Oletko haaveammatissasi?

..eli ammatti on oikea... ja työt just nyt pelkkää haavetta >:/

=DW=

Tosin ne haaveet aina vaihtelee vuosien myötä, ja ailahtelevaisen mielen vuoksi myös ammatitkin liki samaa tahtia.
Reippaasti yli kolmekymppisenä opiskelin (taas) uuden ammatin, ihan vain siksi kun se alkoi kiinnostamaan. Kyllä oli puolitutuilla nieleksimistä, kun irtisanouduin hyvästä työstä ja kirjauduin yliopistoon kaksikymppisten kaveriksi, mutta oma lähipiiri jo tiesi että kun saan jotain päähäni, se on menoa se. Jotenkin ajattelen tämän elämän niin, että kaikki on mahdollista, jos vain tarpeeksi haluaa. Eihän se tietysti ihan näin aina mene, mutta edes sinnepäin.

Onneni on pitkälle siinä, että perusammattiani voin tehdä toisen leivissä tai omaan piikkiini, ala on kysytty ja työtä riittää aina. En siis lopultakaan hirmuisia riskejä ota vaikka vähän irrottelisinkin.

Tämä oli hyvä aloitus, mukavaa kuulla miten muilla on...

Halusin eläinlääkäriksi, mutta lukioaikana vahvistui näkemys siitä, että lukuhaluja siihen suuntaan ei kuitenkaan ole tarpeeksi. Nykyiseen ammattiini olen ajautunut, koska valmistuttuani näitä töitä oli tarjolla ja tämä kuitenkin vastaa koulutustani, joka kyllä mahdollistaisi muunkinlaisia työtehtäviä. Vaikka en olekaan haaveammatissani, työni on antanut minulle paljon. Se on kasvattanut minua ihmisenä ja antanut monia hyviä hetkiä. Eläimiä hoivailen vain vapaa-ajallani :-)

siinä ammatissa josta haaveilin vuosikymmenen, nykyisessä työssäni saan jakaa ammattitaitoni muille alastani kiinnostuneille, olen siitä onnellinen.

Ammatissa josta pidän paljon,tosin pienempänä haaveilin rekkakuskin työstä,mutta onneksi näillä
ajotaidoilla nykyinen ammatti on kaukana siitä ;)

Minä kyllä menen mielelläni työhön joka minulla nyt on, mutta se ei ole unelmani.
Ihan ensin minusta piti tulla rekka-kuski (ympäristön malli)
Mutta ammattikoulutus jo veti ihan toiseen suuntaan. Eikä siitäkään minun hommaa tullut.

MUTTA kun haaveet toteutuu,,minä olen vapaa taiteilija. Voi olla että sanon sitä vain sitten että olen eläkeellä ;)))

ettei oikein edes muista, mistä skidinä haaveili.

Tällä hetkellä pitkällä sairaslomalla työuupumuksen takia eikä paluu entiseen tunnu mahdolliselta.

Ehkä vielä keksin senkin, mistä haaveilisin ja sitten vaan toteuttamaan:)

Nuorena mulla oli useampikin ammattihaave.
Kaikki toteutin ja huomasin että haaveet harvoin vastaa todellisuutta ;) ei kun seuraava kehiin.

Nykyisessä työssä oon sattuman kautta. Mulla ei ole ollut nuoruuden jälkeen haaveita. Olen ehdottomasti antiuraihminen ja työtä teen siks että olis juustoa leivän päälle. Mutta työn voi tehdä monella tavalla. Tämä mun tapa tyydyttää pätemisen tarpeen hienosti, vain mielikuvitus on rajana. Tärkeintä on että töihin on kiva tulla!

Parit "haaveammatit" on ollut. Veivät lähes kaiken vapaa-ajan ja söivät kuupallisen harmaita hautomosoluja. Paljon parempia ovat "haavetyöt" ;) Sopivasti riittämätön liksa, mutta taiteellinen vapaus ja enemmän vapaata. Ars longa, vita brevis, eli: "pitkä pylly, lyhyt kirje" ;P

D. "mani foor nating, tsiks foor free" Duckzoni ;D

Kahden ammatin loukussa kai sitä tuli yritettyä liian kauan..Toisen jätin..sen haaveammatin, ja "kutsumustani" nyt toteutan..onnellisempana kuin koskaan..