Meripioneeri Upinniemi!!!

Tervetuloa laivaston eliittiin, eli seabeeksi eli nurmiporaksi.

Meripioneerin tehtäviin kuuluvat sodan aikana meripataljoonan pioneeritoiminta eli satamien ja huoltokeskusten rakentaminen, vedenalaiset rakennustyöt, väylien merkintä, rannikon sulutustoiminta ja liikkeenedistäminen. Eli samansuuntaiset tehtävät kuin pioneereilla yleensäkin, mutta saaristo-olosuhteissa. Pioneerien yleiset tehtävät ovat sulutus, liikkeen edistäminen, rakennus ja hävitystoiminta. Tarvittaessa meripioneerit toimivat myös merijalkaväkenä.

Koulutukseen kuuluu taistelukoulutuksen ohella koulutus pienaluksiin (uisko, syöksyvene, Buster jne) ja saaristomerenkulkuun, räjähdysainekoulutus, rakennuskoulutus ja konekoulutus. Lisäksi meripioneerit saivat minun aikanani myös koulutuksen ilmatorjunta-aseisiin sekä lukuisiin eri käsiaseisiin. Aseena omana aikanani oli taittoperäinen RK.

Metsää ei ole, mutta saaristoa kyllä. Merta saat nähdä riittämiin. Jos olet kotiutumisvuorolla syksyllä, saat olla kotiutumisvuoron saaristossa ja merellä, ja hankit melkoisen rusketuksen.

Meripioneerin koulutus on fyysisesti tiukkaa, mutta henkisesti antavaa (tuntee tekevänsä oikeaa työtä eikä mitään sotaleikkejä), ja sinulla on mahdollisuus hankkia nuoremman panostajan paperit tulevaa työuraa varten, jos suunnittelet esimerkiksi rakennusalaa, teatteria (pyrotekniikka) tms. Kannattaa ottaa homma siltä kannalta, että pääset raksalle duuniharjoitteluun ja saat siitä työkokemusta.

Itse ollessani meripioneerina oli tunne että huonoin miehistötehtävä mitä on. Samaa mieltä edelleen. Mettää en nyt muista tarkkaan mutta oisko joku 90 aamua. Muuten kyllä tosi monipuolinen homma. Kyllä mettäkeikat kesällä on kivoja. Laskin tuohon 90:neen muuten alokasleiritkin mukaan eli ulkoilma reippailua oli itse pioneeriaikana jotain 70-80 aamun välillä. Riippu tietysti siitä pääsekö koulutuksen jälkeen pois öpiksestä vai ei..Tsemppiä.

Meillä Upinniemessä ei ainakaan koulutettu meripioneereille joitakin seuraavia asioita, joita näkee yleisesti mainostettavan muka osana meripioneerien koulutusta: veneen käsittelyä, työkoneiden käsittelyä (paitsi Pionjärin eli kallioporan käyttö, mitään ajoneuvoja ylipäänsä, eikä myöskään jääpanoskurssia tai teräsrakenteiden hävittämistä opetettu, vaikka sitäkin mainostetaan kovasti. Varusteet olivat samat kuin muillakin, mitään turvakenkiä tai erillisiä muitakaan turvavarusteita, paitsi pelastusliivejä ja turvavaljaita ei käytetty. Valjaita ei juuri koulutettu, ja pimeässä ja kiireessä ne on vaikeat pukea päälle oikein.
Helvetisti kaivettiin monttua ja täytettiin hiekkasäkkiä. Lisäksi käsisahan ja vasaran käyttö jätti känsät käteen, vaikka varastolla olisi ollut koneita muille jakaa. Mitään sammutuskoulutusta ei perusjuttujen lisäksi opetettu.
Kovasti hypetetään kaikenlaista, mutta harvat mitään spessukoulutusta saa. Kerran pari käytiin saaressa syöksyveneellä, sillä kai kuitattiin se "meripioneerit toimivat tarvittaessa myös merijalkaväkenä". Mitään saareen hyökkäämistä ei opetettu eikä kalliomaaston erityisyyksiä tulen alla ollessa.
Joitakin pieniä hauskoja räjäytyksiä tehtiin, esim. yksi kivi possautettiin, ja kaadettiin iso kuusi. Eräänä päivänä teimme muotoiltavasta räjähdysaineesta ja nauloista sirpalepommeja. Kerran ammuimme radalla tarkkuuskiväärillä savikiekkoja hiekkapenkassa, sillä kuitattiin raivaamiskoulutus ampumalla.
Paskinta hommaa on alkutalvesta se laivan naamiointi, kun kastunutta ja jäätynyttä futiskentän kokoista camoverkkomakkaraa kanniskellaan liukkailla kallioilla ja joka helvetin risu takertuu siihen. Sitten sormet sinisenä siellä solmitaan satoja solmuja, kun kasataan se koko roska. Lopulta koko yö menee miinalautan naamiointiin, eikä se huijaisi ketään, saatikka vihollista.
Sanoisin, että alokasajan jälkeisestä ajasta noin 75% oli hukkaan heitettyä nuoruutta, kun vetelehdittiin kasarmilla. Onneksi kouluttajat oli kohtuullisen reilua väkeä, joten paska maistui hieman vähemmän paskalta. Löytyy niitä parempiakin hommia, jos haluaa tehdä jotakin oikeaa. Menkää vaikka venekuskiksi tai jotain.