mitkä ovat masennuspisteet?
Olen joutunut käymään muutaman kerran terveysaseman psykiatrisella hoihajalla juttelemassa, kun on vanne ruvennut kiristämään päätä ja ilo elämästä on tyystin kadonnut.
Tiedostan kyllä mistä oireeni jotka ovat aika moninaiset, sydämmen muljahdukset vatsaongelmat,ilottomuus yms,yms,vanhempani kuolivat vuoden välein ja nyt parin vuoden päästä heidän kuolemasta olen saanut lieviä panikkikohtauksia ja näitä muita oireita. Hakeuduin siis tälle hoitajalle keskustelemaan asiasta. Samalla hän antoi minun täyttää sellaisen masennuskyselyn. Siinä ensimmäisellä kerralla pisteet olivat 12 mutta nyt kun viimeksi käydessäni täytin sellaisen olivat pisteet 30. Osaako kukaan sanoa mihin suuntaan ollaan menossa. Todetaanko minut nyt sitten masentuneeksi,kun hoitaja ei selitä näistä pisteistä mitään.
Huokaus taisin selittää asian kamalan sekavasti. Anteeksi siitä.
Olen joutunut käymään muutaman kerran terveysaseman psykiatrisella hoihajalla juttelemassa, kun on vanne ruvennut kiristämään päätä ja ilo elämästä on tyystin kadonnut.
Tiedostan kyllä mistä oireeni jotka ovat aika moninaiset, sydämmen muljahdukset vatsaongelmat,ilottomuus yms,yms,vanhempani kuolivat vuoden välein ja nyt parin vuoden päästä heidän kuolemasta olen saanut lieviä panikkikohtauksia ja näitä muita oireita. Hakeuduin siis tälle hoitajalle keskustelemaan asiasta. Samalla hän antoi minun täyttää sellaisen masennuskyselyn. Siinä ensimmäisellä kerralla pisteet olivat 12 mutta nyt kun viimeksi käydessäni täytin sellaisen olivat pisteet 30. Osaako kukaan sanoa mihin suuntaan ollaan menossa. Todetaanko minut nyt sitten masentuneeksi,kun hoitaja ei selitä näistä pisteistä mitään.
Huokaus taisin selittää asian kamalan sekavasti. Anteeksi siitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
psykiatrit on kehitelLeet jotta saavat tollot kuoukkuun huumeisiinsa, yms.
VARO
Hei,
onpa harmi kuulla että molemmat vanhempasi ovat kuolleet.
ei ole mikään ihme että olet masentunut ja varmasti kuolemilla on syynsä tilaasi. se että joku määrittelee taulukoilla masennuksen tilan , ei ole mitään merkitystä. tiedät itsekin vallan hyvin, että olet masentunut , eikä ihme.
Musta tuntuu, että järkevintä, mitä voit tehdä nyt, on a)käydä läpi surutyö rauhassa itsekseen tai b) jutella psykiatrin kanssa asiasta ennen kuin suru ottaa vallan ja olet sen kanssa tekemisissä monien vuosien päästäkin. tiedän vaan itse kun olen itse nähnyt läheltä , mitä vanhempien kuolema aiheuttaa. En ole paras neuvoja enkä edes halua leikkiä mitään viisasta mutta nämä on mun ajatukset.
a...
varo psykiatreja...
jos on surua, niin jos on tuutuja tai perhe jotka voivat autaa , ja jutella.
psykiatri saattaa, ja ilmeisesti usein , esim. alkaa antaan pilleri, yms. "apua", ja tulokset saattaa olla pahat.
ainakin odota jonkun aikaa, vikkoja ,muutama kuukausi, ja katso oletko tosiaan jonkin terapian tms. tarpeessa.
uskon asioiden sinullekin alkavan tulemaan kuntoon, jos vain kysyt apua tavallisilta tahoilta esim. tutut ja perhe/suku.
Onpa ikävä tosiaan kuulla, että molemmat vanhempasti ovat menehtyneet. Ja aikaa on kulunut vasta vuosi. Olen kuullut, että vie noin kaksi vuotta tehdä surutyötä ja sulla kun on vielä molemmat vanhempasi kyseessä. Kannattaa kyllä käydä psykiatrilla ja neuvotella mahdollisesta masennuslääkityksestä. Kyllä voi olla, että olet niiden tarpeessa. Itsellänikin ollut vastaavia oireita kuin sulla. Ja olen käyttänyt masennuslääkkeitä. Tällä hetkellä en tartte, eikä ne mun tapauksessa olekaan se oikea apu (mutta mulla onkin eri jutut kuin sulla) Mutta kyllä ne sua varmasti auttaa, että saat niistä varmasti apua, eikä kannata lopettaa ennenku oot jutellut psykiatrisi kanssa. Jollet hoida itseäsi, niin ajan myötä oireilusi saattavat muuntua ja pahentua.
Pirteää kevättä!
olet masentunut. Pyydä hoitajaa järjestämään sinulle aika psykiatrille. Masennuslääkkeitä kannattaa kokeilla nyt ettei masennuksesi pääse pahentumaan.
Älä h**vetissä hankkiudu psykiatrin puheille! pilaat vaan loppuelämäsi sillä leimalla jonka ne sun papereihin kirjottaa. Sitten kun menee jalka poikki niin kysellään että miltä tuntuu, millainen olo. Jos sanot että sattuu, niin suljetulle viedään ennenkun kerkiit tajuta että ne kyseli sun mielentilasta eikä siitä koivesta.
Kukaan ei enää vaivaudu hoitamaan mitään muuta kuin päätäsi, vaikka jalka on se joka on paskana.
nimim. kokemusta todellakin on
Mene mieluummin vaikka johonkin vertaisryhmään, nimettömänä, tukea ja apua löytyy niistäkin
Itselläni kokemusta psykiatrilla asioinnista. ei siitä mitään leimaa pitäs tulla. tuohan oli nyt ihan p:stä vedetty juttu, voisitko tarkentaa siis kuinka sulle on käynyt?
Sen tiedän itekin, että on ihmisiä (lähinnä suku tai tutut) jotka ei kaikki ymmärrä ja lähinnä yleistävät hulluksi. Itelle kävi niin, että anoppini (riitaisena) ilmoitti mulle, kun olin heikoimmillani, että vievät sinut mielisairaalaan. Olin aivan ihmeissäni moisesta kommentista! Häätyy pitää minua ihan tollona, kun ilmoitti asiasta oikein virkamiehille puhelimella.(luottamuksella olin kertonut asioista ym) Ja häntä jos ketä olen pitäny "järki-tyyppinä", mutta näköjään on yleistä, että sitten jotenki alitajuntaan jääkin se kuva,että hullu se on...
Ottaa päähän tuollanen, mutta se kertoo vain ymmärtämättömyydestä ja ettei tiedä todellista kuvaa asioista! valitettavaa..
jos sinulla on hyviä kokemuksia psykiatrisesta hoidosta, mutta älä tule sanomaan ettei minulla ole ymmärtämystä tai "todellista kuvaa" asioista kun et minua tunne etkä tiedä mitä olen joutunut käymään läpi. Sen lisäksi että arvauskeskuksessa kohdellaan kuin ruttotautista on minusta aika törkeätä että joku parempaa hoitoa saanut kehtaa tulla arvostelemaan ja vähättelemään minun huonoja kokemuksiani.
Ettäs kehtaat! >:(
Tarkennettuna juttuni olisi liian pitkä, mutta tuskinpa olisit siitä edes aidosti kiinnostunut, sanonpahan vaan, että ilman "hullun leimaa" papereissani olisin saanut hoitoa fyysiseen vammaani joka sai minut itkemään KIVUSTA tuntikausien odottelun jälkeen (vain koska ambulanssimiehet "unohtivat" ilmoittaa minut ja käyntini syyn ensiapuun) sen sijaan että lääkäri päätteli minun olevan "sisäisesti tuskainen" ja lähetti suljetulle, jossa minun väitettiin teeskentelevän kun sanoin etten pysty kävelemään, enkä saanut kipuuni edes vaivaista Buranaa!
Sen sijaan että olisit onnellinen että sinua on kohdeltu asiallisesti, kehtaat väittää toisten kokemuksia p:stä vedetyiksi. Toivottavasti sait edes jotain tyydytystä ilkeästä vastauksestasi, ja TOIVOTTAVASTI asiallinen kohtelusi jatkuu tulevaisuudessakin, ettet vain joutuisi syömään noita vähemmän kauniita sanojasi.
Pyydän anteeksi sitä "p:stä vedetty juttu.." tarkoitin tuolla,että eihän siitä nyt sentään hullun leimaa pidä eikä saa saada, mikäli joudut asioimaan psykologin tai psykiatrin vastaanotolla. se on väärin tuomita ihminen sen takia. ongelmat ovat jokaisen omat ja niistä on hyvä päästä puhumaan. Tuo mitä tarkoitin paskanjauhamisella, on sitä ettei tämä alkuperäinen kirjoittaja voi sen takia jättää menemättä lääkärille,että siitä joutuisi muualla sitten "kärsimään".. se on hullu ajatus, mikä ei saisi estää menemästä hoitoon jos on esim masennusta!
Toki ymmärrän sua, oot varmasti kokenut kovia. Toivottavasti en itse joudu kokemaan mitään vastaavaa. Mikäli joutuisin siitä "maksamaan" että olen käynyt psykiatrin vastaanotolla, niin panisin kyllä ne luulotausiset ajattelemaan eri tavalla. Kannattis siis ottaa tuo sun juttusi puheeksi kyseisessä hoitolaitoksessa miten ovat sua laiminlyöneet hullun leimasi vuoksi, mikä on kuitenkin vain leima. En tiedä sun juttuasi, totta..