Eli etsin jälleen keskustelupalstalaisten omia kokemuksia, mutta tällä kertaa lastenrunoista.
Mikä lastenloru tai -runo on jäänyt sinun mieleesi? Mikä on oma suosikkisi?
Pelkkä nimikin riittää, mutta mielenkiintoista olisi lukea koko runo ja tietää, kuka sen on kirjoittanut.
Kiitos.
Mikä lastenloru tai -runo on jäänyt sinun mieleesi? Mikä on oma suosikkisi?
Pelkkä nimikin riittää, mutta mielenkiintoista olisi lukea koko runo ja tietää, kuka sen on kirjoittanut.
Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kaikkien aikojen suosikki on Kirsi Kunnaksen Tunteellinen siili. Jokainenhan meistä on joskus sellainen tunteellinen siili... :)
Ja sitten Oiva Paloheimon kokonainen kirja Tirlittan, joka on kirjoitettu runomuotoon. Osasin siitä kauan pitkät pätkät ulkoa, mutta nyt on jo unohtunut. Harmi sinänsä.
Tiputapu taapota pot pot pot,
minun pitää munia ja kengittä käydä.
Kukko käy saappaissa, kannuksissa...
Se jatkuukin vielä, en vaan muista miten.
isättömälle pojalle oli kova pala kuulla molemmat vanhempansa menettäneen lapsen harhailuista yöpuvussa yksin maailmalla. Löytyihän isä ja äiti sitten lopulta, mutta kuitenkin...
"Tirlittan lensi kanavaan,
Tirlittan upposi,
Tirlittan nousi pinnalle,
Tirlittan hengitti"
...
Yleistäen pidän kaikkein eniten kehtorunoista.
Kauniita ja herkkiä olematta kuitenkaan liian imeliä.
Leena Laulajainen, Kirsi Kunnas, Pia Perkiö ja Tuula Korolainen ehkä lemppareita.
Mutta tänään ilahduttaa erityisesti Kirsi Kunnaksen Sosiaalioppia:
Eräs itseopiskelija sosiaaliopissa
luki puhelinluetteloa puhelinkopissa
onpa ihanan monta
ihan tuntematonta!
sanoi tuo yksineläjä puhelinkopissa.
Kyselen tällaisia, kun tulisi askarrella runokortteja, joita jaetaan sitten niitä haluaville. Ja kirjaston lastenrunot on melkein koluttu läpi.
Lapsuudesta ovat jääneet mieleen erityisesti Immi Hellenin runot Aamukahvin ääressä ("Hyvää huomenta punahilkka, miltä se maistuis kahvitilkka?..") ja Äiti leipoo ("Äiti leipoo hymyellen. Kelle leivot, äiti, kellen?..") Immi Hellenin runot ovat muutenkin todella ihania, herttaisia ja iloisia.
Muistan myöskin joitain vanhoja, mummolta oppimiani loruja, joiden tekijästä minulla ei ole tietoa. "Pikkupoika pipopää puron yli hypähtää. Metsikössä Halli haukkuu, metsästäjän pyssy paukkuu."
"Oravalla puussa käpy oli suussa. Askeleita kuuli, Halli-koiraks' luuli. Hyppäs männyn oksalta, loukkas pienen häntänsä."
"Aa aa Heikki, kissa se langalla leikki. Ai ai veitikkaa, et saa lankaani sotkea."