Minulle selvisi eilen ekassa ulttrassa, että sikiö oli kuollut viikolla 8, nyt minulla oli menossa viikko 13. Jotenkin olen ounastellut ettei kaikki ole hyvin. Raskausoireeni loppuivat kuin seinään (pahoinvointi, väsymys, kuvotukset) ja yhden kerran tuli verta. Maanantaina menen kättärille lääkkeelliseen kohdun tyhjennykseen. Onko teillä kokemuksia toimenpiteestä? Kuinka kauan jälkivuotoa on ollut ja sitten se tärkein... kuinka pian tulitte uudelleen raskaaksi. Minulla on jo yksi lapsi, raskaus oli normaali ja poika on oikein ihana. Surullinen päivähän se eilinen oli, mutta nämä keskenmenot ovat suhteellisen yleisiä ja tästä on vain jatkettava. Ja alussahan raskaus vielä oli, joten hyvä näin.
keskenmeno
mamma 76
5936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi! Minulle kävi samoin, olin kuitenkin vasta 8:lla viikolla. Vauvakuume on kova, mutta odotan nyt kuitenkin ekoja menkkoja ennenkuin alan tosissani kuumeilemaan. Ei siis olla vielä ehditty yrittää tosissaan. Jaksamisia, toivottavasti meillä pian tärppää :)
Olen todella pahoillani teidän kummankin puolesta. =/
Ite kanssa pelkään keskenmenoa (oon nyt rv. 10 4) ja toivon tietysti että niin ei kävis. En oo ollut vielä kertaakaan ultraäänessä, eikä sikiön sydänääniä oo vielä kuunneltu. Oon menossa kuuntelemaan niitä vasta parin viikon päästä.
Pelkään kyllä koko ajan, mutta toisaalta oon miettinyt myös niin, että ei se asia sillä pelkäämisellä ja panikoimisella parane. Jos sikiötä ei ole, tai se on kuollut kohtuun jo tässä vaiheessa, niin sille ei voi mitään.. se on elämää.. niin julmalta kuin se kuulostaakin. Sitä paitsi oon itse vielä nuori, ja mulla on varmasti vielä paljon aikaa hankkia lapsia, jos nyt tällä kerralla kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.
Mutta.. aika näyttää.. toivotaan parasta, eikä pelätä liikaa pahinta. =)
Mulla kävi samoin n. vuosi sitten. Menin ekaan ultraan eli viikkoja olisi pitänyt olla 12 mutta sikiö oli kuollut vkolla 10. Se oli aivan karmeaa sillä luulin että kaikki on hyvin, raskausoireet kun jatkuivat normaalisti.
Minulle tehtiin lääkellinen poisto ja en halua peloitella sillä kaikki on yksilöllistä mutta kivut oli aikasta pahat. Suun kautta otettavat lääkkeet ei auttaneet eikä lopussa enää pistot lihakseen. Kipu loppui kuin seinään kun sikiö tuli pois.
Vuoto kesti minulla epänormaalin pitkään, n. 70 päivää, ja kävinkin asian tiimoilta yksityisellä gynellä ja minulla oli joku häikkä munasarjoissa. Varmaan johtui pco:sta josta olem kärsinyt jo useamman vuoden.
No nyt noin vuosi tapauksen jälkeen en ole henkisesti vieläkään toipunut menetyksestä. Lasta on yritetty ja nyt on apuna jo terojen lisäksi clomit. Vielä ei ole mitään kuulunut mutta on kp 35 eikä vielä menkkoja kuulu. Mahaan kuitenkin sattuu, paleltaa, rinnat kipeinä, valillä hieman huono olo jne eli elättelen tässä toivoa...
Toivon sinulle parempaa onnea kuin kohdalleni ja koeta jaksaa.
samanlainen kokemus täälläkin, viikotkin samat. Itsellä alkoi vuoto ja sen takia kävin neuvolassa, sieltä äitipolille ultraan. Sain esilääkityksen samantien (päivä oli perjantai) ja tarkoitus oli mennä maanantaina saamaan tyhjentävät lääkkeet. Kuitenkin vuoto runsaantui ja kivut alkoivat sunnuntai aamuna. Illalla tuskat olivat niin kovat että päivystykseen oli pakko lähteä. Hemppa laski 131--> 111.. olin yön yli osastolla seurannassa vuodon takia ja sain kohtua supistavia lääkkeitä. Toipumiseen meni jonkin aikaa, mutta kaksi kuukautta myöhemmin olin taas raskaana :) nyt rv.13 4 ja lippu korkealla. Onnea tulevaan.
Olipas kiva kuulla että muillekin ja varmaan tuo kohdun tyhjennus on yksilöllistä, niin kuin kaikki muukin, raskaaksi tuleminen jne. Naisena oleminen on tätä, halusi tai ei....Öitä!