hei!
olen rakastunut ensi kertaa elämässäni kunnolla ihmiseen, joka on aivan ihana, ei pinnallinen, kertoo tunteensa, rakastava, keskustelukykyinen, turhia riitoja välttävä, kauniin sydämen omaava ja lista jatkuu loputtomiin. olen itse pian jo kolmekymppinen ja nyt tuntuu, että olen vihdoin löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluan viettää "vanhuuteni"-olenkin onneni kukkuloilla:) Syy, miksi kirjoitan tänne palstalle on se, että rakkaallani on todellakin paljon ylimääräisiä kiloja-ja tarkoitan n. 50kilon ylipainoa. En pidä sitä muuten mitenkään "häiritsevänä", mutta koska välitän ja rakastan todellakin sielunkumppaniani, haluan meidän voivan viettää yhteistä elämää tietenkin mahdollisimman pitkään. Tietysti haluan hänen myös välttyvän ylipainon mukanaan tuomilta terveysriskeiltä. Miten minä voisin tässä asiassa toimia? Kaikesta muusta keskustelemme, mutta minä en vain pysty sanallakaan sanomaan tästä asiasta rakkaalleni...koska en halua loukata häntä!
Olisin todella kiitollinen neuvoista!!!
olen rakastunut ensi kertaa elämässäni kunnolla ihmiseen, joka on aivan ihana, ei pinnallinen, kertoo tunteensa, rakastava, keskustelukykyinen, turhia riitoja välttävä, kauniin sydämen omaava ja lista jatkuu loputtomiin. olen itse pian jo kolmekymppinen ja nyt tuntuu, että olen vihdoin löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluan viettää "vanhuuteni"-olenkin onneni kukkuloilla:) Syy, miksi kirjoitan tänne palstalle on se, että rakkaallani on todellakin paljon ylimääräisiä kiloja-ja tarkoitan n. 50kilon ylipainoa. En pidä sitä muuten mitenkään "häiritsevänä", mutta koska välitän ja rakastan todellakin sielunkumppaniani, haluan meidän voivan viettää yhteistä elämää tietenkin mahdollisimman pitkään. Tietysti haluan hänen myös välttyvän ylipainon mukanaan tuomilta terveysriskeiltä. Miten minä voisin tässä asiassa toimia? Kaikesta muusta keskustelemme, mutta minä en vain pysty sanallakaan sanomaan tästä asiasta rakkaalleni...koska en halua loukata häntä!
Olisin todella kiitollinen neuvoista!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
En kyllä välttämättä menisi suoraan sanomaan mitään. Ainakin itselleni painooni puuttuminen on todella arka asia. Läheisten huomautukset ja hyvässäkin tarkoituksessa tehdyt ehdotukset ovat satuttaneet pahasti vaikka tiedän heidän oikeassa olevankin.Mitäs jos kokeilisit sellaista lähestymistapaa, että ehdotat jotain yhteistä liikunnalista harrastamista. Voisit kokkailla kullallesi keveitä ja hyviä ruokia. Kynttilä ja pullo viiniä tekee juhlaillallisen kevyemmästäkin ateriasta. Ja jos sinä itse et herkuttele niin tuskin hänkään aina vain itselleen viitsii herkkuja haalia. Ja kun armaaltasi alkaa uusien vaivihkaa tehtyjen muutosten myötä kilot karista, voit kehua ja kannustaa.Oma mieheni on ollut tuossa kannustusasiassa aina todella loistava. Ei ole koskaan minua haukkunut tai edes huomioinut ylimääräisiä kilojani ja kun olen laihduttanut on hän rohkaissut ja kehunut. Tärkeintä on että tunnen olevani hänelle haluttava ja kaunis aina oli ympärilläni kiloja sitten kuinka paljon tahansa.
En nyt ollut ihan varma onko rakkautesi kohde mies? Mutta vaivihkaa ehdottelisin pitkiä kävelylenkkejä ja reitiksi valitsisin sellaisen jossa on mäkiä ja portaita, tai sitten vaikka uimassa käymistä jne. Näin saisit hänelle lisää liikuntaa. Ja herkkuhetkiin teette teette kevyitä salaatteja. Jospa hän sitten itsekin huomaisi.
Ja ihmettelen vähän että miten petihommat luistaa kun on noin paljon ylipainoa, eikä se häntä itseäänkin häiritse?
Onneksi olkoon, kun on näin lykästänyt.
Arvelisin, että paras tapa lähestyä asiaa on tuo terveyspuoli. Siis niin, että hänelle ei syntyisi vaikutelmaa, että haluat puuttua ensisijassa hänen ylipainoonsa, vaan että toivot hänen huolehtivan terveydentilastaan mahdollisimman hyvin.
Ja tämähän onkin totta, eihän tavoitteen pitäisi ollakaan laihtuminen sinänsä, vaan terveempi elämäntapa kokonaisuutena. Järkevä ruokavalio ja liikuntaharrastus (yhteinen?) tukevat tätä.