Tiedättekö mikä on ehkä maailma oudoin tunne? Se kun huomaa olevansa maailmassa täysin yksin. Yksin ajatustensa ja maailmankuvansa kanssa.
Rähjäisestä lähiöstä, tuhansien ongelmien keskeltä ei kullalla päällystetyssä Suomessa alkoholistiperheen äpärä helposti nouse. Kun kaikki saman maailmankuvan omistavat ovat eri hoitokotien asukkeja, sitä tuntee itsensä koko elämänsä harvinaisen orvoksi. Koulussa, vapaa-ajalla ja työssä. Kun kaverit puhuu hiihtoloman jälkeen perheensä kanssa viettämästään hienosta ajasta, minulla ei ole mitään millä voisin samaistua. Ainoat perhetapahtumat olen kokenut eri alkoholistien hoitokodeissa ja mielisairaaloissa, en Thaimaan biitseillä tai Ranskan alpeilla. Tätä ei kolmikerroksisen rivarin tuoksuisen elämän omistavat onnelliset ihmiset ymmärrä, vaikka enhän minäkään. En ymmärrä. En ymmärrä miksi yhden ihmisen niskaan ladotaan viiden ihmisen ongelmat. Jumala on sadisti jos jossain pilven päällä istuskelee. Kaikkeista naurettavinta on se että kun tällaiset lähtökohdat elämälleen omistaa, koko elämä tuntuu aina olevan aina niiden varjossa. Kun yrittää oikeasti olla välittämättä kaikesta huonosta, jokin menee pieleen. Joku isin tai mamman lellikki, joka ei minua tunne, tulee sanomaan minulle kuinka tyhmä minä olen ja minun pitäisi elää elämääni samalla tavalla kuin nämä kultalusikka suussa syntyneet. Miten minä siihen ikinä voin pystyä kun en ole siihen koulutusta saanut...kysyn vaan?
-Kerrohan mistä mustat varjot nuo, aina jostain tiensä minun luo, tuntuvat löytävän, käsiinsä mut etsivän?
Rähjäisestä lähiöstä, tuhansien ongelmien keskeltä ei kullalla päällystetyssä Suomessa alkoholistiperheen äpärä helposti nouse. Kun kaikki saman maailmankuvan omistavat ovat eri hoitokotien asukkeja, sitä tuntee itsensä koko elämänsä harvinaisen orvoksi. Koulussa, vapaa-ajalla ja työssä. Kun kaverit puhuu hiihtoloman jälkeen perheensä kanssa viettämästään hienosta ajasta, minulla ei ole mitään millä voisin samaistua. Ainoat perhetapahtumat olen kokenut eri alkoholistien hoitokodeissa ja mielisairaaloissa, en Thaimaan biitseillä tai Ranskan alpeilla. Tätä ei kolmikerroksisen rivarin tuoksuisen elämän omistavat onnelliset ihmiset ymmärrä, vaikka enhän minäkään. En ymmärrä. En ymmärrä miksi yhden ihmisen niskaan ladotaan viiden ihmisen ongelmat. Jumala on sadisti jos jossain pilven päällä istuskelee. Kaikkeista naurettavinta on se että kun tällaiset lähtökohdat elämälleen omistaa, koko elämä tuntuu aina olevan aina niiden varjossa. Kun yrittää oikeasti olla välittämättä kaikesta huonosta, jokin menee pieleen. Joku isin tai mamman lellikki, joka ei minua tunne, tulee sanomaan minulle kuinka tyhmä minä olen ja minun pitäisi elää elämääni samalla tavalla kuin nämä kultalusikka suussa syntyneet. Miten minä siihen ikinä voin pystyä kun en ole siihen koulutusta saanut...kysyn vaan?
-Kerrohan mistä mustat varjot nuo, aina jostain tiensä minun luo, tuntuvat löytävän, käsiinsä mut etsivän?
Vastaukset 5
Vanhimmat
aika hyvin sanoit, että ei ne menneisyyden varjot lähde pois. ne niin syvällä pääkopassa että paskoja ajatusmalleja toistaa väkisinkin vaikka yrittäis elää "niinkuin muut" ja ajatella positiivisesti ja että on samanarvoinen kuin muutkin. nämä prinssit ja prinsessat ei tunnu käsittävän että kaikilla ei ole samoja eväitä maailmassa pärjäämiseen! tuo kipale soi muuten (turhan) usein mun päässä...
Oletko muuten pyytänyt nöyrästi Jumalalta apua, kun häntä sadistiksi nimität.
Yhtähyvin voit haukkua ihmiset sadisteiksi kun, eivät sinulle ystävyyttään anna pyytämättä.
Se on kova paikka sanoa jollekkin "voitko olla mun kaa" Lapset osaa sen yllättävän hyvin. He ovat nöyriä luonnostaan.
Sukuuni kuuluu myös uskovaisia, entisiä juoppoja sellaisia. Heidän itsekkyyden takia vietin lapsuuteni peläten maailmanloppua ja helvetin tulia. Olen siis pienenä uskonut jumalaan, vain koska pikkulapset ovat helposti aivopestävissä. Sinun on siis turha tulla minulle kettuilemaan jostain nöyryydestä.
sinun sukusi ei mulle kuulu, eikä helvetillä pelottelukaan. Voimia sulle
..pärjätä elämässäsi ja kasvaa ihmisenä tiedostavaksi ja syvälliseksi tyypiksi jolla on suuri lahja ymmärtää ja auttaa muita elämänkokemustensa vuoksi. Varmaan suurin osa saman kohtalon omaavista ajautuu lievittämään pahaa oloaan viinalla ja huumeilla tai sairastuvat psyykkisesti, siinä mielessä sinulla on hyvät lähtökohdat tällä hetkellä jos mikään näistä ei sinua koske. Ja tuskin koskee kun noin selvästi ja fiksusti asioitasi pohdit! Minusta juuri sellaiset ihmiset joilla on takanaan kovia kokemuksia, ovat ihailtavan vahvoja ja heidän elämänkokemuksestaan voivat muutkin oppia! Et varmasti ole yksin! On olemassa paljonkin samanlaisia ihmisiä kuin sinä! Eräs heistä on paras ystäväni. Hän on selvinnyt elämässään aivan yhtä pitkälle kuin kuka tahansa muukin vaikka onkin alkoholistin lapsi. Toki tuskaa ja epätoivoa on varmaan paljon joutunut kokemaan matkansa varrella, mutta hän ei ole antanut periksi ja on kouluttautunut ja käy töissä ja nauttii elämästään jne. Kaikki on kiinni omanarvon tunnosta joka on itse nostettava että pärjäisi. Nimittäin jos ei itse usko pärjäävänsä ei takuulla pärjääkään. Ymmärrän katkeruutesi joka paistaa rivien välistä-sinulla on siihen oikeus! Mutta jossain vaiheessa elämääsi uskallat luopua siitä ja koet olevasi yhtä hyvä kuin ne kaikki prinsessat kultalusikka suussa. Ja jos minun mielipidettä kysytään niin tuhat kertaa parempi juuri sen takia että tajuat mistä elämässä on kyse etkä elä pilvilinnoissa niinkuin monet ihmiset elävät jos heitä ei elämässä ole kohdannut mitkään pahat vastoinkäymiset. Lapsuutesi voi myös olla voimavara joka saa monet ihmiset auttamaan toisia saman kokeneita tai tekee heistä aikanaan mahtavia vanhempia koska he eivät halua lastensa ikinä kokevan mitään sellaista mitä itse ovat kokeneet. Viimeistään sitten kun sinulla on oma perhe, puheet perheen parissa vietetyistä lomista eivät enää särähdä korvaasi. Oma perhe on loistava tapa elää oma lapsuutesi uudelleen ja muuttaa se hyväksi, antaa omille lapsille juuri sellainen lapsuus kuin minkä olisit itse halunnut. Se voi vaatia kovan luokan psykoterapiaa tai sitten voit selviytyä omin avuin, mutta miten tahansa- älä anna periksi ja ole ylpeä itsestäsi!