tytär

Hei!
Minulla puhkesi paniikkihäiriö murkkuikäisenä ruokailutilanteissa. Siihen aikaan ( 10v ) sitten ei lääkkeitä tarjottu, enkä loppujen lopuksi sitä tarvinnutkaan. Kyllä mielestäni paniikkihäiriöstä voi selvitä ilman lääkkeitä. Keskusteluapu on kuitenkin ehdottomasti paikallaan.
Apua voi myös saada beetasalpaajasta, joka ei ole mielialalääke.

Kannattaa katsoa ensin muita vaihtoehtoja ja sitten jos mikään muu ei auta, niin sitten vasta mielialalääkkeitä.

Sairastuin paniikkihäiriöön puolitoista vuotta sitten. Ja vuosi sitten meni tosi pahaks kohtauksia oli muutamia kertoja päiväs ja ne rajoitti pahasti tekemisiäni. Sain ekat lääkkeeni Sepramin, söin muutamia kuukausia. Sivuoireet ei loppun vaihdoin Zoloftii, jolloin aloin käydä myös mielenterveystoimistos puhum,as asiasta. Zoloftin lopetin myös pahojen sivuoireiden takia, vaikkei sitä mulle suositeltukaan ja sain uudenki reseptin.

Nyt olen ollut vajaa 3kk:tta ilman lääkkeitä, ja käynyt aina välil puhumassa paniikistani. Voin sanoa et lääkkeet eivät kohdallani auttaneet vaan se että kävin puhumassa. Kokeillut olen lääkkeitä, mut koskaa en takasin ottais niit! Söivät tunteet(elämäst tulee tsapaksua) ja seksuaalisuutta(voi jäädä pysyväksi). Mut nuo asiat ovat yksilöllisiä. Itsel auttoi terapia.

mitään lääkkeitä. Miksi ette suoraan kääntyneet yks. psykiatrin puoleen. Kun tuota diagnoosiakaan kukaan ei ole tehnyt, kirjoitat että tytär kärsii ilmeisesti...
Lääkäri tekee diagnoosi, ei psykologi.