olin ennen todella hoikka. tarkkailin joka ikistä suupalaa ja urheilin kuin hullu.
kaverit aina ylistivät miten hyvältä näytän ja perhe oli vähän niinkuin "ylpeä" minusta.
mutta minulla oli paha olla... elämäni oli niin kontrolloitua, että se masensi minua. en voinut elää kunnolla, koska kaikkialla näin vain kaloreita ja halusin pysyä poissa niistä.
sitten tuli aika, jolloin päätin vain kaiken antaa mennä, ja lihosin... kaikkien kauhuksi...
ihmiset ympärilläni sanoivat, etten ikinä saa kunnon työpaikkaa, arvostusta tms jos olen lihava.
mutta minun oli hyvä olla, ei tarvinnut stressata joka kalorista. minusta tuli paljon mukavampi ja rennompi ihminen, ja myös todella onnellinen. aloin todella elämään elämääni, ilman mitään rajoituksia. tutustuin uusiin ihmisiin, aloitin uusia ei aina niin liikunnalisia harrastuksia jne... ja rakastuin vartalooni, mitä ennen vihasin!
mutta...
kukaan lähipiirissäni kukaan ei halua että olen onnellinen, koska olen lihava (vaikka en todellakaan ole mikään jättiläinen). kaikki sanovat, ettei lihavat voi esim. käydä uimassa, tanssimassa, viihtyä yöelämässä jne. ja ihmettelevät miten mieheni voi rakastaa minua kun olen lihonnut. MINUN TÄYTYY HÄVETÄ ITSEÄNI heidän mukaan ja olla neljän seinän sisässä siihen asti kuin olen taas laiha...
haluan kyllä laihtua, mutta haluan tehdä sen menettämättä tätä uutta minää, minkä olen löytänyt lihavana. en halua tulla sairaaksi elinikäseksi laihduttajaksi, vaan haluan ottaa asiat rennommin tällä kertaa!
kaverit aina ylistivät miten hyvältä näytän ja perhe oli vähän niinkuin "ylpeä" minusta.
mutta minulla oli paha olla... elämäni oli niin kontrolloitua, että se masensi minua. en voinut elää kunnolla, koska kaikkialla näin vain kaloreita ja halusin pysyä poissa niistä.
sitten tuli aika, jolloin päätin vain kaiken antaa mennä, ja lihosin... kaikkien kauhuksi...
ihmiset ympärilläni sanoivat, etten ikinä saa kunnon työpaikkaa, arvostusta tms jos olen lihava.
mutta minun oli hyvä olla, ei tarvinnut stressata joka kalorista. minusta tuli paljon mukavampi ja rennompi ihminen, ja myös todella onnellinen. aloin todella elämään elämääni, ilman mitään rajoituksia. tutustuin uusiin ihmisiin, aloitin uusia ei aina niin liikunnalisia harrastuksia jne... ja rakastuin vartalooni, mitä ennen vihasin!
mutta...
kukaan lähipiirissäni kukaan ei halua että olen onnellinen, koska olen lihava (vaikka en todellakaan ole mikään jättiläinen). kaikki sanovat, ettei lihavat voi esim. käydä uimassa, tanssimassa, viihtyä yöelämässä jne. ja ihmettelevät miten mieheni voi rakastaa minua kun olen lihonnut. MINUN TÄYTYY HÄVETÄ ITSEÄNI heidän mukaan ja olla neljän seinän sisässä siihen asti kuin olen taas laiha...
haluan kyllä laihtua, mutta haluan tehdä sen menettämättä tätä uutta minää, minkä olen löytänyt lihavana. en halua tulla sairaaksi elinikäseksi laihduttajaksi, vaan haluan ottaa asiat rennommin tällä kertaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos todella olet onnellinen ja tyytyväinen itseesi, eikä lihavuutesi ole edes terveyriski, anna palaa!!
Jos ystäväsi eivät hyväksy sinua sellaisena kuin olet, ansaitset parempaa! Iloinen ja isevarma henkilö saa helposti ystäviä. Kannattaa puhua ystävlillesi kertoa heille, mitä tunnet. jos he eivät hyväksy sinua: good bye! Se on harmillista, mutta jotkut vain ovat liian pinnallisia.
Onnea ja hyvää kevättä sinulle! :D
kiitos paljon!
juuri terveys syistä haluaisin hieman laihduttaa, ei tietenkään mitää älyttömyyksiä, mutta normaaliin painoindeksiin olisi mukava päästä että jaksaisi taas paremmin (fyysisesti).
kaveripiiri onkin aina helppo uusia, mutta taitaa olla se suku pahin!
mutta eiköhä tämä tästä! hyvää kevättä myös sinulle!
Naurettavaa provoilua. Ihan niin kuin terveellisen ruokavalion omaavasta himourheilijasta seuraava vaihtoehto onkin sitten ainoastaan se läski. Hohhoijaaa!
tämä oli kyllä ihan tosi tarina, eikä mitään provoilua. eikä kaikista himourheilijoista ehkä tule lihavia, mutta minusta tuli. ihmiset ovat erilaisia!!!