Vaikka kirjoitan tätä tekstiä tänne olen sisimmältäni tyhjää. Minä vain olen, vai olenko? ihan kuin olisin oikeasti kuollut mutta minusta on jäljellä vain epäonnistunut haamu itsestäni. En tunne enää ruumistani. Haluaisin tehdä mitä vain todistaakseni että olen elossa. Vihaan kaikkea. Jokaista esinettä, ihmistä...
Olen elävä kuollut
haamujäljellä
101647
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja parannettavissa siinä kuin muutkin sairaudet. Lisäksi masennus on varsinainen suomalainen kansantauti, on kai ollut aina, mutta vasta viime aikoina se on tajuttu sellaiseksi.
Masennus ei ole pikkujuttu eikä parane millään poppakonsteilla. Hakeudu lääkäriin välittömästi ja ilman ennakkoluuloja! Jos hän määrää masennuslääkettä, käytä sitä! Se ei ole mikään päänsekoittaja tai huume, vaan se auttaa sinua palautumaan, tulemaan omaksi itseksesi jälleen.
Sisäinen tyhjyys on jotain kammottavaa. Sitä yrittää täyttää ihmissuhteilla, jatkuvalla kiireellä, harrastuksilla, uskonnolla, taiteella, ihan millä vain. Olen järkeillyt sen johtuvaksi huonosta itsetuntemuksesta ja yhteikunnan asettamista rajoista sekä tavoitteista, millainen ihmisen kuuluisi olla(sukupuoliroolit yms.).
Sanot ettet tunne enää ruumistasi. Onko minäkuvasi kenties pirstoutunut? Minulle kävi joskus niin ja se toi tuollaisen tuntemuksen etten tunne ruumistani. Olin kuin joutunut väärään kehoon. Joutui pohdiskelemaan olenkohan olemassakaan. Oli ikäänkuin vain silmät ja katse mutten jotenkin tiedostanut kehoani.
Nykyään minulla on taas ruumis, muttei selvää kuvaa minästäni. Sanot myös vihaavasi kaikkea. Voisiko se olla jopa heijastumaa siitä vihasta jota tunnet itseäsi kohtaan? :o Miksi vihaat kaikkea?
kun vihaan itseäni. Piste. Sinussa on hieman samanlaisia piirteitä kuin minussa Malice. Ja tentströmille, minulla on masispillerit kyllä mutta on vielä sen verran alussa että ei ole vielä tuntunut vaikuttavan.
että joillakin on samanlaisia piirteitä mielestään kuin minulla :) Tai en tiedä onko se mukavaa, mutta ainakin lohdullista. Vielä on toivoa, että löytyisi joku joka olisi ajatusmaailmaltaan edes hieman kuten minä. Syöhän sinä masispillereitä ja aloita syvällinen itsetutkiskelu. Kannattaa opetella pitämään niistäkin puolistaan joista ei pidä, vaikka niisätkin missä ei ole mitään hyvää :D
Esimerkiksi minä olen useiden ihmisten mielestä ärsyttävä. Sehän ei ole hyvä juttu, mutta yritän ottaa sen nykyään siltä kantilta että perkele minähän en tänne ole ketään miellyttämään tullut.
Neuvo voi ympäristösi kannalta olla tuhoisa, joten aika ajoin on hyvä pysähtyä miettimään mitä tekee. Valoisampaa tulevaisuutta sinulle!
kun eivät saaneet ratsastaa sun livullas sateenkaaren päähän kultaruukun luo,lepää sä,eli elä itselles
http://www.pcuf.fi/~msiivola/para2000/artikkelit/orvo/todellisuus.html#TAISTELUSTA LUOPUMISEN AATE
oikee tosi umpikujis,joo kukaa ei oo oikee ymmärtäny,sitte käsitin,et otan yhen neuvon yheltä,jaa toisen toiselta,siten niinkus kutomalla osasin ulos
ala tekeen jotain joka kiinnostaa sua todella.
tai matkusta hetkeksi pois tavanomaisista kuvioista..
noin aluksi tulee mieleen.
jotkut hauskat leffat tai kirjat, tms. voi joskus antaa piristyksen..
katsoa isoja puita tai taloja tai muita isoja kohteita, tai vaan katsoa jotain kohteita, silleen et todella katsot ja huomaat ne, etteet vaan kulje lipan varjossa ja vilkuile, ja huomaat vaan maantien ja jalkasi...
Kirjoitat kuin olisit vienyt sanat suustani, kuka lienetkin.