En tiedä mitä oikein tehdä! Mies on töissä päivät pitkät, minä kolmen lapsen kanssa kotona. Vanhin 3:lla luokalla. Hänestä tässä onkin kyse! aamulla en saa mitenkään kouluun häntä, on ollut jo kauan poissa koulusta. Hän vain on veltto eikä tee mitään-aivan kuin olisi toisessa maailmassa.kun jossain vaiheessa sieltä sängystä nousee- koulupäivinäkin, menee tietokoneelle. Jos yritän otta hänet pois ja patistaa kouluun, rupeaa potkimaan, hakkaamaan ja haukkumaan. suunnilleen kaikkea mitä sen ikäinen voi tehdä vihoissaan. on monta kertaa rikkonut tavaroita ja muuta sellaista ja kiusaa ja lyö yms. sisaruksiaan ja minua. minä en jaksa enää!Mies ei puutu ollenkaan meidän elämään. En tiedä mitä 9-vuotiaan pojan kanssa tekisin! Kaksi muuta lasta ovat enkeleitä. Ei voi johtua tuo pojan agressiivisuus perheen ongelmista, koska ei meillä sellaisia ole. Käyty perheneuvolassa, poika sielläkin vätkylä. ei puhu mitään melkein koskaan.Olen epätoivoinen. Jos lastenhoidosta voisi ottaa vapaata, tekisin sen heti poikani kohdalla. Käyty keskusteluja opettajan ja muun koulun henkilökunnan kanssa.
Apua tarvitaan!
Siina
182001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ongelmasi saattavat tuntua tällä hetkellä ylitse pääsemättömiltä ja todella vaikeita ja sinulla on varmasti raskasta. ongelmana on siis vanhin poikasi joka on 3:lk sinun pitää näyttää kuka on perheen määräilijä,eikä antaa häne päättää sitä. sinun täytyy liittyä lastesi välisiin kinoihin jos ne menevät oikein tappeluiksi!! luulisin,että lapsesi kokeilee rajojaan ja sinun on aika vetää ne johonkin pisteeseen. juttele miehesi kanssa tilany´teesta ja jos hän ei suostu kuuntelemaan tai muuten ei ymmärrä ongelmaa on aina olemassa ammattiapua. voit jutella ammatti ihmisille ja pahimmassa tapauksessa lähetä poikasi jonnekkin kasvatuslaitokseen,mutta en TODELLAKAAN usko hänen joutuvan semmoiseen kunhan näytät kuka on pomo ja tärkeintä on kysyä itse lapselta onko hänellä jotain ongelmia koulussa tai mikä hänen mieltään painaa,koska kaikkeen saattaa läytyä looginen selitys.toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja anna kuulua itsestäsi täällä ja kerro miten on sujunut. mutta lyhennettyä kaikki tämä niin puhu poikasi kanssa ja miehesi ja jos ei onnistu niin hanki apua!!! toivottavasti minusta oli hyötyä...
ettei olisi mistään "taudista" kysymys;
astma esimerkiksi tekee aika "väsähtänyttä" ja velttoa väkeä.
Ei tarvita mitään vinkumista keuhkoissa,
riittää, kun keuhkot eivät toimi kunnolla.
Ja toimiakseen vaativat välillä myös "tiukemman" oloista käyttäytymistä;
huutamista ja riehumista,
että henki kulkee ja ettei tulisi tukehtunut olo.
kun samalla nimimerkillä oli päiväkoti osastossa kirjoitus siitä että nimimerkki siina tunsi olevansa niin paljon viisaampi kuin kaikkien lasten pompotettavina olevat vanhemmat ?
JOs olet toinen henkilö, niin huolestuttavalta kuulostaa. Eikö perheneuvola osannut auttaa asiaa eteenpäin ? Lapsesi olisi ehdottomasti tutkittava tarkemmin, sillä yhdeksänvuotiaat ovat yleensä virkeää ja iloista porukkaa. Vaadi päästä kunnon tutkimuksiin, jossa tutkitaan kaikki. Fyysiset sairaudet, neurologiset jutut ja vielä psyykkinen puoli.
kympinen, ei lapsia
eiköhän tietokone olisi lähtenyt jos lapsi ei sen takia mene kouluun?
Eiköhän tuon ikäinen olisi viety sinne kouluun vaikka kainalossa?
Niin ja jos jo ulkopuolisia mukana kuviossa niin ei poika kotona olisi vaan todennäköisesti sijoitettuna jonnekkin ja samalla tutkittavana esim lasten psykiatrisella jaksolla...
Olen eri henkilö kun tämä toinen siina, joka kirjoitteli päiväkotiosastolle. Olen toden totta avun tarpeessa! Kiitos teille, kun jaksatte auttaa.
Jos lapsi viihtyy tietokoneen äärellä niin kyllä sitten energiaa riittää johonkin. Liika koneella pelaaminen väsyttää ja rekee agreessiiviseksi kun pelissä on oltava "vireessä" koko ajan. Aloita poistamalla tietokone, esimerkiksi niin että sillä saa pelata vain joka toinen päivä tunnin jos on käynyt koulussa.
Toinen asia voi olla että hän on hieman mustasukkainen nuoremmille sisrauksilleen eikä ole ymmärtänyt että oma vastuu kasvaa iän myötä. Teetä pieniä kotitöitä hänellä ja osoita että arvostat hänen apuaan. Lapset haluavat meilellään miellyttää vanhempiaan. Jos ei ole fyysistä vikaa lapsessa niin sitten pakotat kouluun vaikka itku silmässä, liika lepsuilu vanhempien puolelta on osoitus ettei välitä.
Tässä selvästi puuttuu äidiltä karisma. Jos annat tuon ikäisen lapsen hyppiä silmille niin ei ne ongelmat ainakaan iän myötä helpotu, kun vasta täysiikäisenä.
Se mieshän tässä ei asiaan puutu!!
lintsauspäivinä laitat tietokoneen näppiksen ja hiiren piiloon.
Kiitos avustanne! Olen laittanut koneeseen salasanat ja muut ja en minä kyllä anna lapseni silmille hyppiä, mutta ei se niin helppoa ole jos tietäisitte tunteeni. mutta tilanteemme on menossa jo parempaan suuntaan. olen ollut enemmän poikani kanssa kahden kesken ja isäkin osallistunut kasvatukseen. Toden totta, kiitos teille! Tilanne ei olisi muuten edistynyt yhtään!
että tänne kirjoittamalla ja näiden vastausten avulla sait avun vaikeaan tilanteeseesi. Yäytyypä koettaa kun omalle kohdalle tulee jotain hankalaa... Kuvailemasi ongelmat kuulostivat niin pitkälle menneiltä ja hankalilta että olisin veikannut etten ainakaan itse olisi parissa päivässsä saanut hommaa hoitumaan.
kun vanhempi on napakka ja topakka ja näyttää lapselle kaapin paikan ja on todella tiukka, saattaa riittää vajaa viikkokin oikeille raiteille saattamiseen.
Johdonmukaisuus on tärkeä, kiellot ovat kieltoja , ei mitään pehmolässytystä.
Perheessä on aina jonkinasteisia ongelmia, joten ehkäpä hiukan kiellät tosiasioita. Voisikohan se olla jopa ongelma?! Kannatko itse vastuun lapsistasi pääosin, vai ottaako miehesi kantaa myös. Jaksaako hän osallistua pitkien päiviensä jälkeen myös elämään perheessä. Tunnut olevan myös jonkin verran uupunut tähän hetkeen; myös ongelma, joka hyvinkin vaikuttaa lastenkin elämään.
Mutta itse asiaan. Osaako lapsesi kertoa, miksi ei kouluun halua? voisiko taustalla olla pelkoa, koulukiusaamista tai esimerkiksi jonkinasteisia oppimisvaikeuksia? Paras tapa selvittää näitä on tehdä sitä yhteistyössä koulun kanssa. Niin kuin olette jo tehneetkin, mutta jatkakaa samalla linjalla.
Millaisia nuo perheneuvolakäynnit ovat, onko lapsi siellä yksin, vai oletko itse aina mukana. Lapsen voi olla vaikea avautua, jos äiti on kuuntelemassa. Tee hänelle selväksi se, että jos hän haluaa, niin äidin ei tarvitse tietää mitä hän puhuu. Rohkaise muutenkin puhumiseen, anna hänelle lupa ihan oikeasti puhua, ja kuuntele häntä myös. Myös niistä kielteisistä tunteista pitää pystyä puhumaan, vaikka ne voivat äitiä loukatakin. Tämän oppimiseen voi mennä aikaa, mutta se on kuitenkin pakko lapsen jossakin vaiheessa oppia (samoin vanhempien). Myöskin murrosikä alkaa pian kolkutella pojalla.
Lapsi voi elää hyvin ilman tietokonetta ja muita viihdykkeitäkin, joten hyvin voit ne poistaa. Aina ei voi tehdä lapsilleen mieliksi, vaan joskus täytyy osata olla myös inhottava. Ja jos oikeasti tuntuu siltä, että haluat lomaa lasten hoidosta, niin koitapa järjestää sitä. Jo pari päivää voi todellakin tehdä ihmeitä. Sitten jaksat taas uusilla voimilla jatkaa eteenpäin.
Tsemppiä koko perheellenne, ja hyvää kevättä! Asioilla on tapana järjestyä ennen pitkää, mutta ei varmastikaan ilman vaivannäköä. Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että se kannattaa. Meillä on alkanut elämä sujumaan, muutos tapahtui ihan yllättävän nopeasti sen jälkeen, kun ongelmia saatiin kartoitettua, ja sopivia apuvälineitä löytyi.
Minun ei ehkä olisi kannattanut kiittää mitään mistään. Kyllä tämä jo liian pitkälle menee.
Olen ollut aikaisemmin itse sellainen ongelmien kieltäjä, ja se on kyllä aika yleistäkin. En tarkoittanut mitään välttämättä vakavaa, kuten vanhempien jatkuvaa riitelya tai perheväkivaltaa tms. Joskus vaan se lapsen elämään vaikuttava ongelma voi olla vaikea hahmottaa. Meillä se oli minun työntekoni, lopulta oli pakko valita työn ja lasten väliltä. Itselleni se oli todella vaikea ratkaisu, olin tottunut tekemään työtä, ja nautin siitä. Myöskin taloudellisesti ratkaisu toi epävarmuutta perheeseemme, jätinhän vakituisen työpaikkani.
Mutta lapsille se toi elämään rutiineja, joita ei kolmivuorotyön vuoksi aikaisemmin ollut.
Ei minulla ollut tarkoitus syyttää sinua, halusin vaan herättää ajatuksia, mutta tunnustan, että valitsin sanani huonosti. Siis anteeksi kovasti, kun pahoitin mielesi!
Voi kun on ikävää.
Itse hieman kanssa lapsen kanssa vaikeeta,.
Voi kun en osaa auttaa.
Mutta hyvä kun olet yhteistyössä kolunun kanssa.
Minustakin tuntuu että lapsesta kun sais lomaa olisin sen tarpeessa.
En todellakan tarkoita ettenkö rakastaisi lastani.
Mutta nämä vaikeudet ovat vaan niin ylitsepääsemättömiä.
Tai siltä minusta nyt tuntuu.
Onneksi hain apua.
Kolmasluokkalaisesta on tullut teidän perheen pää ja käyttäytyy sen mukaan. Kolmasluokkalainen ei ole välttämättä kovin hyvä johtaja, kuten olet huomannut.