Olen elävä kuollut

ja parannettavissa siinä kuin muutkin sairaudet. Lisäksi masennus on varsinainen suomalainen kansantauti, on kai ollut aina, mutta vasta viime aikoina se on tajuttu sellaiseksi.

Masennus ei ole pikkujuttu eikä parane millään poppakonsteilla. Hakeudu lääkäriin välittömästi ja ilman ennakkoluuloja! Jos hän määrää masennuslääkettä, käytä sitä! Se ei ole mikään päänsekoittaja tai huume, vaan se auttaa sinua palautumaan, tulemaan omaksi itseksesi jälleen.

Sisäinen tyhjyys on jotain kammottavaa. Sitä yrittää täyttää ihmissuhteilla, jatkuvalla kiireellä, harrastuksilla, uskonnolla, taiteella, ihan millä vain. Olen järkeillyt sen johtuvaksi huonosta itsetuntemuksesta ja yhteikunnan asettamista rajoista sekä tavoitteista, millainen ihmisen kuuluisi olla(sukupuoliroolit yms.).
Sanot ettet tunne enää ruumistasi. Onko minäkuvasi kenties pirstoutunut? Minulle kävi joskus niin ja se toi tuollaisen tuntemuksen etten tunne ruumistani. Olin kuin joutunut väärään kehoon. Joutui pohdiskelemaan olenkohan olemassakaan. Oli ikäänkuin vain silmät ja katse mutten jotenkin tiedostanut kehoani.
Nykyään minulla on taas ruumis, muttei selvää kuvaa minästäni. Sanot myös vihaavasi kaikkea. Voisiko se olla jopa heijastumaa siitä vihasta jota tunnet itseäsi kohtaan? :o Miksi vihaat kaikkea?

kun eivät saaneet ratsastaa sun livullas sateenkaaren päähän kultaruukun luo,lepää sä,eli elä itselles

ala tekeen jotain joka kiinnostaa sua todella.

tai matkusta hetkeksi pois tavanomaisista kuvioista..

noin aluksi tulee mieleen.

jotkut hauskat leffat tai kirjat, tms. voi joskus antaa piristyksen..

Kirjoitat kuin olisit vienyt sanat suustani, kuka lienetkin.