SAPATISTA

Sapatista

1. HERRAN PÄIVÄ.

Sitten tarkemmin kirjeesi sitkeään väittämään, että ”Herran päiväksi” nimitettäisiin viikkosapattia Raamatussa.
Olen tyrmistynyt! Täysi totuus on todellakin, se että ”Herran päiväksi ” ei sapattia Raamatussa nimitetä missään, ei myöskään varhaishistoriassa.

Taisin aikaisemmin kirjoittaa ihmettelystäni miksi juutalaiset eivät käsitä Jeesuksen olleen Messias. Miksi he eivät käsitä? Syy on yksinkertainen; oppi ja oppi-isät on sokaistut heidät täysin, heillä ei ole Pyhää Henkeä, vaan tilalla on kaiken sokaiseva oppi.
Miten oppi voikaan sokaista totaalisesti, siitä esimerkki jälleen tuosta ”Herran päivä” asiasta. Mihin hirvittävyyksiin sokea oppiin tuijottaminen johtaakaan?


Syntynyttä opin omaksumista ei järkytä vaikka opille ei löydy Raamatusta perusteluja, eikä silmiä avaa vaikka selkeästi parisenkymmentä Raamatunkohtaa selvästi ja yksiselitteisesti ilmoittaa Herran päivän tarkoittavan aivan muuta kuin sapattia. Raamatusta eikä varhaisesta kirkkohistoriasta ei löydy yhtään perustetta sille, että sapattia olisi sama kuin Herran päivä.
Raamatun ilmoittamaa käsitettä ”Herran päivä”, ei oppikunnassasi ymmärretä ollenkaan. Ei se tosin järjellä ole ymmärrettävissäkään.
Miksi pysytään sokeasti opissa vaikka Raamattu sanoo toista? Tuota opin sokaisevaa voimaa en ole koskaan ymmärtänyt.
Raamattu kyllä tuntee sellaista olleen jo alussa:
”vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.”

”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen. niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään,”.

Todellakin vasta Kristuksessa peitevaate voidaan ottaa pois. Ja tuo peitevaate on opit. Sitä ennen ihminen on oppiin ihastunut käännynnäinen, jolla oppi on enemmän kuin Kristus. Turvataan oppiin eikä Kristukseen.
Ja toisaalta opit ovat tehokkain ja ainut menetelmä orjuuttaa ja hallita uskonnollisia ihmisiä. Jos oppi olisi sama kuin toisillakin, niin ei olisi mitään perustetta jolla ihminen ( eli villat) saataisiin nimenomaan ”meidän porukkaan” . Poikkeavalla opilla korostetaan ”meidän ylivertaisuutta” toisiin nähden. Jos usko olisi kaikilla sama, niin ei olisi millä saada ihmiset siirtymään ” meidän porukkaan”. Siis tosiasiassa ei olla kiinnostuneita ihmisten saamisesta Kristukselle, vaan motiivina on saada ihminen liitytyksi omaan porukkaan. Mikä taho on koskaan iloinnut toisen oppikunnan parissa olleesta herätyksestä?- tosiasiassa kiristellään tuolloin hampaita.

Eli tuohon Herran päivä kysymykseen:
Laittamasi perustelut, joiden mukaan Herran päivällä tarkoitetaan sapattia, ovat Raamatun kohtina on ohessa:

Jes 58:13. Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,

Sapattia nimitetään tuossa Herran pyhäpäiväksi - ei siis Herran päiväksi, nuo on kaksi eri asiaa Raamatussa. Se ,että sanat muistuttavat toisiaan ei tarkoita sitä, että on samasta asiasta kyse.
Sana ”Herran pyhä” esiintyy vain yhdessä toisessa kohdin Raamatussa ja sekin muussa yhteydessä kuin sapatin.(3. Ms 19:8))

Hes 20:12. Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.

Eihän tuossa sapattia kutsuta nimellä ”Herran päivä”
(merkkejä olivat myöskin ympärileikkaus ja sen tilalle tuli sittemmin kaste.
Myöskin sateenkaari oli Jumalan merkki ihmisen ja Jumalan välillä.)


Jes 56:2-7
Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
3. Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: “Herra erottaa minut peräti kansastansa”, älköönkä kuohittu sanoko: “Minä olen kuiva puu”.
4. Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani,
5. heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä.
6. Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani,
7. ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.

Ei tuossakaan sapattia kutsuta ”Herran päiväksi”

Jes 66:22.Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.
23. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra.
24. Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.

Eikä tuossakaan.

Siis RAAMATTU ei käytä sapatista nimitystä ”Herran päivä”, - miksi siis väittää toista ja kääntää kieroon kirjoituksia.

Kopsaan seuraavaksi taasen ne jakeet lukemisen helpottamiseksi, joissa ”Herran päivä” Raamatussa mainitaan:
Suluissa oleva on minun laittamani ”sapattivaihtoehto” ilmaisulle ”Herran päivä”, jotta näkisi sopiiko se siihen.


2. KAIKKI MITÄ RAAMATTU PUHUU HERRAN PÄIVÄSTÄ.

20. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä (sapattiko?)tulee, se suuri ja julkinen.
(38 Apt.2:20)

Sanoppa tuo seuraavasta lauantaipäivästä muodossa: ”Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi ennen kuin seuraava lauantaipäivä tulee”.

5. Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun lihan turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä. (lauantaisapattinako?)
(38 1Kor.5:5)

2. sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä ( VAI LAUANTAI)?)tulee niinkuin varas yöllä.
(38 1Tess.5:2)
(tuleeko lauantai niin kuin varas yöllä)

2. ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä (LAUANTAI)jo olisi käsissä.
(38 2Tess.2:2)

10. Mutta Herran päivä (LAUANTA?)on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat.
(38 2Piet.3:10)

10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
(38 Ilm.1:10)

TUOHON SANA ”SAPATTI” JOTENKIN SATTUISI. MUTTA OLIKO ILMESTUKSEN TAPAHTUMISSA SAPATISTA KYSE ,eli oliko ilmestys annettu sapatinpäivänä? Vai kerrottiinko ilmestyksessä asiat joita Herran päivänä tulisi tapahtumaan –eli oliko Johannes ”siirretty” tapahtumia käsittelevään aikaan,- ”Herran päivään”

6. Valittakaa, sillä Herran päivä on lähellä, se tulee kuin hävitys Kaikkivaltiaalta.
(38 Jes.13:6)

TULEEKO SIIS SAPATTILAUANTAI KUTEN HÄVITYS?

9. Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.
(38 Jes.13:9)

HÄVITTÄÄKÖ lauantaiSAPATTI MAAN?

5. Te ette ole nousseet muurin aukkoihin ettekä korjanneet muuria Israelin heimon ympärillä, että se kestäisi sodassa, Herran päivänä. (onko sapattina sota?)
(38 Hes.13:5)

1. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä (lauantai?) tulee. Niin, se on lähellä:
(38 Joel.2:1)

11. Ja Herra antaa äänensä jylistä sotajoukkonsa edellä, sillä ylen lukuisa on hänen väkensä, sillä väkevä on hänen käskynsä täyttäjä, sillä suuri on Herran päivä ja sangen peljättävä; kuka voi sitä kestää?
(38 Joel.2:11)

(ONKO lauantaiSAPATTI SIIS PELJÄTTÄVÄ?)

31. aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä (SAPATTI?)tulee, se suuri ja peljättävä.
(38 Joel.2:31)
(ÄLÄ AINAKAAN ENNEN SUEURAAVAA LAUANTAITA NOIN ENNUSTA)

14. Meluavia joukkoja, meluavia joukkoja ratkaisulaaksossa! Sillä lähellä on Herran päivä ratkaisulaaksossa.
(38 Joel.3:14)

18. Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus – (onko lauantasapatti siis turmioksi?)
(38 Aam.5:18)

20. Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
(38 Aam.5:20)
(ONKO LAUANTAISAPATTI SIIS PIMEYS?)

15. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi.
(38 Ob.1:15)

1. Katso, Herran päivä on tuleva, ja sinun saaliisi jaetaan sinun keskelläsi.
(38 Sak.14:1)

5. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.
(38 Mal.4:5)
(Onko lauantaisapatti siis peljättävä?)
AIKA KIIRE ON ELIALLA TULLA ENNEN ENSI LAUANTAITA.

Tuntui muuten minusta rienaamiselta sisällyttää noiden jakeissa tarkoitettujen ”Herran päivä” ilmaisun paikalle sanaa ”sapatti”.

Onpa selittämistä ja kääntämistä kun oheiset yrittää vääntää tarkoittavan sapattia.
Kai nöyryyttävintä ihmisellä on avata silmänsä ja havaita tulleensa oppikuntansa huijaamaksi. Oppikunnan jota on henkeen ja vereen puolustanut. Kaikki eivät ole kestäneet tuota silmiensä aukeamista havaitessaan tulleensa huijatuksi. Moni huijatuksi tullut on luopunut koko uskosta, ja ompa noita laitoksissakin.

Tapahtumaa nimeltä ”Herran päivä” ei todellakaan oppikunnassasi ymmärretä, koska tuo käsite murentaa tietyn oppikunnastasi oppipykälän.




3. Historiakin kertoo miten asiat olivat alussa.

Apostolien oppilaat ( ja edelleen heidän oppilaansa) käyttivät sunnuntaipäivästä ( joka oli kokouspäivä kristityillä), nimitystä ”Herran päivä”.


Seuraavassa sitten kirkkohistoriaa vuoden 100 jälkeen ( ja vähän ennenkin):


LYHYT tutkielma kirkkohistoriasta eka vuosisadalta alkaen.
(”Lainausmerkillä” merkityt lihavoidut lauseet suoraan historiankirjasta)

Meillä on käytössä Raamattu johon viimeiset osat; Johanneksen evankeliumi ja Johanneksen kirjeet ja Joh ilmestys kirjoitettiin hieman ennen vuotta 100 jolloin Johannes kuoli.
Valitettavasti toisen sukupolven ajalta ei ole Raamatussa kirjeitä. Tosin alussa toisella vuosisadalla Uuden testamentin kirjoituksiin liittivät mukaan Barnabaskirjeen,- heti vuoden 100 jälkeen kirjoitetun oppikirjeen. Tästä maininta myöhemmin.
On kuitenkin käytössä kirjoituksia jotka on kirjoitettu heti tuo vuoden 100 jälkeen
( ja eräs ilmeisesti ennen sitäkin kirjoitettu, katso myöhemmin)
Nuo kirjoittajat ovat eläneet jotkut jo ennen vuotta 100, ja olleet esim apostolien, mm Johanneksen oppilaana..
Joka tauksessa noiden kirjoittajien vanhemmat ovat eläneet apostolisena aikana, jotenka nuo kirjoitukset on kirjoittaneet henkilöt joilla on ollut tarkka ensikädentieto apostolien aikaisista menettelytavoista.

Käytössä on siis vuoteen 100 mennessä kirjoitettu Raamattu ja jotkut opastuskirjeet ja historiankirjoitukset heti sen jälkeen.

Historia kertoo, että tuolloin:

”Toisen vuosisadan alussa (siis heti apt Johanneksen kuoleman jälkeen) oli tapana kutsua kokouspäivää ”Herran päiväksi” .
Tuo kokouspäivä historian mukaan oli SUNNUNTAI.

Edelleen:
”Ja kun kristityt pakanoille suunnatuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät sunnuntaista nimitystä ”auringon (Helioksen) päivä” niin kristityt koettivat kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. ” ”( ja kun kristittyjen kokouspäivä oli sama kuin pakanoilla auringonjumalan päivä, eli sunnuntai,)

Tertullianus (syntyi v. 160) sanoo, että:
”kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä kuin kuin auringonpalvelijat .

”Justinus marttuuri ( kuoli n. 165 ) selitti tämän päivän (siis sunnuntain) nimen –” Herran päivän”- viittaavan maailman alussa tapahtuneeseen pimeyden karkottamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta.”

”Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät laskusanoilla; toinen, kolmas, jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä he karttoivat”.

Miksi eivät siis esim adventistit karta käyttämästä noita planeettajumalan nimiä viikonpäiviä lausuessaan? Lausuttaessa viikonpäivän nimi, niin lausutaan planeettajumalan nimi, eli ”kunnioitetaan” planeettajumalaa,- vai.
Kuten olen kirjoittanut niin keskiviikkoa lukuun ottamatta viikonpäivillä on planeettojen nimet. Noita nimiä ei kuitenkaan ole suomennettu. On tosi hurskastelua väitää että kristityt pyhittävät aurinkojumalan päivän pitäessään vapaapäivän sunnuntaina. Onko tosiaankin autuaampaa pyhittää kuujumalan päivä, kun pitää vapaapäivän lauantaina. Ja tuplasti pyhittää kun pitää kaksi vapaapäivää viikossa,- vai.
Käskihän Jumalakin pyhittämään täydenkuunpäivän. Ja Jeesus antoi opetuslapselleen ukkosenjylinän nimen, -siis epäjumalan nimen, - Vai? Tai Pietarille ”kalliojumalan” nimen?


Tuolloin eka vuosisadalla oli ihmisillä siis vanhempiensa kautta tieto siitä miten apostolit sunnuntaipäivää viettivät. Ja menettelivät siksi itse samoin.

SUNNUNTAI oli päivä jota vietettiin ja nimitettiin nimellä: ”Herran päivänä”. Tuo Herran päivä oli sunnuntai jolloin hengelliset kokoukset pidettiin.(hyvä nimi kokouspäivälle)
Tuolloin pidettiin SUNNUNTAINA kaksi jumalanpalvelusta, toinen aamulla, toinen illalla. Tuo sunnuntai oli pakanoilla auringon päivä, jonka he ”pyhittivät”, eli se oli heidän vapaapäivänsä jo apostolisena aikana. Et löydä asiasta nuhdetta Raamatusta.

Ylä –Egyptistä eräästä haudasta löydetyssä n.s ”Pietarin evankeliumissa” kirjoittaja kutsuu sunnuntaita nimellä ”Herran päivä”.

JUSTINOS marttyyri (kuoli n.165) kertoo että; ”kristityt sunnuntaina kokoontuivat yhteen kaupungista ja maalta”.

”Pääsiäsijuhla Länsimailla ja Egyptissä oli pääsiäisen aikaan sattuva sunnuntai suurine voitonmuistoineen, jotka olivat aina pyhittäneet viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi.”.
(juutalaiset sitä vastoin pitivät pääsiäisen nisankuun 14 pv).

”Apostolien jälkeisenä aikana pidettiin kuten apostolien aikanakin, kauan aikaa kaksi jumalanpalvelusta joka sunnuntai, toinen aamulla, toinen illalla.”

Miksi pakana-alueilla eka vuosisadan kristityt valitsivat sunnuntain jumalanpalvelus,- ja kokouspäiväksi?
Ajatellaanpa asiaa. Kristinusko levisi pakana-alueille, myös Roomaan. Siellä oli epäjumalan kuvia, ja sunnuntaina he palvoivat aurinkoa, ja pitivät vapaapäivän tuolloin. Olisiko kristittyjen täytynyt pitää kokoukset jonain muuna päivänä kun paikkakunnan vapaapäivänä; silloin kun pakanat olivat töissä?
Tai olisiko pitänyt karttaa kokouksien pitämistä pakanoiden vapaapäivänä, koska tuo päivä oli pakanoilla auringonjumalan päivä?

Mitä Jumala käski tehdä epäjumalille ja epäjumalan alttareille? – Ne käskettiin hävittämään. Miten tuo auringonjumalan päivä saataisiin hävitettyä? Eihän tuota päivää voinut sinänsä ”hävittää”- eikä pakanoiden vapaapäivääkään muuttaa toiseksi.

Joskus,- jonakin päivänä kristittyjenkin täytyi pitää kokouksia. Pakana-alueella, myös Roomassa oli samaan aikaan juutalaista. He pitivät ja pyhittivät sapatin lauantaina, joka oli eri päivä kuin pakanoiden pitämä auringonjumalan päivä sunnuntai.
Sapattina eivät kristityt kokouksiaan voineet pitää, koska silloin ei mitään askaretta juutalaiset saaneet suorittaa. Ei saanut kulkea kuin sapatinmatkan , joka oli 2,5 km – 15 vakomittaa.
Jotta juutalaiset (ja pakanatkin) pääsisivät tulemaan kokoukseen tuli kokouspäivä olla päivänä jolloin juutalaiset saattaisivat tulla kauempaakin, ja päivä olisi pakanoille vapaapäivä. (tosin keskiviikkonakin kristityillä oli kokouksia).
Ja miten saada pakanat luopumaan auringon pyhittämisestä? - tuomalle tilalle kristittyjen kokoukset,- kristittyjen juhla.
Tosi hieno juttu nimittää tuo sunnuntai Herran päiväksi. Näin saatiin epäjumala hävitettyä,- niin kuin kävikin. Koko Rooman valtakunta voitiin julistaa 300-luvulla kristityksi valtakunnaksi jossa ei aurinkoa palvottu.

Kun siis Vanhan Liiton aikana oli kukkulalla epäjumalan alttari, niin ei Jumalan miehet menneet seuraavalle kukkulalle ja pystyttäneet sinne omaansa,- Ei- vaan epäjumalan alttari hävitettiin ja pystytettiin Jumalan alttari tilalle- juuri näin apostolit tekivät auringonjumalanpäivän suhteen,- pystyttivät oman tilalle,- ja se todellakin hävitti auringonjumalanpäivän ja sen viettämisen. Niin että koko maa oli kohta kristitty maa kuten Rooman suhteen kävi.

Jos pakanat olisi jätetty pitämään sunnuntaina auringonjumalan päiväänsä, ja kristityt olisivat alkaneet pitämään kokouksiaan vaikka perjantaina, niin mikä olisi saanut hävitettyä tuon auringonjumalan päivän?
Eihän Uutta Liittoakaan tehty vanhan rinnalle, vaan vanha siirtyi iälliseksi tulleena pois ja Uusi tuli tilalle. Näinhän ympärileikkauksenkin kohdalla kävi ja tehtiin, - ympärileikkaus vanhentuneena Liiton merkkinä jätettiin pois ja kaste tuli tilalle Liiton merkiksi. Jeesuksen tullessa ylimmäiseksi papiksi tapahtui pappeuden ja myöskin lain muutos.

Jos siis kristityt olisivat kokouspäiväkseen ottaneet vaikka perjantain, niin olisi ollut kolme vapaapäivää,- kullekin ryhmälle omansa, ja ne olisivat jääneet olemaan ja elämään.
Mutta kun annettu tehtävä ja tarkoitus oli voittaa pakanat kristinuskolle, niin ”sieppaamalla” pakanoiden pyhittämän päivän kristityille, oli oivallinen asia.

Kaikkiaankin sunnuntaita vietettiin heti alussa ylösnousemisen päivänä, (vaikkakin tuon päivän ajankohdasta ja vikonpäivästä riideltiin jo tuolloin vuoden 110 tienoilla) ja sellainen päivä soveltui erinomaiseksi kristittyjen kokouspäiväksi. Tuolloin saattoivat kokoukseen tulla ja päästä niin pakanat kuin juutalaisetkin kristittyjen lisäksi.
Sapattilauantai ei siis soveltunut jumalanpalveluksen pitopäiväksi sapattirajoitusten vuoksi, koska se oli käsketty Raamatussa viettämään hiljaisuudessa.
(miksi ihmeessä oppikunta ei kiinnitä huomiota siihen miten sapattia käskettiin viettämään,- vaan kiinnitetään huomio siihen milloin se vietetään; tyydytään siis ulkokultaiseen osa-suoritukseen- noudatetaan lakia soveltuvin osin.)

”Yksittäiset kristityt juutalaiset pyhittivät sapatin joko yksistään taikka sunnuntain lisäksi.”

Jo silloin oli siis kaksi vapaapäivää kuten kytkin.
Huomaa,(lue historiasta) että vasta KEISARINKIRKON aikana (siis paljon myöhemmin) tuli lauantaistakin pyhäpäivä useissa kreikkalaisissa ja syyrialaisissa seurakunnissa.

Historiaa:
”Vanhimmat kristilliset kirjailijat tekivät kaikkensa tehdäkseen selväksi eron sunnuntain ja sapatin välillä.”

INGNATIOS – Antiokian seurakunnan johtaja ( kuoli marttyyrikuoleman n. 110,- hän oli siis apostoli Johanneksen käskyllä virkaan asetettu seurakunnan johtaja).
Hän sanoo, että: ”ne jotka ovat tulleet uudesta toivosta osalliset, eivät enää pyhitä sapattia, (eli lauantaita) vaan elävät Herran päivää noudattaen; sillä sinä päivänä elämä koitti Kristuksen ja hänen kuolemansa kautta”.
Kyse on siis apostolisen ajan seurakunnan johtajan lausumasta opetuksesta.

Samoihin aikoihin eläneet INGNATIOS, että HERMAS (ja Hermaan paimenkirje ja Barnabaskirje, Barnabaskirje oli aleksandelilasten kristittyjen Uuden testamentin pysyvä osa) ”kehottivat kristittyjä etsimään Herran päivänä ( siis sunnuntaina) rakennusta yhdessä seurakunnan kanssa.”

Sunnuntaisapatti ei siis ole Rooman kirkon ja paavin käskemä ”petos.
Sunnuntaita nimitettiin siis nimellä ”Herran päivä” jo apostolisena aikana, ja tuona
päivänä pidettiin jumalanpalvelus- eli seurakunnan kokous. Lauantaisapatista ei koskaan käytetty nimitystä ”Herran päivä”
Tuon sunnuntaisen seurakukunnan kokouksen laiminlyömisestä paimenet varoittivat. Myöhemmin jopa erotettiin seurakunnasta niitä jotka eivät kolmena sunnuntaina perättäin ottaneet osaa jumalanpalvelukseen.


Historiaa edelleen:
”Eräs Krysostomoksen aikalainen sanoo sapattia ja sunnuntaita ”kauniiksi kaksivaljakoksi”.

”KONSTANTINUKSEN jälkeisenä aikana ( 300-luvun lopulla) oli SUNNUNTAIN ohella LAUANTAI suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen.”
(huomaa siis miten päin asiat olivat alussa).


KONSTANTINUS v 321 sääti lain jonka mukaan ”auringon kunnianarvoisen päivä” nimettiin lepopäiväksi. (tuohon asti etenkin juutalaiset kristityt olivat pitäneet kahta päivää, lauantaisapattia ja sunnuntaita . )
”Myöhemmin keisari kutsui sunnuntaita kristillisellä nimellä ”Herran päivä”. ”

Olisiko ollut autuaampaan nimetä ”kuun kunnianarvoinen päivä” lepopäiväksi?
Tai ”jupiterin kunnianarvoinen päivä, taikka jokin muu planeetan nimellä nimetty viikonpäivä?

Historiaa:
”Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät (sunnuntaista) yleisesti nimitystä ”auringon päivä”.
(mutta ei nimitystä ”auringonjumalan päivä” jollaiseksi eräät nykyään sunnuntaipäivän nimen vääntävät, mutta jättävät kertomatta että samoin lauantai on kuujumalan päivä).

”Toiset päivät he tavillisesti merkitsivät laskusanoilla; pakanallisia kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin”.
(

(olihan Jumalan nimennyt uudenkuunpäivänkin juhlapäiväksi, (ei siis kuujumalan päiväksi)- kts toisaalta tarkemmin, - ei siis auringonpäivä sen kummempi ollut)



Rooman paavinkirkosta ei vielä tuolloin ollut tietoakaan.
Eli lepopäivä säädettiin auringonjumalan päiväksi, mutta keisarikin nimesi sen kristittyjen tapaan ”Herran päiväksi” ,- eikä sitä siis vietetty kristittyjen piirissä, eikä kristityssä valtiossa auringonjumalan päivänä. Pakanalliset menot ja juhlat lakkautettiin keisari THEODOSIUS:en käskyllä v 394.
(huomaa tässä, että Jumala sääti ”kunnianarvoisen” täydenkuun päivän pyhitetyksi juhlaksi. Kts myöhemmin mitä täydenkuun päivästä oli säädetty)

Se ,että Herran päivä ja auringonjumalan päivä oli samana päivänä , oli todellakin kristinuskolle eduksi ja tuo epäjumalle omistettu päivä saatiin hävitettyä ja tilalle tuotiin kristillinen Herran päivä. Uroteko siis kristinuskon voitoksi, ja epäjumalanpäivän häviöksi. Auringonjumalalle annettiin siis kuolinisku kristittyjen toimesta.

ATHANASIOS (arvostettu kristillinen opettaja, jonka elämäkerta on säilynyt- kuoli 373) sanoi, että ”Herran päivää (sunnuntaita) vietettiin uuden luomisen alkamisen muistoksi, kun taasen sapatti oli pyhitettävä vanhan luomisen muistoksi”.

Huomaa muuten, että paavin vallan alkeet alkoivat näkyä vasta 300-luvun lopussa, kun Rooman seurakunnan etuoikeutta (Pietarin istuimena) alettiin vaalia riitojen ratkaisijana. Vasta piispa DAMASUS´ta (v 366-384) ja hänen seuraajiaan, voidaan alkaa kutsua näin jälkeenpäin nimellä paavi, (tuo nimitys ei vielä tuolloin ollut käytössä) koska he alkoivat ilmoittaa tahtonsa kirkko-oikeudellisten kysymysten suhteen mm Espanjan, Gallian ja Afrikan seurakunnille.
Mutta vasta v. 858 voidaan Rooman paavin vallan alkaneen.(siis vasta tuolloin Paavi sai todellista valtaa)

Niin sapatti kuin kastekysymyksienkin ”väärentämisestä” taikka ”Rooman salaliitosta” sapatin ja kasteen suhteen, ei siis voi syyttää paavia. Niin lapsikaste kuin sunnuntainen Herran päivä ovat apostolisen ajan käytäntöjä. Apostolit ovat siis ”syyllisiä”, kun noudattivat tuolloin käytäntöä joka ei sovi 1800 luvun puolessavälissä syntyneille lahkoille.

TERTULLIANUS ( syntyi noin v.160 – hänen isällään oli siis ensikäden tieto apostolien toimista). Hänen kirjoituksistaan käy esille maininta, että: ”kristityt sunnuntaina lykkäävät tuonnemmaksi toimensa, jotteivät antaisi sijaa perkeleelle”.
Tuo sunnuntai, eli Herran päivä oli siis omistettava hartaudelle, joka oli jumalanpalveluksen edellytyksenä.
Mainitaan, että sunnuntain lisäksi myös joitakin muitakin päiviä (keskiviikko) omistettiin hartauskokouksille, mutta ei lauantaisapattina.
Jo toisen vuosisadan kuluessa tuli tavaksi kutsua kokouspäivää ”Herran päiväksi”.

Kirkkohistorian sivulla mainitaan, että BARNAMAAN kirjeessä kristitty kirjoittaja arvostelee :
”sapattia jumalallisen lain , JEESUKSEN KRISTUKSEN UUDEN LAIN väärinkäsityksenä. ”
Eli ilmituodaan, että Uusi laki oli ”JEESUKSEN KRISTUKSEN LAKI” jota tuli noudattaa, eikä enää vanhaa, joka oli ilmoitettu väistyväksi pois.
Lauantaisapatti on siis väärinkäsitys,- Jeesuksen Kristuksen lain väärinkäsitys.

Tosiaanki, kuten Hb 7:12 sanoo: ”pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myöskin lain muutos”
ja jae 18.19 sanoo : ”täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön- sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.” (mainio oppikirja tuo Hebrealaiskirje antamaan ymmärrystä vanhan kumoutumisesta ja uuden tilalle tulemisesta)

Historiaa:
”Vielä neljännen vuosisadalla eli monin paikoin Palestiinassa ja Syyriassa juutalaiskristittyjä, jotka erosivat juutalaisista siinä, että he uskoivat Kristukseen ja muista kristityistä siinä, että he käyttivät ympärileikkausta ja pyhittivät sekä sapatin, että sunnuntain.”.


Niin historia, kuin Raamattu ei kerro, että lauantaisapattia olisi koskaan kutsuttu nimellä ”Herran päivä”. Kokouspäivää, joka oli sunnuntai, kylläkin.
Eli vielä lopuksi: Herran päivä Raamatussa tarkoittaa sitä hirmuista (uskosta osattomille) päivää jona Jeesus tulee takaisen ja/ pelättävää tuomion päivää. Päivää jolloin aurinko pimenee ym.


Apostolisen ajan seuraava sukupolvi nimitti kokouspäivää.- eli sunnuntaita Herran päiväksi. Toki mm adventistit voivat nimittää ja nimetä lauantaita Herran päiväksi, muuta Raamattu ei niin tee, eikä alkuseurakuntakaan niin tehnyt.



Niin Raamattu, kuin alkuseurakuntakaan, eikä välittömästi sitä seuraava aikakaan kutsunut lauantaita sapattia Herran päiväksi. Lauantain kutsuminen Herran päiväksi on siis paljon myöhäissyntyisempi asia. Ja vankimmat juurensa siitä johtavat viime vuosisadan puoleenväliin – eri lahkojen oppiäiteihin ja oppi-isiin.
Miksi siis poiketaan Raamatun ilmoituksesta ja apostolisen ajan käytännöstä?
Miksi on siis ryhdytty ”uskonpuhdistamaan” Raamattua ja apostolista aikaa, ja jopa Jeesusta? Vaikka tarvetta monilla toki moiseen on niin oikeutta ei kuitenkaan ole moiseen annettu.
Kun ryhdytään opeilla osoittamaan Jeesus harhaoppiseksi, niin silloin tulee tietä poistetuksi se joka pidättää laittomuuden valtaanpääsyä temppelissä.

SAPATISTA vielä.

Monet puolustavat ”sapatinvieton ehdottomuutta” tiettynä päivänä Jeesuksen sanalla: ”Ihmisen Poika on sapatin herra”. –Tulkitset Jeesuksen ikään kuin sanoneen, tarkoittaneen, ja korostaneen että Hän on: ”sapatin antaja, eli säätäjä, joka sapatti pysyy Uudessa liitossakin säädöksineen voimassa.”
Tuossa mainitussa asiayhteydessä Jeesus ei todellakaan korostanut sapatin ehdottomuutta tarkalleen tiettynä päivänä sääntöineen, vaan päinvastoin.
Jeesushan on kaiken Herra. Hänet on korotettu kaiken Herraksi,- kaiken yläpuolelle,- kaiken mikä on maassa ja taivaassa, - paitsi Jumala, - Hän joka on alistanut kaiken Jeesuksen alle.

Tekstiyhteys tulee ottaa huomioon.
Jeesushan siinä kyseisessä tilanteessa NUHTELI niitä jotka vaativat opetuslapsia ehdottomasti noudattamaan sapattia Jumalan säätämällä tavalla. Jeesus nimesi nuo sapatin noudattamisen vaatijat ”SYYTTÖMIEN TUOMITSIJOIKSI”.
Mitenkä Jeesus nimeäisi nykyiset sapattikiihkoilijat?

Jeesus ei nuhdellut opetuslapsiaan sapatin rikkomisesta, vaan NUHTELI niitä jotka vaativat sapatin noudattamista.
Jos Jeesus olisi ollut adventisti, niin Hän olisi nuhdellut opetuslapsiaan ja kehottanut heitä noudattamaan sapattia kuten nuhtelijat vaativat ja kiitellyt noita nuhtelijoita. Mutta kun ei ollut, niin Jeesus nuhteli noita sapatisteja.

Jeesus siis sanoi, että opetuslapset ovat syyttömiä, vaikka rikkovat Hänen seurassaan sapatin viettämisen. Jeesus ilmoitti, että opetuslapset ollessaan Hänen seurassaan ovat vapaat sapatin noudattamisesta, koska Jeesus on sapatin yläpuolella, niin kuin kaiken muunkin Herrana. Jeesus ilmoitti, että sapatti on säädetty ihmistä varten,- ihmisen levontarvetta varten. Tämä levon säätäminen oli ihmisen ja koko lajin säilymisen vuoksi tarpeen. Kuuden päivän työn jälkeen tuli levätä.

Jeesus toisin sanoen ilmoitti, että opetuslapset ovat ”vanhurskautetut” (julistettu syyttömiksi”) vaikka rikkovat sapatin. (ja viittasi pappeihin jotka rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät)
Jeesus siis sanoi saman minkä hän sanoi temppelistä: ”tässä on se joka on pyhäkköä suurempi”. Eli paikalla oli Jeesus joka on sapattiakin suurempi. Älkää siis palvoko sapattia vaan Jeesusta,- on Jeesuksen sanoma.

Muita kohtia on myöskin jossa Jeesus opetti, että sapatin tarkka noudattaminen on tekopyhyyttä. Kertaakaan ei Jeesus korostanut sapatin viettämisen ehdottomuutta ja välttämättömyyttä,- eikä nimenomaan koskaan korostanut sitä, että lepopäivä tuli viettää tarkalleen tiettynä viikonpäivänä.. Puhumattakaan, että Jeesus, taikka Raamattu missään varoittaisi pitämästä lepopäivää vääränä viikonpäivänä.

Jos sapatin pitäminen vääränä viikonpäivänä olisi ollut kuolemansynti, olisi Jumala ja Jeesus tarkasti varoittanut asiasta. Jeesuskin olisi varmasti viimeisinä sanoinaan sanonut: ”ja muistakaakin pitää lepopäivä tarkalleen oikeana viikonpäivänä muutoin joudutte helvettiin”.

Miksi siis jotkut sälyttää ihmisten niskaan takkoja, jota Jeesus ei sälyttänyt?
Eihän Jeesus voinut olla harhaoppinut.
Tosin on tahoja jotka osoittavat olevansa pyhempiä Jeesusta lain noudattamisessa.

”Vapauteen siis Kristus vapautti meidät”. Jeesus vapautti meidät lain orjuudesta. Jeesus vapautti omat opetuslapsensa noudattamasta sapattia ja nimesi sapatin rikkomisesta syyttävät, syyttömien tuomitsijoiksi.
Mitäköhän Jeesus nykyisille sapatisteille sanoisi? Silittäisikö myötä vai vastakarvaan? Eritoten kun ovat tuominneet vääränä päivänä sapattia pitävät kuolemansyntiin syyllistyviksi ja helvettiin joutuviksi.

Jeesus avasi tien jota laki ei voinut avata.
Vanhurskaus tuli Hänessä ilman lain tekoja. Totisesti: ”vanha on mennyt ja katso uusi on sijaan tullut”. Vanha oli tullut iälliseksi ja oli väistymässä pois. Pappeuden muuttuessa tapahtui välttämättä myöskin lain muutos: Jeesus tuli pyyhkimään pois sen kirjoituksen joka oli ollut meitä vastaan jne. HALLELUJAA! Jeesus tuli Täyttämään lain meidän puolestamme. Hän tuli tekemään sen mikä oli laille(siis sapatillekin) mahdotonta. (eiköhön oikein hypitä ja pompita ). ”SE ON TÄYTETTY” –totisesti. Vanha oli epätäydellinen,- siksi Jumala teki UUDEN. Jumala kumosi vanhan ja teki Uuden tilalle; perustelutkin on esitetty Raamatussa.

Opetuslapset saattoivat rikkoa sapattia ja olivat kuitenkin SYYTTÖMÄT, kuten Jeesus sanoi. Tuossa on Uuden LIITON suuri salaisuus
Jokainen joka rikkoo yhdenkin käskyn on syypää myöskin sapattilain rikkomiseen.
Kaikkiaankin Jumala ei maininnut, että ”juuri sinä päivänä jona minä lopetin luomistyön ja lepäsin siksi tulee sinunkin juuri sinä päivänä levätä.” Vaan sanotaan: kuusi päivää tee työtä ja seitsemäntenä lepää.”. Mutta huomaa, että pääsiäinen jälkeinen Herran juhla oli sitä vastoin säädetty tarkasti vietettäväksi 15. päivänä, sillä ”juuri sinä päivänä minä vain teidät pois Egyptin maasta”. Tuo ”juuri sinä päivänä” mainitaan tuossa asiayhteydessä Raamatussa neljä kertaa, mutta ei sapatin yhteydessä kertaakaan.
Tarkalleen määrättynä päivänä käsketyt asiat siis säädeltiin vietettäväksi kuukauden päivien järjestysluvun mukaan. Näin ei sapatin suhteen määrätty.

Sekä Jeesus, että apostolitkin ”väärensivät” käskyt, eli jättivät sapattikäskyn noudattamisen pois opettaessaan mitä tuli pitää, jotta pelastuisi.
“Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',
19. 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".
20. Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?"
21. Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".

Näiden lisäksi on huomionarvoista, että kun Jumala kertasi 5. Mooseksen kirjassa luvussa 27 pidettävät asiat niin sapatista ei mainita mitään.
Tuossa luvussa lausutaan kirotuiksi ne jotka eivät pidä lukuisia eri asioita. Luettelo alkaa tärkeimmästä , eli ensimmäisestä käskystä.( ei siis sapattikäsky ole tärkein kuten oppimonisteessasi edellytetään.):
15. ‘Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää’. Ja kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: ‘Amen’.
Ei mitään sapatista, sen viettämisestä tarkalleen tiettynä viikonpäivänä ja sen rikkomisesta, puhumattakaan sapatin väärän viikonpäivän kohdalla pitämisestä
Sapatista ei pitkässä luettelossa mainita mitään. Varmaankin kiusallista, mutta ei Jumala, ei Jeesus, eikä apostolit huomioineet sapatti oppia, oppia jonka mukaan vääränä viikonpäivänä pidetty sapatti on pedon merkki ja vie kaikki vääränä viikonpäivänä lepopäivän pitävät helvettiin.
Joko selvisi opin lähde, minne jäljet johtaa?

6. Sapatin ensimmäisestä viettämisestä varhaisina vanhan Liiton aikoina

Koko Jumalan antama laki unohtui Israelin keskuudesta. Ei edes papit tienneet sapattikäskystä ynnä muista mitään, kunnes pappi Hilkia löysi lain kirjan temppelistä noin v. 3330 luomisen jälkeen.
Kun lukee 2. Kn. 23 niin ymmärtää miten tyystin oli unohdettu Jumalan laki ja alettu kaikkine pappeineen palvomaan epäjumalia temppelissäkin tuomalla sinne temppeliportot ja epäjumalankuvia palvottaviksi ja nimeämällä temppeliin epäjumalien papit.
Pääsiäisen viettokin oli unohdettu eikä sitä oltu vietetty koko sinä aikana jona tuomarit ja kuninkaat hallitsivat Israelia, eli Samuelin ajoista asti noin vuodesta 2800 luomisen jälkeen, eli noin 500 vuotta oli pääsiäinenkin unohduksissa,( 2. Ak 35:18) eikä Jumala puuttunut asiaan. Vasta lainkirjojen löydyttyä Joosia käski viettämään pääsiäistä lainkirjan mukaan.
Olisiko sitten sapatin viettäminen tarkalleen tiettynä päivänä säilynyt tuona pakanuuden aikana? Kuka sapatin viettämisen muistoa olisi pitänyt yllä,- ei kukaan?


Pääsiäisenvietto ja muut erityisjuhlat oli helppo ottaa käyttöön uudelleen tiettynä päivänä, koska ne olivat sidottu kuukauden päivien järjestyslukuun, joka kuukausi alkoi uudestakuusta. Eli oli helppoa palauttaa niiden vietto oikealle paikalla laskien täydestä kuusta, joka oli kuukauden eka päivä.
Mutta sapatin päivä ? Sitä ei voitu laskea mistään kuunkierrosta tai muusta.

Kun laki annettiin Mooseksen kautta noin vuonna 2450 jälkeen luomisen, niin on täysin mahdotonta, että ”lauantaipäivä” ainoana oikeana sapatinpäivänä olisi säilynyt muistissa päivälleen luomisesta alkaen kaikki nuo noin 2500 vuotta. Oli vuosisatoja joiden aikana ei tiedetty Jumalasta mitään. Ei Jumala valjellut tuon lauantaipäivän pyhittämistä, ei muita juhlia, ei Jumala varjellut omaa temppeliäkään, vaan temppeliin oli tuotu epäjumalankuvia ym palvottavaksi.

Näin tyystin oli temppeli muuttunut epäjumalan temppeliksi, eikä Jumala ollut sitä estänyt:
4. Sitten kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki kalut, mitä oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Ja hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla, mutta vei niiden tuhan Beeteliin.
5. Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
6. Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle hautausmaalle.
7. Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle.
(lue lisää itse 2 Kn 23 luvusta).

Mitä luomisen jälkeiseen aikaan tulee, niin vasta Enos ryhtyi saarnaamaan Herran nimeen, eli noin 250 vuotta luomisen päättymisen jälkeen. Sapatin viettämisestä ei Jumala säätänyt Adamille mitään. Vasta noin vuonna 1400 Nooa ryhtyi saarnaamaan kääntymystä, mutta ei hänkään puhu sapatin viettämisestä mitään.
Vasta noin vuonna 2000 luomisen jälkeen, Aabrahamin ajoista voidaan katsoa juutalaisuuden syntyneen kun Jumala tekee liiton Aabrahamin kanssa.







7. SAPATIN VIETTÄMINEN ALKOI NÄIN.

Seitsenjako ja sen mukainen lepopäivä tuli käyttöön eka kerta vasta kun oli lähdetty Egyptistä ja Jumala antoi mannaa syötäväksi.

Mannan laskeutumisesta leirin ympärille alkoi kuuden työpäivän ja niitä seuranneen lepopäivän rytmi kansan keskuudessa eka kerran.

Näin asia kokonaisuudessaan:

“Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: “Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.
16. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan, kukin niin monelle, kuin kullakin majassansa on.”
17. Ja israelilaiset tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän, toinen vähemmän.
18. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla, niin ei sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon, kuin hän tarvitsi.
19. Ja Mooses sanoi heille: “Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi”.
20. Mutta he eivät kuulleet Moosesta, vaan muutamat jättivät siitä jotakin huomiseksi. Niin siihen kasvoi matoja, ja se rupesi haisemaan; ja Mooses vihastui heihin.
21. Ja he kokosivat sitä joka aamu sen verran, kuin kukin tarvitsi; mutta kun aurinko alkoi paahtaa, niin se suli.”

Kuusi päivää kerättiin mannaa ja sitä seuraava päivä levättiin.
Tästä mannan laskeutumisesta siis alettiin eka kerran laskea ja viettää työn ja levon vuorottelu,- kuusi päivää tehtiin työtä ja seuraava päivä oli lepopäivä. Tehtiin työtä kuusi päivää ja seitsemäs levättiin:

2. Ms 16:22. Mutta kuudentena päivänä he kokosivat sitä leipää kaksinkertaisesti, kaksi goomeria kullekin. Ja kaikki kansan päämiehet tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle.
23. Niin hän sanoi heille: “Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi.”
24. Ja he panivat sen talteen huomiseksi, niinkuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja.
25. Ja Mooses sanoi: “Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänään ette löydä kedolta mitään.
26. Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti; silloin ei sitä ole.”

Ei siis mainita mitään siitä ,että tarkalleen tuona päivänä - 2450 vuotta sitten Jumala piti lepopäivän.

27. Kuitenkin muutamat kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta he eivät löytäneet mitään.
28. Niin Herra sanoi Moosekselle: “Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?
29. Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä.”
30. Ja kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Levättiin kuuden työpäivän päätteeksi, - luomisen päättymisestä oli kulunut aikaa noin 2500 vuotta.
Ei mainita mitään siitä, että ensimmäisenä viikon päivänä tuli mannaa kedolle. Eikä sitä, että seitsemäntenä viikon päivänä levättiin; - EI, vaan levättiin kuuden työpäivä jälkeen olevana seitsemäntenä päivänä;- siis mannan laskeutumisesta lukien seitsemäntenä päivänä. Lepopäivänä ei siis ollut kyse luomisen päättymisen muistopäivästä, vaan kuuden työpäivän päätteeksi olevasta päivästä, jolloin mannaa ei kedolle tullut.
Ei vihjettäkään siitä, että Jumala olisi vedonnut siihen, että juuri tuona päivänä, jolloin ei mannaa ollut kedolla, Jumala lepäsi 2500 vuotta sitten luomistyönsä jälkeen. Vaan selvästi korostetaan, että kuuden työpäivän jälkeen on levättävä. Kuusi päivää siis omistettiin työlle, mutta seuraava päivä levättiin ja pyhitettiin se Herralle.

Ennen tuota manaa ei Raamatusta löydy mainintaa siitä, että ihmiset olisivat kuuden päivän työn jälkeen levänneet, eli pitäneet sapattia. Ainoastaan pääsiäisen seitsenpäiväisen juhlan eka ja seitsemäs päivä oli lepopäivä ja sekin oli säädetty vähää ennen tuota mannan tuloa.

Ei siis mitään viittausta siihen, että olisi vihjattukaan siihen, että juuri tuona päivänä, jolloin ei mannaa tullut, olisi ollut Luomisen lepopäivä.
Eli tuo mannan syöminen ja lepopäivien rytmitys alkoi vasta alkoi noin 2500 vuotta luomisen jälkeen. Seitsenjaosta ja sapatista ei sitä ennen puhuta mitään sitten luomisen päättymisen.
Kuuden päivän työn ja seuraavan päivän levon rytmin noudattaminen alkoi vasta noin 2500 vuotta luomisen jälkeen. (lienee tuolloinkin alkanut lepopäivä unohtunut sen jälkeen monta kertaa niin kuin koko lakikin sadoiksi vuosiksi)

Raamatustahan nämä löytyy. Miksi siis perustaa viime vuosisadan puolenvälin ”profeettoihin”, jotka ovat olleet paljossa väärässä.
Sapatin ehdoton pitäminen lauantaina jos mikä on ihmisten tekemä perinnäissääntö. Seuraamussääntöineen: taivas taikka helvetti: Jumalan merkki taikka pedon merkki. Voiko hatarimmin perustein mitään oppisääntöä tehdä kuin tuo lauantaisapatin ehdottomuus vetoamalla siihen, että juuri lauantaipäivänä Jumala 6000 vuotta sitten lepäsi ja tuo seitsenjako on säilynyt tähän päivään asti.
Raamatullista perustetta lepopäivän säilymisenä tarkalleen samana viikonpäivänä ei ole. Perinnäissääntöjä ja olettamuksia toki voi mikä taho tahansa luoda mielinmäärin,- ja niitä on tuhansittain,- kullekin tarpeittensa mukaan.

Kaikkiaankin: kun sapatti mainitaan 5. Ms 5 luvussa, noin v. 2500 jälkeen luomisen niin seuraavan kerran sapatista mainitaan Raamatussa 2. Kuningastenkirjan 4 luvussa, eli noin v. 3300, eli noin 800 vuotta myöhemmin..
Sapatti alkaa eri aikaan maapallolla nytkin. Toiset aloitta sapatin kun toiset sen lopettaa.
Kyllä adventistien ylin johto varmasti tietää asian seitsenjaon säilymisen mahdottomuuden, mutta kun asia on riistäytynyt käsistä tuonkin pedon merkin kohdalla, niin on pysyttävä mielipiteissä asiassa katkeraan loppuun asti. Aivan kuten Jeesuksen ristiinnaulinneet ylipapit aikoinaan.




Olisi ollut muuten melkoista tekopyhyyttä, jos kristityt olisivat ruvenneet kokoontumaan 300 luvulla jonain toisena päivään ,koska pakanat olivat ”varanneet” sunnuntain lepopäiväksi ja pyhittivät sen omalle jumalaleen. Ja miksi Jeesus valitsi adventistien tulkinnan mukaan kuolleistanousemisen päivän ”auringonjumalan päiväksi- kunnioittiko Jeesus siis auringonjuhlaan päivää kuolleistanousemisellaan? .

JUSTINOS marttyyri ( kuoli noin 165, , hän siis eli apostolisena aikana ja hänellä oli ensikäden tietoa) ”kertoo sunnuntaita vietettävän Kristuksen haudasta nousemisen muistoksi, kuin myöskin alussa tapahtuneeseen pimeyden karkottamiseen. ”

Väite siitä, että kristityt olisivat viettäneet sunnuntaita auringonjumalaa palvoen on siis törkeä valhe, puhumattakaan siitä, että nykyään sunnuntaita vietettäisiin samasta syystä.
Kaikki päivät on erilaisille pakanoilla ”varattu” mikä millekin epäjumalalle. Olisiko siis kristittyjen siitä syystä lakattava viettämästä kristillisiä juhlia, jotta vältyttäisiin ”pyhittämästä” pakanoiden juhlia? (”pyhittäväthän” adventistitkin kuujumalan päivän)

Sunnuntaisesta kristittyjen kokouspäivästä on kyse siis apostolisen ajan perinnöstä.
On siis tosi törkeää käyttää valheita markkinoitaessa omia oppeja. Noita oppeja markkinoitaessa vääristellään Raamattua ja kuin myöskin apostolisella ajalla vallinnutta menetelmää.

Käsittääkseni myöskin adventistit viettävät joulua. (mm omine joululehtineen) Miksi?
Jos sunnuntaita ei saa viettää kristillisenä juhlana, koska se sama päivä on aikanaan ollut pakanoiden auringonjumalan päivä, niin miksi sitten vietetään joulua, joka, joulukuun 25 pv, on aikanaan,- ennen v 400,- ollut pakanoilla auringon ( valon) juhla.

Kristityt alkoivat viettämää nykyistä joulua, n. 400-500 luvulla Jeesuksen syntymän juhlana..
Miksi juuri jouluna, joka oli pakanoiden auringonjuhla joka oli joulukuun 25 päivä, olisihan muitakin päivä ja aikoja ollut? ( ja miksi myöskin adventistit viettävät joulua auringonjuhlan päivänä?).
Suureammoinen idea. Kristityt ”ryöstivät” pakanoita taas juhlapäivän, joka hyvin nopeasti muuttui kristilliseksi juhlaksi, ja päivän merkitys pakanuuden häviäminen myötä muuttui kristittyjen juhlaksi Jeesuksen syntymän juhlana. Jos jälleen olisi jätetty pakanat juhlimaan omaa auringonjuhlaansa, ja kristityt olisivat alkaneet viettämään Jeesuksen syntymän juhlaa jonain muuna aikana,- niin tuo pakanoiden juhla olisi jäänyt elämään. Nyt kun kristityt kaappasivat pakanoilta tuon juhla-ajan, niin hyvin nopeasti oltiin siinä tilanteessa, että tuskin kukaan muisti tai tiesikään tuon joulun olleen aikanaan pakanoiden auringonjuhlan.(en minäkään tiennyt ennen tätä joulua).

Eiväthän kommunistitkaan, jotka muuttivat kristilliset juhlapäivät omien kommunististen muistojen päiviksi, juhlineet kristillistä tapahtumaa tuona päivänä, he vain yrittivät ryöstää täten kristityiltä heidän kristilliset juhlapäivänsä tuomalla omansa tilalle. No, tuo ei onnistunut lopullisesti.

Ei siis ole mitään mieltä karttaa erinäisiä viikonpäiviä taikka juhlia siitä syystä, että niitä päiviä on joskus aikaisemmin vietetty pakanoiden epäjumalien päivinä.
Jos tälle tielle lähdettäisiin (kuten sapatisti ovat sunnuntain kohdalla lähteneet), niin elämien tulisi mahdottomaksi, - olisi muutettava toiselle planeetalla tms koska jokaisella päivällä vuodessa on jotain pakanallisuutta ollut menneinä aikoina. Käyttäväthän adventistitkin nykyisiä viikonpäivien nimiä vaikka ne ovat planeettajumalien päiviä (pl ilmeisesti keskiviikko).
Kunnioittavathan adventistitkin siis planettajumalia tämän mukaan.. kun kerran adventistit syyttävät kristittyjä auringonjumalan palvonnasta kun nämä pitävät lepopäivän sunnuntaina. Vai;- ”ei me pyhitetä planeettajumalaa mutta te kyllä niin teette”.
Eikö siis joulun pitäisi olla arka asia, jos nimittäin nuo päivien aikaisempi merkitys ahdistaa, niin ahdistakoon koko laidalta, eikä vain valinnaisesti.

Jokainen kuukausi on omistettu jollekin epäjumalalle. Kristittyjen ei siis auta pitää muistojuhliaan, koska ne sattuvat aina jollekin pakanoiden pyhittämille päivälle- vai?.

Raamatussa käsketyt erityiset juhlat olivat sidottu kuun kiertoon.
Miten se olikaan; ”he ovat itse itsensä tuominneet”; ”Mistä toista syytät siihen itsesi syypääksi tuomitset”.

Vastaus edelliseen kysymykseen löytyy Raamatusta; kohdista joissa puhutaan epäjumalille uhratusta ja epäjumalien temppeleissä uhrilihan syömisestä.
Ei nimittäin ole mitään epäjumalia, on vain yksi Jumala Kaikkivaltias.

Näinhän se on:
4. Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
5. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
6. niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.
7. Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa, vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna, ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä.

Ei siis ole mitään epäjumalanpäivää, vaan kaikki päivät ovat Jumalan.

Kun tuon tietää, niin voi vaikka ruokailla epäjumalan temppelissä:
10. Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa, eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen?

Eri asia on se, jos nimenomaan uhrataan ja palvotaan jotakin epäjumalaa Jumalan sijasta. Uhraavatko ja palvelevatko sunnuntaina vapaapäivän pitävät kristityt jollekin auringonjulmalle?


Kun ”auringonjumalan päivän” tiimoilta on noussut kohu, että se olisi pedon merkki, niin tuo uudenkuunjuhla se vasta pitäisi suuren hälyn nostaa. Jumala käski juhlia ja uhrata silloin kun oli täydenkuun päivä. Juhla oli siis sidottu kuukausittain juuri tuohon täyteenkuuhun.




8. Pääsiäisen vietosta tähän välillä.

Huomaa välissä tässä, että jo heti vuoden 100 jälkeen oli erimielisyyksiä siitä milloin pääsiäistä tuli viettää. Huomaa myöskin, että Jeesuksen haudastanouseminen tapahtui kuukauden päivien järjestysnumerolla ilmaistuna päivänä (tosin sitä ei ole ilmoitettu). . Jeesus nousi haudasta todennälkäisesti eka kuukauden 17 päivänä.

Kun Jeesuksen haudastanousemisen päivää alettiin viettämään tiettynä ja aina samana viikonpäivänä, niin tapahtumaa juhlittiin ”vääränä päivänä”.


Juutalaiset pitivät nisankuun 14 päivää kuten Raamatussa käskettiin. Mutta ei kaikkialla.
Historiaa:
”Länsimailla ja Egyptissä taasen pääsiäisjuhlaa vietettiin tuohon aikaan sattuvana sunnuntaina, koska he aina olivat pyhittäneet viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi.”

”Se eroavaisuus, mikä pääsiäisjuhlan vieton aikaan nähden oli olemassa Vähä Aasian ja muiden seutujen kristittyjen välillä, tuli ensin puheeksi silloin kun Smyrnan piispa POLUKARPOS (kuoli marttyyrina v. 155) oli Roomassa. Myöhemmin se aiheutti riitoja sekä siellä että Vähä Aasiassa, ja Victor tahtoi pakottaa vähäaasialaiset luopumaan vanhasta pääsiäistavastaan. Asia ratkaistiin NIKEAN kokouksessa v 325. Joka sai itämailla asuvat veljet luopumaan juutalaisesta tavasta ja viettämään pääsiäistä samaan aikaan ,( eikä nisankuun 14 pv) kuin muut kristitytkin”.

Miten on adventistien kohdalla? Viettävätkö kiirastorstaita juutalaisena nisankuun 14 päivänä, vai vietettäkö sitä kuten kristityt torstaina? Tuo päivähän on ”väärä” päivä (kuten helluntaikin); oikea nisankuun 14 pvä on vuosittain eri viikonpäivän kohdalla.

Nähdään siis mihin rämeikköön joudutaan noiden ”oikeiden” päivien kanssa. Elämä käy mahdottomaksi yrittäessään noudattaa lain pykäliä ja niiden mukaan yrittää tulla vanhurskaaksi.

Mutta onneksi Jumala lähetti Poikansa, tapahtui pappeuden muutos kuin myöskin lain muutos: Vanha Liitto oli tullut iälliseksi ja oli siirtymässä pois,- UUSI oli sijaan tullut: Tuli tilalle parempi Liitto:
11. Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?
12. Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos.
13. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut.
14. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut.
15. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen,
16. joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta.
17. Sillä hänestä todistetaan: “Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan”.
18. Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön
19. - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.
(miksi siis pitäytyä lain orjuuteen kun Jumala antoi paremman toivon)
20. Ja niinkuin tämä ei tapahtunut ilman valan vannomista - nuo taas ovat papeiksi tulleet ilman heistä vannottua valaa,
21. mutta tämä hänestä vannotulla valalla, sen asettamana, joka hänelle sanoi: “Herra on vannonut eikä ole katuva: ‘Sinä olet pappi iankaikkisesti’” -
22. niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi Jeesus on tullut.
(miksi monet eivät ota vastaan Jeesuksen takaamaa parempaa liittoa)
23. Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä;
24. mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti,
25. jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan
( ei siis sapatin kautta) Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.
26. Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
27. jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
28. Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.

Mainio oppikirje tuo Heprealaiskirje. Eipä vain avaudu lainnoudattajille,- kiusallinen kirje monille lainkiihkoilijoille. Jos lain muutosta ja lain Muuttajaa ei ole opittu tuntemaan, niin Raamattu pysyy suljettuna käskyjen ja kieltojen kirjana.

Jumala sääti monia asioita pysyväksi iankaikkisesti, mutta kuitenkin tilalle tuli uusi ja nuo iankaiken voimaan käsketyt lakkasivat olemasta voimassa..
Kokonainen Vanha Liitto siirtyi iälliseksi tulleena pois ja tilalle tuli Uusi liitto ja Uuden Liiton Välimies. Vanhan liiton välimies oli Mooses, mutta uuden Liiton välimies on Jeesus.

Eli lyhyesti sanottuna: ETUMAINNE MAJA PURETTIIN POIS.
“Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo.”

Purkamatta kököttää etumainen maja vielä monilla , taikka pikemminkin pystyttelevät sitä ( ja sen tilalle) uudelleen omana Baabelin torninaan. Silloin tie Jeesuksen avaamaan kaikkeinpyhimpään on löytymättä. Tuo nykyään pystytettävä ”etumainen maja” on nimeltään OPPI. Myöskin nimellä ”Baabelin torni” sitä voidaan nimittää. Myöskin siitä etummaisesta majasta on tullut se pedon kuva jota kumarretaan. Siitä kunkin itsensä pystyttämästä ”etummaisesta majasta” ja sen pitämisestä on saattanut tulla jopa pedon merkki. Lain orjallinen noudattaminen vie lain alle ja lain kurimukseen.

Kun israelilaiset vaelsivat erämaassa 40 vuotta, niin sen aikana ei ketään ympärileikattu vaikka se oli käsketty ehdottomaksi asiaksi. Eikä Jumala heitä siitä koskaan nuhdellut. Vasta kun kansa ylitti Jordanin, niin Joosua ympärileikkasi kansan Esinahkakukkulan luona.


voitto ramu