Mulla uus suhde kestänyt pari vuotta ja tällä naisella ei ole lapsia, ei ole ennen halunnutkaan. Nyt se on sitä mieltä että haluaakin yrittää jos vielä onnistuis. Muutama kuukausi sitten puhuttiin ja sanoin etten halua ainakaan nyt. Joskus voi mieli muuttua, mutta tällähetkellä sitä mieltä ettei. Ennestään mulla kaksoset, 16v jotka aikanaan "vahinkona" alulle pääsivät, kuitenkin rakkaat olleet aina ja ovat edelleen.
Käsitänhän mä etten voi naisen puolesta päättää ja häntä lapsettomaksi jättää tai vaatia. Tiedän että se voi ottaa ja lähteä etsiin uutta isäehdokasta. En sitäkään halua, kun muuten mahtava nainen ja rakastan sitä. Toivon että vielä vanhaikodissa yhdessä oltais. Mutta onko kellään vastaavaa tilannetta ollut? Miten siitä selviää vai tuliko teille sitten halu saada vielä lapsi?
Käsitänhän mä etten voi naisen puolesta päättää ja häntä lapsettomaksi jättää tai vaatia. Tiedän että se voi ottaa ja lähteä etsiin uutta isäehdokasta. En sitäkään halua, kun muuten mahtava nainen ja rakastan sitä. Toivon että vielä vanhaikodissa yhdessä oltais. Mutta onko kellään vastaavaa tilannetta ollut? Miten siitä selviää vai tuliko teille sitten halu saada vielä lapsi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mulla kävi näin. Tapasin joskus kymmenen vuotta sitten yhden donnan, joka oli lapseton. Itsellä mulla oli silloin yksi alle vuoden vanha poika.
No, erohan siitä tuli ja menin uuden naiseni kanssa yksiin, kuten sinä nyt. Nainen oli kuusi vuotta mua vanhempi ja kertoi kanssa, että ei ollut halunnut ennempää lasta, mutta nyt just mun kaa haluis. Uskoin ja tehtiin se lapsi, koska hän halusi. Täytyy sanoa, etten ollu itse tuolloin ihan varma.
Vähän myöhemmin, kun oltiin jo melko kehnoissa väleissä tapasin baarissa sen entisen miehen. Mies kertoi että hän jätti muijan, koska se oli jopa väkivaltaiseksi alkanut kun tää mies ei suostunut lapsentekoon. Vähän ihmettelin kun mulle nainen kertoi ettei ollut halunnutkaa lapsia...
Kysyin asiasta kotona ja sain niin saamaristi selkääni ettei mua ole kukaan koskaan silleen hakannut. Sairaalareissu tuli ja syyte pahoinpitelystä, siis MULLE!!
No sanomattakin on selvää, että lähdin sieltä. Lastakaan en saa tavata.
Neuvon sua, jos vaan millään voit olla sortumatta miellyttämiseen...Naisen miellyttäminen on loputon suo, johon lankeeva ei sieltä ylös omin avuion pääse. Pidä omat arvosi ja oma pääsi. Lähteköön jos ei seurasi miellytä.
Luulisin että aika harvinaista kuitenkin toi sun tapaus. Onhan niitä "hulluja akkoja" mutta että sen lapsen tekemisen takia tavallaan tollanen juttu tapahtui.
Mulla on tuttu joka kans eros ja uuden kans laittoi kamppeet yhteen parin kuukauden tuntemisen jälkeen. Ennestään sillä oli kolme lasta ja tällä uudella naisella ei yhtään. Jutteli sit mullekin joskus että olis mukava vielä tehdä tenava kun lapsista tykkää ja niinhän niille parin vuoden päästä poika syntyi. Mies on 41 ja nainen varmaan samaa ikää.
Itselläni ei ole tullut ajankohtaiseksi lapsen saaminen mutta kyllä sitä välillä ajattelee ja haluais. Meillä vaimo vaan opiskelee eikä se vielä kai vauvakuumeessa ole. Ei ainakaan ole sanonut. Joskus mietin jos se ei halua ollenkaan ja onko mun sitten etsittävä uus vaimo?
asiasta...Jos mielipiteet lasten"hankkimisen"suhteen kovin erilaiset,niin mitä siinä suhteessa turhaan kärvistellä? Katkeruutta se aiheuttaa mahdollisesti myöhemmin puolin ja toisin.
Sehän on joko-tai. Eräs tuttu( 50 mies) on hieman vastaavassa tilanteessa luovuttanut ja kuulemm perheenlisäystä olisi tulossa - kahden vuoden "neuvottelun" jälkeen. Vaimonsa on n. 35v.
parikin tapausta ihan lähivuosilta. Kyllä molemmat lopulta tulivat siihen tulokseen että kummallakin on oikeus omaan lapseen ja se siis sitten hankittiin. Sikäli eroa pareilla että toisella miehellä oli lapsi ja toisella naisella useampikin ja uusilla puolisoilla ei yhtään vekaraa.
Työtoverinani on ollut nainen joka avioitui itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa jolla lapsia jo kahdestakin liitosta, tuplaleski siis. Nainen toivoi ja toivoi että mies muuttaa päätöksensä olla hankkimatta lisää lapsia. Tuli eräs naisen syntymäpäivä jolloin hän totesi että olen sinulle kade (odotin kolmatta vauvaamme silloin) sillä minusta ei nyt sitten koskaan tule äitiä. Suhteeseen asialla oli dramaattinen vaikutus ja naisen ajoittaiset masennukset ja luonteen muutokset alkoivat.. Tällä hetkellä on todella katkera ja ilkeä kaikille odottaville ja pienten lasten äideille. Toisaalta sen ymmärtää, toisaalta ei. Ukkonsa ihmettelee miksi niin mukavan lupsakasta ihmisestä on tullut ihan toisenlainen? Miksihän??
Itse miettisin todella asiaa sen toisen kannalta. Onko sinulla oikeus estää jotakin ihmisen aika perustavaa laatua olevan vietin toteuttamista? Ainahan on vaihtoehtona lähteä, mutta onko se sitten kaiken arvoista? Jo kokeneena isänä olisit oiva tuki äidille ja lapsella olisi luultavasti hyvä kasvuympäristö jo elämää nähneiden vanhempien kanssa..
Toisaalta kumpi on tärkeämpää tunteesi naistasi kohtaan vai itsekkyytesi tehdä kuten sinä haluat? E¤hkä se ei olekkaan elämäsi rakkaus jos pystyt näin suuren asian päättämään hänen puolestaan. Lopultahan annat vaihtoehdoksi ota tai jätä?
lapsen vielä kun tunteet ovat kuumina ja rakkautta riittää. Kehottaisin harkitsemaan tarkkaan lapsen hankinnan jos syystä, että suhde on noin nuori. Niin monille tulee ero muutaman vuoden sisään vaikka onnea ja auvoa tällä hetkellä riittääkin. Jos on satavarma, että suhde kestää ja lapsi saa pitää perheensä ja saa siten hyvät mahdollisuudet varttua kunnon kansalaiseksi, niin sitten..oma kokemus, tosin sellainen että mies käänsi selkänsä ja lapsen olen elättänyt yksin.
mistään suhteesta ei voi olla satavarma. Tuohon perustuen ei kenenkään pitäisi alkaa lapsen tekoon. Puolet suhteista kaatuu aikanaan.
eeeti kukaan ala lasten tekoon.
Kommenttisi paljasti sukupuolesi; kiire on vain naisilla.
Minulla on omakohtainen kokemus siitä, että vaikka kuinka uusi suhde kukkii ja rehottaa rakkautta,niin malttia lapsen teossa kuitenkin kannattaa pitää ja harkita vaikka muutaman vuoden,koska silloinhan vasta toisen tuntee perinpohjin ja arki on astunut kuvaan.
Mä tapasin oman avioeroni jälkeen miehen ja rakastuttiin niin palavasti, että puolenvuoden tuntemisen jälkeen puhuttiin yhteisestä lapsesta(molemmilla 1 lapsi ennestään). Onneksi vaan puhuttiin ja molemmat olimme sitä mieltä että harkitaan vielä ja ootetaan että olemassa olevat lapset kasvavat vähän isoimmiksi ja sitten tehdään se yhteinen.
Kävi kuitenkin niin,että parin vuoden kuluttua suhteemme ei ollutkaan enää sitä mitä alussa ja ongelmia alkoi tulemaan (pieniä,mutta kuitenkin). Silloin päätimme että unohdetaan lapsenteko ja katsotaan mitä elämä meille tuo näiden kahden lapsen kanssa.
Olemme edelleen yhdessä ja vaikka sitä rakkautta vielä todella onkin, niin parempi kun nautimme näistä kahdesta lapsukaisesta jotka ovat kummallekkin tärkeitä.
Monia suhteita tiedän, joissa lapsi on tehty suhteen ollessa uudehko ja hetki vaan niin ero edessä.
Kannattaa tutustua ensin kunnolla ja harkita asiaa, ennenkuin lasten tekoon alkaa.
Kiitän että sain vastauksia ja erilaisia kannanottoja.
Meidänhän tämä ratkaisu on kuitenkin itse tehtävä, halusin vain tiedustella kokemuksia. Aikaa miettimiseen ei vaan kauan ole, enkä ainakaan enää viiden vuoden päästä halua sitä kun nyt mittarissa 41v. ja rakas avovaimoni 36v. Eihän se yritys välttämättä pariin vuoteen tuota tulostakaan. Emäntä se kysyikin jos voitais antaa mahdollisuus eli luovuttais ehkäisystä ilman sen suurempia yrityksiä. Jos sitten tulisi vielä näin "vanhoille" niin lahjana otettaisiin.
Enpä sitten tiedä. Mutta vastuun toki kannan ja kaikissa muissakin asioissa. Päätettiin sitten mitä tahansa.
on 2- ja 4-vuotiaat pojat ja asuu vaimonsa kanssa isossa lainoilla ostetussa omakotitalossa.
Vähän vastamiettimistä!
Miten asiasi liittyy alkuperäiseen kirjoittajaan?
Etsitkö täältä kenties lohdutusta vai haukkuja vai tulkitaanko lauseesi leuhkimiseksi?
Vastaan että : Hävetkää! Aikuiset ihmiset! Tämä vaimoko sitten ase teidän molempien ohimoilla pakotti teidät peuhaamaan ja vielä ilman ehkäisyä ???? Itse teoistanne vastaatte, ikävää ja tosi ikävää onkin se että viattomat ihmiset joutuvat kärsimään teidän ns. nautinnoistanne. Voi lapsi-raukkoja. Myös tätä joka on aluillaan.
"Niin makaa kuin petaa!"
Puhut vähän, mutta asiaa. Valitettavan monilla miehillä (ja myös naisilla) ovat henkiset valmiudet teini-ikäsen tasolla perheen perustamista ajatellen. Lapsia hankitaan kun se on "ihanaa" ja "muillakin on" sekä "kun niitä pitää olla". Tervettä harkintaa ja järjenkäyttöä ei hallita. Sitten arki tulee, ja huomataankin ettei se ollutkaan niin "kivaa", niin erotaan ja lapset jäävät altavastaajiksi.
tulee oleen kurjaa...
Lähdit höykyttämään perheellistä miestä jotka usein (valitettavasti) sortuvat ajatukseen että tuo nainen jolla on aikaa hänelle ja hänen naisenkaipuulleen on jotain ihanampaa ja parempaa...
Ja kuinka ollakkaan, kohta itsekin turpoat väsymyksestä ja verestävin silmin alat vauhkoamaan (ihan kuten miehen kanssa alussa arvostelitte miehen vaimoa), haisemaan lapsenkakalle, ja lopulta vielä kadotat muunkin seksuaalisuutesi, jonka miehen nykyinen vaimo alkaa juuri saamaan lasten jäljiltä takaisin.
Tulet vielä tänne palstalle meuhkaamaan asiasta ymmärtämättä että olet ikuinen kakkonen, tai ehkä sijoituksesi on vielä huonompi, suorastaan merkityksetön.
Itku tulee silmään sulle piakkoin.
Terveisin kokenut ex-tyhmä mies taustallaan supertyperiä kuvitelmia paremmasta elämästä.
parantunut vaihtamalla