Kuvitteletteko te joskus että pääsis pois tästä kaikesta? Mä haavelein että voisin jättää kaiken taakseni, muuttaa ulkomaille ja aloittaa kokonaan uuden elämän kokonaan uusien ihmisten kanssa. En kestä perhettä, kavereiden puutetta, yksinäisyyttä, bulimiaa, terapiaa.
pois tästä kaikesta
lilli
9657
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vaihtoon? Pakoon ongelmia, tasapaksuutta, opiskelemaan vierasta kielta ja kulttuuria joka loppupeleissä on yhtä tyhjää kuin mitä taakseen jätti.
kaikesta, mutta mitä kovemmin yrittää, sen enemmän pieleen menee. Pois pääsee kun elää elämää, muut hoituu kuin itsestään, kuin huomaamatta ( anna asialle aikaa ). Ulkomaille muutto on itsensä pakoon juoksua, koskaan ei voi voittaa. Ellei viihdy siinä missä on just nyt, ei muuallakaan voi selvitä.
kuvittelen...sen takia muutankin ensi vuodeksi ulkomaille opiskelemaan :)
ehkä se parempi elämä odottaa siellö, rajojen toisella puolen...
Ja muutinkin pois, tosin en ulkomaille vaan toiselle puolelle Suomea. Ja paskat onnistuin alottamaan mitään uutta elämää puhtaalta pöydältä; sama buliminen surkeus jatkuu edelleen, ainoo ero entiseen on että täällä oon AIVAN YKSIN, vailla minkäänlaisia kontakteja muihin ihmisiin. Toisaalta tietty helpottavaa ettei tarvi nähdä perhettä ja vanhoja "kavereita" ja muita tuttavia enää...muttamutta, yksinäisyys on aikamoista helvettiä myös. Tyhmää oli kuvitella et tällasesta ongelmasta/elämäntavasta/harrastuksesta/you-name-it paikkakuntaa vaihtamalla pääsis eroon.
Joku päivä ON mahdollista nauttia tästä elämästä. Niin kliseistä ku onkin väittää, että jokaisella on mahollisuus uuteen alkuun, se vaa pitää paikkansa! Toisilla se on kovemman työn takana, ja toiset pääsee siihen helpommin.
Kun on kurjassa jamassa itsensä kanssa, ei ole juuri hävittävää, joten miksei sitä yrittäis kaikkensa laittaa paremman huomisen puolesta?
Mä niin toivon että jokainen meistä vois jaksaa yrittää vielä aavistuksen enemmän!
Niin synkkien ja kurjien aikojen jälkeen minä näen vähän valoa, ja halusin vaan jakaa tän. En halunnu levittää vaan yltiöpositiota.
Voimia!
ihan vain pois kotoa pakoon ongelmia. sinnehän ne seurasi ja sama paska jatkuu, hieman erilaisena vai :D
ihminen on tyhmä otus.
Kyllä, kuvittelin pääseväni pois tästä kaikesta ja edelleen kuvittelen vaikka niin monta kertaa jo oon pettyny kun en oo päässy ulos kierteestä.. Mulla on syömishäiriötä takana jo seitsemän vuotta, ainakin.. Välillä on ollu tosi hyviä aikoja, siis en oo oksentanu moniin kuukausiin.. Mut aina se joskus palaa.. ennen kuvittelin et pystyn hallitseen tätä kaikkee, oksentamista, laihdutusta, syömisiäni.. Mut nykyisin on homma karannut täysin käsistä. Muutin viime marraskuussa toiselle paikkakunnalle yhteen mieheni kanssa.. Luulin että kaikki menisi hyvin ja olisin onnellinen, olinhan saavuttanut jo niin paljon, parisuhteen mitä olin aina toivonut.. Mutta mutta, ei mennytkään niin kuin olin kuvitellut. Viimeisen puolen vuoden aikana oon lihonut jotain neljä kiloa, viime keväänä onnistuin laihduttamaan sen kymmenen kiloa, kuten jossain tua aiemmissa viesteissä kerroin.. Ne neljä kiloa on tuhonnut mun elämän täydellisesti, nykysin paastoan, ahmin, oksennan, syön terveellisesti muka ja taas oksennan.. Tukka on aivan kamala kuiva korppu, kädet kuivuu, kurkku kipeä, tajuttomia migreenejä.. Mun terveys on mennyttä aivan totaalisesti.. Välistä huimaa niin paljon etten pystyssä pysy! Ens viikolla on edessä neurologiset tutkimukset kun lääkärit ei tajua mikä mua vaivaa. Ja mä valehtelen niille kirkkain silmin et en tajuu mistä tää kaikki johtuu ja mun terveys on aivan mainio ja kaikki on hyvin! Ja ne tyhmät uskoo mua! Kukaan ei koskaan epäile mun sanoja, mä oon aina osannu valehdella niin hyvin.. Joskus kävin jopa terapiassa, mut lopetin sen, kun huomasin valehtelevani jopa sille terapeutille! Eikä se huomannu mitään, luuli auttaneensa mua ja päästi mut 'terveenä' takas maailmaan..
Tästä ei tuu mitään, mä en pysty paraneen. Haluun laihtua niin paljon etten pysty lopettaan, koska turpoon heti jos syön kunnolla. Vaikka kyllä mä tiedän etten ees laihdu tällä tavalla.. Tää on vaan aina tätä samaa paskaa.. Toivotan onnea kaikille jotka ees yrittää parantua, mä oon menettäny jo toivoni..
niille mikä sua oikeasti vaivaa. Kokemuksesta tiedän että neurologiset tutkimukset on pidemmän päälle kalliita ja niihin on jonoa. Vaatimalla tutkimuksia viet jonkun toisen sairaan paikan. Sitä paitsi jonottaessa kuukausia oma oikea apusi vaan viivästyy.
Rehellisyys on sinun parhaaksesi. Ennemmin tai myöhemmin oikea syy kuitenkin paljastuu, parempi nyt kuin myöhemmin. En itse ole syömishäiriöinen, ja tiedän että siksi en voi tietää kuinka vaikeaa kertominen on. Uskon että se on kuitenkin sitä vaikeampaa mitä kauemmin valehtelet.
ei ole helppoa ei se kertominen.. asiasta kun oon jo seitsemän vuotta valehdellut, niin aina kun meinaan kertoa, ei vaan tuu sanaa suusta.. Ja ne tutkimukset oli viime keskiviikkona, lääkäri totesi vaan että tuskin on mitään vakavaa (täällä päin epäillään kuulemma liian herkästi aina MS-tautia, mitä lähetteenkin tehnyt lääkäri oli kuulemma epäillyt).
En sit sanonu mistä on kysymys, en vaan voi kertoa kenellekään, hävettää niin, tiedän ettei kukaan ymmärtäis. Mutta nyt hain tukea terveelliseen laihdutukseen, uskon että oksentelukin loppuu sit kun saan kilot kuriin terveellisellä ruokavaliolla.