En varmaan ole ainoa raskaana oleva josta tuntuu, et oon yksin kaiken tän kans vaik on mies ja jonkinlainen tukiverkkoki ympärillä...
Mulla on la 23.8. ja tuntuu tuskalliselta ajatella, et oon yksin siihen asti. Tuntuu, et
tää syntyvä vauva korvaa sitten ne kaikki ihmiset joita koskaan tunsin tarvitsevani! ...mutta nyt on olo kovinki yksinäinen!!!
Mulla on la 23.8. ja tuntuu tuskalliselta ajatella, et oon yksin siihen asti. Tuntuu, et
tää syntyvä vauva korvaa sitten ne kaikki ihmiset joita koskaan tunsin tarvitsevani! ...mutta nyt on olo kovinki yksinäinen!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Mulla on la 18.8 ja voisi kai sanoa että aika yksinäinen olen. Muutimme tänne uudelle paikkakunnalle puolitoista vuotta sitten, mutta jotenkin en ole saanut solmittua yhtään suhteita uusiin ihmisiin.
Mies on päivät koulussa ja hän on onneksi sitä kautta saanut itselleen kattavan kaveriverkoston. Itse olen oikeastaan aina ollut epäsosiaalinen ja viihtynyt parhaiten omissa oloissani, mutta olishan se kiva jos aina ei tarvitsisi lähteä yksin joka paikkaan. Miestäkään ei tahtoisi aina olla vaatimassa esimerkiksi kirppariseuraksi =)
Olen aikuisopiskelija ja meillä on todella huono ryhmähenki luokassamme. Siellä en oikein ole tutustunut kehenkään, kaikilla on jo omat piirinsä missä pyörivät. Töissä olen ollut "siellä sun täällä" lähinnä tuurailemassa sairaslomia ym ja nyt olen ollut ilman työtä sit vuoden alusta lähtien kun menin möläyttämään työnantajalle että olen raskaana...jotenkin kummallisesti mun työpanosta ei enää tarvitakaan.
Kerro toki tarkemmin tilanteestasi, on ihan "kiva" huomata että muillakin on ongelmia samojen asioiden kanssa.
MIeheni ajaa rekkaa 05-20, käytännössä koko päivän siis, tappelemalla saan hänet mukaan ultriin jne. Kaikki vauvaan liittyvä keskustelu päätyy riitaan vaikka miehenikin lasta halusi. En oikein tiedä missä tässä hänen osaltaan mennään... Sukulaiset hössöttävät vauvan tulosta munkin puolestani enkä tiedä tarvitseeko mun ikinä alkaakaan iloita raskaudestani, jos meidän parisuhde päättyy ennen laskettua aikaa. Oon vielä kaiken lisäks alle puol vuotta sitten toipunu vakavasta masennuksesta jota hoidettiin 2 vuotta! HAjoo pää, kun kaikki on mun harteillani... Että tallainen on mun tilanteeni tarkennettuna.