Meille on nyt EHKÄ tulossa lapsi, testiä en ole vielä tehnyt mutta merkit viittaavat siihen..
ongelma on vain siinä että emme tiedä halutaanko lapsi vai ei.. tai siis itselläni (21v) on koulu kesken, viimeinen vuosi alkaisi syksyllä ja mieheni ei vain mielestään ole vielä valmis (hän on 27v).. me ollaan kuitenkin puhuttu ja suunniteltu asiaa että hommattaisi lapsi sitten kun olen valmistunut.. ja jotenkin tuntuisi hassulta nyt tehdä abortti ja käydä vuosi koulua ja sit alkaa yrittää lasten tekoa.. tämä raskaus oli siis vahinko..
tiedän kuitenkin että itse haluiaisin lapsen pitää, mutta voinko synnyttää lapsen joka olisi vahinko (toden näköisesti elämäni paras vahinko), ei toivottu..
pelkään kuitenkin että aborttia katuisin..
kuinka paljon minun pitää kuunnella miestäni tässä asiassa.. hän on sanonut että on rinnallani kaikesta huolimatta mutta ei kuitenkaan lasta halua.. voiko hänen ajattelu tapansa muuttua myönteiseen suuntaan vai tuleeko asia olemaan niin että jos lapsi syntyy hän ei sitä rakasta..
toivottovasti saatte edes jonkin verran selvää.. ajatukseni ovat ihan yhtä sekavat kuin tämä tekstikin..
ongelma on vain siinä että emme tiedä halutaanko lapsi vai ei.. tai siis itselläni (21v) on koulu kesken, viimeinen vuosi alkaisi syksyllä ja mieheni ei vain mielestään ole vielä valmis (hän on 27v).. me ollaan kuitenkin puhuttu ja suunniteltu asiaa että hommattaisi lapsi sitten kun olen valmistunut.. ja jotenkin tuntuisi hassulta nyt tehdä abortti ja käydä vuosi koulua ja sit alkaa yrittää lasten tekoa.. tämä raskaus oli siis vahinko..
tiedän kuitenkin että itse haluiaisin lapsen pitää, mutta voinko synnyttää lapsen joka olisi vahinko (toden näköisesti elämäni paras vahinko), ei toivottu..
pelkään kuitenkin että aborttia katuisin..
kuinka paljon minun pitää kuunnella miestäni tässä asiassa.. hän on sanonut että on rinnallani kaikesta huolimatta mutta ei kuitenkaan lasta halua.. voiko hänen ajattelu tapansa muuttua myönteiseen suuntaan vai tuleeko asia olemaan niin että jos lapsi syntyy hän ei sitä rakasta..
toivottovasti saatte edes jonkin verran selvää.. ajatukseni ovat ihan yhtä sekavat kuin tämä tekstikin..
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä on hyvä taloudellinen tilanne, molemmat töissä ja tienataan suht hyvin, yhdessä ollaan oltu 5 vuotta.. tosin niin kuin mieheni sanoi lapsi ei juuri nyt "mahdu meidän aikatauluun".. kesällä olisi tarkoitus rakentaa omakotitalo..
kuten jokainen varmaan huomaa niin itse siis olisin valmis, ainoastaan harmittaa koulun puolesta mutta sen ehtii hoitaa sitten myöhemmin.. mutta haluan myös kuunnella/kunnioittaa mieheni mielipidettä.. hän ei siis pakota minua aborttiin, pelkään vain ettei hän rakasta sitten lasta..
Olet jo sydämessäsi valinnut. Kerää rohkeutta toteuttaa päätöksesi.
Oikea mies rakastaa lastaan. Tekevällä näyttää juuri nyt olevan niitä maailman kiireitä, mutta siihen omakotitaloonne mahtuu tämä oma lapsenne aivan mainiosti.
Näyttää tosiaan siltä, että päätöksesi olet onneksesi tehnyt. Olette yhdessä, teillä on taloudellisesti turvattu tilanne, joten väliäkö sillä aikataululla.
Minun neuvoni on, että pitäkää lapsi. Tuntuisi tosiaan tarpeettomalta hankkiutua heti abortin jälkeen raskaaksi. Sitä paitsi lapsilla on taipumus 1. soluttautua perheen elämään niin hyvin, että aina pari pikkujalkoja mahtuu mukaan (ei kaiken siis tarvitse olla aina viimeistä piirtoa myöten elämässä valmiina ennen lastenhankintaa) ja 2. sulattaa tuoreen isän sydän viimeistään syntymähetkellä.
Itse olin hyvinkin skeptinen sen suhteen, miten meillä isukki vauvaan suhtautuisi. Yhdessä oltiin kyllä lapsen hankinnasta sovittu (vahinko meilläkin...), mutta odotusaikana tunsin odottavani lasta yksin. Kumma kyllä, kun mies sai naperon ensimmäistä kertaa syliinsä ja tajusi, että tämä on hänen, syntyi yhtäkkiä järjetön hoivavietti ja palava rakkaus tuota lasta kohtaan. Usko pois. =O)
Selitin pitkästi, sori.
Kuvasitpa melkein oman elämäntilanteeni. Minä en oikeastaan edes vakavasti harkinnut aborttia ja nyt mieskin on päässyt kunnolla mukaan odotukseen, kun on ollut mukana ultrassa ja tuntenut sikiön liikkeet. Lapsi voi olla vahinko ja ei-suunniteltu, mutta silti toivottu!
Pidä ihmeessä lapsesi. Vuosi sinne tai tänne on pieni asia sen rinnalla kuinka arvokkaan asian voit saada juuri nyt elämääsi. Opinnot menee kyllä omalla painollaan. Itsekin olen nyt keväällä vamistumassa ja tyttöni on jo kaksivuotias.
Se on vain vuosi! Pidä lapsi ihmeessä. Koska lapsiahan ei tehdä, ne saadaan. Mitä jos vuoden päästä ei enään tärppääkkään... Ja silloin kun itse sain esikoisen niin mies toivoi että teen abortin...mutta en tehnyt. Vauvan syntymä muutti kaiken! Mies kasvoi isäksi ja on mitä parhain isä tänäpäivänä!
ja kolmatta odotellaan =)