No niin tällainen kokemus minulla: Ensimmäinen lapsi syntyi imukupin avulla ja synnytyksessä hajosi selkä kokonaan niin etten voinut edes lasta hoitaa. Nyt toisen kohdalla pyysin sektiota jolloin sain lähetteen synnytystapa-arvioon...
Lääkäri koukkisti jalkojani ja sanoi ettei selässä ole mitään vikaa eikä anna lupaa sektioon. Ilmoittaessani etten hyväksy päätöstä sain lopulta ajan psykologille.
Psykologi oli tosi ymmärtäväinen, kuunteli itkujani ja sanoi ettei sektion saamisessa ole ongelmaa. Joten aika lääkärille...
No lääkäri aika oli taas ja ihan sama juttu: kyllä toinen synnytys tulee olemaan helpompi eikä suosittele sektiota.....
Ja nyt aika taas psykologille ja sen jälkeen lääkärille ja......
Alkaa usko loppumaan. Joka käynti 22 e ja tätä jatketaan vissiin sitten siihen asti kunnes lapsi tulee syöksyllä ulos.
Ihme pompotusta!!! Otin jo yhteyttä toiseen synnytyssairaalaan mutta en nyt vielä tiedä mitä ihmettä tässä tekisi :(
Pienestä masuasukista ei jaksa olla kiinnostunut enää yhtään ja kaikki vauvan tavaroiden laitot ym sisustukset ovat jääneet. Ei vaan jaksa enää kiinnostaa mikään :( Miksi kaikki tehdään niin vaikeaksi? Olisi ollut niin kiva nauttia loppuajasta, vaan ei.
Lääkäri koukkisti jalkojani ja sanoi ettei selässä ole mitään vikaa eikä anna lupaa sektioon. Ilmoittaessani etten hyväksy päätöstä sain lopulta ajan psykologille.
Psykologi oli tosi ymmärtäväinen, kuunteli itkujani ja sanoi ettei sektion saamisessa ole ongelmaa. Joten aika lääkärille...
No lääkäri aika oli taas ja ihan sama juttu: kyllä toinen synnytys tulee olemaan helpompi eikä suosittele sektiota.....
Ja nyt aika taas psykologille ja sen jälkeen lääkärille ja......
Alkaa usko loppumaan. Joka käynti 22 e ja tätä jatketaan vissiin sitten siihen asti kunnes lapsi tulee syöksyllä ulos.
Ihme pompotusta!!! Otin jo yhteyttä toiseen synnytyssairaalaan mutta en nyt vielä tiedä mitä ihmettä tässä tekisi :(
Pienestä masuasukista ei jaksa olla kiinnostunut enää yhtään ja kaikki vauvan tavaroiden laitot ym sisustukset ovat jääneet. Ei vaan jaksa enää kiinnostaa mikään :( Miksi kaikki tehdään niin vaikeaksi? Olisi ollut niin kiva nauttia loppuajasta, vaan ei.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse ottaisin yhteyttä sairaalan ylilääkäriin tai johtoon ja valittaisin tuollaisesta lääkäristä joka ei sektiolupaa anna.
Ihmisethän saa sektioluvan synnytyspelonkin perusteella vaikka tuskin tolta lääkäriltä.
Ainahan alatiesynnytys on äitille ja lapselle turvallisin tapa, paitsi silloin kun on kyseessä joku komplikaatio, istukka edessä tai vauva pitää saada masusta ulos mahd. nopeasti.
Kannattaa käydä psykologilla puhumasta asiasta, esim neuvolapsykologilla tai pelkopolilla, suosittelen alatiesynnystystä. Ei toinen synnytys välttämättä samalla lailla mene kuin ensimmäinen.
Itse kärsin vakavasta synnytyspelosta esikoisen kohdalla, mutta sektioon en olisi mennyt mistään hinnasta kun siihen sisältyy paljon komplikaatioriskejä koska leikkaushan sekin on. Tottakai tollaset on harvinaisia mutta mun päässä kaikki on vauhkoa ja elämää suurempaa noissa peloissa. Nyt kun tokan suhteen tarkkaillaan siirtyykö istukka edestä pois että saan alatiesynnytyksen vai onko leikattava niin mua kauhistuttaa jo ajatuskin sektiosta. En mistään hinnasta meni leikkaukseen ellei ihan pakko ole.
Täytyyhän niiden lopulta uskoa jos et anna periksi tippaakaan..? Toivottavasti näin. Tuntuu aika julmalta ajatus, ettei tuollaisen kokemuksen jälkeen saa synnyttäjä itse päättää asiaa jos tosiaan jo yleensäkin pelon takia on mahdollisuus päästä sektioon.
Toivottavasti kuitenkin pystyt edes jotenkin nauttimaan vielä raskaudestasi. Uskon, että vauvasikin vaistoaa mielialasi, yritä valaa uskoa ja rohkeutta hänellekin tulevaa varten.
Toivon, että saat tahtosi läpi tai että muussa tapauksessa synnytys sujuisi paremmin kuin pelkäät.