Tämä on tällainen kolmiodraama.. minä ja ystäväni tunnemme yhden pojan, ja me molemmat olemme ihastuneita häneen. Kaverini oli tavallaan "ensin".. hän ei oikeastaan ikinä puhunut minulle ihastumisestaan, ennen kuin vasta nyt kun minäkin olen kiinnostunut hänestä. Nyt sitten viikonloppuna olin tämän pojan kanssa pitämässä hauskaa (ryyppäämässä) eikä minulla ollut tietenkään mitään aikomuksia "iskeä" häntä tai sellaista. olimme aika kännissä, ja sitten hän suuteli minua. ja tietenkin suutelin takaisin. minulla ei ole ikinä ollut niin ihanaa kun viime viikonloppuna! me jopa nukuimme vierekkäin. aamulla tietenkin ajattelin kaveriani, ja miten hän vihaisi minua jos tietäisi. pidän tästä pojasta todella paljon, ja hänkin pitää minusta, mutta pitäisiköhän minun astua syrjään ja antaa kaverini yrittää.. teen sen jos on pakko, koska en halua menettää ystävääni, mutta se tuntuu todella pahalta. tunnen itseni niin paskapääksi. tämä poika on kysynyt kaverianikin pitämään hauskaa ja muutenkin tapaamaan kaupungilla, (ihan kaverina vain) mutta kaverini ei ole halunnut mennä. he ovat yhden kerran nähneet, ja kumpikaan ei kuulemma paljon puhunut.. he juttelevat vain mesessä. minulla ja hänellä taas meni paremmin, juttelimme. ja hänelle on niin helppo kertoa asioita.. (ihan selvinpäin siis) en tiedä kuinka vakavaa kaverini ihastuminen on, mutta minusta tuntuu niin kauhealta. en ole ikinä ennen ollut tällaisessa tilanteessa...
tuskaa
tyttö
1550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
... tämän jälkeen sinusta välittää, oli hänen ihastuksensa kuinka vakavaa tahansa. Voit vaan kuvitella mitenpäin ystäväsi asian ajattelee kun saa kuulla. Ei taida ymmärrystä löytyä, valitettavasti.