En oikein tiedä, että mille palstalle olisi pitänyt kirjoittaa.Olen kerran aikaisemmin tehnyt abortin ja nyt olen taas raskaana.En haluaisi aborttia tehdä,mutta lapsen isä ei halu lasta.Olen miettinyt,että miten pärjäisin.Ja omat vanhempani eivät varmasti hyväksyisi asiaa (en ole alaikäinen) eli "mummosta ja papasta" ei olisi apua.Kertokaa omia kokemuksia miten olette pärjänneet?yksin huoltajaksi jääminen pelottaa.Ja nyt olen vielä tavannut ihanan miehen,mutta tuskimpa kukaan haluaa naista jolle lapsi tulossa.
yksinhuoltaja
mitä tehdä:(
111223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kuulehan
Jos sinusta tuntuu,ettet halua aborttia,niin sitten et sitä missään nimessä tee. Olet täysi-ikäinen ja onneksi asumme Suomessa,jossa kuitenkin autetaan hyvään alkuun vauvan kanssa. Uuden miesystävän rakkaus joutuu asiasta varmasti koetukselle,mutta muista,että rehellisyys kuitenkin kannattaa.
Nyt mietit vain,mitä sisimpäsi sanoo.Tulet pärjäämään lapsen kanssa,usko pois.
Mutta ,jos päädyt keskeytykseen,niin ota se nyt niin vakavana varoituksena,että huolehdit tästedes ehkäisystä.
Kaikki järjestyy...on edesmenneen äitini ohje ja motto ja siihen edelleen ainakin itse luotan.
Onnea sinulle oli ratkaisusi mikä tahansa.
Ja muista: Sinä itse päätät,mitä teet, sillä sinä kannat ihmisenalkua sisälläsi, omassa kehossasi
että teet sen päätöksen itse. Parempi on kun kerrot tilanteesta vasta sitten muille, myös uudelle miesystävällesi, kun olet sen päätöksen tehnyt yksin ja itseksesi. Kyse on sinusta ja tulevasta vauvasta, ei muista ihmisistä. Tässä tapauksessa on oma neuvo paras neuvo. T. Yh ja myöskin abortin tehnyt...
ollut terveysopin tunnilla, kun puhuttiin ehkäisystä?
"..tuskimpa kukaan haluaa naista jolle lapsi tulossa."
Ei se minua suuremmin haittaisi. Mukavampihan se on että on vasta tulossa, niin saa olla lapsen elämässä alusta alkaen.
ainakin siinä tapauksessa, että haluat pitää lapsen. Varmaan he tukevat sinua. Ilahtuvat lapsenlapsesta. Oma 20-vuotias tyttäreni on samassa tilanteessa kuin sinäkin. Aion tukea häntä kaikella mahdollisella tavalla. En usko, että sinunkaan vanhempasi sinua ja lastasi hylkäävät. Nykyään ei ole suurta väliä sillä, syntyykö lapsi avioliitossa vai sen ulkopuolella.
itsellä jo entuudestaan liki 9kuukautta vanha tytär ja olen eronnut lapsen isästä,nyt odotan toista lastani ja myös abortti kävi mielessäni,jaksanko 2 pienen kanssa yksin ja monta muuta asiaa mielessä,uskon että tulen väsymään aina välillä mutta sisulla siitä selviää :) kuitenkin ratkaisu on tehtävä yksin ja ratkaisun kanssa joutuu elämään läpi elämän tekee sen miten päin vaan.voimia sinulle ja jaksamista meille kaikille :)
niin kuitenkin myös tämän lapsen isä on sama kuin esikoisenkin.mutta kun olin päätökseni tehnyt ja hänelle asiasta sanoin niin menikin sukset ristiin (hän olisi halunnut abortin) mihin minä en suostu.
Kuulostaapi tutulle... Ite olin koko odotus ajankin yksin ja nyt olen maailman mahtavimman pojan yh-äippä. Ihan ylpeä itestäni.
Isovanhemmat kyllä yleensä muuttaa suhtautumistaan, kun näkevät masun kasvavan. Ja varsinkin, kun vauvan saa syliin :)
Tsemppiä ja jaksamista. Asiat kyllä järjestyy, usko pois.
T:J.
Älä edes mieti, vaan tee abortti. Ja koita vastaisuudessa pitää parempi huoli asioistasi.
että jos vaikka pitäisit tulevaisuudessa jalat ristissä.Tai sitten,onhan ehkäisykin keksitty jo aikoja sitten.
Itse olin koko raskausajan yksin. Vanhempani ei hyväksynyt ekaksi että saan yksin lapsen, ilman isää.. Nyt kun poitsu alkaa olee 7kk vanha, asiat ovat muuttuneet täysin vanhempani on hyväksynyt asian ajanmyöten kuten muutkin.. Ja hyvin ollaan pojan kanssa pärjätty kaksinkin. Mutta jos totta puhutaan, kyllä olisi ollu mukavampaa jos olisi ollu joku toinen auttamassa ja tukemassa.. Mutta en ole silti katunut päätöstäni päivääkään..