Tämän haluan kysyä ja ainakin tähän ja näihin muutamiin muihinkin kysymyksiin haluaisin asiallisen vastauksen vaikka oma tekstini saattaakin loukata syvästi joitakin. Se ei ole ollut itsetarkoitus. Olen katkera. Mutta omalla tavallani hyvin onnellinen.
Miksi teidän pitää pelätä helvettiä? Pelkäättekö ikinä iankaikkista elämää, eihän kukaan osaa edes kuvitella mitä se loppujen lopuksi olisi? Pelkäättekö kuolemaa, eikö se ole jokaisen kohtalo kuitenkin - elämän loppu? Kaunis tai koruton. Itse pelkään eniten jonkin läheisen ystäväni kuolemaa ennenaikojaan, mutta en omaani. Enkä pelkää helvettiä. Taivasta vähän. Kumpaankaan tuskin päädyn.
Eikö riitä se että saa elää täällä hyvän elämän, ja elämän päätyttyä pääsee kotimaan multiin ja that´s over?
Arvostan lestadioilaisten elämänarvoja sinänsä "täällä ajassa". He ovat yleensä tunnollisia, ahkeria, lakia noudattavia, sopuisia ja kasvattavat lapsistaan kelpo kansalaisia. Monissa kasvatuksellisissa- ja käyttäytymisasioissa on varmasti hyötyä siitä että kuuluu Jumalan valtakuntaan ja elää sen mukaisesti. Ongelmiakin toki on, mutta missäpä asioissa ei ole?
Sitä vastoin en ymmärrä että miksi tällaisesta hyvästä (tai huonosta) elämästä pitäisi saada jonkinlainen palkinto (tai rangaistus). Eikö yksi elämä riitä? Ja voisin väittää että kunkin ihmisen oma taivas tai helvetti eletään tämän ainoan elämän aikana - täällä maan päällä.
Herran pelko on viisauden alku ja sen on joku viisas havainnut kauan sitten. Tapetaan yksilöllisyys, ollaan yhteisö. Pelätään/palvotaan jotain yhdessä, olkoon se sitten vaikka kanto metsässä. Jumalansa kullakin. Älkäät loukkaantuko.
Miksi teidän pitää pelätä helvettiä? Pelkäättekö ikinä iankaikkista elämää, eihän kukaan osaa edes kuvitella mitä se loppujen lopuksi olisi? Pelkäättekö kuolemaa, eikö se ole jokaisen kohtalo kuitenkin - elämän loppu? Kaunis tai koruton. Itse pelkään eniten jonkin läheisen ystäväni kuolemaa ennenaikojaan, mutta en omaani. Enkä pelkää helvettiä. Taivasta vähän. Kumpaankaan tuskin päädyn.
Eikö riitä se että saa elää täällä hyvän elämän, ja elämän päätyttyä pääsee kotimaan multiin ja that´s over?
Arvostan lestadioilaisten elämänarvoja sinänsä "täällä ajassa". He ovat yleensä tunnollisia, ahkeria, lakia noudattavia, sopuisia ja kasvattavat lapsistaan kelpo kansalaisia. Monissa kasvatuksellisissa- ja käyttäytymisasioissa on varmasti hyötyä siitä että kuuluu Jumalan valtakuntaan ja elää sen mukaisesti. Ongelmiakin toki on, mutta missäpä asioissa ei ole?
Sitä vastoin en ymmärrä että miksi tällaisesta hyvästä (tai huonosta) elämästä pitäisi saada jonkinlainen palkinto (tai rangaistus). Eikö yksi elämä riitä? Ja voisin väittää että kunkin ihmisen oma taivas tai helvetti eletään tämän ainoan elämän aikana - täällä maan päällä.
Herran pelko on viisauden alku ja sen on joku viisas havainnut kauan sitten. Tapetaan yksilöllisyys, ollaan yhteisö. Pelätään/palvotaan jotain yhdessä, olkoon se sitten vaikka kanto metsässä. Jumalansa kullakin. Älkäät loukkaantuko.
Vastaukset 18
Vanhimmat
paikka , että siellä todelliset madot syövät todellisia ruumita .
Täällähän todelliset madot syövät todellisia ruumiita.Täysin normaali ja luonnollinen prosessi eloperäisen aineen kiertokulussa.
No, kun uskomme Jumalaan ja siihen, että hän on tahtonsa ilmaissut meille Raamatussa - ja kun Raamattu tuntee vain kaksi vaihtoehtoa tämän elämän päättymisen jälkeen... Mainitsemasi vaihtoehto: "kumpaankaan tuskin päädyn" ei siis Raamatun valossa ole mahdollinen.
Kun Taivas Raamatun kertomana on parempi vaihtoehto kuin Helvetin ikuinen itku ja hammasten kiristys, niin eikö silloin kannata ottaa opiksi ko. kirjan ohjeet.
Pitkällistä kituvaa sairautta pelkään. Mutta kuolemaa en pelkää kun uskon syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Usko sinäkin.
... koiranputkea pukkaamaan. Näin minä ajattelen. Miksi sielun täytyisi elää maallisen elämän jälkeen? Eikö se ole ihan hirveää? Tiedän että raamattu antaa vain 2 vaihtoehtoa. Mutta estääkö se ajattelemasta näitä kysymyksiä?
Tiedän että seuroista en saa vastausta noihin kysymyksiin, sanotaan vain että usko ei ole järjen asia. Lauletaan Siionin Lauluja jotka kertoo taivasikävästä. Silloin on poissa surut, murheet ja kiusaukset. Eikö näin ole myös silloin kun aivotoiminta lakkaa, mitä? On olemassa myös ihmisiä jotka kuollessaan uskovat (ja toivovat riippuen ihmisestä) sen olevan lopullista. Sitten kun sen aika on. Onko tämä ajatuksena vaikea?
Se että pelkään ystävieni ennenaikaista kuolemaa, ei tarkoita sitä että pelkäisin heidän sielujensa puolesta. Enkä pelkää sitä mitä heille tapahtuu kuoleman jälkeen. Heidät haudataan, ja joku vie joskus kukkia haudalle. Jos joku pelko pitää tähän aiheeseen nimetä niin sanotaan niin että pelkään menettäväni ystävän hänen kuollessaan. Lopullisesti. Seuroissa puhutaan jälleennäkemisen ilosta. Miksi? Eikö riitä aikansa kutakin. Ja nimenomaan elävänä elossa, ei missään sielujen valtakunnassa.
Kysyn näitä siksi koska haluan herättää aiheesta keskustelua, vähän niinkuin monien kanssaihmisieni puolesta. Samat kysymykset voidaan toki esittää kaikille eri uskontokuntien edustajille. Haluan että mietitte syvällisesti näitä asioita, ette perustele itsellenne että nämä on kiusauksia/epäilyjä jotka pitää heti laittaa pois. Mikä ajaa ihmisen kaipaamaan kuolemanjälkeistä elämää? Varsikin jos se on sielu joka elää?
Uskon että sielu saa levon kun se lakkaa olemasta. Eli kärjistäen silloin kun aivotoiminta lakkaa. Ja sehän lakkaa silloin kun muutkin elintoiminnot. Hyvä niin. Kaikki muut vaihtoehdot ovat mielestäni huonoja.
Te pelkäätte vastata näihin kysymyksiin koska näiden asioiden ajattelu vaarantaa omakohtaisen uskonne. Pelkäätte että kiellätte uskonne ja päädytte ajattelemaan samoin kuin minä. Mitä pahaa siinä on? Uskon että suurin syy miksi haluatte uskoa on se, että uskonne kieltämällä aiheuttaisitte mielipahaa uskovaisille läheisillenne ja koko yhteisölle. Eli itsekäs syy. Toinen syy on se että haluatte elää tämän elämän nuhteettomasti ja kunniallisesti kuten kristinuskossa yleensä. Tätä toista syytä arvostan.
Mutta ette kai te tosissanne halua taivaaseen (tai Suomen talvessa palelevat ihmiset helvettiin - vitsi - )?
Ettekö halua kuolla vain kerran? Ja lopullisesti. Jos ette niin miksi ette? Elämä täällä on mukavaa ja siitä pitää osata iloita ja nauttia, ja näin voi elää ilman uskoakin. Mutta kuolema pitää hyväksyä luonnollisena asiana, realiteettina. Ilman siihen liittyviä mystisiä uskomuksia.
Raamatussa.
Uskoa ei voi itse ottaa, jos sä et usko rukoilemaasi, niin silloin se ei välttämättä toteudu. Esimerkkinä voin kertoa tämän; mulla oli ollut koko päivän maha kipeä. Rukoilin helpotusta. Makoilin sängyllä työpäivän jälkeen ja maha eiku oli vaan kipeä. Sitten rukoilin isämeidän rukouksen, muistin, että se on Jeesuksen opettama rukous ja ajattelin, että se on paras mahdollinen rukous. Olin varma, että tuo rukous tehoaa ja niin tehosi, mahakipu lakkasi.
Sitte toinen kertomus siitä, että todella tuonpuoleista on. Puhujan kertomaa, sairaalassa oli uskovainen tehnyt lähtöä. Muut olivat ihmetelleet, että mistä tulee tuo kaunis musiikki. Siihen lähtevä oli todennut, että se ei ole vielä mitään, mitä hän kuulee, mutta se mitä jo näkee...
Ja toisenlainen kertomus, nuori oli kieltäny uskonsa, sitten sairastunu vakavasti. Puhuja oli menny puhuttelemaan tätä, niin tämä oli sanonu sairaalassa, että jos hän vielä paraneekin, niin sitten haluaisi edelleen elää nautinnollisesti tms, ja päättänyt olla tekemättä parannusta. Puhuja oli lähtenyt, sen jälkeen oli tuosta huoneesta kuulunut hirveää melua, niin että käytävät olivat raikuneet... ja tämä nuori oli kuollut.
Olen myös kuullut/lukenu sellaisia kertomuksia, että kuoleman hetken koittaessa/lähestyessä on kuoleva voinut nähdä enkelin tms, mutta sellaisiakin että sairaalassa on voinu kuoleva hätyytellä piruja pois.
Kuinkahan monta kertaa täällä on todistettu, ettei mitään iankaikkista helvettiä ole olemassakaan.
Jos haluaa tietää helvetistä, niin hakusanalla helvetti saa roppakaupalla tietoa.
Vanhollislestadiolaisuus on aina hekumoinut helvetillä ja mikseipä olisi, onhan se hyvä pelotuskeino.
Helvettiä perustellaan mm. sillä, ellei sitä olisi, ei kannattais kilvoitellakkaan.
Kuolematonta sielua ei ole, vaikka niin mielellään raamattua erheellisesti tulkitaan.
Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava.
Sammumaton tuli ei tarkoita ikuista.
Mutta voihan sitä olla uskovainen, vaikkei helvettiin uskoisikaan. Eihän siinä mitään menetä, vaan paremminkin saavuttaa.
Uskonelämä on hyvä harrastus ja ajankulu.
Saahan siinä levätä seurapenkissä puoliunessa ja kuunnella saarnamiehen mukavia juttuja, joskin sellaisia harvemmin kuulee.
Aikaisemmin saaarnamies puhui tulikivenkatkuisia kuvauksia helvetistä, jolloin seurapenkissä istuvan olotila oli vähintäänkin tukalaa.
Kerrotaan tarinaa, kuinka joskus kovana pakkastalvena sunnuntain jumalanpalveluksessa oli kirkkoon pantu lämpöä päälle tavallista enemmän, niin paljon, että kirkon penkin alla kulkeva lämpöputki oli hehkunut kuumentaen penkin.
Pappi siinä sitten oli saarnannut helvetistä kuvaillen siellä lämpötilan seitsemän kertaa savusaunan lämpöä kuumemmaksi.
Siinä sitten se herkkäsieluinen vanhempi naishenkilö oli tuntenut takapuoltaan kuumottavan, ja hädissään parkaissut:AUTTAKAA, SE HELVETIN TULI POLTTAA JO MINUA!
Nykyään ollaan jo fiksumpia ja saarnoissa vältellään helvetin kauheuksien kuvaamista.
Suomessa on kirkkoja, joiden seinämaalauksissa on helvetillisiä aiheita.
Penskana tunsin kauhua niitä katsellessa, mutta aikuisena lähinnä huvittavina.
Silmiinpistävää noissa maaalauksissa on se, että helvetissä olijat ovat pääosin alastomia naisia.
Mitähän taiteilijan päässä on liikkunut, seksikkäitä ajatuksia kenties.
En siis minäkään pelkää kuolemaa, mutta lähiomaisten joutumista onnettomuuksiin.
Tupakoitsijoiden on suuri syytä pelätä joutuvan helvetillisen kiduttavaan tuskalliseen sairauteen, elleivät heti lopeta röökinpolttoaan.
Käytiin kerran pyhänä laulamassa sairaskodissa pyhäkoulun yhteydessä ja mitä siellä näimmekään.
Siellä oli riutunut, tupakkasairautta poteva vain noin seittemänkymppinen potilas, joka eli ravintoliuoksella letkun kautta mahaan. Keuhkosyöpä oli turmellut kurkun niin, ettei hengittämään pystynyt muuten kuin koneella.
Hoituri kertoi vanhuksen tarinaa, kuinka tämä oli tupakoinut koko ikänsä ja tässä oli tulos. Potilaan sanoma pyhäkoululaisille oli: Älkää lapset rakkaat koskaan vaan alkako turmella itseänne tupakalla!
Lapset vastasi kirkkain äänin, ettei varmasti aleta. Mukana pyhäkoulun sairaalavierailulla oli kuitenkin eräs tupakoiva pyhäkoululaisen isi, joka ulos päästyään kuitenkin alkoi sauhutella , mennen jopa autoon lapsensa kanssa tupakka suussa.
Kyllä oli surullista katsoa tuollaista uppiniskaista isää.
Sinä näytät uskovan helvettiin. Oletko miettinyt koskaan, että vaikka sielu ei kuoliskaan, niin kuinka se voisi tuntea kipua ja tuskaa, kun ei sillä ole kipuaistia, ei siis ruumista.
Sielu ei voi tuntea tuskaa, oli se sitten taivaassa tai helvetissä. Sillä ei ole mitään aisteja, se on henkiolento, joka on ruumiista vapaa, menee vaikka seinän läpi.
ole Jumala saapuvilla. Nyt jos rukoilet Jumalaa ,voit olla varma ,että hän kuulee sinua.
Sinullakin on kuolematon sielu..
enpä ole huomannut itsessäni mitään kuolemanpelkoa, vaikka agnostikko olenkin.
jos joku vl:ien jumala haluaa minut välttämättä helvettiin tyrkätä, niin tyrkätköön vain :) yhtä sympaattinen kaveri kuin vl:t yleensä tuo niiden jumala :D
on syytä pelätä, totisesti.
Uskovaisissa virkamiehissä ja vakuutusmiehissä ja kauppiaissa ja lakimiehissä on itse piru sisällä.
Mikä sovitaan ei pidä, mitä pyydetään ei anneta,
mitä ei anneta otetaan, mistä ei pidetä hylätään ja solvataan - viimeksi tänään kaikki edellinen täyttä totta.
Pirun suurlähettiläitä kaikki kokemaani em. uskovaiset ihmisen kuvitukset - pitivät minua ruttosta sikka halveksittavampana ja uhittelivat pirurlta oppimillaan konsteilla!
Sullahan on karmeita kokemuksia!;)
Kun ei auteta lähimmäistä - huonointakaan:
Tämän päivän sosiaalinen Suomi !
Voi Teitä ihmiset minkä olette tehneet nähdessänne ja tietäessä tästä ihmisestä ?
Asunnoton paleltui kuoliaaksi I-L 2.3.2006 0:22
Häädön saanut eläkeläinen asui autossa puoli vuotta. Iltalehden haastattelemien tuttavien mukaan eläkeläismiehen alamäki alkoi siitä, kun hänen sairas vaimonsa joutui hoitokotiin.
Ensin mies asui autossaan päiväkodin vieressä, mutta poliisi poisti hänet henkilökunnan pyynnöstä. (MINNA JALOVAARA)
Helmikuun 4. päivänä Kangasalan Suoraman kaupunginosasta löytyi auton sisältä kylmyyteen menehtynyt mies. Ulkona oli tuolloin pakkasta parikymmentä astetta.
Noin kuusikymmenvuotias eläkeläismies sai häädön asunnostaan jo kesällä. Sen jälkeen hänen majapaikkanaan toimi oma auto.
Auto oli tuttu näky Kangasalan parkkipaikoilla. Aluksi mies piti tukikohtanaan Vääräkalliontiellä sijaitsevaa tien levikettä. Sieltä hän joutui kuitenkin siirtämään asumuksensa pois, kun läheisen päiväkodin henkilökunta pyysi poliisia häätämään miehen kauemmaksi. Miehen parrakas olemus pelotti henkilökuntaa.
- Kaikki tykkäsivät hänestä. Oikein mukava kaveri se oli, täälläkin hän kävi usein juomassa kahvia, kertoo puolestaan lähiöravintolassa mieheen tutustunut paikkakuntalainen.
Ei pärjännyt yksin
Iltalehden haastattelemien tuttavien mukaan eläkeläismiehen alamäki alkoi siitä, kun hänen sairas vaimonsa joutui hoitokotiin. Mies ei pärjännyt arkielämässään yksin. Pian hän sai häädön vuokra-asunnostaan, joka jouduttiin desinfioimaan perusteellisesti hänen muuttonsa jälkeen. Miehen elämänhallintataidot alkoivat nopeasti luhistua.
Monet tiesivät miehen asuvan häädön jälkeen autossaan syksyn yli aina sydäntalven pakkasiin asti. Nyt paikkakunnalla pohditaan sitä, miksi kukaan ei pystynyt estämään hänen kohtaloaan.
Minulle on lapsesta asti kerrottu siitä. Menin tiettyyn ikävuoteen asti aina nukkumaan, kuultuani ensin tarinan helvetistä ja saatuani synnit anteeksi. Etkö voi ymmärtää miksi se on juurtunut minuun? Miksi minä en voi ajatella tavallisen ihmisen tapaan. Luuletko ettei tuollainen peloittelu vaikuttanut minuun?
Nykyään kuitenkin helpottaa, koska en enää usko satuihin. Näen asiat laajemmin ja ymmärrän että ihmisen on joskus kasvettava ulos lapsen ajatuksista ja elettävä tätä elämää. Ja elämähän on laiffii!!
Matti Nykänen ei taida paljon helvetistä perustaa, vaan elää täysillä laiffiaan.
Miten sinä eläisit, jos olisit 100 %.n varma, ettei mitään helvettiä ole.
Minä voin vakuuttaa, ettei sitä ole. Kyllä raamatusta saa vakuuden, ettei helvettiä ole, mutta kun raamattua selitetään väärin, uskotaan sen olevan totta.
Oikeastaan helvettiusko onkin tarpeellinen, sillä eiväthän ihmiset välittäisi hevon sitä uskomisesta, jos he tietäisivät, ettei helvettiä olekkaan.
- ""Niinkuin Matti Nykänen
sanoo.
Matti Nykänen ei taida paljon helvetistä perustaa, vaan elää täysillä laiffiaan.
Miten sinä eläisit, jos olisit 100 %.n varma, ettei mitään helvettiä ole.
Minä voin vakuuttaa, ettei sitä ole. Kyllä raamatusta saa vakuuden, ettei helvettiä ole, mutta kun raamattua selitetään väärin, uskotaan sen olevan totta.
Oikeastaan helvettiusko onkin tarpeellinen, sillä eiväthän ihmiset välittäisi hevon sitä uskomisesta, jos he tietäisivät, ettei helvettiä olekkaan.""
Lueppa "sanoja" seuraavista raamatun kohdista helvetin todellisuudesta,raamattu kertoo karun totuuden !
Helvetti, tuonela
Ps.9:17
Ps.139:8
Sananl.5:5
Sananl.15:24
Sananl.23:13
Matt.5:22
Matt.5:29
Matt.5:30
Matt.7:13
Matt.10:28
Matt.13:38
Matt.13:39
Matt.13:40
Matt.13:41
Matt.13:42
Matt.13:49
Matt.13:50
Matt.16:18
Matt.23:15
Matt.23:33
Matt.25:28
Matt.25:29
Matt.25:30
Matt.25:41
Matt.25:46
Mark.9:43
Mark.9:45
Mark.9:47
Luuk.12:5
Luuk.16:23
Luuk.16:24
Luuk.16:26
2Tess.1:9
Jaak.3:6
2Piet.2:4
Juud.1:6
Ilm.1:18
Ilm.6:8
Ilm.9:1
Ilm.9:2
Ilm.14:10
Ilm.14:11
Ilm.19:20
Ilm.20:10
Ilm.20:13
Ilm.20:14
Ilm.20:15
Ilm.21:8
Sinulla on mielenkiintoinen tapa laittaa pitkä liuta Raamatunkohtia viesteihisi.
Olisitko niin ystävällinen että jatkossa kopioisit vaikkapa nettiraamatusta kyseiset kohdat viesteihisi. Jää muuten helposti lukematta.
Oletkohan itsekään mainitsemiasi kohtia lukenut?