Ennen kuin tajusinkaan olin sairastunut anoreksiaan. Ainoa positiivinen tunne, minkä saatoin kokea, oli se ilo itsensä voittamisesta kun meni tyhjällä vatsalla nukkumaan ja huomasi taas painon laskeneen... En tiedä mitä minulle nyt on tapahtunut mutta saan ahmimiskohtauksia enkä kykene lopettamaan syömistä. En vedä naamaani ihan mitään hirveitä määriä, normaaleina päivinä 800-1500 kcal ja ahmimispäivinä ehkä 2000 kcal mutta se tunne on helvetillinen. Mihin olen kadottanut itsekurini, mihin olen kadottanut sen ainoan iloni? Luulin että anoreksia on kidutusta, mitä tämä sitten on? En tahdo bulimiaa ja häpeän tätä yli kaiken. Olen ehkä viiden viikon ajan oksennellut lähes joka päivä. :(
Ahmiminen
avuton luuseri
102158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oli kuin omasta kynästäni! aivan sama homma. Ahmimiseni on ihan riistäytynyt hallinnasta... ahmin kerran-pari viikossa, ja itsellänikin tätä on kestänyt noin 5 vk ajan. Yritän epätoivoisesti ottaa taas itseäni niskasta kiinni, nimittäin tää todella on helvettillistä. Toivon voimia sulle myös.
anoreksiasta. Määrä, jonka mainitsit "ahmimisena" on määrä, jonka jo pienikokoinen, kohtuullisesti liikkuva nainen kuluttaa kuluttaa päivässä. "Kontrollin" (huom. lainausmerkit) menettäminen johtuu nälkiintymisestä. Kehosi yksinkertaisesti tarvisee enemmän ruokaa. "Ahmiminen" johtuu siitä, että ruumiisi ottaa sen,minkä tarvitsee mielestäsi riippumatta-se yrittää pitää sinut hengissä
usein anoreksian jo hellitettyä sairastuu bulimiaan. Kysehän kuitenkin on syömishäiriöstä ja mielenterveyden häiriöstä; näyttäytyy vain eri tavoin. Hyvä asia on se, että olet päässyt ainakin osin eroon yhdestä oireilusta, miksi et siis toisestakin?
sinulla on siis epätyypillinen laihdutushäiriö, vanhalla kielellä siis anoreksia josta seurauksena bulimisia piirteitä...näin se aina menee. Ainoa ulos pääsy mahdollisuus on ruveta syömään säännöllisesti, silloin ei ahmituta eikä aineenvaihdunta laske...siitä taas seuraa välttämätöntä painon nousua tai mahdottomuus ainakin saada ikinä painoa enää laskemaan. Itse olen ollut nyt neljä vuotta anoreksian jälkeen samassa kierteessä kun johon itse olet nyt joutumassa, enkä suosittele! Suosittelen että valitset elämän ja aloitat vaikka pikkuhiljaa ruoan lisäämisen sinne tänne päivää...huomaat ettei käy kuinkaan. Vältyt masenukselta, selluliiteiltä, lihasten roikkumiselta, läskeiltä...Kerron ja neuvon mielelläni eteenpäin minne haluatkaan:-)kokemusta on...vaikka en olekkaan hyvä kirjoittamaan
Kylläpä oli tosiaan tutunkuuloista tekstiä. En ikinä myöntänyt itselleni olevani sairas ennen kuin tajusin salaa ahmivani "hirvittävän määrän ruokaa". Yritin/yritän syödä mahdollisimman vähän päivässä ja masennun jos vaikkapa syön jogurtin vain koska tekee mieli vaikkei olekaan nälkä. Tosin minulle "nälkä" käsitteenä on muotoutunut kiljuvaksi mahan kurinaksi. Tilanne on jo mennyt siihen pisteeseen että jo sen lisäksi että syön todella vähän päivässä, käyn päivittäin salilla/jumpalla ja lenkkeilen niin paljon kuin vain mahdollista. Jos tekee mieli herkkuja, syön itseni aivan täyteen jonka jälkeen oksennan kaiken ulos. Toissapäivänä olin yksin kotona, joten ostin litran jäätelöä ja karkkipussin jotka ahmin alle puolessa tunnissa. Jostain syystä en kyennytkään oksentamaan, tunsin hirveää syyllisyyttä, itseinhoa ja häpeää.
Luulin aina olevani se ihminen joka ei todellakaan sairastu syömishäiriöön, mutta tässäpä olen. Olen tämän kevään abiturientti joten uskon paineiden ja stressin johtaneen minut tähän oravanpyörään.
Onneksi, ongelman tajuaminen ja myöntäminen itselleen on jo askel kohti parantumista! Tsemppiä!
Itse oon lähes tulkoon samassa tilanteessa. Olen itse asiassa toipumassa anoreksiasta, ja hoitosopimukseen kuulu painon nostaminen. Jotenki vaan aina kontrolli pettää ja ahmiminen alkaa. Ja siitä tulee loputon oravanpyörä, sillä sitten saa taas miettiä päänsä puhki, kuinka saa kaiken kulutettua. Onneksi sain mielialalääkkeet, jotka ensinnäkin vähensivät ahmimista, ja sai tajuamaan, että ei se lopulta niin maailmaa kaatavaa ole. Tuleehan minustakin sitten ehkä normaalipainoinen NAISEN NÄKÖINEN nainen. Eikä mikään sairaalloinen tikku. Joten jos mahdollista, ammattiapua kannattaa hankkia. Se on ollut minun kohdalla ehkä parasta. Tsemppiä kaikille!
Minullakin oli anoreksia (vaikkakin vaan puoli vuotta) ja laihduin noin 7 kiloa, kunnes vanhemmat huolestui ja kerroin heille ja jouduin (lue: pääsin) lääkäriin, joka antoi ohjeen nostaa painoa. Aluksi olin vihainen ja halusin olla syömättä, mutta sitten pikkuhiljaa aloin tajuta että se on omaksi parhaakseni. Koko kesäloman kun olin yksin kotona, katselin leffoja joissa näin kauniita naisia joilla on kuitenkin jonkinlaisia muotoja (esim. Jennifer Lopez, Lucy Liu, Drew Barrymore..) ja söin, aivan tajuttomia määriä herkkuja(varmasti ainakin! 3000 kcal/päivä, kaikkea mistä olin anoreksian aikana unelmoinut), mutta hyvällä omallatunnolla. Jossain vaiheessa olin varma että se riistäytyy käsistä, mutta kun aloin lähestyä entistä, normaalia painoani, ahmiminen loppui. Nyt syön normaalisti taas ja olen TERVE!!!!
Anoreksian paranemisprosessiin "kuuluu" ahmiminen, siitä ei pidä potea huonoa omaatuntoa.
Ruumis vaan huutaa ruokaa koska on ollut niin kauan nälkiintynyt! Kun oma ihannepainosi lähestyy ahmimishimo loppuu! Älä anna ahmimisen mennä oravanpyöräksi että välillä ahmit välillä paastoat ja urheilet. Jos siltä tuntuu, syö normaalisti, jos ahmituttaa, niin syö!
Puhun kokemuksella ja tiedän että olet vain paranemisprosessissa!!!!!!!
ONNEA!
Se ahmiminen tosiaan johtuu elimistön nälästä. Mulle ravitsemusterapeutti ja psykiatri molemmat sanoivat, että elimistö huutaa ruokaa ja pyrkii täyttämään energiavarastoja.
Lisäksi ravitsemusterapeutti sanoi, että jokaisella on ns. biologinen paino, johon elimistö pyrkii, että olis kuukautiset ja hormonitoimista muutenkin pelais. Joten se mihin asti ahmiminen jatkuu, on aika yksilöllistä. Elimistö pyrkii siihen omaan, biologisesti sopivaan painoonsa. On se sitten jollakin painoindeksinä 19, jollakin vaikka 22.
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=asiaa;action=print;num=1132924100
http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=567476&userThreadMode=tree