Kiinnostaisi tietää, millä tavalla teillä suhteessa elävillä on järjestetty taloustöiden ja siivousten hoito?
Itse olen ollut hyvässä suhteessa yli 5 vuotta ja meillä menee muuten erittäin loistavasti, mutta kotityöt ja siivous aiheuttaa toisinaan aivan järjettömiä riitatilanteita. On aivan uskomatonta, miten kerta toisensa jälkeen siitä voi saada riidan aikaiseksi. Meillä on sellainen tilanne, että kumppanini on työssäkäyvä ja itse opiskelen eli olen huomattavasti enemmän kotona. Välillä tuntuu, että kumppanini olettaa minun hoitavan kotia, koska olen kerta enemmän kotonakin. Hän ei tietenkään jaksa töiden jälkeen alkaa siivoamaan ja välillä se kiristää hermojani. Yleensä sitten osa viikonlopusta käytetään siihen, että siivotaan yhdessä, mikä taas aiheuttaa närää, koska ymmärrettävästi viikonloppuisin olisi mukavampi tehdä aivan jotain muuta. Ihmettelen, mitä tapahtuu sitten, kun minäkin menen töihin? Jos kumpikaan ei jaksa töiden jälkeen siivota, niin ilmeisesti siivoojan palkkaaminen on siinä vaiheessa ainoa keino:) Enkä todellakaan kaipaa kumppaniltani mitään ylistyssanoja ja kehuja siitä, että olen siivoukset hoitanut, vaan toivoisin, että hän edes joskus ottaisi itse asian esille ja alkaisi omatoimisesti tekemään jotakin. Tuntuu, että minä olen se joka aina muistuttelee, että pitäis siivotakin joskus ja sekin ottaa toisinaan kaaliin. Kertokaa omia kokemuksia, millä asia hoitoon ja turhat riidat pois päivänjärjestyksestä??
Itse olen ollut hyvässä suhteessa yli 5 vuotta ja meillä menee muuten erittäin loistavasti, mutta kotityöt ja siivous aiheuttaa toisinaan aivan järjettömiä riitatilanteita. On aivan uskomatonta, miten kerta toisensa jälkeen siitä voi saada riidan aikaiseksi. Meillä on sellainen tilanne, että kumppanini on työssäkäyvä ja itse opiskelen eli olen huomattavasti enemmän kotona. Välillä tuntuu, että kumppanini olettaa minun hoitavan kotia, koska olen kerta enemmän kotonakin. Hän ei tietenkään jaksa töiden jälkeen alkaa siivoamaan ja välillä se kiristää hermojani. Yleensä sitten osa viikonlopusta käytetään siihen, että siivotaan yhdessä, mikä taas aiheuttaa närää, koska ymmärrettävästi viikonloppuisin olisi mukavampi tehdä aivan jotain muuta. Ihmettelen, mitä tapahtuu sitten, kun minäkin menen töihin? Jos kumpikaan ei jaksa töiden jälkeen siivota, niin ilmeisesti siivoojan palkkaaminen on siinä vaiheessa ainoa keino:) Enkä todellakaan kaipaa kumppaniltani mitään ylistyssanoja ja kehuja siitä, että olen siivoukset hoitanut, vaan toivoisin, että hän edes joskus ottaisi itse asian esille ja alkaisi omatoimisesti tekemään jotakin. Tuntuu, että minä olen se joka aina muistuttelee, että pitäis siivotakin joskus ja sekin ottaa toisinaan kaaliin. Kertokaa omia kokemuksia, millä asia hoitoon ja turhat riidat pois päivänjärjestyksestä??
Vastaukset 9
Vanhimmat
akka siivoaa silloin kun on siivouspäivä. minä pysyttelen silloin poissa jaloista.
minä olen ollut jo kauan aikaa imurointikiellossa. Ehkä noissa lepakkosuhteissa pitäis päättä, että kumpi se on akka, ja kumpi on ukko... :-) ja akka sitten siivoaa!
Meillä minä tykkään laittaa kotia ja siivota ja puuhastella. En kylläkään ole joka päivä jotakin puunaamassa, mutta kyllä kerran viikossa pitää koko koti siivota. En minäkään odota mitään kehuja ja kiitoksia joka kerta, kuiteskin se on minust kivaa puuhaa. Myönnän, että on todella ihanaa sen kerran kun kultsi joskus huomioi jotenkin sen, että näen vaivaa sen eteen, et meijän koti näyttää kivalta ja on puhdas eikä vaan pidä sitä itsestäänselvyytenä. Näin meillä jatkunut jo pitkään. Minä kyllä haluankin hoidella enempi niitä "naisten hommia" vaikkei kultsikaan mikään butch tai miehekäs ole. Naisellinen nainen on ihana olla... vielä vähän naisellisempi kuin se oma kultsi. Ei meillä mitään roolijakoa todellakaan ole tehty. Jotkut asiat vaan menee luonnostaan näin.
Mikä on siivouspäivä??? ;D
ei riidellä... Alusta saakka kotihommat ovat pyörineet hirveän helposti: arkirutiinit ovat toimineet aivan kuin itsestään. En tiedä miksi - syynä on varmasti se, että kumpikin olemme tosi kiireisiä. Opiskelemme täyspäiväisesti, kummallakin on osa-aikatyö ja lisäksi treenejä useita iltoina viikossa ja pitkiä pelimatkoja viikonloppuisin.
Molemmat olemme perusluonteeltamme siistejä, mutta kiireessä kamat jäävät yleensä lojumaan väärille paikoille... Viikolla siivoaminen on lähinnä vaatteiden ja treenikamojen järjestelyä, ja sen sellaista yleistä. Ja tietenkin tiskaamista, johon meneekin hurjasti aikaa, kun konetta ei ole...
Meillä ei ole koskaan ollut mitään sovittua siivouspäivää... Nyrkkisääntö on, että se siivoaa, joka ehtii. Jos toinen on töissä hankkimassa rahaa, niin toisen ääneen lausumaton velvollisuus on samaan aikaan tehdä jotain kodin siisteyden eteen. On aika rasittavaa tulla töistä, jos tietää, että toinen on lojunut kotona koko ajan, eikä yhtään mitään ole tapahtunut...
Koskaan ei kuitenkaan siivoamisesta riidellä, ei edes silloin kun toinen ei ole jaksanut tehdä mitään - se on päinvastoin keino, jolla on kiva yllättää. Kun toinen on poissa, kotiinjäänyt alkaa laittaa paikkoja kuntoon ihan oma-aloitteisesti. Kaikesta siivoamisesta ja sen suuntaisesta palkitaan runsaskätisesti kiitoksin ja hellittelyin. :) Siitä jää kiva mieli, ja on mukava ahertaa toistekin.
Vaikkei siivouspäivää olekaan, niin meillä pestään vessa ja imuroidaan vähintään kerran viikossa, lattiat luututaan noin kahdesti kuussa ja pölyjä pyyhitään silloin kun on pölyistä tai ylimääräistä energiaa. Työt jakaantuvat usein myös niin, että parempi kokki kokkaa, ja keittiössä huonommin selviytyvä tiskaa ja siivoaa siitä edestä.
Me esitämme toisillemme myös pyyntöjä siivouksen suhteen - ne ovat sen tyylisiä, että "Kulta, olisitko kiltti ja imuroisit kun olen töissä, minä olen pyyhkinyt pölyt." Rahatilannettakin huomioidaan yleensä vähän, eli jos toinen tuo kotiin rahaa käymällä enemmän töissä, niin toinen kantaa oman kortensa kekoon hoitaen enemmän kotia. Näistä asioista ei olla koskaan oikeastaan edes enempiä keskusteltu, kaikki on jotenkin loksahtanut paikoilleen aivan itsestään. Kun siivouskäsitykset ovat samanlaiset, niin suurempia ongelmia ei ole.
siis jotenki sitä kaikki luulee että ku opiskelee ja on enemmän aikaa olla kotona niin elämä on muutenkin paljon helpompaa ja kiireettömämpää. unohtavat että opiskelija tuo omat työnsä vielä kotiinkin...
Koettu on tämäkin tilanne. Itse olen kyllä valmis siivoamaan ja tiskaamaan, jos olen enemmän kotona mutta eräs juttu siinä minua tympii. Olen havainnut, että kun se toinen ei siivoa ja tiskaa, hänpä huomattavasti kevyemmin sotkee, tekee tiskiä ja jättää tavarat minne sattuu ilman omantunnon vaivoja. Ei toisin sanoen osaa ottaa huomioon siivoajan työn arvoa, koska ei itse joudu sitä tekemään. Ja tästä syystä olen vähän sen kannalla, että on hyvä molempien osallistua kodin huoltoon, myös lasten, jos sellaisia on. Siperia opettaa.
Ja toden totta, mitä sitten kun molemmat ovat taas töissä? Kun toinen on tottunut siihen, että toinen siivoaa, joutuuko tämä siis oman työnsä lisäksi vielä hoitamaan kodinkin? Ei toimi meillä. Olen lapsuudenkodissa jo tottunut siihen, että kaikki hoitavat oman osuutensa kodista, myös miehet, joten siitä en ala tinkiä jatkossakaan.
Kulta yleensä ehtii ja kerkeää tehdä kaiken. Joskus mä auttelen, mutta yleensä nautin kun hommat hoituvat. Ennen ei nimittäin hoituneet. Ex-miehen kanssa osat olivat juuri toisin päin. Nyt elämäni on luxusta ja osaan kyllä arvostaan kultani panostusta, joka kaiken lisäksi on täysin pyyteetöntä. Hän ei hermostu, jos en tee mitään ja pyytelen sitä anteeksi. Tämä on vain ihmeellisen helppoa ja ihanaa. :)
Kiitos kultaseni! :x
Olemme molemmat työssäkäyviä, mutta ihan eri työajat. Toinen on viikolla enemmän kotona, minä taas viikonloput ja viikolla ei ole koskaan aikaa muutenkaan... töiden jälkeen väsyttää ja on treenit yms. Aika paljon jäi aikanaan kumppanin harteille koska hän on meistä se siistimpi ja tarkempi. Ei sekään ollu oikein :(
Mutta sitten keksimme ratkaisun joka toimii meillä loistavasti: vuoroviikot. Joka toinen viikko mulla on siivousvastuu ja joka toinen taas hänellä. Silloin kumpikin saa omaa tahtiaan siivota kun ehtii, kunhan sovitut hommat hoituu sen viikon aikana :) Eikä ole riitoja enää!