Niitä tulevia vuosia yksin. Eihän sen näin pitänyt olla, ei, ja kuitenkin tiesin. Aavistin, tunsin hetkien katoavan. Joskus niin oli hyvä. Muistiini piirtyivät aamu kuin toivo, sateen kauneus, turhautuneet vuodet, joita edelleen itken. Mutta vähä vähältä unohdan, millainen olin, mitä halusin, ja vaivun turtumukseen. Välttelen katseita, liikun vain hämärällä, verhoudun säkkiin ja tuhkaan, ja jos jokin katse minuun osuu, sähisen ja murisen.
Pelkään
ja pelkään
2989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
osta elämä.robbarista niitä saa parilla eurolla.mene vaikka katsomaan.osta 3,maksa 4...
Joskus pelkäsin yksinäisyyttä, nyt se on osa minua. Se on se harja hiuksillani vetämässä
elämäni suortuvia teennäiseen järjestykseen. On se nyrkki vartaloni ympärillä kietomassa ruumistani kasaan, ruotimassa ryhtiäni, hakemassa vikaa.
Joskus pelkäsin jäämistä, nyt pelkään lähteä. Kuin elämä vihoittelisi vielä, kun olen jo itse itseni lyönyt. Kuin muka olisin vieläkin voittamisen arvoinen.
Olen yksin, eikä kukaan enää löydä katsettani kahvilanpöydässä. Kukaan ei näe näkymätöntä, ei kosketa kättäni ja kysy, saako viereeni istua. Saako sanoa sanan, kertoa tarinan.
Runosi oli kaunis, kirjoita minulle:
[email protected]