kello tikittää ja ovulaatio ovulaation jälkeen en 35 vuotiaana ole vielä edes yrittänyt hedelmöityä. Milloin syy on puolisossa joka ei halua tai ei ollut "sopiva hetki" tai mikä lie teko syy aina olikin. Nyt ei sitten "siementäjälle" käy, kun on yht'äkkiä pelkäämään elatusmaksuja jne. Voi V***U sanon minä että koskaan en pääse oman elämäni herraksi vaan aina kaikki muut ohjailee elämääni. Olen siinä pisteessä että harkitsen tästä syystä eloa YKSIN ja ERAKKONA. Tälläinen tilanne on sietämätön ja tekee elämäni niin stressaantuneeksi etten pysty hengittämään, saati tekemään mitään muuta itseni hyväksi.
grrrr... ovari ohi
haluan lapsen
151557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei sinä ovarin kanssa taisteleva nainen ja lasta
suunnitteleva,oletko koskaan ajatellut että meitä
on tällasia l-naisia olemassa jolla on jo lapset
valmiina,minäkin olen ilman kumppania ja 30
ottaisin mielelläni ihmisen joka pitäisi lapsist.
Se on eri asia jos toinen ei hyväksy toisen per-
hettä.ja voisihan siinä mennä viel yhteinenkin.
vaikka kolme lasta.eli suurperhe.
Itse olisin hyvin valmis tapaamaan naisen, jolla jo on lapsia. Haluaisin myös itse kokea sen miltä tuntuu niitä saada, mutta jo valmiit olisivat yhtä toivottuja. Missä teihin äiskiin oikein voi törmätä????
Kuule siinäpä se,missä kohtaisimme sillä minä
haluaisin naisen joka pitäisi lapsista,välillä
tuntuu että jään ikuisiksi ajoiksi kumppanitta.
Itse lapsien saaminen siis odotus aika ja se
synnytys oli minulla kaikkea muuta kuin ihanaa.
Sinä voisit kokea sen mukavana.ihana olo on sit
kun se toivottu putkahtaa maailmaan.
vinkki; vaihtakaa meili osotteita..., tutustukaa,.. tehkää treffit, jne...jne...
Eiköhän se synnytyksen ihanuus ole juuri siinä, että lopputulos on (yleensä) sitä mitä on kauan odottanut. Raskaana olevat naiset sitäpaitsi usein säteilevät todella kauniisti.
Kohtaaminen on todella ongelmallista, sillä ainakaan itse en ole kohdannut yöelämässä ihmisiä, joille perheen perustaminen/saaminen olisi se ykkösjuttu. Minulle se on aina ollut haave ja jopa elämän tarkoitus...
kans tahtoo kotielämää, kyllästynyt viikonlopunrientoihin.
Lapsellisia naisii olen tavannut muutaman onnekseni eivät ole kadonneet kokonaan maan päältä, vaikka niin jo epäilin. Minä tykkäisin kans tavata lapsellisen naisen tai ilmankin toki, kumpikin käy.Riennoissa luonnollisestikin enempi lapsettomia, msssäs te oikeen luuraatte?
No minä luuraan ainakin aikapaljon lapsineni
kotona,ihan joskuskarkaan bileisiin kun lapset
ovat hoidossa,itse elän todella normaalia perhe-
elämää,eli minä l-nainen 2kpl lapsia.Minä en
voi tuoda kotiini yhden illan suhteita,siihen
rajoittava tekijä on tietty lapset.Mitähän tuo
murkkuikänen lapsenikin ajattelisi kun näkisi
äitinsä sängyssä yllätyksiä.Olen normaali perhe-
äiti vain sillä erolla että l-nainen
...eli siis normaalia elämää. Itse täällä varmaan sitten sitä "normaalia" sinkun elämää. Telkkari auki ja tietokone kovassa käytössä. Biletystä muutaman viikon välein, muuten töitä, urheilua, ystävien tapaamista - normaalia varmaan. Mielummin kyllä eläisin normaalia perhe-elämää kuin normaalia sinkkuelämää.
Onpa kamala sana tuo "normaali".
Lasten kanssa varmasti täytyy olla varovainen siinä ketä tapailee ja missä. Yhdenillansuhteet eivät ole jotain, mitä haluaa tietää vanhemmstaan - ainakaan teini-iässä. Se, kuinka lapsi taas suhtautuu vanhempansa seksuaaliseen suhtautumiseen, taas riippuu siitä kuinka avoimia asiasta ollaan oltu. Teini-iässä tosin monet helpotkin asiat voivat tuntua täysin mahdottomilta...
...taas joukko naisii, jotka eivät tajuu todellisuudesta yhtään mitään!! Olisi paljonkin valaisemista asiasta. Tuu hoitaan minun lapsii niin johan menee lapsentekohalut ja samalla tajuut, mitä tarkoittaa elää kaapissa "lasten" vuoksi :))) Siinä on kuule välistä romantiikka kaukana.
sanoit että me naiset joilla on lapsia emme tajua
todellisuudesta mitään per....,kylä se on niin että juuri ne naiset joilla on pieniä lapsia,ne
ymmärtää elämästä jo aika paljon,varsinkin jos
olet ollut parisuhteessa miehen kanssa oletsyn-
nyttänyt ja kasvattanut usean lapsen ja eronnut
ym.ym.ja olet kaikenhuipuksi vielä lesbo.kyllä
tällainen nainen jo elämästä aika tavalla tajuaa
sinä senkin kaapissa olija,luuletko että meikä-
läinen ainakaan toitottaa jokapaikassa perheen-
äitinä olen sellainen olen sellainen,kyllä minä
olen myös tavallisen kaapissa juuri lasten takia.
Taisit käsittää pikkasen pahasti väärin. Tarkoitin naisii joilla EI oo lapsii. En todellakaan perheen äitejä. Ja mistä sä tiedät että oon lesbo?? Lesbo tai en, mutta kaapissa en oo :D
lesbonainen, joka ottaisi mielellään yh-äidin elämänkumppanikseen. Rakastan lapsia, ja minulla on paljon kokemusta lasten hoidosta ja heidän kanssaan toimimisesta. Sisareni on yksinhuoltaja, joten olen myös läheltä nähnyt, millaista on olla yksin lasten kanssa ja millaisia ongelmia liittyy mm. seurustelusuhteen aloittamiseen. Minulla ei ole myöskään mitään turhan ruusuisia kuvitelmia uusperheen elämästä.
Vielä olen melko nuori, mutta ehkä tulevaisuudessa tapaan lesbon yh-äidin... Olen aina ollut sitoutumishaluinen ja kaipaan perhe-elämää.
Uskon, että meitäkin on - lesbonaisia, jotka uskaltaisivat aloittaa suhteen toisen osapuolen lapsista huolimatta.
Rakastan lapsia, ja minulla on paljon kokemusta lasten hoidosta ja heidän kanssaan toimimisesta. Sisareni on yksinhuoltaja, joten olen myös läheltä nähnyt, millaista on olla yksin lasten kanssa ja millaisia ongelmia liittyy mm. seurustelusuhteen aloittamiseen. Minulla ei ole myöskään mitään turhan ruusuisia kuvitelmia uusperheen elämästä.
Vielä olen melko nuori, mutta ehkä tulevaisuudessa tapaan lesbon yh-äidin... Olen aina ollut sitoutumishaluinen ja kaipaan perhe-elämää.
Kuulostaa ehkä hitusen..
Työhakemukselta.. ;D
Olipas hauskaa, kirjoitin tunteitani ulos ja sain senssipalstan aloitettua ha ha ha. Ilmeisesti minun nyt siis kannattaa harkita partnerin vaihtoa yh-lesboon. Hei en halveksi yh-äitejä, mutta oikeasti MINÄ kirjoitin siitä tuskasta että haluan ITSE saada lapsen ja olen ehkä turhautunut (epäluottavainen) nykyiseen naisystävääni asian puitteissa. Unohdin ehkä mainita että olen sitoutunut ja rakastan häntä, enkä harkitse parin vaihtoa. :-)
Mulla on ollut niin kauan kun muistan ihan selkeenä se että haluan tehdä lapsia. Toivon vaan että vaimoni myös jossain vaiheessa on saanut tarpeeksi aikaa käsitellä asiaa ja haluaa perustaa perheen kanssani. En halua koko aiheella mitenkään häntä painostaa enkä kovinkaan usein edes edes aiheesta puhu. Uskon, että jos hän niin haluaa niin varmastikkin sen sitten joskus sanoo. Ei meillä kummallakaan mikään kiire asian suhteen ole, ikää molemmilla n. 30 vuotta... Toki se kello tikittää, ymmärrän sen, mutta eipä hosumalla muuta tule kuin .... :) Ehkä parempii on vaan odottaa oikeaa aikaa jos sellainen tulisi. Tsemppiä kaikille perheenperustamista suunnitteleville ja kaikille "lapsellisille" ja muillekkin!