Monilla on varmaan vaikempää kuin minulla,mutta
tuntuu etten enää jaksa. Menetin työni työpaikkani mentyä konkurssiin. Siellä oli hyvä palkka mutta stressi kova. Koulutin itseäni lisää pääsin uuteen paikkaan. Työtä aivan liikaa itkin usein kotiin päästyäni. Palkka silti surkea. työpaikkalääkäri suositteli työpaikan vaihtoa. Taas pääsin uuteenpaikkaan palkka putosi jo minimipalkaan, mutta työ jälleen erittäin vaativaa ja stressaavaa. Olenko jo niin stressaantunut, etten kestä mitään työtä. Tosin muutkin valittvat surkeaa palkkaa ja vaativaa työtä. En jaksa olla onnelinen siitä, että kuulun niihin jolla on työtä vaikka kait pitäisi, mutta tässä 40-vuotiaana jolloin pitäisi olla uransa huipulla on vain surkea minimipalkkainen luuseri, joka ei kestä työelämän vaatimuksia. Joka päivä on vain uusia vaikeuksia. Tällaistako on loppuelämäni ja elän täällä vain kerran. Jaksanko? Onko muilla kokemuksia,...selviytymistarinoita samantapaisesta tilanteesta olisi kiva jos kirjoittaisit.
tuntuu etten enää jaksa. Menetin työni työpaikkani mentyä konkurssiin. Siellä oli hyvä palkka mutta stressi kova. Koulutin itseäni lisää pääsin uuteen paikkaan. Työtä aivan liikaa itkin usein kotiin päästyäni. Palkka silti surkea. työpaikkalääkäri suositteli työpaikan vaihtoa. Taas pääsin uuteenpaikkaan palkka putosi jo minimipalkaan, mutta työ jälleen erittäin vaativaa ja stressaavaa. Olenko jo niin stressaantunut, etten kestä mitään työtä. Tosin muutkin valittvat surkeaa palkkaa ja vaativaa työtä. En jaksa olla onnelinen siitä, että kuulun niihin jolla on työtä vaikka kait pitäisi, mutta tässä 40-vuotiaana jolloin pitäisi olla uransa huipulla on vain surkea minimipalkkainen luuseri, joka ei kestä työelämän vaatimuksia. Joka päivä on vain uusia vaikeuksia. Tällaistako on loppuelämäni ja elän täällä vain kerran. Jaksanko? Onko muilla kokemuksia,...selviytymistarinoita samantapaisesta tilanteesta olisi kiva jos kirjoittaisit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moikka. Vaikutat loppuunpalaneelta. En tiedä mahdollisuuksistasi pitää vapaata ja irrottautua kokonaan tämän hetkisistä kuvioista, mutta se olisi yksi keino jaksamiseen. Itse pidin kolmen kuukauden vuorotteluvapaan, jonka aikana en tehnyt mitään "hyödyllistä tai tuottavaa". Kävin kävelyllä Keskuspuistossa ja kirjastossa hakemassa luettavaa ja siinä samalla mietiskelin, mitkä asiat ovat minulle tärkeimpiä. Kun vuorotteluvapaa loppui ja palasin takaisin töihin, oli minulla aivan uusi asenne. Ajattelin, ettei työ ainakaan tule minua tappamaan, teen sen minkä jaksan ja jos se ei riitä, niin olkoon. Vaan arvatkaapas kuinka kävi. Voin paremmin ja jaksoin tehdä työnikin ehkä paremmin, koska työnantajakin muisti minua loppuvuodesta pienellä kannustuslisällä. Pelkäsin kyllä potkuja, koska vuorotteluvapaani jälkeen suhtauduin kriittisemmin työnjakautumiseen ja tein uusia ehdotuksia, joista jotkut ovat jopa toteutuneet. Tämä kaikki kyllä vaati ensin oman "loppuunpalamiseni". Toivon sinulle jaksamista ja oikean ratkaisun löytymistä. Voi hyvin.