Sektion jälkeinen elämä!

Ylös nousin leikkausta seuraavana aamuna. (leikkaus illalla noin 18.30) Vauvaani hoidin 3.päivänä jo täysin itse,kipu tosin kesti kauemmin. Muistaakseni noin 2 kuukauden kuluttua alkoi olla kokonaan poissa silloin myös rakastelu sujui normaalisti. Eikä sattunut. Haavan paranemiseen vaikuttaa moni asia. Itselläni eniten taisi auttaa, kun liikuin mahdollisuuksieni mukaan. Ja haavan suihkuttelu on tärkeä! Haavasta jäi pysyvä arpi, mutta se ei ole minua häirinnyt. Onnea odotuksellesi!

Minun esikoinen syntyi sektiolla. Haavaan koski ensimmäiset 10 päivää tosi paljon, mutta ylös minut vain patistettiin sängyn pohjalta heti synnytyksen jälkeisenä päivänä. Se on ilmeisesti yleinen tapa. Kaikkinainen liikkuminen ja erityisesti yskiminen ja aivastelu sattui aivan kamalasti niinä kymmeneä päivänä. Kuljin ensimmäise päivät kumarassa kuin linkkuveitsi. Leikkauksen jälkeisinä päivinä ei totisesti kannata saada esim. vettä väärään kurkkuun koska sitä ei kertakaikkiaan voi yskiä pois.
Seuraava lapsi syntyi normaalisti alateitse, ja yllätys yllätys, alapään haava oli vielä paljon kipeämpi ja pitemmän aikaa kuin sektiohaava. Siis sektio on kivuttomampi kaikin puolin, mutta arpi siitä jää. Toisaalta mitäs väliä sillä on? Voit vain ylpeillä sillä myöhemmin yleisissä saunoissa. Sitäpaitsi lapsen saatuasi se sektioarpi on täysin yksi hailee. Penska nääs pitää sinut sen verran kiireisenä, ettet muista koko arpea.

Minut leikattiin n. 10 kk sitten.
Pystyssä olin seuraavana päivänä, mutta kyllähän ne ekat askeleet oli hieman huteria! Mitä enemmän liikkuu ja mitä nopeammin ylös nousee niin sen äkimmin paranee ja kipukin kaikkoaa. Otat vaan kipulääkettä, yhtään ei kannata sinnitellä ja leikkiä marttyyriä! Sillon seuraavana päivänä sain kyllä jo vauvaa kannella - tai ainakin pidellä sylissä. Ja vauvan saa kyllä heti viekkuun jos vaan kaikki kunnossa äidillä ja vauvalla!
Itselläni haava parani todella nopeasti ja hyvin, tikit ois voinut ottaa jo viidentenä päivänä pois. Käyt vaan suihkussa haavaa suihkuttelemassa koska "vesi vanhin voitehista", eli estää tulehtumista.
Ei kannata nostella liikaa edes vauvaa, muistaakseni aika oli jotain kuukaus pari, johtuen tietysti kuinka hyvin haava voi.
Haavan kyllä "tuntee" pitkään mut ei se varsinaista kipua ole. Rakastelu aloitettiin vasta jälkitarkastuksen jälkeen eikä mitään kipua ollut missään!
Arpihan siitä tietenkin jää. Itselläni oli noin 13 tikkiä ja haava ulottuu karvoituksesta pari senttiä navan alapuolelle. Aluksi arpi on "pullea" ja punainen mutta ajan kanssa se laskee ja muuttuu rusehtavaksi, aika näkymättömäksi. Arpea kannattaa alkaa tikkien oton jälkeen rasvailemaan niin se ehkäisee liian arpikudoksen syntymistä näin arpi jää pienemmäksi!

mutta häpeä on suuri. Olisin halunnut synnyttää oikeasti mutta en voinut. Mieheni irvailee minulle !

Hei!
Minulle on tehty sektio 2 kertaa, koska alateitse synnyttäminen ei valitettavasti kohdallani ollut mahdollista.Molemmista sektioista on jäänyt hyvät muistot ja se oli kohdallani ainoa oikea tapa synnyttää.
Eka sektio 5 vuotta sitten, kävelemään pääsin seuraavana aamuna ja imetyksen aloitin samana iltana. Haavakipua kesti noin 3 päivää ja sain siihen särkylääkettä aina kun tarvitsin.Noin 2 viikkoa maha oli arka ja haavanseutua kutisi, mutta sen kanssa pärjäsi.Sen jälkeen rupesin venyttelemään varovasti ja jumppaamaan neuvolasta saamieni ohjeiden mukaan.Kaikki meni hyvin. Seksielämän aloin noin 4 viikkoa sektiosta, kun vuoto loppui.Ihan okei sekin alkoi luistamaan, ruttuinen mahanahka vain välillä huvitti.
Nyt toisen sektion jälkeen on mennyt ihan hyvin. Tätä kirjoittaessani poika 1kk nukkuu vieressäni ja tuhisee tyytyväisenä.Leikkausta seuraavana päivänä ylös ja 3:tena päivänä kotiin. Nyt jumppailen ja venyttelen, kait kudokset ovat senverran venyneet, että en ollut nyt niin kipeä kuin ekalla kerralla.Haava parani nopeasti, vain kapea viiva bikinirajalla, ei muutoin näy.
Kyllä sektion jälkeen on hyvä olla muutama päivä rauhallisesti ja hoivailla vaavia vointinsa mukaan,laitoksella on lastenhoitajat sitävarten, jotta äidit saavat toipua synnytyksestä rauhassa. Sinä itse tiedät itsesi ja toimit omien voimavarojesi mukaan. Tsemppiä ja muista rohkeasti pyytää apua, jos et jaksa ja olet kipeä.