaan edes seuraavaan arkipäivään. Asiat korjataan maallisen lain ja muiden ihmisten kanssa sitä mukaa kuin ehtii. Miltä se tuntuisi, kun esim. verojohtajalle saisi ajan parin viikon päähän, jotta saisi sen jälkeen vasta uskoa evankeliumin?
Voima ja ymmärrys kaikkeen asioiden krjaamiseen tulee vain Jumalan antamana, Jumalan armon kantamana on mahdollista niitä, ehkä ajaliesti hankaliakin reittejä kulkea.
Ennen neuvottiin ostamaan veromerkkejä ja tuhoamaan ne, kun merkit ovat jääneet pois käytöstä, tuskin on muuta mahdolisuutta, kun käydä virkamiehen puheilla.
Erästä epävarmaa asiaa kävin aikanaan kysymässä tullivirkailijalta, hän kuitenkin kertoi, että siinä kohtaa huoleni on turha. Niinkin päin saattaa joskus käydä.
tätä mä tarkoitinkin. Ja joku tuossa alempana sanoi hyvin, että parannuksen teon hedelmänä tulee halu korjata tämä asia myös verottajan kanssa.
Halusin korostaa että asia on sovitettava myös "maallisesti".
(kuin ei- uskovaiset) yrittäjinä ja yritysjohtajina. Veronkierrosta en tiedä, mutta esim. "sääli on sairautta"- periaate pätee heihinkin. Samoin pientiä vilppiä tehdään, jos siitä on etua itselle.
Eivät vl- yrittäjät ole rehellisempi kuin ei- uskovaiset yrittäjät, mutta eivät varmaa vilpillisempiäkään. Yrittäminen tai yrityksen johtaminen on valitettavasti kovaa hommaa, jossa ei heikot pärjää.
joka väität, että veeällät ovat yhtä vilpillisiä yrittäjiä kuin ei veeällät.Minä en ole yrittäjänä tehnyt pienintäkään vilppiä, ja kas: siihen yritykseni kaatuikin kun tein pelkkää rehellistä työtä.Eli en harrastanut veronkiertoa.Myös äitini on eläkkeellä oleva yrittäjä ja vl.Ja erittäin rehellinen.Hän oli johtajana yrityksessä, mutta taas hänen yrityksensä menestyi, rehellisellä työllä.Jumala siunasi- toisin kuin minun yritykseni.Minulle vain kävi näin.
Kyllä itsellä ainakin on arvopohja (vl) vaikuttanut siihen, että veroja ja sivukuluja tulee maksettua ihan älyttömästi. Nehän ovat Suomessa tosi korkeita, kun ilmoitat ja maksat kaikki mitä kuuluu. Samalla tavalla varmasti menettelevät muutkin sydämessään uskovat, ei vain vl:t. Se tietysti harmittaa, että on sellaisiakin "virallisesti uskovaisia" yrittäjiä, jotka antavat huonon kuvan edustamastaan suunnasta, kun eivät toimi niinkuin uskovaisen tulisi.
Sellainen käsitys minulle on syntynyt, että keskivertosuomalainen ei pidä veronkiertoa esim. rakennushommissa oikein edes vääränä. Harmaata keikkaa on paljon ja sitä ei häpeillä. Kyllä tätä varmasti vähentää, jos ihmisillä on sydämessään tärkeimpänä asiana uskonnollinen vakaumus, vakaumuksesta riippumatta.
Niin veronkiertoon kuin muuhunkin lain vastaiseen toimintaan pätee nähdäkseni, että asia on sovittava sekä Jumalan edessä että maallisen lain edessä. En usko, että kukaan voi hyvällä omallatunnolla "jatkaa uskomista", jos lainrikkomusta ei soviteta myös maallisten lakien ja asetusten edellyttämällä tavalla. Ts. murhaajan on istuttava linnatuomionsa, vaikka asia olisi jo Jumalan kanssa "sovittu".
Olipa kerran sellainen tapaus, kun asunnon omistaja piti asunnossaan alivuokralaista, jonka vuokratuloja hän ei tietenkään verottajalle ilmoittanut.
Olikohan kymmenen vuotta mennyt näin, että alivuokralaistulot oli pimitetty. Sitten omistajat tuli uskoon ja kysyivät neuvoa asian sovittamiseksi. He olivat olleet siinä uskossa ja toivossa, että kun Jumalalle tekee parannusta asiaan, niin se riittää ja alkaa maksaa veroa vasta uskoontulon jälkeen.
Saarnamies neuvoi kumminkin, että asia on kerrottava myös verottajalle.
Niinpä he sitten marssivat verottajan pakeille asiaa selvittämään. Virkailija neuvoi, että kannattaakohan nyt jälkikäteen tehdä ilmoitusta, vaan neuvoi olevan viisaampaa tyytyä alkamaan vasta nyt hoitaa veroilmoitus.
Pariskunta päätti harkita asiaa ja kysyivät taas neuvoa saarnamieheltä, jonka vastaus oli ehdoton kyllä. Tehtyään verottajalle ilmoituksen kymmenen vuoden veronkierrosta, asia meni käräjille asti ja sanktiot olivat sakkojen ja jälkiperimisten takia ylen suuret. Siinä meni köyhän eläkeläispariskunnan vuokratulot hukkaan takaisinperimisineen. Kannattiko, kysyn vaan.
Vastaus riippuu varmaankin siitä, mitä pitää tärkeänä. Taloudellisessa mielessä ei varmasti kannattanut, mutta ehkä pitemmällä tähtäimellä... Minusta on parempi elää - ja etenkin kuolla - köyhänä hyvällä omallatunnolla kuin rikkaana monenlaisia "taakkoja" kantaen. Mitään täältä ei kuitenkaan mukana viedä.
Minusta se virkailijan neuvo oli hieman erikoinen, joskaan ei yllättävä. Olen kuullut vastaavia tapauksia, joissa viranomainen olisi halunnut "painaa asian villaisella", mutta asianosainen on silti halunnut hoitaa jutun lain edellyttämällä tavalla. Henkilökohtaisesti arvostan tuollaista suoraselkäisyyttä, ihan yleisenä moraaliarvona, uskonnäkemyksestä riippumatta.
Olin yksin asunnon päävuokralainen. Ihan säälistä otin kodittoman lapsiperheen alivuokralaiseksi. Sitä ennen sain asumistukea ja vielä toimeentulotukea. Kun he tulivat, menetin asumistukeni ja toimeentulotuesta vähennettiin alivuokralaisten maksama osuus. En siis hyötynyt penniäkään, siitä tämä yhteiskunta piti taidokkaasti huolen !
No niin, siinäpä oivallinen esimerkki siitä, ettei rehllisyys aina kannata.
Työttömänkään ei kannata aina mennä töihin, koska tuet loppuu tai palkkaa saa saman verran kuin ennenkin, jolloin työstä jää vain tekemisen ilo.
Tiedän erään yrittäjäpeheen, joka osaa sutkata ansiotulonsa niin, ettei niitä ole, vaan ainoastaan pääomatuloja, jolloin perhe saa kaikki mahdolliset sosiaalietuudet huolimatta suurista pääomatuloista.
Perhe on uskovainen ja sanoo, että tämähän on ihan laillista. Yrittäjä saa hoitaa kirjanpidonsa niin, jossa tulot tuleekin yhtiön nimiin, ei yksittäisenä palkkatulona.
Miksi ottaa yrityksestä palkkatuloja, kun sen myötä jotuis maksamaan yksityisen palkansaajan verot ja sosiaalietuuksia ei saisi korkeiden tulojen vuoksi.
Veroja saa siis kiertää, kun osaa sutkata ja käyttää porsaanreikiä.
Lain säätämät rangaistukset ovat sitä varten, että rangaistuksen pelon tähden ihmiset eivät toimisi yhteiskunnan säätämien lakien vastaisesti. Eli rangaistus ei itse asiassa ole tavoite, tavoite on, että me yhteiskunnassa toimisimme sen säännösten mukaisesti. Meidän tulee myös nähdä, tuntea selkeästi mikä on oikein ja parasta yhteiskunnan ja lakia rikkoneen kannalta.
Koska vuokran ilmoittamatta jättäminen on rahalla korvattavissa, saarnamiehen olisi tullut neuvoa, että tehkää niin kuin verovirkailija neuvoo, hän toimii virkavastuulla. Tämän jälkeen maksatte yhteiskunnalle sen menettämän veron korkoineen ja saatte olla vapaita. Rikosten sovitteluja on yhteiskunnassamme tehty paljon, esim. nuorten kohdalla se on ollut hyvin hyvä käytäntö.
Omatunto voidaan saarnoilla kiristää niin tiukaksi, ettei kukaan voi uskoa vapaasti, vaan jatkuvasti täytyy kysellä, teinkö oikein, sanoinko ihan justiin niin kuin asia on. Eli ihminen johdatetaan lain alle ja sieltä ei kukaan selviä, sillä niin pahoja, turmeltuneita me ihmiset olemme, vain Jumala on yksin totuus: Room. 3:4 ”Ei toki! Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. Onhan kirjoitettu: - Näin sinun sanasi osoittautuvat tosiksi ja sinä voitat, kun joudut oikeuteen”.
Lain tarkoitus ei varmasi ole saattaa köyhää pariskuntaa ahdinkoon, sellaisesta menettelystä ei hyödy kukaan! Meidän oikeuslaitos on muutenkin ylikuormitettu, mutta kun lähdetään käräjöimään, niin viranhaltioiden on nämä sanktiot – sakot määrättävä, vaikka niistä ei hyödy kukaan, tulee vain ylimääräistä työtä ja aika menee hukkaan, sillä yhteiskunnassamme on oikeita ja suuria talousrikoksia selvitettävänä.
Mutta kun virkailijalle on jätetty harkinta ja arviointi valta, niin miksi ei siihen luoteta. Lähdetään hakemaan kaikista kovinta tuomiota, niinkuin sillä jotakin parempaa autuutta ansaittaisiin. Eikö se riitä jos Jumala armahtaa ja on laittanut virkailjankin armahtamaan eikö Jumala ole suurempi kuin ihmisten oikeudet.
saa tosin heti anteeksi, mutta pimitetyt tulot on maksettava takaisin viimeistä ropoa myöten.Näin se on, omantunnon jälkeen.
näin neuvonut!
Kyllä hyvä omatunto kannattaa aina. Ei kaiken "kannattavuutta" voi todellakaan rahassa mitata.
Pitää erottaa toisistaan laillinen verosuunnittelu ja laiton verotulojen pimitys. Jos yrittäjä ei ota yhtiöstä palkkaa niin verot maksaa silloin yhtiö. Sosiaalietuuksissa taas otetaan huomioon yhtiön tulot vaikka palkkatuloa ei olisikaan.
Vanhoillislestadiolaiset suosivat verojen välttämistä mm. tuomalla Saksasta kaappiautoja, jotka muutetaan verovapaiksi pienoisbusseiksi. Kyllä vl-porukka tietää, miten keisarille vältetään antamasta, mikä keisarin on...
kuitenkin yhteiskunnan ja valtion hyväksymä rekisteröintitapa eli ei verottajan selän takana tehty, vaikka tyhmältä kuulostaakin? Mikä on muuten kaappiauto?
Kyllä tuon veronkiertotavan lestadiolaiset hyväksyvät laajemminkin.
Kaappiauto on korimalliltaan pakettiautomainen luomus, siis paku, pikkubussi (=henkilöauto max yhdeksälle) tai ihan oikeasti ajoneuvoveroton pienoislinja-auto.
Kaikki verojen minimoimiseen tähtäävä toiminta, joka ei ole Suomen lain vastaista, ei ole syntiä. Sitä kutsutaan verosuunnitteluksi ja sitä myös opiskellaan kaupallisen koulutuksen puolella oppiaineena. Kuka selväjärkinen nyt tahtoisi maksaa veroja, joita pienellä suunnittelulla ei tarvisi maksaa. Tässä sosialistisessa maassa veromenot tahtovat muutenkin nousta taivaisiin. Tietoisuus verosuunnittelusta on usein myös pk-yrittäjille elinehto.
Mitä aloittajan kysymykseen tulee niin... Katuvalle annetaan aina synnit armosta anteeksi. Tämä armo ohjaa varmasti synnin tekijää myös maksamaan maksamatta jääneet verot. Näin omatunto säilyy keveänä.
Verosuunnittelulla ja veronkierrolla on aivan sama tavoite: antaa mahdollisimman vähän keisarille, mikä keisarin on (Jeesuksen ilmausta käyttääkseni). Kun valtio kuitenkin näköjään tarvitsee jonkun määrän veroja, siirretään niiden maksaminen vain muiden huoleksi, ei siinä sen kummemmasta ole kyse.
... jos VL-uskovainen yrittäjä ajaa yritysajojaan polttoöljyllä ja jää siitä vielä kiinni? Yritys voi tosin mennä alta, mutta mitäs pienistä.