Meidän 8kk:n ikäinen koira on alkanut tosi dominoivaks. Esim. tänään yritin komentaa sitä kun olin ensin nostamassa sitä ylös ja yhtäkkiä se alkoi rimpuileen ja kävi tosi äkäseks. Murisi ja yritti purra. Itseasiassa se on monta kertaa onnistunu puremaan, sillon on selätetty ja komennettu sitä, mut tänään tein niin, koska pentu ei uskonut vaikka komensin sitä ja selätin vaan jatkoi vaan puremista, että vein sen ihan yksin oven taakse hetkeks katumaan. Onko se oikein? En oo vaan löytäny hyvää tapaa muuta kun sen. Joskus saa kyllä oikeesti pelätä tota koiraa... :/
Oikeanlainen rangaistus?
pikkuhaukku
10958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihminen suostu pelkäämään pentua tai puolen vuoden päästä saat sen piikille viedä.
Kova kovaa vastaan,tuossa en antaisi enää armoa,sillä kokemuksesta tiedän että koiran elämä riippuu siitä saako sen taipumaan vaiko ei,kukaanhan ei voi sitä pitää jos pääsee kukkoilemaan.
Selätys ei ole taikatemppu,eikä se tehoa kerrasta,mutta tee tarvittavan usein,et saa nyt luovuttaa vaikka tuntuu ettei se hyödytä yhtään,kun se aikuistuu,hyödyn näkee.Nyt taitaa olla vielä murkkuikä iskenyt ja koitetaan tosissaan.Ja älä pehmoile,kun koira tosiaan selätetään ja napakasti kiinni pidetään niin pureminen ei onnistu sitten millään,eli ote taitaa sulla olla aika hellä =)
Joku voi nyt vapaasti kauhistella,että miksi tarvitaan kovia otteita,mutta ihan pennun takia ja sen parhaaksi.Näissä sanon aina samaa:Mieti antaisiko johtaja susi penikan viedä paikkansa?Vastaus aina sama,ei todellakaan.
selällään pidät niin kauan, että se selvästi alistuu, ei saa päästää ennen ylös.
vaan tekisin ihan muuta. Selättäminen on samalla tasolla kuin nenän tunkeminen pissaan. Käyppä kirjasatossa tutustumassa koirakirjoihin, vaikka Kaimion ja JAn?? nimeä en muista, auttavat paljon.
koiriin ei nyt ne pehmeät keinot tepsi ja kaikki koirat eivät ole kovin vastaanottavaisia,pennun,tulevan aikuisen elämästä on nyt kyse,ei hienostelusta.
erään nöffin, josta omistaja soitti kasvattajalle, et tuu hakee pois tää, ku koko perhe seisoo pöydän päällä, eikä uskalla tulla alas, kun 4kk koira puree!!!
Kyllä jotkut koirat vaan tarvitsevat vähän kovempaa kättä, eikä se todellakaan tarkoita mitään lyömistä ja hakkaamista!
Ei kaikkiin toimi pehmeät koulutustavat, vaan toisin täytyy käyttää niitä lujempiakin.
Selätys on sellainen jota suositellaan käytettävän vain ääritilanteissa, mutta tässä nyt kuitenkin näyttää sellainen olevan. Kärsivällisesti vaan ja rohkeasti, vaikka uhkaileekin, koska jos nyt annat periksi sille, niin se on pomo seuravat 15 vuotta, tai kauanko nyt sitten elääkään. Kaverin koira, dalmatialainen, jouduttiin lopettamaan koska eivät saaneet siihen kuria. Ja suoraan sanoen, heti kun kuulin että tuleva pentu on dalmatialainen, ensimmäinen ajatus oli että "voi ei...". Koska tiedän, että tämä perhe on aivan liian helläkätinen ja arka tällaisen koiran kouluttajaksi. Ja niin sitten kävi.
Myös eristäminen siinä vaiheessa kun alkaa mennä "liian kova" on koettu hyväksi keinoksi, itse ainakin olen sitä mieltä että tätä kannattaa yrittää. Samalla linjalla. Eihän se hetkessä siitä välttämättä muutu, mutta kun tarpeeksi junnaa niin eiköhän se siitä :).
taas näitä hieman provokativisessa mielessä kirjoitettuja viestejä. Toivottavasti ainakin...
Jos oma koira alkaa "tosi dominoivaks" ja tosi äkäseks", ja on vielä "onnistunu puremaan" useamman kerran (ihmistä, olettaisin?), niin silloin koiran omistaja joko oivaltaa välittömästi luopua koirastaan ennenkuin se on lopullisesti pilalla, tai sitten myöntää ymmärtävänsä tekemänsä virheet: liian pehmeä ja nynny kasvatus...
Koira on petoeläin, joka haluaa dominoida, ihan niinkuin ihminenkin. Jos ihmisestä ei ole sen voittajaksi, niin sittenhän sen täytyy itse alkaa johtaa laumaa, paremman johtajan puutteessa. Se ei kuitenkaan ole koiralle mitenkään hyvä homma: sillä kun ei ole kykyä organisoida asioita siihen malliin, että tulevien vuosien koirannöpyt olisi turvattu, ja terveenä pitävät rokotukset, ynnä muut sellaiset tälle vuosituhannelle kuuluvat hyvät asiat...
Tokihan koira voi syödä pelkkää lihaa: vaikkapa ihmisenkin. Sillä määrällä (yksi immeinen) elää hetken. Vaan ihmisen viisaampana tulisi ehkä kuitenkin kaikitenkin ylläpitää -ainakin yrittää ylläpitää- jonkinlaista jatkuvuutta tässä maailmassa jossa elämme.
"Joskus saa kyllä oikeesti pelätä tota koiraa" on kaikessa karmeudessaan ihan hyvä kommentti sinänsä. Se kun kertoo, miten älyllisesti meitä alemmat olennot itse asiassa ovat älyllisesti meitä ylempiä. Niillä kun sentään pelaa jonkinlainen logiikka.
Jos tahtoo ola koiranomistaja, tai siis yleensäkin eläinlaumaa määräävä, on ehkä omattava muita kykyjä kuin ... "Viedä oven taa..."
Joten omasta puolestasi mieluummin jätät tällaiset ihmiset oman onnensa ojaan kokeilemaan mitä mieli vastaukseksi lykkää kuin oikeasti neuvoisit mitä tilanteessa kannattaisi tehdä?
Jos olet koiranomistaja, tiedät itsekin, että eteen saattaa tulla odottamatontakin, ja joskus on pakko pyytää apua. Haluaisitko silloin tällaisen vastauksen?
Hyväkin puhumaan provokatiivisessa mielessä kirjoitetusta viestistä.
ymmärrät, niin kyllä varmaan koiran omistajakin ymmärtää. Eläimillä kokeileminen kun on minusta kovin vastuutonta.
Sellainen neuvominen, missä neuvotaan, että mitä pitää tehdä juuri nyt ja tässä, juuri tämän ongelman kanssa... Ne ovat kovin huonosti poikivia neuvoja. Siis tässä keskustelussa. Niitä voi googlettaa, ja ne löytyvät silläkeinoin.
Jos olen koiranomistaja...?
En tiedä, olenko. Mikään omistaja siis. Koiria minulla on ollut vastuullani neljänkymmenen vuoden ajan. Kymmeniä. Odottamatonta tilannetta ei ole ikinä vastaan tullut: joka ainoan päivän olen vain huolehtinut. Kaikista ympärillläni olevista. Lapsista, miehistä, koirista. Asioista.
Provokatiivista voi olla monikin juttu, vaan muoriskan kirjoittama ei. Ei ikinä.
Vähiten se koira mua puree, koska oon saanut sen kuriin melko hyvin. Toisille se on erilainen, saan koko ajan olla neuvomassa tyhmiä sisaruksiani, miten koiraa pitää kohdella, samoin äitini. Tosin, oon ite paljon enemmän tosissani sen kanssa, koska tiedän, kuinka vakava ongelma voi lopulta syntyä. Kun pikkusisko ei tunnu ottavan sitä tosissaan, et joitain koiria viedään piikille, koska ne käyttäytyy hallitsevasti tai aggressiivisesti. Mulla menee kyl siihen hermot, äidinkin pitäs vähän enemmän puuttua tähän asiaan! Ja muuten: koira ei pure aina, vaan sillon, jos sillä on joku raju leikki ollu meneillään tai pikkusiskon tapauksessa, jos se ei halua syliin. Joten ei se sinänsä vaarallinen muuten oo, mut just leikkiessään rajusti ja sit kun me tullaan väliin niin heti käsiks. Ehkäpä muutta hieman alkuperäisestä viestistäni, kun en ollut huomannut pistää siihen tätä.