Neitsytnainen ja vaakamies

minulla on myös kokemuksia vaakamiehestä peräti kahdesta, vaakamiehissä eroa aivan eri planeetalta olivat ainakin nämät henkilöt, vaikka molemmat olivat Savolaisia, toinen valitettavasti kuoli, päätinkin tämän viimmeisen jälkeen että kierrän kaukaa vaakamiehen, kysyn ensimmäiseksi horoskoopin, senverran tunneköyhä tyyppi että traumat tuki ja kovat.

tarvitaan mutta pärjää, itse olen kohta 37 vuotta ollut vaakan kanssa siitä aviossa 32v. Vähän on ottanut silloin tällöin kupoliin, vikansa kussakin. en kyllä vaihtaisi joskus aikoinaan käynyt mielessä sekin.

Kaksi Neitsyt-ystävääni, jotka olen tuntenut kohta 20v, ovat lojaaleja kyllä ennen kaikkea ehkä perheilleen, mies lapset. Neitsyt kai on aika kotisidonnainen.

Välillä on joutunut tosissaan funtsailemaan ystävyyssuhteiden mielekkyyttä, kun toinen ikisinkku ei pysty pitämään näppejään erossa miehistäni ja toiselle on kaikki trendikkäät puolitutut tärkeämpiä. Sovitut menot ovat sovittuja, kun Neitsyillä huvittaa. Jos ei, niin mitään ei ole sovittu.

Joskus Neitsyistä huokuu sellainen tunnekylmyys, että herkkänä ihmisenä hirvittää. Kai meitä silti jokin side yhdessä pitää. Ikä ja välimatka vievät meitä yhä kauemmas.

Mitä tarkoitat Neitsyen kirjoittamattomilla säännöillä ystävyydessä? Ja minkalaisia olette ystävinä, omasta mielestänne? Joskus tuntuu, että en tajua Neitsyt-ystävieni sielunelämästä mitään. Olisi mukava, kun joku valottaisi sitä hieman. Olen muuten huomannut, että Neitsyt on sellainen merkki, joka ei juuri koskaan puhu tunteistaan.

huumoria kirjoitti:

tarvitaan mutta pärjää, itse olen kohta 37 vuotta ollut vaakan kanssa siitä aviossa 32v. Vähän on ottanut silloin tällöin kupoliin, vikansa kussakin. en kyllä vaihtaisi joskus aikoinaan käynyt mielessä sekin.

Olen samaa mieltä; vaa'oilla on hyvä huumorintaju, ehkä yksi horoskooppimerkistön parhaista (- neitsyen huumorintajussakaan ei ole vikaa :))

N30vAquarius kirjoitti:

Kaksi Neitsyt-ystävääni, jotka olen tuntenut kohta 20v, ovat lojaaleja kyllä ennen kaikkea ehkä perheilleen, mies lapset. Neitsyt kai on aika kotisidonnainen.

Välillä on joutunut tosissaan funtsailemaan ystävyyssuhteiden mielekkyyttä, kun toinen ikisinkku ei pysty pitämään näppejään erossa miehistäni ja toiselle on kaikki trendikkäät puolitutut tärkeämpiä. Sovitut menot ovat sovittuja, kun Neitsyillä huvittaa. Jos ei, niin mitään ei ole sovittu.

Joskus Neitsyistä huokuu sellainen tunnekylmyys, että herkkänä ihmisenä hirvittää. Kai meitä silti jokin side yhdessä pitää. Ikä ja välimatka vievät meitä yhä kauemmas.

Mitä tarkoitat Neitsyen kirjoittamattomilla säännöillä ystävyydessä? Ja minkalaisia olette ystävinä, omasta mielestänne? Joskus tuntuu, että en tajua Neitsyt-ystävieni sielunelämästä mitään. Olisi mukava, kun joku valottaisi sitä hieman. Olen muuten huomannut, että Neitsyt on sellainen merkki, joka ei juuri koskaan puhu tunteistaan.

Kuvauksesi sinun ja neitsytystäviesi suhteesta on kuin omastani vastaavasta. Minä laittaisin omassa suhteessani kuitenkin sanan ystävyys lainausmerkkeihin. En ole nimittäin ollenkaan varma olenko hänen kanssaan ystävä, vai onko suhteessamme kyse jostakin aivan muusta.

Siksi kysyisin sinulta samaa; mihin ystävyytesi noiden kahden neitsyen kanssa perustuu, kun kuvaat heitä tunnekylmiksi, epälojaaleiksi, muiden miehiä varasteleviksi ihmisiksi? Eiväthän nuo ominaisuudet kuulu mihinkään ystävyyteen? Miksi jatkat ystävyyttä heidän kanssaan? Eikö sinulla ole muita ystäviä? Ja jos on, antavatko he sinulle henkisesti jotenkin vähemmän kuin nämä neitsyt-ystäväsi, loppujen lopuksi?

Minä kuvaisin vaakaa osin samoilla adjektiveilla, kuin sinä käytät; kotisidonnainen, perhesidonnainen - ja miessidonnainen (tämä pelkosi miehesi menettämisestä neitsyelle... no, myönnän, että on inhottavaa, jos näin oikeasti tapahtuu; itse en moiseen ryhtyisi, en koskaan).

Minun 'vaakaystäväni' ei kaihda keinoja, jos minä en häntä jostain syystä miellytä; saatamme riidellä, ja juuri kun kuvittelen, että olemme ritamme riidelleet ja sopineet asioista, hän ottaakin yhteyttä johonkin ihmiseen, jonka tietää minulle tärkeäksi ja alkaa purkaa angstiaan minua kohtaan tälle ulkopuoliselle. Minä kutsun tätä epälojaalisuudeksi ystävyydessä.

Neitsyet käsittelevät tunteitaan paljon itsekseen. Olen samaa mieltä kanssasi, että niitä pitäisi jakaa muiden kanssa enemmän. Tämä piirre ei kuitenkaan ole sellaisenaan merkki kylmyydestä.

Neitsyt on hyvin älyllinen tyyppi. Itse rakastan pitkiä iltoja ja öitä, jolloin voin analysoida taukoamatta maailmaa ja ihmissuhteita. Minun 'vaakaystäväni' ei ole koskaan ollut tällaisesta kiinnostunut, ja omalla kodallani tämä on meitä eniten erottava tekijä.

Kiitos muuten, että kirjoitit tällaisen viestin. Minua tämä inspiroi kovin. Toivottavasti omani myös sinua.

Ninette kirjoitti:

Kuvauksesi sinun ja neitsytystäviesi suhteesta on kuin omastani vastaavasta. Minä laittaisin omassa suhteessani kuitenkin sanan ystävyys lainausmerkkeihin. En ole nimittäin ollenkaan varma olenko hänen kanssaan ystävä, vai onko suhteessamme kyse jostakin aivan muusta.

Siksi kysyisin sinulta samaa; mihin ystävyytesi noiden kahden neitsyen kanssa perustuu, kun kuvaat heitä tunnekylmiksi, epälojaaleiksi, muiden miehiä varasteleviksi ihmisiksi? Eiväthän nuo ominaisuudet kuulu mihinkään ystävyyteen? Miksi jatkat ystävyyttä heidän kanssaan? Eikö sinulla ole muita ystäviä? Ja jos on, antavatko he sinulle henkisesti jotenkin vähemmän kuin nämä neitsyt-ystäväsi, loppujen lopuksi?

Minä kuvaisin vaakaa osin samoilla adjektiveilla, kuin sinä käytät; kotisidonnainen, perhesidonnainen - ja miessidonnainen (tämä pelkosi miehesi menettämisestä neitsyelle... no, myönnän, että on inhottavaa, jos näin oikeasti tapahtuu; itse en moiseen ryhtyisi, en koskaan).

Minun 'vaakaystäväni' ei kaihda keinoja, jos minä en häntä jostain syystä miellytä; saatamme riidellä, ja juuri kun kuvittelen, että olemme ritamme riidelleet ja sopineet asioista, hän ottaakin yhteyttä johonkin ihmiseen, jonka tietää minulle tärkeäksi ja alkaa purkaa angstiaan minua kohtaan tälle ulkopuoliselle. Minä kutsun tätä epälojaalisuudeksi ystävyydessä.

Neitsyet käsittelevät tunteitaan paljon itsekseen. Olen samaa mieltä kanssasi, että niitä pitäisi jakaa muiden kanssa enemmän. Tämä piirre ei kuitenkaan ole sellaisenaan merkki kylmyydestä.

Neitsyt on hyvin älyllinen tyyppi. Itse rakastan pitkiä iltoja ja öitä, jolloin voin analysoida taukoamatta maailmaa ja ihmissuhteita. Minun 'vaakaystäväni' ei ole koskaan ollut tällaisesta kiinnostunut, ja omalla kodallani tämä on meitä eniten erottava tekijä.

Kiitos muuten, että kirjoitit tällaisen viestin. Minua tämä inspiroi kovin. Toivottavasti omani myös sinua.

Olet siis Neitsyt? Mukava lukea Neitsyen ajatuksia:)

No, ehkä tilanne kuulosti pahemmalta kuin se oikeasti onkaan näiden kahden ystäväni kohdalla. Ja kyllähän jokaiseen ystävyyssuhteeseen mahtuu niitä huonojakin puolia. Kyse on kai siitä, milloin niitä huonoja on sitten liikaa.

Minulla ja ystävilläni on pitkä yhteinen taival, ehkä sekin kohtalonomaisesti sitoo yhteen. He ovat pitkäaikaisimpia ystäviäni ja heidän kanssaan on sikäli helppoa olla, että he tietävät historiani, tuntevat minut hyvin. Vaikka totta tuokin, että viime vuosina olen ajatellut olemmeko edes ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä. Jotenkin ystävyydestämme tuntuu nykyään puuttuvan jotain olennaista. Ainakin yhteydenpidossa sekä Neitsyet että minä saisimme petrata.

Nämä miehet eivät onneksi olleet minulle kovin pitkäaikaisia kumppaneita, paitsi yhdestä todella tärkeästä kytee epämiellyttävä epäilys. Ja korostettakoon sitä nyt heti kättelyssä, en ole mustasukkainen ihminen, en todellakaan. Tämä toinen Neitsyt-ystäväni on kovin perso miehille ja tarvitsee jatkuvaa itsetunnon pönkitystä miehiltä. En tiedä, hulluahan tämä kai onkin. Mutta itse olen loppuun asti lojaali ihminen, liiankin joskus. En halua luovuttaa ihmissuhteissani helpolla. Siitä ehkä tämä pitkäpinnaisuus.

On minulla muitakin ystäviä, kaiken merkkisiä. Henkisesti olen saanut heiltä erilaisia asioita, mutta en vähempää. On mukavaa, kun ystävissä on erityyppisiä persoonia. Erilaisuus on rikkautta.

Ettei sinussa olisi ripaus vesimiestä, itsekin pidän pitkistä analyyttisistä keskusteluista. Tai no, minustahan kyllä löytyy Neitsyttä, olen Nouseva Neitsyt ja Kuu Neitsyt:) Ehkäpä tämä selittääkin sen miksi Neitsyet ovat yhä elämässäni.

Ajan myötä olen ymmärtänyt sen, että Neitsyt-ystäväni eivät mielellään puhu henkilökohtaisista asioista. Pitää vain olla kärsivällinen ja ehkä ottaa itse asiat esille. Sikäli siitä helposti jää kuva, että toinen on vähän kylmä, jos ei koskaan puhu tunnepitoisia. Mutta meitä mahtuu moneen junaan.

Kiitos valaisevasta kirjoituksestasi, sain vähän miettimisen aiheita. Aurinkoista kevättä!

N30vAquarius kirjoitti:

Olet siis Neitsyt? Mukava lukea Neitsyen ajatuksia:)

No, ehkä tilanne kuulosti pahemmalta kuin se oikeasti onkaan näiden kahden ystäväni kohdalla. Ja kyllähän jokaiseen ystävyyssuhteeseen mahtuu niitä huonojakin puolia. Kyse on kai siitä, milloin niitä huonoja on sitten liikaa.

Minulla ja ystävilläni on pitkä yhteinen taival, ehkä sekin kohtalonomaisesti sitoo yhteen. He ovat pitkäaikaisimpia ystäviäni ja heidän kanssaan on sikäli helppoa olla, että he tietävät historiani, tuntevat minut hyvin. Vaikka totta tuokin, että viime vuosina olen ajatellut olemmeko edes ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä. Jotenkin ystävyydestämme tuntuu nykyään puuttuvan jotain olennaista. Ainakin yhteydenpidossa sekä Neitsyet että minä saisimme petrata.

Nämä miehet eivät onneksi olleet minulle kovin pitkäaikaisia kumppaneita, paitsi yhdestä todella tärkeästä kytee epämiellyttävä epäilys. Ja korostettakoon sitä nyt heti kättelyssä, en ole mustasukkainen ihminen, en todellakaan. Tämä toinen Neitsyt-ystäväni on kovin perso miehille ja tarvitsee jatkuvaa itsetunnon pönkitystä miehiltä. En tiedä, hulluahan tämä kai onkin. Mutta itse olen loppuun asti lojaali ihminen, liiankin joskus. En halua luovuttaa ihmissuhteissani helpolla. Siitä ehkä tämä pitkäpinnaisuus.

On minulla muitakin ystäviä, kaiken merkkisiä. Henkisesti olen saanut heiltä erilaisia asioita, mutta en vähempää. On mukavaa, kun ystävissä on erityyppisiä persoonia. Erilaisuus on rikkautta.

Ettei sinussa olisi ripaus vesimiestä, itsekin pidän pitkistä analyyttisistä keskusteluista. Tai no, minustahan kyllä löytyy Neitsyttä, olen Nouseva Neitsyt ja Kuu Neitsyt:) Ehkäpä tämä selittääkin sen miksi Neitsyet ovat yhä elämässäni.

Ajan myötä olen ymmärtänyt sen, että Neitsyt-ystäväni eivät mielellään puhu henkilökohtaisista asioista. Pitää vain olla kärsivällinen ja ehkä ottaa itse asiat esille. Sikäli siitä helposti jää kuva, että toinen on vähän kylmä, jos ei koskaan puhu tunnepitoisia. Mutta meitä mahtuu moneen junaan.

Kiitos valaisevasta kirjoituksestasi, sain vähän miettimisen aiheita. Aurinkoista kevättä!

Hassua: kun lähetin oman edellisen viestini, minulle tuli yht'äkkiä mieleen, että oletkohan edes itse vaaka; pidin sitä itsestään selvänä, kun nyt olemme täällä keskustelemassa vaa'an ja neitsyen suhteesta, mutta huomasin samalla, että se ei varsinaisesti tullut missään ilmi... taidat kuitenkin olla.

Jaan kanssasi saman kohtalon; minunkin vaakaystävni on hyvin pitkäaikainen, ja siitäkin syystä suhteemme hyvin monimutkainen ja -vivahteinen. Olen miettinyt suhdettamme viime vuosina paljon. Se ei täytä ystävyyssuhteen 'kriteereitä'; liian paljon sellaista, mikä ei ystävyyteen kuulu. Ja toisaalta yhä vähemmän mitään yhteistä. Siksi juuri mietin, mikä se yhteinen asia olikaan. Tiedän kyllä itse vastauksen; yhteinen hauska vauhdikas nuoruus. Usein tuntuu, että tämä vaakaystäväni ei arvosta paljonkaan yhteistä menneisyyttämme. Se tuntuu minusta kummalliselta ja ikävältä, varsinkin, kun muiden ystävieni kanssa on aina kiva muistella mennyttä.

Minulla ei ole sellaista käsitystä, että vaaka olisi mustasukkainen. Yleisesti vain 'suhdekeskeinen'; kaipaa suhdetta jo nuorena. Tämäkin on ollut minulle yksi ihmettelyn aihe suhteessani tähän ystävääni; jossain vaiheessa tuntui, että millään muulla ei enää ollut merkitystä kuin (avio)miehen löytymisellä. Ja kun se löytyi, hänen kiinnostuksensa meidän yhteisiin asioihin lopahti siinä samalla lähes tyystin (tai aloimme elää hänen 'ehdoillaan').

Kun olet huomannut, että neitsyt ei puhu mielellään henkilökohtaisista asioista, olet oivaltanut paljon. Tähän voinkin vain todeta, että jos hienotunteisesti osaat suhtautua tähän hänen ominaisuuteensa (minkä varmasti teetkin), neitsyt kyllä kertoo tavalla tai toisella itsestään myös jotakin henkilökohtaista.

En tiedä, onko minussa vesimiestä, nouseva leijona sensijaan olen. Olen melko tyypillinen neitsyt monessa suhteessa, mutta ehkä keskimääräistä 'henkevämpi'.

Hyvää kevättä myös sinulle. Viestisi olivat kivalla tavalla henkilökohtaisia - niihin oli helppo tarttua.

Ninette kirjoitti:

Hassua: kun lähetin oman edellisen viestini, minulle tuli yht'äkkiä mieleen, että oletkohan edes itse vaaka; pidin sitä itsestään selvänä, kun nyt olemme täällä keskustelemassa vaa'an ja neitsyen suhteesta, mutta huomasin samalla, että se ei varsinaisesti tullut missään ilmi... taidat kuitenkin olla.

Jaan kanssasi saman kohtalon; minunkin vaakaystävni on hyvin pitkäaikainen, ja siitäkin syystä suhteemme hyvin monimutkainen ja -vivahteinen. Olen miettinyt suhdettamme viime vuosina paljon. Se ei täytä ystävyyssuhteen 'kriteereitä'; liian paljon sellaista, mikä ei ystävyyteen kuulu. Ja toisaalta yhä vähemmän mitään yhteistä. Siksi juuri mietin, mikä se yhteinen asia olikaan. Tiedän kyllä itse vastauksen; yhteinen hauska vauhdikas nuoruus. Usein tuntuu, että tämä vaakaystäväni ei arvosta paljonkaan yhteistä menneisyyttämme. Se tuntuu minusta kummalliselta ja ikävältä, varsinkin, kun muiden ystävieni kanssa on aina kiva muistella mennyttä.

Minulla ei ole sellaista käsitystä, että vaaka olisi mustasukkainen. Yleisesti vain 'suhdekeskeinen'; kaipaa suhdetta jo nuorena. Tämäkin on ollut minulle yksi ihmettelyn aihe suhteessani tähän ystävääni; jossain vaiheessa tuntui, että millään muulla ei enää ollut merkitystä kuin (avio)miehen löytymisellä. Ja kun se löytyi, hänen kiinnostuksensa meidän yhteisiin asioihin lopahti siinä samalla lähes tyystin (tai aloimme elää hänen 'ehdoillaan').

Kun olet huomannut, että neitsyt ei puhu mielellään henkilökohtaisista asioista, olet oivaltanut paljon. Tähän voinkin vain todeta, että jos hienotunteisesti osaat suhtautua tähän hänen ominaisuuteensa (minkä varmasti teetkin), neitsyt kyllä kertoo tavalla tai toisella itsestään myös jotakin henkilökohtaista.

En tiedä, onko minussa vesimiestä, nouseva leijona sensijaan olen. Olen melko tyypillinen neitsyt monessa suhteessa, mutta ehkä keskimääräistä 'henkevämpi'.

Hyvää kevättä myös sinulle. Viestisi olivat kivalla tavalla henkilökohtaisia - niihin oli helppo tarttua.

Horoskooppimerkkini on vesimies, ilmamerkki kuten vaakakin. Alunperin luin sattumalta viestiketjusta sinun kirjoituksesi ja tartuin mahdollisuuteen oppia Neitsyen sielunelämästä:)

Meillä tuntuu olevan aikalailla samanlainen tilanne ystäviemme suhteen. Ja tiedätkö, vaikka se hauska nuoruus on jo takanapäin, niin kyllä se ihmisiä hitsaa yhteen. Aikoinaan on niin paljon koettu ja tehty yhdessä, että vaikea ymmärtää, miksi toinen haluaa unohtaa. Tätä olen hiljaisesti surrut jo monta vuotta, mutta vaikea on päästää irti ystävästä. Ehkä pitäisi.

Toinen Neitsyt-ystäväni on Nouseva Vaaka ja on miehensä löytymisen jälkeen ollut todella tiiviisti hänen kanssaan. Onkohan tämä jokin Vaaka-ominaisuus, että pariudutaan nuorina. Itse olen sinkkuillut suurimman osan nuoruuttani. Mikä sopi minulle mainiosti, vapautta kun arvostan.

Sinä vaikutat todellakin henkevämmältä kuin keskivertoNeitsyt, tekstiäsi on ilo lukea. Hienoa, että muistui mieleen tuo Neitsyen pidättyväisyys omista asioista puhuttaessa. Pitänee yrittää muuttaa omaakin asennetta. Itse kun kertoilen ummet ja lammet henkilökohtaisista asioistani. Unohtuu ihan, että kaikki eivät niin tee.

Kyllä kai sitä vielä jatketaan näillä eväillä, mitä elämä eteen tuo. En pidä välien katkaisemisestakaan, liian lopullista ja ikävää touhua.

N30vAquarius kirjoitti:

Horoskooppimerkkini on vesimies, ilmamerkki kuten vaakakin. Alunperin luin sattumalta viestiketjusta sinun kirjoituksesi ja tartuin mahdollisuuteen oppia Neitsyen sielunelämästä:)

Meillä tuntuu olevan aikalailla samanlainen tilanne ystäviemme suhteen. Ja tiedätkö, vaikka se hauska nuoruus on jo takanapäin, niin kyllä se ihmisiä hitsaa yhteen. Aikoinaan on niin paljon koettu ja tehty yhdessä, että vaikea ymmärtää, miksi toinen haluaa unohtaa. Tätä olen hiljaisesti surrut jo monta vuotta, mutta vaikea on päästää irti ystävästä. Ehkä pitäisi.

Toinen Neitsyt-ystäväni on Nouseva Vaaka ja on miehensä löytymisen jälkeen ollut todella tiiviisti hänen kanssaan. Onkohan tämä jokin Vaaka-ominaisuus, että pariudutaan nuorina. Itse olen sinkkuillut suurimman osan nuoruuttani. Mikä sopi minulle mainiosti, vapautta kun arvostan.

Sinä vaikutat todellakin henkevämmältä kuin keskivertoNeitsyt, tekstiäsi on ilo lukea. Hienoa, että muistui mieleen tuo Neitsyen pidättyväisyys omista asioista puhuttaessa. Pitänee yrittää muuttaa omaakin asennetta. Itse kun kertoilen ummet ja lammet henkilökohtaisista asioistani. Unohtuu ihan, että kaikki eivät niin tee.

Kyllä kai sitä vielä jatketaan näillä eväillä, mitä elämä eteen tuo. En pidä välien katkaisemisestakaan, liian lopullista ja ikävää touhua.

Jännä juttu, että oletkin vesimies (kun luin ensimmäisen viestisi, se oli kuin olisin lukenut vaakaystäväni viestiä - näin ne ennakkoasenteet vaikutavat :)) (- olisihan minun tietysti pitänyt nähdä se nimimerkistäsi...).

Minulla on kaksi vesimiesystävää, joista toisella on neitsyt nousevana merkkinä, kuten sinullakin. Tämäkin ihminen viihtyy (edelleen) mainiosti sinkkuna. Neitsyt ja vesimies ovat molemmat parhaimmillaan itsenäisiä oman tiensä kulkijoita, ja jos nämä merkit vielä sattuvat yhdistymään, niin siitä taitaa syntyä 'ikisinkku' :) - tämä ystäväni ei halua 'sitovaa' parisuhdetta vaan on pysytellyt 'etäsuhteissa' miesystäviinsä, eli mies saa asua mielellään vaikka toisessa maassa...

Se, että seurustelenko vaiko en, ei ole koskaan minullakaan vaikuttanut itsetuntooni. Viihdyn hyvin sinkkunakin, vaikka olen enimmäkseen kyllä seurustellut. Tuolla neitsyt-vaakaystävälläsi varmaankin tuo nouseva vaaka saa hänet kinnittymään tiiviisti parisuhteeseen.

Usein kuulee sanottavan, että neitsyt ja vesimies eivät tule ollenkaan toimeen keskenään. Minä olen kyllä eri mieltä tuosta; arvostan vesimiehissä heidän avarakatseisuuttaan ja henkevyyttään; he tuntuvat liikkuvankin aivan eri sfääreissä kuin muut ihmiset. Itselleni vapaus on tärkeä (- tärkein?) asia; näen, että vesimies on aivan samoilla linjoilla.

Olet oikeassa - pitkän ystävyyssuhteen katkaiseminen on ikävää touhua. Olen kyllä tässä suhteessa aika tyypillinen neitsyt; olen periaatteineni melko ehdoton. Mutta jos en olisi, en myöskään olisi minä. Katsotaan nyt, miten tässä käy...