Oli tyttö ja oli poika..
Poika oli hyvästä perheestä, fiksu, menestyi hyvin koulussa, kaunis ja hyväkäytöksinen.
Tyttö hyvästä perheestä, fiksu , kohtalainen koulumenestys, hyväkäytöksinen ja omasi sisäistä kauneutta.
Poika ei huomannut tätä. Hän kyllä tunsi tytön, mutta vain virallisessa mielessä. Tyttö riutui aina kun hän näki pojan. Oli aikoja, jolloin hän ei voinut nukahtaakaan ilman, että olisi ajatellut poikaa.
Mutta ei. Tytöllä ja pojalla oli ikäeroa. Tyttö oli 3 v vanhempi.
He näkevät melkein joka päivä. Tyttö on alkanut menettää jo toivonsa, mutta sinnittelee vielä. Koulukirjan kannet ja puolet sivuistakin on jo täynnä sydämen kuvia.
Jokapäiväiset "tapaamiset" jäävät pitkien katseiden vaihteluksi, mutta ei muuta. Hän haluaisi kertoa tunteistaan pojalle, mutta ei kehtaa. Sen jälkeen hän ei voisi näyttää naamaansa enää lähellekään poikaa. Tyttö on jakanut salaisuuden muutamalle lähimmälle tutulleen.
Tyttö ei jaksa enää. Hän haluaisi aloittaa uuden elämän ja unohtaa koko pojan. Mutta se on vaikeata. Jokainen asia, musiikkikappale ja vaate muistuttaa pojasta. Poika , joka on joka äidin unelmavävy, poika joka on fiksu ja kaunis ja hyväkäytöksinen. POika joka on ollut tytön unelma jo monta vuotta.
Tyttö tuntee itsenä yksinäiseksi. Pojan näkeminen saa vain hänet hyvälle tuulelle. Se tapahtuu kuitenkin liian harvoin.
Mitä tehdä?
Poika oli hyvästä perheestä, fiksu, menestyi hyvin koulussa, kaunis ja hyväkäytöksinen.
Tyttö hyvästä perheestä, fiksu , kohtalainen koulumenestys, hyväkäytöksinen ja omasi sisäistä kauneutta.
Poika ei huomannut tätä. Hän kyllä tunsi tytön, mutta vain virallisessa mielessä. Tyttö riutui aina kun hän näki pojan. Oli aikoja, jolloin hän ei voinut nukahtaakaan ilman, että olisi ajatellut poikaa.
Mutta ei. Tytöllä ja pojalla oli ikäeroa. Tyttö oli 3 v vanhempi.
He näkevät melkein joka päivä. Tyttö on alkanut menettää jo toivonsa, mutta sinnittelee vielä. Koulukirjan kannet ja puolet sivuistakin on jo täynnä sydämen kuvia.
Jokapäiväiset "tapaamiset" jäävät pitkien katseiden vaihteluksi, mutta ei muuta. Hän haluaisi kertoa tunteistaan pojalle, mutta ei kehtaa. Sen jälkeen hän ei voisi näyttää naamaansa enää lähellekään poikaa. Tyttö on jakanut salaisuuden muutamalle lähimmälle tutulleen.
Tyttö ei jaksa enää. Hän haluaisi aloittaa uuden elämän ja unohtaa koko pojan. Mutta se on vaikeata. Jokainen asia, musiikkikappale ja vaate muistuttaa pojasta. Poika , joka on joka äidin unelmavävy, poika joka on fiksu ja kaunis ja hyväkäytöksinen. POika joka on ollut tytön unelma jo monta vuotta.
Tyttö tuntee itsenä yksinäiseksi. Pojan näkeminen saa vain hänet hyvälle tuulelle. Se tapahtuu kuitenkin liian harvoin.
Mitä tehdä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikki mikä muistuttaa siitä (materiaali) pojasta kannattaa hävittää tai piilottaa.Ja aloittaa uusi elämä.Tee jotain uutta.
vaikka tyttö hipais perpiksen sen pojan luokse kertois tunteistaa ja jos menist vitu****n niin kokeilis uutta alkua. Miksi turhaan uutta yrittää jos ei uskalla kokeilla vanhaakaan.
Ja hassua että pääpaino tarinassa oli pojan kauneus pisti tytön silmään.
Poika tuskin pistää hanttiin jos meet siltä jotain kysyy tai jotai... Pojistahan sehän olis vaan hienoa jos tyttö tulis jutteleen.... tai jotain.
Olin itse koko viime lukukauden rakastunut poikaan, joka kävi samaa koulua... vuotta alemmalla luokalla. Hän oli niiiiiin suloinen. En ikinä saanut kerrottua hänelle tunteistani, juttelimmekin vain muutaman kerran. Jokainen katse hänen suunnaltaan repi sydäntäni, sillä tiesin, että hän ei tuntenut mitään minua kohtaan. Tuli kesä, en nähnyt kuin muutaman kerran poikaa ja kun syksy taas koitti ja koulu alkoi, huomasin, etten enää rakastanut tätä jätkää. Olin pystynyt viimein päästämään irti hänestä. Mutta palkka oli kova, olin itse tuhonnut luottamukseni jokaiseen jätkään, enkä uskonut kenenkään rakastavan minua. Nyt minulla on kuitekín maailman ihanin poikaystävä ja kun tämä entinen rakkauteni (vai olisiko se sittenkin ollut vain ihastus?) tulee käytävällä vastaan, en kiinnitä häneen erityistä huomiota, ehkä hymyilen hieman. Hänen näkeminen ei enää revi sydäntäni hajalle niin, että joudun katseeni kääntämään.
Sellaista se elämä on, ja sellaiseksi jää jossei asialle mitään tee.
Mikset mene juttelemaan pojalle? Ota yhteyttä, soita lähetä viesti, mitä vaan!? Toimeksi vaan, sitten ainakin tiedät. Parempi kieltävä vastaus, kuin ainainen tiedottomuus, eikÖ? Zemii nyt kuitenkin :)