Voiko 34-vuotias oinasmies,jolla on naisia ollut kymmenittäin,kyllästyä jatkuvaan saalistukseen ja yhden yön kaatoihin (omien sanojensa mukaan mitta täysi,ei kuulemma anna mitään,kun ei ole tunnetta mukana)ja haluta vain yhtä naista.Olen kohde,mutta voinko luottaa tämän miehen hyviin aikeisiin.Hän pitää mua kuin kukkaa,hemmottelee ja suostuu kompromisseihin...sanoo tuntevansa orastavaa rakkautta,ei halua menettää minua,koska niin harvoin tapaa jonkun,joka tuntuu oikealta.
Minua hirvittää,koska mies on alkanut puhua lapsista ja yhteisestä kodista,naimisiinmenosta ja sitten heti perään sanoo,että olen ensimmäinen,jolle on tällaista puhunut(voisko tosiaan olla näin,kyyninen maailma on opettanut muuta mulle,mutta haluaisin uskoa).Käviskö tässä niin,että kun herra on saanut mut lääpälleen(ON SAANUT JO JA TIETÄÄ SEN KYLLÄ;EI TARVITSISI ENÄÄ KALASTELLA!!!),niin vetää maton alta ja se siitä sitten?Vai uskallanko hypätä täysillä mukaan ja toivoa parasta?Oinasmiehet...MITÄ TARKOITTAA TEILTÄ EM. KÄYTÖS ???Olen kuitenkin monessa liemessä keitetty,en ihan pikkutyttö,mulla itselläni kyllä on pikkutyttö ed. suhteesta ja olen ollut pitkään yksin,siksikin mietin,voinko luottaa ja uskoa lapsenikin tähän rumbaan...
Minua hirvittää,koska mies on alkanut puhua lapsista ja yhteisestä kodista,naimisiinmenosta ja sitten heti perään sanoo,että olen ensimmäinen,jolle on tällaista puhunut(voisko tosiaan olla näin,kyyninen maailma on opettanut muuta mulle,mutta haluaisin uskoa).Käviskö tässä niin,että kun herra on saanut mut lääpälleen(ON SAANUT JO JA TIETÄÄ SEN KYLLÄ;EI TARVITSISI ENÄÄ KALASTELLA!!!),niin vetää maton alta ja se siitä sitten?Vai uskallanko hypätä täysillä mukaan ja toivoa parasta?Oinasmiehet...MITÄ TARKOITTAA TEILTÄ EM. KÄYTÖS ???Olen kuitenkin monessa liemessä keitetty,en ihan pikkutyttö,mulla itselläni kyllä on pikkutyttö ed. suhteesta ja olen ollut pitkään yksin,siksikin mietin,voinko luottaa ja uskoa lapsenikin tähän rumbaan...
Vastaukset 11
Vanhimmat
No en ole mies vaikka oinas olenkin.. Mutta haluan ottaa osaa keskusteluun sillä painin saman ongelman kanssa pienemmässä mittakaavassa vain... No kysy häneltä suoraan että onko hän tosissaan sinun ja lapsesi suhteen.... Jos hän on kuvailujesi mukainen niin hän ajattelisi myös lapsesi parasta.... mutta en sano varmaksi.. annan vain vinkkejä... ei ole pakko huomioida pikku tytön "viisaita" älyn väläyksiä.. ;D
tilanne on se, että ei saa sitä suoraa vastausta.. vaan jättää kaiken ns. avoimeksi.. ei kuulemma tiedä mitä haluaa.. Eikös ne oinaat aina suoraan sano mitä ajattelee..
anna aikaa,sitä hän toivoo.Älä painosta,kyl ,kertoo viel ajallaan :)) Kärsivällisyytesi palkitaan :))
eihän voi koskaan tietää.. Mutta mitä minun oinasmieheeni tulee niin hän tarvitsee tilaa, mutta luotan häneen täysin. Oinas on kyllä hankala, mutta kun hänet saat niin hän on sinun. Kertoo suoraan ellei halua, mutta hänellä on vaikeuksia välillä kertoa kuinka paljon sinua tarvitsee..
Uskon, että mies vilpittömästi tarkoittaa mitä sanoo. Itse olen 30v. oinas nainen ja mielestäni omaan varsin oinasmaiset piirteet parisuhdeasioissa. Miehiä minulla on ollut tosiaan useita. Hetken huumaa ja valloittamisen halua se kai on ollut. 7 vuoden aikana on kuitenkin tullut vastaan vain kaksi sellaista joihin olen aidosti rakastunut. Edellisen kanssa yhteydenpito päättyi osaltaan siitä syystä, että mies ei luottanut siihen mitä sanoin, luuli kai että lähden heti sopivan tilaisuuden tullen toisen matkaan. Ja sitä en varmasti hänet saatuaan olisi enää tehnyt! Oinas haluaa kumppanikseen sen kaikista parhaimman.. Voit olla ylpeä ja todella onnellinen, jos miehesi haluaa sinusta tulevien lastensa äidin ja on valmis vihdoin vakiintumaan. Oinasmaisiin piirteisiin ei mielestäni kuulu toisen vedättäminen ja harvemmin olen kuullut oinas-miehen lepertelevän ja paljastavan pehmeän puolensa vain leikkiäkseen toisen tunteilla.
Oinaat olette kyllä melko vaikeita,mutta tinkimättömiä ihmisiä,ainakin miehet...olen muutamia tuntenut lähemmin ja aina on sarvet kalisseet.Tämä nykyinen on lisäksi yhtä hyvä tuuliviiri kuin itsekin olen,mutta jotenkin kummasti aina ollaan kaikki eteen tulleet kärhämät saatu käännettyä onnellisemmalle puolelle.Mietin,kestänkö pelkäämättä intohimoisen mieheni matkassa,tulee nimittäin välillä ihan 6-0 risuja,yleensä syynä on jonkinasteinen mustankipeys ja huomion kaipuu.Olen sanonut,että rakastan,mutten voi enkä halua elää kuin tämä ko. mies olisi ainoa ihminen maailmassa eikä minusta myöskään mitään perseennuolijaa saa.Olen kiltti ja sävyisä ja tahdon katsoa miestä hiukan yläviistoon,pystyn rakastamaan vain sellaista miestä,jota voin aidosti arvostaa ja kunnioittaa.
Nyt tuntuu,että haavissani on juuri sellainen mies,jota olen aina kaivannut,MIES isoilla kirjaimilla,mutta eräänlainen vapaudenkaipuu tekee minusta naisen,joka ei halua elää kahleissa (käsirautoja meillä kyllä käytetään ja ne on ihanat)ja tarkan valvonnan alla.Ei siksi,että kaipaisin tilaisuuksia pettää,minä en petä enkä jätä,jos minua kohdellaan hyvin ja rakastavasti.
Meillä vaan riidellään silloin,kun annan huomiotani miehen mielestä liikaa muille,vaikka omalle veljelleni,kuten viime vkonloppuna ja hitto mua ottaa pattiin,kun mies ei suostu hetkeen tajuamaan,että hän on rakkain ja pirun tärkeä,maailmassa vain on muitakin ihmisiä.
Tämä riita ratkesi siihen,kun kaikista lepyttely-yrityksistäni huolimatta mökötys jatkui ja pillastuin;heitin mehumukillisen päin miehen kasvoja ja käskin häipyä elämästäni,en jaksaisi ihmistä,joka kiusaa ja kiduttaa vaan vaikka näkee,että kärsin epäsovusta ja riitelystä.Aikansa mies haali kamojaan kasaan ja teki lähtöä,itse istuin saunassa kauhun vallassa,että meninkö liian pitkälle,mutta ei ylpeys antanut sillä kertaa periksi pyytää jäämään.Ehkä hyvä niin,koska "sarvipää" aikansa pyörittyään tuli mun kanssa saunaan ja oli kuin ei mitään,tilanne laukesi siihen ja sittenpä heti seuraavassa hetkessä harrastettiin taivaallista sovintoseksiä(senkö takia oinaat kehittää riidan,että saisivat lepytellä toisen ja itsensä seksillä?)Tämän oinaan hyvä puoli on mm. se,että riidat puhutaan selviksi,mutta vasta kun kaikki on OK eli sitten seuraavana aamuna,kun ei enää oltu tunnekuohun vallassa.Oli ihana päivä ja illalla mies jo suunnitteli tulevaisuutta täyttä häkää.En tosin uskalla vielä pitää mitään varmana,
antaa ajan näyttää,haluaako toteuttaa suunnitelmat vai puhuuko vaan...Mutta nyt on kaikki hyvin,toivon että jatkuu ja että itse jaksan kestää ja katsoa,onko meissä ainesta enempään.Molemmat kyllä ollaan yhtä mieltä siitä,että jos ja kun yhteen mennään,sen on paree sitten olla lopullista ja elämänkestävää...ei enää yhtäkään erolasta tähän maailmaan,mikäli meistä riippuu!!!
Moi !
Olen itsekkin kokenut 40 vuotisella elämäntaipaleella monelaista,rakástumisia,ihastuksia,oinasmaisia seikkailuja ja mikä ihaninta isäksi tulemisen,tosin jo kaksi ihanaa tyttöä.Kuitenkin olen saanut kokea hylätyksi tulemisen,kaksikin kertaa,mutta niinhän sitä sananlaskussakin sanotaan ei kahta ilman kolmatta.Rakkautta ja rakastamisen sekä ihastumisen kykyä on vain vaikea välillä erottaa toisistaan se vain vie mukanaan.Välillä tuntuukin ,että osuukohan tielleni koskaan sitä oikeaa,mutta jaksan edelleenkin uskoa että vielä se sattuu...kun vain jaksaa odottaa...Sinulle joka epäilet ,että onnistuuko suhteenne olen varma sen toimivuudesta,kunhan annat hänelle hieman tilaa,nautitte yhteisistä hetkistä niistäkin pienistä,keskustelu tuokioista,yhteisistä harrastuksista ja puhutte reilusti rakkaudesta ja rakastelusta mikä tuntuu hyvälle ,mikä ei.Keskustelette hankalatkin asiat, ei tarvitse riidellä...hän osaa antaa sinulle todellakin rakkautta ja hellyyttä,kun vain kerrot mikä sinusta tuntuu ihanalle ja mitä sinä suhteeltasi haluat,hänkin sanoo asiansa sinulle olen siitä aivan varma !
Nauttikaa elämästä ja toisistanne !
Kiitos kannustavasta viestistä,alan itsekin viimein ymmärtää positiivisen asenteen tärkeyden; kun annat itsestäsi paljon,myös saat paljon.Tämä olemassa oleva oinaani on opettanut minulle,että tunteita ei pidä peittää,ei teeskennellä välinpitämätöntä...liika ja vääränlainen ylpeys kostautuu.Meillä on ollut pahoja mutkia matkassa ja koko talvi on mennyt vuoristoradassa,ajattelin jossain vaiheessa jo luovuttaa,olin niin väsynyt,mutta sitkeys palkitaan...olen NIIN RAKASTUNUT,ettei tosikaan ja saan tunteilleni vastakaikua,tämä mies on oikea minulle,uskon niin ja olen valmis mihin tahansa,että onnistumme.Nyt näyttää hyvältä,itse asiassa olen melko varma,että ennen kuin vuosi vaihtuu,vaihdan myös siviilisäätyä.Menen vain kerran naimisiin ja se kerta on nyt juuri tämän ihanan ja raivostuttavan oinaan kanssa.Rakastan sitä miestä!!!
Näin oinaan merkeissä itsekkin syntyneenä,voin vain todeta,että itsekkin olen elämäni aikana ajatellut meneväni vain kerran naimisiin,sitä hetkeä ei vielä ole tullut,mutta...opetelkaa hyväksymään toistenne pienet mokat ja virheet,täydellisiä meistä ei ole kukaan...viettäkää arjenkin keskellä pieniä ns juhlahetkiä,vaikkapa juomalla lasilliset viiniä kynttilänvalossa ja juttelemalla mistä tahansa mieltäpainavista asioista,huomioikaa toisianne silloin tällöin pienilläkin yllätyksellisinkin huomionosoituksilla..mmkoskettelu,suukko,jne.Toivonkin teille elämässänne paljon yhteisiä ja onnellisia hetkiä..muistakaa täällä ei eletä kuin yksi elämä...halauksin Aapeli
et kai vain itse ole skorppari? tuon mehun voi kaataa hyvin viileestikin tosien päälle kuten itse olen joskus tehnyt.
...vaan kala ja aika tyypillinen muuten,mutta itsenäiseksi ja itsepäiseksi kehittynyt...tosin mielelläni käperryn oinasmieheni kainaloon ja annan viedä,uusi (tai vanha) luonteenpiirre,jonka tämä miesten mies on houkutellut esille. Aiemmissa suhteissani olin se,joka määräsi kaapin paikan,ns. "perheen mies",nyt en muuta haluakaan kuin olla nainen isolla N:llä,tosin en suostu alistumaan mihinkään simputukseen eikä mua juoksuteta ilman hyvää syytä...rakkaus ja (toivon mukaan) oikea ihminen tekevät ihmeitä...nyt on ihan kiva passata kultaansa,etenkin kun tietää,että sitä arvostetaan ja saanpa vastalahjaksi yhtä paljon.Kiitos Aapelille mukavista kommenteista,ellen olisi korviani myöten in love mieheeni,haeskelisin juuri kaltaistasi... Samoin hyvää kevättä!:-)