tein testi 2 kertaa ja näytti . Olen aivan shokissa, siis tottakai haluan pitää vauvan, mutta onko normaalia pelätä?en mä tiedä mitä pelkään, sen tiedän että äitini ei ole onnellinen uutisesta...kuinka kertoa jollekkin että on raskaana kun tietää että se toinen ei ikinä voi olla onnellinen mun puolesta?
Toinen kysymys,koska rinnat alkavat kasvaa ja maitoa erittyä? Olen rv 5
Toinen kysymys,koska rinnat alkavat kasvaa ja maitoa erittyä? Olen rv 5
Vastaukset 6
Vanhimmat
On tervettä tuntea myös pelon tunteita, mutta tietynlainen shokki ei ole hyväksi pienelle. Oma äitini oli erittäin negatiivinen asian suhteen, mutta vakuutin hänelle, että päätökseni on oikea ja hänen mielipiteensä siihen ei vaikuta. Oma onnesi on se tärkein, älä muista piittaa. !
Rintojen kasvukin on aika yksilöllistä, mulla ei hirmusemmin ole kasvanut mutta maitoa alkoi tihkua viikoilla 20 - 21
Pelko on ihan ymmärrettävä tunne - jännitys uudesta asiasta.
Älä välitä äidistäsi, jos hän ei osaa olla onnellinen.
Rinnat taitaa paisua monesti jo alussa, itselläni meni pari viikkoa plussan jälkeen, kun rintsikat kävi pieniksi. Maitoakin voi erittyä jo toisesta raskauskuukaudesta lähtien - täällä ollaan jo neljännellä, eikä ole vielä alkanut suihkuta :D
muuttuvat sinullakin.
Tarkoitan, että osaat pian nauttia raskaudestasi, etkä niin pelokas ole.
Ajatukset monasti heittelehtivät laidasta laitaan hormonien takia :)
Ihan on normaalia pelätä.
Onko vauva sitten yllätysvauva vai "tekemällä tehty"?
Nooh olipa kummin vain, niin tunteet pian sopeutuu tilanteeseen, kun saa aikaa.
Jos saa olla utelias, niin miksi äitisi ei olisi iloinen?
Tietenkin monille tulee ensin "järkytyksinä" tyttärien odotus, mutta sopeutuvat ajatukseen hekin sitten ajan myötä :)
Mietin vain, että oletko niin nuori vai onko sinulla joku sairaus kenties ettei äitisi tuli iloitsemaan vauvastasi myöhemmin tms.
Mua jännitti kertoa raskaudestani vaikka tämä jo kolmas onkin ja ikää 32vuotta :)))
Äitini ensin olikin todella yllättynyt, mutta nyt jo touhuaa kaikkea vauvalle ja kyselee nimen valintaa yms. :)
En tiedä miksi oli niin kova yllätys, kun ikääni ei ainakaan voi sanoa "liian" nuoreksi ja en niin huono äiti ole ollut ettenkö voisi kolmatta lasta saada tms.
Hän vain ajattelee, että kun ehkäisy on niin hyvää nykyisin, niin ei tartte montaa tehdä jne.
On isotöistä monen kanssa ja kallista yms.
Hassua, eiköhän jokainen osaa itse päättää montaako lasta haluaa edes yrittää saada, kun eihän se varmaa saakokaan niitä, vaikka olisi jo 1-2 ennestään.
Mutta kuitenkin pointtina se, että eiköhän äitisi "kasva" ajatukseen mummiksi tulemisesta :D
Jos äitisi on vaikka nuori ja pelkää ajatusta (ensialkuun) mummina olemisesta (jos ei jo sitten ole), että on sitten niinku jotenkin "vanha" tai että joutuu huolehtimaan lapsestasi rahallisesti tai muuten vain useesti hoitamaan tms.
Rohkeasti vain kerrot asiasta, älä ala riitelemään vaan rauhallisesti, aikuismaisesti keskustelet ja jos tuntuu ettei hyväksy asiaa niin kysyt rauhallisesti syytä jne.
Riitely ei auta asiaa siinä vain pahoittaa molemmat mielensä ja tulee sanottua sellaista jota ei oikeesti tarkoitakaan.
Älä pitkitä kovin kauaa kertomista silloin se menee vain vaikeammaksi.
Rintojen kasvusta, niin monilla rinnat kasvaa ihan alusta ja kuten itselläni aina ollut, että jo ennen testin tekoa on ollut rinnat isontuneet vähän ja tästäkin on voinut omia johtopäätöksiä hieman tehdä :)
Maidon eritys esikoisesta alkoi aika varhaisessa vaiheessa. En muista tarkalleen, mutta varmasti oli jo puolessa välissä raskautta eli n. rv20.
Ei kaikilla ennen synnytystä maitoa edes tihku.
Se on yksilöllistä.
Raskausaika on niin pitkä, että ehdit varmasti valmistautumaan vauvan syntymään. Sinä aikana kaikki tunteet tulee käytyä läpi. Kokemusta on!
Kiitos kun sain näin paljon vastauksia, kyllä tämä palsta on sitten hyvä juttu=)!!
olen 23 vuotias ja olen naimisisissa, ammattiin valmistun keväällä, joten asiani on kuitenkin jo aika hyvällä mallilla. Äitini mielestä ura on kaikkein tärkein, ja jotenki se on niin vanhoillinen, tuntuu että sänkyhommatkin on syntiä.
Mä en todellakaan pysty vielä kertomaan, koska pitää itsekkin totutella ajatukseen.
jonkilaista pelkoa tule kaikilla ja sehän on vain normaalia, onhan se valtava elämän muutos, vaikka kuinka toivottu raskaus olisi. Itse olin ensin valtavan onnessani ja sit iski paniikki, et pärjääkö sitä, olenko huono äiti jne. No se on taas muuttunut onnelliseksi odotukseksi, mutta varmaan voi vielä ennen h-hetkeä paniikki iskeä.