Minulla on viisivuotias tytär. Olemme mieheni kanssa suunnitelleet toista lasta jo pitempään ja vihdoin on oireet sen mukaiset, että voisin ollakin raskaana :)
Olen ottanut vauva-asian puheeksi tyttäreni kanssa ja hän on ollut sitä mieltä ettei halua sisarta. Tiedän, että niin pieni on vielä epäkypsä ajattelemaan asiaa kaikilta osin järkevästi, eikä tietenkään lapsentekoa voida perustaa vain tuolle... Mutta huolettaa, että miten tyttö suhtautuu mahdolliseen uuteen tulokkaaseen...
Vastaavia kokemuksia? Neuvoja?
Olen ottanut vauva-asian puheeksi tyttäreni kanssa ja hän on ollut sitä mieltä ettei halua sisarta. Tiedän, että niin pieni on vielä epäkypsä ajattelemaan asiaa kaikilta osin järkevästi, eikä tietenkään lapsentekoa voida perustaa vain tuolle... Mutta huolettaa, että miten tyttö suhtautuu mahdolliseen uuteen tulokkaaseen...
Vastaavia kokemuksia? Neuvoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni ei ole koskaan ollu tuollaista tilannetta. koska ensimmäistä vielä yritetään.
Mutta ajattelisin että tytärtäsi pelottaa koska pelkää jäävänsä vähemmälle huomiolle jos syntyisi sisar/veli. Asia on hänelle vielä niin kaukainen koska ei ole muita lapsia eikä osaa ajatella asiaa selkeästi. En usko että hän olisi vihainen tai muutakaan jos se veli/sisko syntyisi pikemmin onnellinen kun huomaisi että raskastatte häntä yhtä paljon kuin ennenki vaikka onkin veli/sisko. :)
Onnea toivottavasti tärppää..
ette voi ottaa lapsen mielipidettä oikeastaan edes huomioon perhesuunnittelussa. Lapsella mielipiteet muuttuvat ja isompana voikin sitten harmitella ja suuttua "miksen mä oo saanu siskoja ja veljiä?!" Lisäksi tuon ikäinen ei osaa vielä kuvitella elämää uuden vauvan kanssa kivaksi. Hän kun joutuu jakamaan teidät vanhemmat jonkun toisen kanssa, vaikka ennen olette olleet vain hänen omat äiti ja isi! (se tuntuu tutkimusten mukaan lapsesta samalta, kuin sinusta tuntuisi, jos miehesi päättäisi ottaa toisenkin vaimon..) Joten stressi on suuri, ja siksi teidän pitääkin huomioida esikoistanne tosi tarkkaan kun etenette asiassanne.
Jos tulet raskaaksi, älkää kauheasti kertoko että "isi ja äiti päätti saada toisen lapsen" tms. vaan olkaa ikään kuin vauva vain olisi ilmestynyt mahaan iloisena yllätyksenä, johon te ette ole vaikuttaneet. Korostakaa, miten kivaa on, että tyttö voi sitten leikkiä tulevan vauvan kanssa ja miten paljon hän voi olla äidille ja isille avuksi vauvan hoidossa kun on jo niin iso ja taitava..!! :) Kertokaa tytölle myös, kuinka tärkeä ja rakas hän teille on ja että rakastatte silti häntä yhtä paljon, vaikka syntyykin toinen vauva.
Jo raskausaikana tyttö voi auttaa esim. valitsemaan tapettia vauvan huoneeseen tai sänkyä ja vaatteita vauvalle. Kun vauva joskus syntyy, muistuttakaa etuäteen vauvaa katsomaan tulevia sukulaisia huomioimaan ensin isosisko ja onnittelemaan häntä, ja vaikka tuomaan joku pieni "isonsiskon lahja". :)
Kyllä se varmasti sen lopulta hyväksyy. Ottakaa vanhempi lapsi mukaan odotukseen. Lainaa kirja, jossa kerrotaan sisarusten syntymisestä, joku meille tulee vauva tapanen. Tutkikaa sitä yhdessä, että äidilläkin on vauva mahassa jne. Menkää yhdessä vauvan vaate ostoksille ja anna lapsen myös valita jotain. Ehkä vois neuvolaankin tulla mukaan kuuntelemaan sydänääniä. Kyllä ne neuvolassakin sitten neuvoo, miten olisi hybä ottaa vanhempi lapsi myös huomioon. Ja muista kertoa, että rakastatte edelleen häntä yhtä paljon, kuin ennenkin. Ja että hän voi sitten auttaa äitiä vauvan hoidossa jne. Kyllä se siitä.
Moikka! Totutteluahan tuo vaatii... Ei ole omakohtaista kokemusta ja tämä ei edes varsinaisesti liity asiaan, mutta jostain luin, että lapselle kannattaa kertoa uudesta tulokkaasta vasta vähän myöhemmin. Kun noin pienellä ajantaju on mitä on (muistatteko kuina PITKILTÄ kesälomat tuntuivat pienenä??)... Sitten vaikka kertoo kun maha alkaa ihan kunnolla pyöristyä, että lapsikin voi ymmärtää että siellä sisällä kasvaa vauva.
Ja se osallistuminen... Itse olen perheeni kuopus. Äiti ja isä antoi isosiskon ja -velin (silloin 2- ja 3-vuotiaat) valita mulle vaatteet vuoropäivin --> eli saivat osallistua! Ei kuullemma kovin paljoa mustasukkaisuutta ollut ja onhan se hienoa kun on jo niin "iso" että osaa "huolehtia" pikkusiskosta. Siinä ajatuksia, toivottavasti on edes jotain apua...