Onko tietoa miten Helsingin seudulla suhtaudutaan yksinäisen naisen toiveesiin päästä hedelmöityshoitoihin.
Olen kohta 34-vuotias ja sopivaa miestä ei ole löytynyt. Nyt on herännyt ajatus lapsen tekemisestä vaikka yksin mutta en halua heittäytä holtittomaksi ja napata miestä mukaan mistään baarista lapsen alkuun saattamiseksi ( näinkin olen kuullut jonkun toimineen..) siinähän riskeerää oman terveydenkin.
Miten siis alkuun ja mistä kannattaa alkaa etsimään tietoa?
Kiitos tiedoista jo etukäteen!
Olen kohta 34-vuotias ja sopivaa miestä ei ole löytynyt. Nyt on herännyt ajatus lapsen tekemisestä vaikka yksin mutta en halua heittäytä holtittomaksi ja napata miestä mukaan mistään baarista lapsen alkuun saattamiseksi ( näinkin olen kuullut jonkun toimineen..) siinähän riskeerää oman terveydenkin.
Miten siis alkuun ja mistä kannattaa alkaa etsimään tietoa?
Kiitos tiedoista jo etukäteen!
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sopivia miehiä liikkuu tuolla ulkona pilvin pimein, eikä niitä edes ole erityisen vaikea suostutella lisääntymään. Homma onnistuu noin 60.000 naiselta vuosittain.
Klinikat löydät googlella tosi helposti, sitten vaan reippaasti soittamaan ajanvaraukseen.
Siinä olet tietenkin oikeassa, että baari ei ole niitä parhaimpia ja turvallisimpia tapoja. Enkä tiedä tilannettasi, jos olet kovin kamala tai sinulla on joku ikävä sukupuolitauti niin kaveria voi olla vaikea löytää. :-)
Kyse ei olekkaan siitä etteikö miestä löytyisi siihen teko vaiheeseen. Tarjokkaista kyllä löytyy ihan lähipiiristä, mutta kun en halua välttämättä sitä miestä jatkossa siihen pyörimään ja tuntematon luovuttaja tuntuu tässä tilanteessa paremmalta vaihtoehdolta.
Ja kyllä Google haut on tehty mutta lähinnä etsiskelin täältä vastaavassa tilanteessa olevaa jonka kanssa voisin asiasta keskutella. Tai naista joka on jo tempun tehnyt jolta voisin kuulla kokemuksesta. Näistähän en sinulta lie ajatuksia jaettavaksi koska kokemusta ja näkemystä ei tähän = "tähänkään" asiaan voi olla.
Löivätkö ne sinulle luurin korvaan siellä klinikalla, kun täällä kyselet?
Kuulehan, meissä miehissä on paljon niitä joille sopii oikein hyvin se ettei nainen jää nurkkiin roikkumaan. Eikä lapsen tekemiseen mitään suuria tunteita tai tulevaisuudensuunnitelmia tarvita, miehelle se on lähinnä mukava jumppatuokio. Tietenkin edellyttäen että nainen on terve, kohtuullisen näköinen ja miellyttäväkäytöksinen.
No siis kyse ei ollut siitä että en osaisi hoitaa tätä asiaa vaan kuten kirjoitin siksi että halusin löytää henkilön jonka kanssa olisin voinut asiasta keskustella, lähinnä niin että että olisin voinut kuulla kokemuksia.
Tiedän että miehiä löytyy kyllä niihin teko hommiin, tarjokkaita on. Ja eihän sitä todellakaan miestä tarvitse sen jälkeen katsella tai edes kertoa vältämättä että lapsi on saatettu alkuun, (pidän melko moraalittomana) voihan olla että en edes tiedä miehen nimeä. Se ei olekkaan tässä se asia, mutta en halua riskeera omaa terveyttäni = saada sukupuoli tauteja yms.
Mutta onneksi kontakti on jo löytynyt jonka kanssa voin käydä tätä asiaa läpi rauhassa ja luottamuksella. muunmuassa: lähipiirin reaktioista, suhtautumisesta työpaikkalla, omista mietteistä, vastuun kantamisesta yksin ja arjen järjestämisestä jne. jne. Lapsen tekemiseen yksin tai yhdessä liittyy muutakin kuin akti. Mutta senhän varmastikkin tiedät..
Kummallista vaan että pitää noin ankarasti provosoitua jos nainen haluaa tehdä lapsen ilman miestä. Pelkäätkö että teitä ei kohta enää tarvita. Kyllä tarvitaan, aivan varmasti.
Sulla on vielä aikaa. Et ole vielä muutaman vuoden jälkeenkään liian vanha.
Olet varmaan ottanut huomioon millainen tie on edessäsi. Yksin voi olla aika työlästä. En tuomitse sinua, mutta helpoin tie se ei ole. Isovanhempien tai jonkun muun apu ei varmasti haitaksi ole lapsen hoidossa.
Onhan tietysi iät ja ajat synnytetty yksin lapsia, mutta tuntuu itselläni että hommaa hoidossa on vaikka kuinka paljon, vaikka meitä kaksi on hoitamassa.
No se yksin vastuun kantaminenhan tässä vähän arveluttaa, toisaalta olen aina ajatellut että jos lapsen teen niin täytyy olla valmis kantamaan siitä myös yksin vastuu.. pientä pessimismiä kun niin moni ystävä ympärillä tappelee elatusjutuista tai on yksin huoltaja ( myös miehiä)
Ja aikaa on.. vielä muutama vuosi. Äitini sai minut 37-vuotiaana ja vielä on pikkuvelikin. Mutta riskit kasvaa kun ikää karttuu.
Lähden nyt etsimään sitä isää lapselle ( no ei ihan tosissaan) mutta koskaahan ei voi tietää jos vaikka se oikea kävelee vastaan!!
Mielummin kaksin mutta jos ei löydy niin sitten yksin.
Naisissa on näitä tyhjänpuhujia tosi paljon.
Ensin halutaan lasta, sitten käykin ilmi että mukana pitäisi tulla mies, rivitalonpätkä, volvo ja kultainen noutaja.
Miehelle asia on paljon yksinkertaisempi, jos nainen haluaa lasta niin se päästetään istahtamaan siittimen päälle ja hoitamaan hommat. Tuntuukin oikein mukavalta.
Luin vastauksiasi mielenkiinnolla ja yhdyn moneen mielipiteeseesi. Oma tilanteeni on ettemme voi saada mieheni kanssa lapsia ja jonot klinikoille ovat hillittömän pitkät. Miehelläni ei ole yksinkertaisesti siittiöitä, joten tarvitsemme jonkun muun hoitamaan tuon biologisen puolen asiasta. Tuttava piiristä emme kuitenkaan halua keltään edes kysyä, koska me aikuiset kuitenkin tietäisimme ettei isin jääkiekko kaveri olekkaan mikään tavallinen kaveri vaan biologinen isä. Olen nuori, vasta pari kymppinen heitukka. Ihmiset sanovat, että sinulla on aikaa ja senkun vaihdat miestä tai teet juuri tuon baari bongauksen. EI asia ole niin yksinkertainen iahn oikeesti! En halua lähteä baariin ja muutaman viikon päästä ilmoittaa innolla olevani raskaana, koska pienessä kylässä kaikki kantautuu mieheni korviin ja selittelemistä on ainakin muille ihmisille vaikka mieheni kanssa olisikin asiasta keskusteltu.
Olemme ajatelleet vitsin varjolla, että laitetaan sanomiin ilmoitus missä etsimme lapsellemme isää, yhden yön panoa minulle ilman minkäänlaista jälkipyykkiä tai osanottoa lapsen elämään jälkeenpäin.
Kerro sinä miehenä miten löydän taudittoman, terveen ja fiksun miehen lapseni isäksi miehen näkökulmasta? Älä hauku minua tai pidä tyhmänä vaan laita itsesi minun ja mieheni asemaan. Ei tämä helppoa ole, mutta minusta mieheltäni äärimmäisen "hienoa" antaa jonkun toisen hedelmöittää hänen tulevan lapsensa alulle.
Toisinaan asiat eivät ole helppoja ja yksinkertaisia, joutuu tilanteisiin joita ei olisi osannut etukäteen epäilläkään.
Teillä on sentään varsin tervejärkinen suhtautuminen asiaan: tässä nyt ollaan ja miten tästä eteenpäin.
Itse olen hieman samanlaisessa tilanteessa, onneksi tuli tehtyä ne kolme ennenkuin asiat menivät hankaliksi. Omat vehkeet siis kunnossa, ensimmäinen syntyi kertalaakista eikä niitä muitakaan tarvinnut kauan yrittää.
Ja voisin minä sen neljännenkin tehdä, jos sopiva nainen tulee vastaan. Vaikka ei se täälläkään ihan helppoa ja hauskaa olisi, ensin tulisi pari tuntia suoraa huutoa ja sitten muutaman päivän mökötys. Ja sitten "no hyvä että teit".
En ihan ymmärtänyt vastaustasi. Siis samassa tilanteessa? Meidän kanssammeko? Olen ehkä hieman yksinkertainen ja sikis meni osa tekstistä yli pään... Me siis todellakin etsimme luovuttajaa, onko se epätoivoista haihattelua? Ainakin siltä tuntuu, kun tilitän tuntojani täällä, mutta luulsii, että jostain löytyy ihminen kuka ymmärtää.
Mieheni on mielestäni ottanut asian fiksusti, koska yhteistä maalia kohtaanhan tässä tähdätään. Odotan taas vastaustasi pikaisesti!
Jos olet tuo edellinen kirjoittaja, mielestäni toimit aivan järkevästi. Miksi turhaan jonottaa klinikoille ja maksaa itsensä kipeäksi, kun muuten pääsee valikoimaan. Ja tietää mitä on tilannut.
Tämän palstan jutut sperman luovuttamisesta, elatusmaksuista, tapaamisista, tuntemattomuudesta jne. tuntuvat aika hulluilta. Aikuiset ihmiset voivat päättää yhdessä mitä tekevät, kaikkea ei tarvitse järjestää klinikan tai raastuvan kautta.
Itse olen tosiaan siinä tilanteessa että tykkään lapsista mutta näillä näkymin niitä ei lisää tule.
Elämä on kovaa ja sen jälkeen kuolee. *LOL*
Joo minä tämä siansaksa nimimerkki olen..:) Niin, on hienoa, että edes yksi tuiki tuntematon ei pidä meitä hulluina tai kusipäisinä, mutta mistä tässä maailmassa moisen luovuttajan löytää joka todellakin pysyy koko lapsen tulevan elämän poissa eikä ota yhteyttä yms. eli luopuu täysin oikeuksistaan ja antaa mieheni olla isä kaikilla muilla paitsi biologisin tavoin. Sellaisen me haluamme. Nyt vain on tapana, että jossain vaiheessa selitetään, että lapsen takia on tärkeää saada joko numero tai osoite, että saa kiinni tarpeen tullen tai jos ero tulee, halutaankin yht´äkkiä biologinen isä vastuuseen ja se mielestäni ihan perseestä! Samoin ajattelee mieheni. Häntä lähinnä pelottaa, että joku "vie" hänen lapsensa juuri noin. Minulle ei tulisi koskaan mieleen, edes eron sattuessa, "vaatia biologista isää tilille" koska tiedän itse minhin olen ryhtymässä. Lapsella on oikeus isään, mutta itse isättömänä kasvaneena tiedän, että biologisuus tarkoittaa periaatteessa hyvin vähän loppu tuloksessa. Se on todellakin biologiaa, muu on rakkautta, kasvatusta, kemiaa yms.
Noin kymmenesosalla miehistä on vaikeuksia lapsen saamisessa. Yllättävää kyllä, suurinpiirtein joka kymmenennen lapsen biologinen isä on joku muu kuin aviomies.
Täysin samaa mielltä siinä, että näinkin isot ja tärkeät jutut pitäisi pystyä hoitamaan yhteisymmärryksessä ja ilman turhia riitelyitä.
Ja kommentti näihin nettikeskusteluihin: nämä antavat tilanteesta melko vääristyneen kuvan, koska tänne kertyy kaikenlaisia ongelmoijia ja bakteerikammoisia (esimerkkinä vaikka tämän ketjun aloittaja) ja itsellekin tulee toisinaan kiusaus vastata näille varsin kärkevästi.
Niin, en todella tajua, että ihmiset jotka ovat "valmiita" tekemään lapsia ja käyttämään muita kuin ns.perinormaaleita keinoja maalin saavuttaakseen, eivät ymmärrä useinkaan mihin oikeasti ryhtyvät. Täällä olen lukenut, kun yksi tuskailee, että tiesi ennen lapsensa syntymää ettei se ole hänen ja kaikki oli hyvin, mutta lapsen syliin saatuaan ei tuntenutkaan yhteyttä lapseen ja nyt haluaa eron. Vaimo tas on sitä mieltä, että eron sattuessa biologinen isä mikä ei lapsesta tiedä mitään, on vastuussa. HEI HALOO...! Valmiita vanhemmiksi? Öö, en todellakaan usko.
En mainosta, mutta tästäkin asiasta olemme paasanneet mieheni kanssa. Olen kysynyt miltä sitten mahtaa tuntua, kun biologia ei päde kuin toisen kannalta. Hän on rehellisesti sanonut ettei voi kuvitella tilannetta vielä, kun ei siinä ole, mutta on sanonut, että lapsi on silti hänen koska "yhteistuumin" olemme sen tehneetkin ja edelleen biologia on vain sivuseikka tässä. Klinikan vastaanotto virkailijan kanssa asiasta keskustellessani hän totesi minun olevan kypsymätön äidiksi ja mieheni isäksi. Olemmeko hulluja mikäli haluamme tehdä tämän "yksityiyrittäjinä"? Totta kai haluan luovuttajan käyvän testeissä oman terveyteni vuoksi, tietää sen verran onko pahoja perinnöllisiä sairauksia, mutta muu jää Herran haltuun niin kuin ns.normaaleissakin tapauksissa.
Laita sähköpostiosoitteesi niin jatketaan kenties keskustelua siellä?
Luin teidän keskustelua ja siinä on paljonkin hyviä juttuja...Itse olen raskaana parhaillaan luovutettujen munasolujen ansiosta...ja olenerittäin onnellinen. Mutta se jos teette asian ilman yksityistä klinikkaa niin mitäs sitten kun se isä ehdokas vaatiikin jotain myöhemmin yms...vaikka teillä olisi millaiset sopimukset niin varmaksi ette voi mennä vannomaan ettei se mies jossain vaiheessa elämää haluaisikin kuulua lapsen elämään. Tai mitäs sitten jos teille tulee ero...se on helppo nyt sanoa että en tekisi ikinä mitään sellaista ja sellaista...Mutta eron tullessa molemmat tai toinen saattaa olla todella katkera yms.. ja haluaa satuttaa toista kaikkein pahiten...ääni kellossa saattaa muuttua... Sinäkin olet vielä tosi nuori parikymppinen. Olin itse sun ikäinen kun rupesimme yrittämään lasta mieheni kanssa ja olen toisaalta hyvilläni että nyt vasta tärpppäsi koska nyt kun miettii etten tosiaan ollut kypsä järkeviin päätöksiin vaikka silloin tunsin olevan niin niin aikuinen ja järkevä.
En halua milläään tavalla tuomita teidän ajatusta tästä raskaaksi tulemisesta... mutta oletteko käyneet lapsettomuushoidoissa miehesi kanssa? Niistä voisi olla apua teille ja saisitte mahdollisuuden biologiseen lapseen. Sehän saattaisi olla ratkaisu ongelmaanne.
Itse en biologisesti ole tulevan lapseni äiti, mutta kaikilla muilla tavoin tulen olemaan... Tämä tuntuu täysin minun omalta lapseltani koska kannan sitä raskaus ajan yms... eli biologia on liian yliarvostettua..sillä ei loppupeleissä ole mitään merkitystä.
Mutta hyvää kevättä teille ja tulitte sitten mihin päätökseen tahansa niin onnea yritykseen.!!
Olen 25 vuotias eli parikymppinen, mieheni 32 vuotias. Luulisin, että olemme aikusiia ja tiedämme mitä teemme. Olen itse isätön eli biologista isääni ei kiinnostanut elämäni neljännen raskauskuukauden jälkeen vaikka avioliittoa äitini kanssa oli takana 7 vuotta ja minä olin toivottu lapsi. Ihmisten mielipiteet muuttuvat mikä on sallittua, mutta lapsi on väärä henkilö kenen kustannuksella sen mielensä voi muuttaa. En tiedä sinun tilannettasi, mutta itse voin sanoa, että biologia ei edelleenkään tee vanhempaa, se on pelkkää biologiaa todellakin. Vanhemmuuteen tarvitaan paljon muuta.
Olemme siis yrittäneet muutaman vuoden lasta ja kävimme kyllä väestöliitolla, mutta lääkäri totesi ettei ole yksinkertaisesti mitään mahdollistuutta saada mieheni kanssa biologista lasta ja piste. Itse olen saanut teini vuosinani, alle 18 vuotiaana keskenmenon ja voin sanoa, että olen nyt helpottunut, että niin kävi, koska silloin en olisi äidiksi ollut todellakaan kypsä.
Jonottaa joutuisimme arviolta puolen vuoden verran, syytä emme tiedä miksi, mutta näin meille kaavailtii. Saisimme ystävistämme luovututtajan heti, mutta en halua, että lapsemme näyttäisi ulkonäöltään samalta, kun mieheni joukkuetoveri tai muu ystävä. Sen takia haluan täysin tuntemattoman luovuttajan, terveen ja testatun miehen joka luovuttaa tai jonka kanssa teen kliinisen osuuden lapsestamme. Lapselle kerromme, että mieheni on isä kaikin muiden mahdollisin tavoin, mutta biologia tulee joltain tuntemattomalta, joka halusi auttaa meitä saamaan hänet. Biologisen vanhempansa henkilöllisyyttä lapsi ei tule koskaan saamaan tietää, koska jos vain mahdollista, emme mekään sitä halua tietää.
Mieheni on aikuinen, aina asiaansa sitoutuva mies, joten uskon siihen, että saa lapsi sitten millä keinolla hyvänsä alkunsa, ei lapsi joudu meidän riitojemme keskelle vaan on rakastettu molempien kannalta joka tilanteessa elämänsä loppuun asti.
Mikäli tämä luovuttaja haluaisi jossain vaiheessa ottaa lapseensa yhteyttä, se pitäisi sulkea pois jo "valitessa" tätä ehdokasta. Niin kuin keskutelun toinen osapuolikin on jo todennut, on Suomessa miljoonia mieheni ketkä voivat tekovaiheen tehdä, mutta siihen loppuu kiinnostus. Juuri tälläisen ihmisen etsimistä jatkamme. Niin kuin aikaisemminkin jo mainitsin, en kuitenkaan halua mennä siihen, että roikun kuppiloissa bongailemassa miestä yhdeksi yöksi sänkyyni ovulaation aikaan. Haluan, että se mahdollisimman fiksusti ja aikuismaisesti suoritettu tapahtuma missä molemmat osapuolet tietävät mitä loppu tuloksessa haetaan.
En halua myöskään loukata tällä sinua, mutta toivon, että ymmärrät myös meidän tuskamme ja odotuksemme.
Vanha roskapostiosoitteeni näyttää olevan hengissä, siis [email protected]
Kirjoittele, jos haluat keskustella.
Tietenkin me mitä luultavimmin asumme täysin eri puolilla maata, elämäntilanteet ovat liian erilaiset tai muuta vastaavaa. Mutta eihän tuota koskaan tiedä...
Jännää sinänsä, olen huomattavasti vähemmän arka noiden anonymiteettien sun muiden kanssa.
hhhmmm...
kyllä voi kuule olla joskus helpompaa jos ei sitä miestä siinä ole. Sellaisia naisia on varmasti paljon, jotka pärjäävät paremmin ilman miestä, lasten kanssa!!
olen ainakin kateellinen miehettömille naisille... (joskus)
onpas mukavaa jutustelua teillä. :)
oikein mielenkiinnolla olen lukenut.
mitä tuohon "Tietenkin me mitä luultavimmin asumme täysin eri puolilla maata, elämäntilanteet ovat liian erilaiset tai muuta vastaavaa. Mutta eihän tuota koskaan tiedä..." -lauseeseen tulee...
keroonpa että kirjoittelin kerran avioerosta yhdellä palstalla erään miehen kanssa. Meni varmasti puoli vuotta ennen kuin kyselimme toistemme olinpaikkoja... Ihan vaan kirjoittelimme eroistamme ensin palstalla ja sitten s-postitse. Molemmat rakensimme tahoillamme omaa elämäämme ja mulla oli sitten jo uusi mieskin. No, sattuipas että yhtenä kertana tuli puheeksi se asuinpaikka ja kuinkas ollakaan asuimmekin 2km toisistamme!! Voi kuinka hassua! Olemmekin sitten jo kahvitelleet ja muutekin ollaan yhteyksissä.
Joten aina ei voi tietää. ;DD
heh heh.
t.yksi nuori nainen, jonka lapset on luovutetuista siittiöistä. :)
Että pidät minua Bakteerikammoisena kun en halua etsiä baarista satunnaista isää lapselle ja alistaa itseäni suojaamattomalle sukupuoliyhdynnälle lapsen tähden.
Kukas siitä lapsesta pitää huolen jos vaikka saan HIV (no siihen ei kyllä nyly lääkityksella kuole)
tuntuuko liian pitkältä ajalat. Puolessa vuodessa hoitoon pääsy on aika nopea tahti ja jos oikein haluaa voi homman hoitaa yksityisellä puolella varsin paljon nopeammin, kun kyse on sperman puutteesta ei munasolun
Piti ihan tarkistaa luvut.
Suomessa on noin 1400 HIV-positiivista, joista kolmannes on maahanmuuttajia (eli mustaihoisia), toinen kolmannes homoja ja loput heteronaisia ja miehiä, monet näistä huumeidenkäyttäjiä.
Eli jos näitä ryhmiä varot, riski on todella minimaalinen.
Vertailukohtana olkoon vaikka se, että joka sadaskahdeskymmenes suomalainen kuolee liikenneonnettomuudessa ja joka kahdeksas joutuu sen vuoksi sairaalahoitoon.
ja tartunnat lsääntyy . Kllamydia on yksi suurimmista lapsettomuutta aiheuttavista sukupuolitaudeista joten en todellakaan suosittele kenellekkään suojaamatonta sukupuoliyhteyttä sattunaisissa suhteissa lapsen saamiseksi ja tutunkin kanssa suosittelen testejä ennen suojaamatonta yhdyntää sillä esimerkiksi juuri klamydi aon usealla täysin oireeton mutta aiheuttaa vakavia vammoja varsinkin naiselle.
HIV:n otin esimerkkinä vakavimmasta päästä ja uusimmissa uutisoinnoissa uudet HIV tartunnat on nimeenomaan suurimmissa kaupungeissa ja heterosuhteissa.
Edesvastuutonta!!
Käyppä katsomassa: http://www.ktl.fi/attachments/suomi/osastot/infe/hivsuo.pdf
Tartuntoja 1898 Helmikuu 2006
Heteroseksistä saatuja tartuntoja suomessa 35% Huumaisen käyttäjän vain 16%!! Ja homoilla ja ulkomaalaisilla on myös pienemmät prosentit.
Vuonna 2005 oli yhteensä 138 tartuntaa, joista 65 oli ulkomaalaisia, 30 homoja ja 14 narkkareita.
65 30 14 = 109 siis kuului näihin riskiryhmiin, 29 ei kuulunut. Tietenkin tämä luku voi olla hieman suurempi, jos mukana oli ulkomaalaisia narkkarihomoja.
Mikäli näistä lopuista oli noin puolet naisia ja puolet miehiä, kaikkiaan 15 naista sai HIV-tartunnan viime vuonna. Riski on siis melkoisen pieni.
taitaa olla sinulla..
Lomake näyttää heteroseksi tartuntoja 58 kpl eli 42% kaikista viime vuoden tartunnoista..osa näistä ulkomaisilla.
Ei noita tartunta määriä voi taulukosta yhteen laskea sillä ulkomaalainen joka on saanut tartunnan homoseksista on kummassakin sarakkeessa. Joo sarakkeen tartunta määrät laskee yhteen kaikki on tartuntoja ollutkin 244 tästä siis voi päätellä että yksi tartunnan saaja on useammassa sarakkessa.
Osaat sen aivan upeasti, parhaimpia esityksiä mitä olen nähnyt!
Ainoa moka että heteroseksi ja homoseksi oli kirjoitettu yhteen. *LOL*
Oliko jotain kommenttia viestini asiasisältöön?
Klinikan kautta kannattaa hoitaa, niin vältyt juridisilta ongelmilta tulet nopeasti raskaaksi!
http://mina.suomi24.fi/spermanluovuttaja/tiedot
Kysyin keväällä Helsingin Ympyrätalon Mehiläisen gyneltä ihan huvikseni lapsettomuushoidoista, että millaiset mahdollisuudet sinkkunaisilla lapsettomuushoitoihin luovutetuilla siittiöillä jne. on ja gynen mukaan Suomessa ei annetaisi lapsettomuushoitoja sinkkunaisille, vaan luovutettuja siittiöitä annettaisiin ainoastaan lesbopareille ja pariskunnille, joilla miehellä ei siittiötuotantoa ole tms. Tämä kuulemma perustuu siihen, että edes yksityisellä puolella ei ole oikeutta antaa hoitoja mikäli etukäteen tietävät, ettei lapsella tulisi olemaan toista vanhempaa. Gynen mukaan sinkku voi kyllä adoptoida, mutta lapsettomuushoitoja ei sinkuille Suomessa anneta. Ulkomailla kyllä kuulemma annetaan. En tiedä jos jollakin toisella olisi muunlaista tietoa, mutta näin minulle kerrottiin.